Lue keskustelun säännöt.
Millaista on yksivuotiaan kanssa hoitovapaalla?
22.11.2019 |
7:30 lapsi herää ja itse nousee samalla
7:33 hampaiden pesua, vaipan vaihto
7:35 lapsi kitisee jo nälkää
7:40 lapselle eteen aamupala, samalla itselle kahvin keitto
7:50 lapsi heittelee leipää ja jugurttia lattialle ja seinälle kun kaadan kupin kahvia itselle
7:51 lattian ja seinän pyyhkimistä (sillä aikaa lapsi laittaa jugurttia hiuksiin ja nekin pitää puhdistaa)
7:59 huomaan että kahvi on jo jäähtynyt, mutta juon sen silti
8:10 astiat tiskiin ja yleistä siivoilua
8:30 lapsi haluaa istua sylissä puolituntia
9:00 jääkaapille suunnittelemaan päivän ostoslistaa ja ruoka-asioita, lapsi tyhjentää laatikosta kauhat lattialle ja vie kaksi makuuhuoneeseen sängyn alle
9:20 uloslähdön valmistelua, lapsen haalari ja talvikengät esille, lapsi kipittää karkuun kylppäriin
9:30 lapsen pukemista, lapsi riisuu nopeammin kuin häntä pukee, lapsi alkaa itkemään kun ei saa riisua
9:50 vihdoin lapsella kaikki ulkovaatteet, lapsi eteiseen rattaisiin ja itselle kenkiä jalkaan
9:50:33 lapsi kakkaa
9:53 kiroilun lopettaminen ja sen hyväksyminen, että taas kaikki pitää alkaa alusta, lapsen riisumista ja kakan pesua
10:20 vihdoin taas lapsi ulkovaatteissa eteisessä rattaissa ja kakat pestynä - ulos
10:50 ulkona lapsi kitisee nälkää, äkkiä takaisin kotiin
11:00 pikalounasta lapselle mikron kautta
11:10 perunamuussia meni nenään lapselle, mietittävä miten sen saa sieltä pois
11:30 astioita tiskiin ja tiskikone päälle
11:45 vaipan vaihto
11:50 lapsi päiväunille, ei nukahda puoleen tuntiin
12:30 itselle kahvin keittoa, yleistä siivoamista, pikaisesti soittoa neuvolan ajanvaraukseen ja pankkiin ym.
13:50 lapsi herää
13:55 vaipan vaihto
14:05 lapselle välipalaa
14:10 banaaniakin menee nenään
14:30 lasta talvihaalariin ja kenkiin, koska pitää mennä ruokakauppaan, lapsi kitisee ja riisuu haalaria samalla kun puetaan
14:45 itse läpimärkänä hiestä vihdoin ulkona ulkovaatteissa sekä lapsi että itse, rattaatkin mukana, mutta tajuat että kännykkä jäi, ja taas kaikki hissillä ylös hakemaan kännykkää, lapsi kitisee
15:00 ruokakaupalla, lapsi itkee kun ei saa heti syödä banaania, joka on ostoskorissa, ei sillä ole edes nälkä mutta itkee aina kun ei saa mitä haluaa
15:30 kotona, lapsi pois haalarista, ostokset jääkaappiin
15:40 vaipan vaihto
15:45 päivällisen teko pitää aloittaa, lapsi kuljettaa taas kauhat laatikosta pitkin asuntoa
16:15 päivällinen valmis, lapsi syöttötuoliin
16:20 lapsi kakkaa
16:21 mentävä pesemään kakka tai tulee ihottumaa
16:30 lapsi takaisin pöytään syömään, samalla yrittää itse syödä mutta lapsi heittää perunan paloja kummankin lautaselle
16:50 astiat tiskiin
