Onko pariskuntia, joissa on itsestäänselvää, ettei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On meitä. Molemmat olemme ymmärtäneet, että tilaisuus tekee varkaan.

Ei taida toistensa kyttääjien suhde olla kovinkaan vahvalla pohjalla? Vai oletteko niin seksuaalisia henkilöitä, että se on perustarve, joka täytyy saada tyydytettyä keinolla millä ja paikassa missä hyvänsä.

Itse asiassa vahvemmalla pohjalla kuin ”luottamukseen” pohjautuva suhde. Milloinkaan et voi tietää, onko luottamus vielä kunnossa paitsi omalta osaltasi.

Meillä ei työpaikalla, aiempien aiheettomienkin perhedraamojen vuoksi edes järjestetä sellaisia pippaloita, joihin kutsuttaisiin myös puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On meitä. Molemmat olemme ymmärtäneet, että tilaisuus tekee varkaan.

Tuleeks tollasesta sit mitään, kun ei voi ikinä oikeesti luottaa toiseen?

Voithan sä nytkin luottaa puolisosi ja silti et voi tietää onko hän luottamuksen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei työpaikalla, aiempien aiheettomienkin perhedraamojen vuoksi edes järjestetä sellaisia pippaloita, joihin kutsuttaisiin myös puoliso.

Me emme osallistu pippaloihin, joihin ei kutsuta puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On meitä. Molemmat olemme ymmärtäneet, että tilaisuus tekee varkaan.

Ei taida toistensa kyttääjien suhde olla kovinkaan vahvalla pohjalla? Vai oletteko niin seksuaalisia henkilöitä, että se on perustarve, joka täytyy saada tyydytettyä keinolla millä ja paikassa missä hyvänsä.

Itse asiassa vahvemmalla pohjalla kuin ”luottamukseen” pohjautuva suhde. Milloinkaan et voi tietää, onko luottamus vielä kunnossa paitsi omalta osaltasi.

Kannattaa pitää toinen ”vankina”, niin suhde on vahvalla pohjalla. Mitä, jos puoliso pettää työpaikalla tai työmatkalla ja pääseekin eri aikaan töistä ja menee pettämään, kun liha on niin heikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On meitä. Molemmat olemme ymmärtäneet, että tilaisuus tekee varkaan.

Tuleeks tollasesta sit mitään, kun ei voi ikinä oikeesti luottaa toiseen?

Voithan sä nytkin luottaa puolisosi ja silti et voi tietää onko hän luottamuksen arvoinen.

Niin? Miksi edes olla parisuhteessa, jonka lähtökohtana ei ole luottamus? Sinä päivänä, kun en enää luota puolisooni vaan alan kaventaa sekä hänen että omaa elämääni, mieluummin eroan. Sama, jos hän alkaa kieltää minua menemästä pikkujouluihin, matkoille, työmatkoille, ystävien kanssa illanviettoon jne.

Ei sellainen parisuhde enää anna iloa, voimia, lämpöä, läheisyyttä ja sellaista "turvasatamaa", mitä minä parisuhteelta kaipaan. Suhdetta, jossa molemmat ovat omasta halustaan ja rakkaudesta, ihan vapaaehtoisesti.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei työpaikalla, aiempien aiheettomienkin perhedraamojen vuoksi edes järjestetä sellaisia pippaloita, joihin kutsuttaisiin myös puoliso.

Me emme osallistu pippaloihin, joihin ei kutsuta puolisoa.

Se on teidän valintanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On meitä. Molemmat olemme ymmärtäneet, että tilaisuus tekee varkaan.

Samoin ja tiettyjä riskejä on hyvä minimoida/välttää.

Eikö puolisosi siis ole kanssasi ihan omasta halustaan, vapaaehtoisesti, rakkaudesta? Itse en edes haluaisi puolisoa, joka on kanssani vain siksi, ettei onnistu löytämään parempaa, koska ei saa tilaisuutta siihen.

