Lue keskustelun säännöt.
Neli-viisikymppiset ja siitä ylöspäin! Onko teillä läheisiä ihmisiä, vai kärsittekö yksinäisyydestä?
23.11.2019 |
Itsellä ei ole juuri ketään. Olen ihan kiva, kiinnostava ja toiset huomioon ottava nainen, mutta perheetön ja sittemmin joutunut jäämään pois työelämästä, joten aika hiljaista on. Tosin työkavereita en ystäviksi ottaisikaan. Ihmisten elämä on niin täynnä, ettei sinne mahdu lisää kovin helposti. Sukulaisiakaan ei juuri ole.
Kommentit (107)
Mulla on mies ja vielä pari lastakin vielä kotona. Isommat lapset käy viikottain. N50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aviopuoliso, ja kaksi ystävää jotka asuvat tuhansien kilometrien päässä. Ei sukua, ei tuttavia. Kyllä on yksinäistä, eikä ole ollut yrityksestä kiinni ettei läheisiä ole... Kaikilla vaan on jo aina ne omat piirit, kun itse on muuttanut työn ja opiskelujen perässä monta kertaa.
Ei ole ketään . Yksinäinen siis olen.
Omemme muuttaneet työn perässä usein ja tällä viimeisellä paikkakunnalla alkaa kaikilla jo olla kaveriporukat, joissa vapaa-aikaansa viettävät. Ja työkaverit eivät halua olla tekemisissä työn ulkopuolella.
Ei ole konserttikaveria, elokuviin en yksin mene, se vasta masentaakin. Lenkillä käyn yksin aina.
Mitä oikeasti kaipaan on joku, jolle voi puhu omista asioista.
No pari toisilla paikkakunnalla olevaa kaveria, nähdään harvoin. Viestitellään. Sekä hyvänpäiväntuttuja. Olen hyvin yksin jos vaikka sairastun.
En tajua miksei ap kelpuuttaisi ystäviksi työkavereita jos olisi töissä.
Olen 45 vuotias ja ja en todellakaan kärsi yksinäisyydestä, vaan päinvastoin olen välillä ihan ihmeissäni ihanien ystävien, sukulaisten ja muiden ihmisten mukavuudesta ja aidosta välittämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisarukset ja vanhemmat. Ja veljen lapset.
Onhan tuossa ihmisiä. En nyt erityisemmin kaipaa mitään läheisiä ihmisiä, mutta on ihmisiä jotka tietää paremmin asiani kuin toiset ihmiset. Ei tässä iässä enää sillä tavalla ketään kaipaa. Oikeastaan odottelee että saisi olla rauhassa lopuiltakin läheisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kohta 40 v., en kärsi yksinäisyydestä, välillä tuntuu että kavereita joihin pitäisi pitää yhteyttä/vastata tapaamispyyntöihinsä on liikaa, koen toisinaan stressiä ja ahdistusta asiasta kun tuntuu että kalenteri täyttyy näistä tapaamisista enkä "koskaan saa olla rauhassa".
Tosin olen myös introvertti, sekin selittänee sen miksi koen asian tällaisena.
Tsekkasin juuri kaveritapaamiseni viimeiseltä kahdelta viikolta:
- yhtä kaveria olen nähnyt 2 kertaa, kerran kävi luonani kahvilla, kerran käytiin leffassa, lisäksi puhuttu 2 x puhelimessa ja viestitelty parina päivänä
- toista kaveria näin kerran yhteisen harrastuksen parissa, keitin myös kahvit hänelle sen jälkeen
- kolmas kaveri kävi kahvilla kerran, toisenkin kerran piti nähdä mutta peruin koska en jaksanut
- neljäs ja viides kaveri tapasin heidät tämän toisen luona yhtenä päivänä. Heidän molempien kanssa myös viestitellään joka päivä
- kuudennen kaverin/tutun näin ohimennen kaupassa, jäi jutulle ja pyysi ilmoittamaan koska ehtisin tavata häntä
Näiden lisäksi työ ihmisten parissa, mies ja lapset ja oma äitini jota taoaan kerran viikossa, niin... joo, en ole yksinäinen.
En ole yksinäinen. Introverttina en tosin kauheasti ihmiskontakteja kaipaakaan. Muutama hyvä ystävä on opiskeluajoilta ja silloin tällöin vaihdetaan kuulumisia. Mies on ja nuorimmat lapset asuvat vielä kotona. Esikoinen perheineen sekä anoppi asuvat lähellä. Oma äiti ja sisarukset kaukana, joten heihin pidetään yhteyttä puhelimen välityksellä. Töistä ja lasten harrastuksista on tuttavia, enkä edes halua olla heidän kanssaan enempää tekemisissä. Ainakin täällä päin monet vapaaehtoisjärjestöt ja kaipaavat aktiivisia toimijoita, joten varmaan sieltä voisi löytyä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivat ja kiinnostavat ihmiset ei ole yksinäisiä. Olet luultavasti ihan paska vaikka muuta luuletkin.
Ja sinä olet suuren luokan K.usipää, toiv en tunne sinua. Ap:n sen sijaan tuntisin mielelläni.
T. Ohikulkija
Vierailija kirjoitti:
No pari toisilla paikkakunnalla olevaa kaveria, nähdään harvoin. Viestitellään. Sekä hyvänpäiväntuttuja. Olen hyvin yksin jos vaikka sairastun.
En tajua miksei ap kelpuuttaisi ystäviksi työkavereita jos olisi töissä.