17:00 lapsen kanssa leikkimistä
17:30 pyykkikone päälle
17:35 lisää leikkimistä ja sylittelyä lapsen kanssa
18:00 vaipan vaihto
18:45 lapselle iltapalan valmistusta
19:00 lapsi alkaa syömään iltapalaa ja itse toivoo hartaasti että puuroa ei mene tällä kertaa nenään eikä hiuksiin (kummankaan meistä)
19:45 lapsen hampaiden pesu, vaipan vaihto, yöpuku päälle
20:00 lapsi sänkyyn, iltasatua, silittelyä ja unilaulu
20:30 lapsi ei vieläkään ole nukahtanut vaan pomppaa sängystä ulos ja hihkuu jotain käsittämätöntä
20:45 lapsi nukahtaa vihdoin
21:00 itse kiireellä suihkuun
21:30 pyykkien ripustus, tiskikoneen tyhjennyt, lapsen lelujen keräämistä, itselle iltapalaa
22:00 telkkarin katsomista (ensimmäinen vapaahetki koko päivänä)
22:30 itse sänkyyn, nukahdus heti koska on niin väsynyt
23:40 lapsi herättää, pitää mennä laittamaan peitto takaisin
02:33 lapsi herättää, nyt riittää että tassuttaa lasta minuutin ja lapsi nukahtaa
05:55 lapsi kitisee jotain mutta ei herää, itse herää siihen kitinään eikä saa enää itse unta, huomaa nukkuneensa vain muutaman tunnin itse koko yönä
7:30 lapsi herää
Kommentit (53)
2-vuotiaan kanssa hoitovapaalla on huomattavasti helpompaa. En jaksa laittaa tarkasti rytmiämme, mutta suurinpiirtein näin:
7-9 aamiainen, suihku, pukeminen, aamutoimet
9-11 ulkoilua
12 lounas
13-15 päikkärit
15-17 välipala, leikkiä iltaruoan valmistelu
18 iltaruoka
18.30-20.30 leikkiä, lukemista, kotitöitä, ehkä joku kauppareissu
21 iltapuuro ja nukkumaan
Yleisesti ottaen rentoa ja mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"9:30 lapsen pukemista, lapsi riisuu nopeammin kuin häntä pukee, lapsi alkaa itkemään kun ei saa riisua"
Lapsi haluaa tehdä asioita myös itse, ja jo yksivuotiasta voi alkaa opettaa pukemaan itse. Aloitetaan ihan pienistä jutuista, kuten vaikka että laittaa itse jalat haalarin lahkeisiin ja pipon päähän.
Ja ainakin omani oli niin perso kehuille, että kun kehuin ja annoin pienet aplodit, niin entistä innokkaammin halusi pukea itse.
Niin kyllä kolmevuotias jo ehkä pukee joitain vaatekappaleita itse, mutta yksivuotias ei välttämättä vielä edes kävele. Kontaa ja pyörii vain.
Vierailija kirjoitti:
Meillä auttoi;
- lounaat ulkona muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. (Kysyin lounaalle esim. muskarin jälkeen. Sain uusia ystäviäkin)
- kauppakassipalvelu
- robotti-imuri
- lähes kaikki pyykki kuivausrumpuun
- vaatekaappien hyllyt vaihtuivat kiskoilla oleviksi koreiksi. Yhteen paidat, toiseen housut jne. Ei viikkausta tai silitystä.
- isot laatikkoruoat, keitot ja padat, joita vain lämmitetään mikrossa
- pukeminen laulaen ja leikkien.
Siis teilläkö on kaikki vaatteet jossain ryttykasassa?