Kontrollointi suhteessa ei voi kukaan hyvin. Tiedän tuttavapiiristäni erään pariskunnan, jossa nainen kontrolloi miehen puhelinta,  menoja ja koko elämää. Uhkailee miestä lasten ja omaisuuden viemisellä jne. No sanomattakin selvää, että mies ei ole naisen kanssa rakkaudesta vaan pakosta. Mietin monesti, että mikä saa ihmisen edes käyttäytymään noin ja miksi toinen alistuu. No onnellisia eivät näytä ainakaan olevan.

Eikö ole vain järkevää vältellä tilaisuuksia, joissa tilastollisesti eniten pettämistä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On meitä. Molemmat olemme ymmärtäneet, että tilaisuus tekee varkaan.

Tuleeks tollasesta sit mitään, kun ei voi ikinä oikeesti luottaa toiseen?

Voithan sä nytkin luottaa puolisosi ja silti et voi tietää onko hän luottamuksen arvoinen.

Niin? Miksi edes olla parisuhteessa, jonka lähtökohtana ei ole luottamus? Sinä päivänä, kun en enää luota puolisooni vaan alan kaventaa sekä hänen että omaa elämääni, mieluummin eroan. Sama, jos hän alkaa kieltää minua menemästä pikkujouluihin, matkoille, työmatkoille, ystävien kanssa illanviettoon jne.

Ei sellainen parisuhde enää anna iloa, voimia, lämpöä, läheisyyttä ja sellaista "turvasatamaa", mitä minä parisuhteelta kaipaan. Suhdetta, jossa molemmat ovat omasta halustaan ja rakkaudesta, ihan vapaaehtoisesti.

eri

Kukin tavallaan. Voipi olla että sua jatkuvasti viilataan parhaillaankin linssiin, mutta kun siltä sulkee silmät ja hokee luottamusta, asian voi painaa villaisella.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole vain järkevää vältellä tilaisuuksia, joissa tilastollisesti eniten pettämistä tapahtuu.

Millä logiikalla? Puolisoni ei ole tilasto vaan yksilö. Hänellä ei ole alkoholiongelmaa. Hän on vapaa koska tahansa ilmoittamaan minulle, jos haluaa olla jälleen sinkku ja sekstailla ympäriinsä; meitä ei sido lapset, velat eikä omaisuus. Ei hänen tarvitse lähteä pikkujouluihin pettääkseen.

Ja sama pätee itseeni. Jos haluaisin pettää, siihen olisi kyllä tilaisuuksia yllin kyllin työmatkoilla ja töiden jälkeen ja puolisoni ollessa omissa menoissaan. Enkä käytä alkoholia niin, että se muuttaisi arvomaailmaani tai käytöstäni. Jos alkaisi sinkkuelämä houkutella, pääsisin pois tästä liitosta ja kodista parissa viikossa, ja voisin nauttia irtonumeroista niin paljon kuin mieleni tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei työpaikalla, aiempien aiheettomienkin perhedraamojen vuoksi edes järjestetä sellaisia pippaloita, joihin kutsuttaisiin myös puoliso.

Me emme osallistu pippaloihin, joihin ei kutsuta puolisoa.

Se on teidän valintanne.

Niin on ja hyvä sellainen. Emme ole ero- tai uusperhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On meitä. Molemmat olemme ymmärtäneet, että tilaisuus tekee varkaan.

Tuleeks tollasesta sit mitään, kun ei voi ikinä oikeesti luottaa toiseen?

Voithan sä nytkin luottaa puolisosi ja silti et voi tietää onko hän luottamuksen arvoinen.

Niin? Miksi edes olla parisuhteessa, jonka lähtökohtana ei ole luottamus? Sinä päivänä, kun en enää luota puolisooni vaan alan kaventaa sekä hänen että omaa elämääni, mieluummin eroan. Sama, jos hän alkaa kieltää minua menemästä pikkujouluihin, matkoille, työmatkoille, ystävien kanssa illanviettoon jne.