Ihmettelen tuota myös, minulla on kaksi hyvää, pitkäaikaista ystävää jäänyt edellisistä työpaikoista. Lisäksi yksi nykyinen työkaveri on harrastuskaverina.
Epäilen, että monella on syynä se, että he eivät millään voi hyväksyä ystäväkseen esim. jotakuta hyvin eri-ikäistä ja eri elämäntilanteessa olevaa. Heidän mielestään ystävän pitää olla tietynlainen, mielellään sellainen, jolla jo muutenkin on laaja kaveripiiri. Sitten petytään, kun nämä eivät jaksa pitää yhteyttä.
Lisäksi moni ystävätön ei ymmärrä, että ystävyys on aina vastavuoroista. He haluaisivat jonkun vain omia tarpeitaan varten, ja kun ystävä tarvitsisi apua, niin sitä ei halutakaan antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakava sairastuminen vei ystävät. Toivottavasti saatte kokeilla sitä itsekin, te omahyväiset aikuispissikset.
Vierailija kirjoitti:
Kivat ja kiinnostavat ihmiset ei ole yksinäisiä. Olet luultavasti ihan paska vaikka muuta luuletkin.
Ei edes tarvitse olla kiinnostava, en itsekään koe olevani. Olen vaan todella hyvä kuuntelija (jopa siihen asti että kuormitan itseni enkä osaa asettaa rajoja), mietin ja harkitsen tarkkaan aina mitä vastaan ja miten elehdin ja käyttäydyn, etten vaan loukkaa ketään enkä vaikuta tylyltä, kyselen paljon vaikuttaakseni kiinnostuneelta ja ystävälliseltä, hymyilen, näytän aina iloiselta, en tuomitse ketään mistään ja yritän aina löytää jotain mukavaa sanottavaa, kehun ja kannustan.
Siksi musta tykätään ja seuraani halutaan. Näin olen kuullut ja näin luulen asian itsekin olevan.
Eli sinä joka haluat ystäviä, ole valmis KUUNTELEMAAN ihmisiä, vaikkei heidän asiansa kiinnostaisi sinua yhtään. Silloin et ole yksin. Jos lähtökohtaisesti haluat ystäviä jotta voisit kertoa OMIA kuulumisiasi, on paljon vaikeampaa löytää seuraa.... kokemusta on.
T. 9/12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään ole yksinäinen, yksinäisyys on valinta. Kivat ihmiset ei jää yksin, negatiiviset ja ilkeät jää.
Vierailija kirjoitti:
Kivat ja kiinnostavat ihmiset ei ole yksinäisiä. Olet luultavasti ihan paska vaikka muuta luuletkin.
Täsmälleen samaa mieltä. Ap kuulostaa itserakkaalta, koppavalta ja oudolta tyypiltä, joka jaksaa aina vaan valittaa kuinka muut ovat vääränlaisia. Ap on varmasti kirjoittanut tällekin palstalle näitä valitusvirsiään kymmeniä, mutta mitään muutoksia hän ei ole tehnyt. Täällä on yritetty auttaa ap:n kaltaisia ihmisiä niin monet kerrat, mutta eivät he huoli mitään apua.
Vierailija kirjoitti:
Vakava sairastuminen vei ystävät. Toivottavasti saatte kokeilla sitä itsekin, te omahyväiset aikuispissikset.
Kuzipäisiä ei kukaan jaksa.
Olen naimisissa, joten mies on tietysti lähin. Sen verran surullisesti on ystävärintamalla käynyt, että molemmat parhaat ystäväni ovat jo kuolleet. En usko, että yhtä hyviä sydänystäviä enää pystyn saamaankaan, heidän kanssaan oli eletty niin iso pätkä nuoruutta ja kaikki yhteiset kokemukset ja elämänmuutokset käyty läpi. Harrastuksen kautta on paljon tuttuja ja jonkinasteisia ystäviä, muttei sellaisia superläheisiä.
Kaksi lasta, toinen on jo muuttanut kotoa ja on tuonut iloksemme kivan vävykokelaan, nuorempi asuu kotona ja lukion jälkeen lähtee varmaan myös. Hyvät välit on heihin aina ollut ja ovat rakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakava sairastuminen vei ystävät. Toivottavasti saatte kokeilla sitä itsekin, te omahyväiset aikuispissikset.
Näen mielessäni keskivartalopulskean kanalauman, jolla kananpersetukka ja ysärimeikki, jotka keskenään kaakattaa ns ystäviensä kanssa huono-osaisista niin että tuulitakkien suihke vain käy.
Tällaisten "ystävät" on takapuolta nuoleva hovi, joiden tavoite on yrittää puolin ja toisin hyötyä toisesta. Kanarinkiin pääsee, kun juoruilee muista ihmisistä, omaa kansallissosialistiset asenteet esim työttömiin, kuvittelee kaikkien työpaikan miesten ja kavereiden miesten olevan ihastuneita koska ne tervehtii n joka toinen kuukausi ja jotka uskoo näyttävänsä edelleen samalta kuin vuonna 2003. Sitten kehutaan toisia kanoja kaunottariksi aina tavatessa.
Vierailija kirjoitti:
Kivat ja kiinnostavat ihmiset ei ole yksinäisiä. Olet luultavasti ihan paska vaikka muuta luuletkin.
Miten pärjäät oman yksinäisyytesi kanssa?
Eipä juurikaan ole läheisiä.