Ei olisi pitänyt avata tätä. Tuli taas kaaosmaisena painajaisena mieleen kotihoitoaika. Sitkeästi pidin lasta kotona kaksivuotiaaksi asti, mutta sen verran raskasta oli tuo 0-2-vuotiaan kanssa, että toista lasta meille ei koskaan tullut/tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa...mulla on 11kk vauva (kolmas, isommat jo koulussa) ja just on ollut niin seesteisiä päiviä. Jos lapsi herää aikaisin, aamuvirkku mies ottaa hänet ja minä nukun vielä ja syön usein aamiaisenkin rauhassa ennen kuin mies lähtee. Sitten menen (tällä säällä ja noin pienen kanssa) leikkipuiston sisätiloihin leikkimään, siellä on usein mukavia äitejä/isiä joiden kanssa jutella ja lapselle seuraa. Syötän lapsen siellä, imetän ja laitan vaunuihin, nukahtaa, kävelen ulkona vähän. Menen jonnekin ravintolaan syömään tai kotiin ja lapsi vaunuissa parvekkeelle ja syön ja juon kahvin taas rauhassa. Sitten isommat tulevat kotiin ja ehdin hetken olla heidän kanssaan rauhassa ennen kuin vauva herää. Sitten leikkiä, syömistä jne. kunnes mies tulee kotiin, jolloin voin tehdä isompien kanssa taas rauhassa jotain tai jotain omaa juttuani.
Kuka teillä hoitaa kaikki tiskit, pyykit, siivoamiset, ruokakaupassa käynnit ym?
Kaikki laittavat astiansa tiskikoneeseen syönnin jälkeen (no paitsi vauva). Minä tyhjennän sen yleensä ennen kuin lähden aamulla puistoon tai sitten vauvan herättyä iltapäivällä. Tähän menee 3min.
Siivoan aamiaisen jäljet ennen kuin lähden vauvan kanssa ulos. Tähän menee 10min.
Käyn kaupassa puistosta tullessa kun vauva nukkuu tai mies käy töiden jälkeen. Kauppa on ihan kodin vieressä.
Laitan pyykit pyörimään jossain vaiheessa päivää ja mies yleensä ripustaa ne jossain vaiheessa iltaa.
Imuroin vauvan kanssa joka päivä, koska hän pitää siitä (työntää imuria takaa).
Leluja ym. heitellään koreihin aina välillä. Supersiistiä meillä ei ole.
Moni yksivuotias ei nuku rattaissa kunnon päikkäreitä vaan vain sisällä sängyssä. Silloin on sidottu sisälle kotiin eikä voi hoitaa kauppaa kun lapsi nukkuu. Vauva-aika olikin helppoa kun vauva nukkui vaunuissa ja aina useammat päikkärit päivässä.
Juu, toki. Mulla kaikki kolme ovat puolestaan taaperovaiheessa nukahtaneet vain liikkuviin rattaisiin. Mutta joo, oli tässä vaihe kun vauva nukkui vain 2x40min ja heräsi kaikkeen ja vanhempien kanssa on ollut myös kaikenlaista. Mutta silloin olen jättänyt esimerkiksi pyykkien laittamisen kaappiin iltaan kun mies on kotona.
Meillä ehkä avain on se, että mies tekee kaikkia kotitöitä aktiivisesti ja itsenäisesti ja on minua tehokkaampi. Mä ihan oikeasti koen, että mulla ei ole hirveästi hommaa. Tosin kun mies on pari päivää poissa, niin sen kyllä huomaa, en muuta teekään kuin laitan ruokaa pöytään ja siivoan jälkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa...mulla on 11kk vauva (kolmas, isommat jo koulussa) ja just on ollut niin seesteisiä päiviä. Jos lapsi herää aikaisin, aamuvirkku mies ottaa hänet ja minä nukun vielä ja syön usein aamiaisenkin rauhassa ennen kuin mies lähtee. Sitten menen (tällä säällä ja noin pienen kanssa) leikkipuiston sisätiloihin leikkimään, siellä on usein mukavia äitejä/isiä joiden kanssa jutella ja lapselle seuraa. Syötän lapsen siellä, imetän ja laitan vaunuihin, nukahtaa, kävelen ulkona vähän. Menen jonnekin ravintolaan syömään tai kotiin ja lapsi vaunuissa parvekkeelle ja syön ja juon kahvin taas rauhassa. Sitten isommat tulevat kotiin ja ehdin hetken olla heidän kanssaan rauhassa ennen kuin vauva herää. Sitten leikkiä, syömistä jne. kunnes mies tulee kotiin, jolloin voin tehdä isompien kanssa taas rauhassa jotain tai jotain omaa juttuani.