Ei sellainen parisuhde enää anna iloa, voimia, lämpöä, läheisyyttä ja sellaista "turvasatamaa", mitä minä parisuhteelta kaipaan. Suhdetta, jossa molemmat ovat omasta halustaan ja rakkaudesta, ihan vapaaehtoisesti.

eri

Kukin tavallaan. Voipi olla että sua jatkuvasti viilataan parhaillaankin linssiin, mutta kun siltä sulkee silmät ja hokee luottamusta, asian voi painaa villaisella.

Voi olla. Mutta jos en koskaan saa tietää sitä, niin miten se minua vahingoittaa? Mieluummin elän onnellisena ja luottavaisena kuin epäilevänä ja kyttäävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä päinvastoin. Oletetaan että mennään yksin ellei jos toinen pyydä mukaan.

Minä en ole ollut ikinä firmassa, jossa työnantaja tarjoaisi pikkujoulun myös puolisolle. Enkä edes haluaisi sellaista. Vaikka olen sosiaalinen ihminen, niin en jaksaisi pikkujouluissa tutustua työkavereideni puolisoihin tai esitellä omaa puolisoani heille ja yrittää löytää sellaista keskusteltavaa, mikä yhdistäisi kaikkia seurueessa olevia.

Olen ollut. Kun useamman vuoden käy, myös tutustuu. Nämä paikat olivat ns. hyviä ravintoloita, joissa syötiin illallinen ja oli mahdollisuus tanssia.

Jälkiruuan jälkeen kotiin, ellei halunnut jäädä pidemmäksi ajaksi seurustelemaan.

Pitää työelämässä yleensäkin pystyä keskustelemaan  ja jopa istumaan iltaakin ihan ventovieraidenkin kanssa, joten ei tuossa mielestäni mitään kummallista ollut. Samanlaista olemista ja jutustelua vieruskavereiden kanssa kuin vaikka perushäissä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole vain järkevää vältellä tilaisuuksia, joissa tilastollisesti eniten pettämistä tapahtuu.

Tietenkin. Samasta syystä välttelen myös omaa kotiani, koska kuolen siellä kaikista todennäköisimmiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole vain järkevää vältellä tilaisuuksia, joissa tilastollisesti eniten pettämistä tapahtuu.

Tietenkin. Samasta syystä välttelen myös omaa kotiani, koska kuolen siellä kaikista todennäköisimmiten.

Se on voi voi, koska kuolet kuitenkin joskus johonkin. Petetyksi/pettäjäksi et välttämättä koskaan tule/joudu. Ja nämä ovat juuri niitä valintoja, joita elämässä voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei työpaikalla, aiempien aiheettomienkin perhedraamojen vuoksi edes järjestetä sellaisia pippaloita, joihin kutsuttaisiin myös puoliso.

Me emme osallistu pippaloihin, joihin ei kutsuta puolisoa.

Se on teidän valintanne.

Niin on ja hyvä sellainen. Emme ole ero- tai uusperhe.

Emme mekään ole ero- tai uusperhe ja molemmilla on myös omia menoja ja työpaikan juhlia, joihin ei puolisoa kutsuta. Eikä se haittaa mitään.

Just olin viime yönä firman pippaloissa, ja päädyin pussailemaan työkaveria. Ei ollut kyllä tarkoitus, mutta nyt kävi näin. Eikä minua hirveästi kiinnosta, mitä mieheni tekisi selkäni takana, niin pitkään kuin ei kotona ole ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Just olin viime yönä firman pippaloissa, ja päädyin pussailemaan työkaveria. Ei ollut kyllä tarkoitus, mutta nyt kävi näin. Eikä minua hirveästi kiinnosta, mitä mieheni tekisi selkäni takana, niin pitkään kuin ei kotona ole ongelmia.

Aiotko kertoa puolisollesi? Miten veikkaat tämän suhtautuvan?

Vierailija kirjoitti:

Just olin viime yönä firman pippaloissa, ja päädyin pussailemaan työkaveria. Ei ollut kyllä tarkoitus, mutta nyt kävi näin. Eikä minua hirveästi kiinnosta, mitä mieheni tekisi selkäni takana, niin pitkään kuin ei kotona ole ongelmia.

Et selvästikään välitä puolisostasi, jos ei tekemisensä kiinnosta. Kukin tyylillään.