Kuka teillä hoitaa kaikki tiskit, pyykit, siivoamiset, ruokakaupassa käynnit ym?
Kaikki laittavat astiansa tiskikoneeseen syönnin jälkeen (no paitsi vauva). Minä tyhjennän sen yleensä ennen kuin lähden aamulla puistoon tai sitten vauvan herättyä iltapäivällä. Tähän menee 3min.
Siivoan aamiaisen jäljet ennen kuin lähden vauvan kanssa ulos. Tähän menee 10min.
Käyn kaupassa puistosta tullessa kun vauva nukkuu tai mies käy töiden jälkeen. Kauppa on ihan kodin vieressä.
Laitan pyykit pyörimään jossain vaiheessa päivää ja mies yleensä ripustaa ne jossain vaiheessa iltaa.
Imuroin vauvan kanssa joka päivä, koska hän pitää siitä (työntää imuria takaa).
Leluja ym. heitellään koreihin aina välillä. Supersiistiä meillä ei ole.
Moni yksivuotias ei nuku rattaissa kunnon päikkäreitä vaan vain sisällä sängyssä. Silloin on sidottu sisälle kotiin eikä voi hoitaa kauppaa kun lapsi nukkuu. Vauva-aika olikin helppoa kun vauva nukkui vaunuissa ja aina useammat päikkärit päivässä.
Meidän lapsi ei ikinäkään suostunut nukkumaan vaunuissa, vain kotona omassa pinnasängyssä tai minun vieressäni parivuoteessa. Kun lähdimme vaunukävelylle, se oli pelkkää huutoa siihen asti, että pääsimme takaisin kotiin. Ei auttanut vaatetuksen tai peittojen säätely tai häikäisysuojat tai mikään. Vaunut olivat meillä kyllä niin turhaa rahanmenoa... Rattaista oli toki apua siinä kohtaa, kun kävelimme kylälle kauppaan eikä lapsi vielä kyennyt kävelemään paria kilsaa, mutta koskaan hän ei nukahtanut rattaisiinkaan. Opin kyllä aika nopeasti, miten kauppareissut hoidetaan sujuvasti, ja samaan malliin on mennyt jo kuusi vuotta mukavasti (tarpeeksi vettä, imeskeltävää ja purtavaa ruokaa mukaan, viihdykettä kuten lelu tai kirja).
Tuollaistahan se oli. Itse helpotin arkea ennen kaikkea ennakoimalla. Päivällistä aina niin paljon että riitti seuraavan päivän lounaalle. Ei kauppakäyntejä silloin kun yksin lapsen kanssa, vain kerta viikkoon iso kauppareissu (yksin) ja vaikka leikkikenttäkäynnin yhteydessä haki ne puuttuvat maidot ja kasvikset yms herkästi pilaantuvat. Meillä kuopus lähti kävelemään 10kk joten silmät sai olla selässäkin.
Kyllä se helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin Ap:n päivään yhteistä leikkiä, lukemista ja olemista. Siivoamiset illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen. Omaa aikaa jää vähemmän, mutta päivä helpottuu. Taapero todennäköisesti nimittäin kitisee ja temppuaa vähemmän/nukahtaa paremmin, jos saanut enemmän huomiota ja läsnäoloa.
Kyllä ne siivoamiset sun muut hoituvat lapsenkin kanssa niin kauan kun lapsi ei ole liikkuvaa sorttia. Meillä lapsi istui tyytyväisenä pyykkikasassa ja veteli sieltä sukkia esiin. Tiskit ja imuroinnit sujuivat, kun tälläsin lapsen kävelypyörään. Suihkussakin kävin niin. Samallahan sitä voi jutella ja lorutella ja huomioida lasta siinä tehdessä. Jos lapsi taas on sitä lajia, että on kaikista kaapeista vedelty tavarat lattialle heti kun silmä välttää, siihen ei auta kuin koko ajan toljottaa sitä muksua.
Aah, nytpä tulikin mieleeni... ihanaa kun voi käydä nykyisin vessassa ihan yksin ja vetää oven kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa...mulla on 11kk vauva (kolmas, isommat jo koulussa) ja just on ollut niin seesteisiä päiviä. Jos lapsi herää aikaisin, aamuvirkku mies ottaa hänet ja minä nukun vielä ja syön usein aamiaisenkin rauhassa ennen kuin mies lähtee. Sitten menen (tällä säällä ja noin pienen kanssa) leikkipuiston sisätiloihin leikkimään, siellä on usein mukavia äitejä/isiä joiden kanssa jutella ja lapselle seuraa. Syötän lapsen siellä, imetän ja laitan vaunuihin, nukahtaa, kävelen ulkona vähän. Menen jonnekin ravintolaan syömään tai kotiin ja lapsi vaunuissa parvekkeelle ja syön ja juon kahvin taas rauhassa. Sitten isommat tulevat kotiin ja ehdin hetken olla heidän kanssaan rauhassa ennen kuin vauva herää. Sitten leikkiä, syömistä jne. kunnes mies tulee kotiin, jolloin voin tehdä isompien kanssa taas rauhassa jotain tai jotain omaa juttuani.
Kuka teillä hoitaa kaikki tiskit, pyykit, siivoamiset, ruokakaupassa käynnit ym?
Kaikki laittavat astiansa tiskikoneeseen syönnin jälkeen (no paitsi vauva). Minä tyhjennän sen yleensä ennen kuin lähden aamulla puistoon tai sitten vauvan herättyä iltapäivällä. Tähän menee 3min.
Siivoan aamiaisen jäljet ennen kuin lähden vauvan kanssa ulos. Tähän menee 10min.
Käyn kaupassa puistosta tullessa kun vauva nukkuu tai mies käy töiden jälkeen. Kauppa on ihan kodin vieressä.
Laitan pyykit pyörimään jossain vaiheessa päivää ja mies yleensä ripustaa ne jossain vaiheessa iltaa.
Imuroin vauvan kanssa joka päivä, koska hän pitää siitä (työntää imuria takaa).
Leluja ym. heitellään koreihin aina välillä. Supersiistiä meillä ei ole.
Moni yksivuotias ei nuku rattaissa kunnon päikkäreitä vaan vain sisällä sängyssä. Silloin on sidottu sisälle kotiin eikä voi hoitaa kauppaa kun lapsi nukkuu. Vauva-aika olikin helppoa kun vauva nukkui vaunuissa ja aina useammat päikkärit päivässä.
Meidän lapsi ei ikinäkään suostunut nukkumaan vaunuissa, vain kotona omassa pinnasängyssä tai minun vieressäni parivuoteessa. Kun lähdimme vaunukävelylle, se oli pelkkää huutoa siihen asti, että pääsimme takaisin kotiin. Ei auttanut vaatetuksen tai peittojen säätely tai häikäisysuojat tai mikään. Vaunut olivat meillä kyllä niin turhaa rahanmenoa... Rattaista oli toki apua siinä kohtaa, kun kävelimme kylälle kauppaan eikä lapsi vielä kyennyt kävelemään paria kilsaa, mutta koskaan hän ei nukahtanut rattaisiinkaan. Opin kyllä aika nopeasti, miten kauppareissut hoidetaan sujuvasti, ja samaan malliin on mennyt jo kuusi vuotta mukavasti (tarpeeksi vettä, imeskeltävää ja purtavaa ruokaa mukaan, viihdykettä kuten lelu tai kirja).
On se arki kyllä todella sidottua ja rankkaa kun lapsi ei suostu nukkumaan missään muualla kuin sisällä omassa sängyssä ja pieni kauppareissukin vaatii kovan suunnittelun. Noin se joillain lapsilla vain on vaikka äiti ja isä mitä yrittäisi muuta opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin Ap:n päivään yhteistä leikkiä, lukemista ja olemista. Siivoamiset illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen. Omaa aikaa jää vähemmän, mutta päivä helpottuu. Taapero todennäköisesti nimittäin kitisee ja temppuaa vähemmän/nukahtaa paremmin, jos saanut enemmän huomiota ja läsnäoloa.
Kyllä ne siivoamiset sun muut hoituvat lapsenkin kanssa niin kauan kun lapsi ei ole liikkuvaa sorttia. Meillä lapsi istui tyytyväisenä pyykkikasassa ja veteli sieltä sukkia esiin. Tiskit ja imuroinnit sujuivat, kun tälläsin lapsen kävelypyörään. Suihkussakin kävin niin. Samallahan sitä voi jutella ja lorutella ja huomioida lasta siinä tehdessä. Jos lapsi taas on sitä lajia, että on kaikista kaapeista vedelty tavarat lattialle heti kun silmä välttää, siihen ei auta kuin koko ajan toljottaa sitä muksua.
Aah, nytpä tulikin mieleeni... ihanaa kun voi käydä nykyisin vessassa ihan yksin ja vetää oven kiinni!
Minulla on tuollainen liikkuvaa sorttia oleva. Kun sekunniksi käännän selkäni esim. ottaakseni hanasta vettä suuhun kun purskutan hampaiden pesun jälkeen tahnat pois, niin lapsi on jo sillä samalla sekunnilla ehtinyt vessan pyykkikorista ottaa pyykkejä ja heittää ne vessanpönttöön "pyykkiin". Tai jos hetken sekoittaisin kastiketta paistinpannulla niin on jo vedetty kaapista kattilat lattialle lapsen omien varpaiden päälle ja itkee kun sattuu. Tai jos kattilakaapin teippaa kiinni että se ei aukea niin on työnnetty sormet uunin ja uuni alaluukun väliseen rakoon niin syvälle että ne ei lähde sieltä irti ja tulee itku kun sattuu. En pysty sekunniksikaan kääntämään selkää lapselle ilman että jotain kamalaa tapahtuu sen sekunnin aikana. Että tässä on tosiaan toljotettu sitä muksua ihan monen muksun edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa...mulla on 11kk vauva (kolmas, isommat jo koulussa) ja just on ollut niin seesteisiä päiviä. Jos lapsi herää aikaisin, aamuvirkku mies ottaa hänet ja minä nukun vielä ja syön usein aamiaisenkin rauhassa ennen kuin mies lähtee. Sitten menen (tällä säällä ja noin pienen kanssa) leikkipuiston sisätiloihin leikkimään, siellä on usein mukavia äitejä/isiä joiden kanssa jutella ja lapselle seuraa. Syötän lapsen siellä, imetän ja laitan vaunuihin, nukahtaa, kävelen ulkona vähän. Menen jonnekin ravintolaan syömään tai kotiin ja lapsi vaunuissa parvekkeelle ja syön ja juon kahvin taas rauhassa. Sitten isommat tulevat kotiin ja ehdin hetken olla heidän kanssaan rauhassa ennen kuin vauva herää. Sitten leikkiä, syömistä jne. kunnes mies tulee kotiin, jolloin voin tehdä isompien kanssa taas rauhassa jotain tai jotain omaa juttuani.
Kuka teillä hoitaa kaikki tiskit, pyykit, siivoamiset, ruokakaupassa käynnit ym?
Kaikki laittavat astiansa tiskikoneeseen syönnin jälkeen (no paitsi vauva). Minä tyhjennän sen yleensä ennen kuin lähden aamulla puistoon tai sitten vauvan herättyä iltapäivällä. Tähän menee 3min.
Siivoan aamiaisen jäljet ennen kuin lähden vauvan kanssa ulos. Tähän menee 10min.
Käyn kaupassa puistosta tullessa kun vauva nukkuu tai mies käy töiden jälkeen. Kauppa on ihan kodin vieressä.
Laitan pyykit pyörimään jossain vaiheessa päivää ja mies yleensä ripustaa ne jossain vaiheessa iltaa.
Imuroin vauvan kanssa joka päivä, koska hän pitää siitä (työntää imuria takaa).
Leluja ym. heitellään koreihin aina välillä. Supersiistiä meillä ei ole.
Moni yksivuotias ei nuku rattaissa kunnon päikkäreitä vaan vain sisällä sängyssä. Silloin on sidottu sisälle kotiin eikä voi hoitaa kauppaa kun lapsi nukkuu. Vauva-aika olikin helppoa kun vauva nukkui vaunuissa ja aina useammat päikkärit päivässä.
Meidän lapsi ei ikinäkään suostunut nukkumaan vaunuissa, vain kotona omassa pinnasängyssä tai minun vieressäni parivuoteessa. Kun lähdimme vaunukävelylle, se oli pelkkää huutoa siihen asti, että pääsimme takaisin kotiin. Ei auttanut vaatetuksen tai peittojen säätely tai häikäisysuojat tai mikään. Vaunut olivat meillä kyllä niin turhaa rahanmenoa... Rattaista oli toki apua siinä kohtaa, kun kävelimme kylälle kauppaan eikä lapsi vielä kyennyt kävelemään paria kilsaa, mutta koskaan hän ei nukahtanut rattaisiinkaan. Opin kyllä aika nopeasti, miten kauppareissut hoidetaan sujuvasti, ja samaan malliin on mennyt jo kuusi vuotta mukavasti (tarpeeksi vettä, imeskeltävää ja purtavaa ruokaa mukaan, viihdykettä kuten lelu tai kirja).
On se arki kyllä todella sidottua ja rankkaa kun lapsi ei suostu nukkumaan missään muualla kuin sisällä omassa sängyssä ja pieni kauppareissukin vaatii kovan suunnittelun. Noin se joillain lapsilla vain on vaikka äiti ja isä mitä yrittäisi muuta opettaa.
Mitä suunnittelua se vaatii? Sillä välin kun lapsi käy lähtöpissalla, minä napsuttelen omenanpaloja ja rusinoita purkkiin ja laitan ne kassiini. Meiltä on kauppaan (siis kunnon kauppaan, josta ostamme viikko-ostokset) puolen tunnin matka autolla. Meidän lapsemme ei ole koskaan saanut itkupotkuraivareita kaupassa alhaisen verensokerin takia emmekä ole koskaan joutuneet lykkäämään lapselle suklaapatukkaa suuhun maksamatta sitä ensin.
Päiväunet nukuttiin säännöllisesti tiettyyn kellonaikaan. Että ihan sen verran voi suunnitella. Nyt lapsi ei enää nuku viikonloppuisin ja lomilla päikkäreitä. Nelivuotiaaksi asti nukkui yhden päiväunet. Kaksivuotiaaksi asti lapsi söi sydänlääkkeitä ja ne piti antaa minuutilleen oikeaan aikaan, ensin kuuden tunnin välein ja myöhemmin kahdeksan tunnin välein. Se kyllä jo vaati täsmällistä suunnittelua siitä, missä olemme milloinkin, jotta pääsemme lämmittämään maidon tuttipulloon tai nokkamukiin ja sekoittamaan sydänlääkejauheen siihen. Onneksi sekin ruljanssi on nyt ohi.
Minä itsekään en nuku kunnolla muualla kuin omassa sängyssä. En teltassa, en kaverin sohvalla, en laivassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa...mulla on 11kk vauva (kolmas, isommat jo koulussa) ja just on ollut niin seesteisiä päiviä. Jos lapsi herää aikaisin, aamuvirkku mies ottaa hänet ja minä nukun vielä ja syön usein aamiaisenkin rauhassa ennen kuin mies lähtee. Sitten menen (tällä säällä ja noin pienen kanssa) leikkipuiston sisätiloihin leikkimään, siellä on usein mukavia äitejä/isiä joiden kanssa jutella ja lapselle seuraa. Syötän lapsen siellä, imetän ja laitan vaunuihin, nukahtaa, kävelen ulkona vähän. Menen jonnekin ravintolaan syömään tai kotiin ja lapsi vaunuissa parvekkeelle ja syön ja juon kahvin taas rauhassa. Sitten isommat tulevat kotiin ja ehdin hetken olla heidän kanssaan rauhassa ennen kuin vauva herää. Sitten leikkiä, syömistä jne. kunnes mies tulee kotiin, jolloin voin tehdä isompien kanssa taas rauhassa jotain tai jotain omaa juttuani.
Kuka teillä hoitaa kaikki tiskit, pyykit, siivoamiset, ruokakaupassa käynnit ym?
Kaikki laittavat astiansa tiskikoneeseen syönnin jälkeen (no paitsi vauva). Minä tyhjennän sen yleensä ennen kuin lähden aamulla puistoon tai sitten vauvan herättyä iltapäivällä. Tähän menee 3min.
Siivoan aamiaisen jäljet ennen kuin lähden vauvan kanssa ulos. Tähän menee 10min.
Käyn kaupassa puistosta tullessa kun vauva nukkuu tai mies käy töiden jälkeen. Kauppa on ihan kodin vieressä.
Laitan pyykit pyörimään jossain vaiheessa päivää ja mies yleensä ripustaa ne jossain vaiheessa iltaa.
Imuroin vauvan kanssa joka päivä, koska hän pitää siitä (työntää imuria takaa).
Leluja ym. heitellään koreihin aina välillä. Supersiistiä meillä ei ole.
Moni yksivuotias ei nuku rattaissa kunnon päikkäreitä vaan vain sisällä sängyssä. Silloin on sidottu sisälle kotiin eikä voi hoitaa kauppaa kun lapsi nukkuu. Vauva-aika olikin helppoa kun vauva nukkui vaunuissa ja aina useammat päikkärit päivässä.
Meidän lapsi ei ikinäkään suostunut nukkumaan vaunuissa, vain kotona omassa pinnasängyssä tai minun vieressäni parivuoteessa. Kun lähdimme vaunukävelylle, se oli pelkkää huutoa siihen asti, että pääsimme takaisin kotiin. Ei auttanut vaatetuksen tai peittojen säätely tai häikäisysuojat tai mikään. Vaunut olivat meillä kyllä niin turhaa rahanmenoa... Rattaista oli toki apua siinä kohtaa, kun kävelimme kylälle kauppaan eikä lapsi vielä kyennyt kävelemään paria kilsaa, mutta koskaan hän ei nukahtanut rattaisiinkaan. Opin kyllä aika nopeasti, miten kauppareissut hoidetaan sujuvasti, ja samaan malliin on mennyt jo kuusi vuotta mukavasti (tarpeeksi vettä, imeskeltävää ja purtavaa ruokaa mukaan, viihdykettä kuten lelu tai kirja).
On se arki kyllä todella sidottua ja rankkaa kun lapsi ei suostu nukkumaan missään muualla kuin sisällä omassa sängyssä ja pieni kauppareissukin vaatii kovan suunnittelun. Noin se joillain lapsilla vain on vaikka äiti ja isä mitä yrittäisi muuta opettaa.
Nukutko sinä, jos joku pakottaa sinut sänkyyn peiton alle tai pihalle makuupussissa aurinkotuoliin pakkasella esim. kolme kertaa päivässä? Ihan opettamalla opettaen?
Jos pieni lapsi nukkuu esim. 10-12 tunnin katkeamattomat yöunet, ei hän tarvitse välttämättä päiväunia kuin tunnin tirsat kertaalleen, jos sitäkään. Jotkut lapset nimittäin ovat sellaisia. Toiset taas nukkuvat vuorokauden ympäriinsä vain parin tunnin pätkissä.
En ymmärrä vihamielistä asennettasi.
Näin.
Mistä joku edes keksii, että tarkka rytmi olisi suorittamista? Eihän kukaan aikuinen vapaaehtoisesti elämäänsä järjestäisi minuutintarkan rytmin takia. Kyllä siihen aina joku pakottava syy on.