Lue keskustelun säännöt.
Työnväenluokkaisesta perheestä oleva, yritätkö peittää taustasi yliopistomaailmassa
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 80-luvulla.
Siis tämä kommentoijalle numero 11. tiedoksi.
Keneltä?
Tai luuletko että ketään kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole yleensä ainakaan tyrkyttämässä tietoa taustastani, koska se on epätavallinen: äiti akateemisesta suvusta ja isällä sukulaisineen ei oikein mitään koulutusta. Tuo kysely vanhempien ammateista tuli tutuksi opiskeluaikana, vaikkei sitä nyt koko ajan joku ollut kysymässä. Erikoista uteluissa oli se, että kyselijät olivat olevinaan niin vasemmistolaisia mutta silti väheksyivät työläistaustaisia ihmisiä ihan avoimesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tuo taustaani esiin, ellei siitä kysytä. En kuitenkaan valehtele jos joku suoraan kysyy mitä vanhempani tekevät työkseen. Minusta on paljon kunnioitettavampaa, että olen perheeni ja ala-asteen luokkani ainut, joka meni yliopistoon, kuin että joku tulee akateemisesta suvusta ja hienostoalueen koulusta ja menee yliopistoon.
Nyt olen jo valmistunut ja harvemmin enää tulee vanhempien ammatit puheeksi uusien tuttavuuksien parissa. Silloin kun tulee, olen yleensä ainut jonka vanhemmat eivät ole akateemisia ja kyllähän se aina vähän inhottavalta tuntuu olla erilainen.
Minä ajattelen juuri päinvastoin. Akateemisesta suvusta tuleva osaa entuudestaan muutakin kuin mitä yliopistossa opetetaan, on tavat ja tututtavat alusta asti kohdallaan. Tämän huomasi aikanaan luennollakin siten, että osan tietämys loppui tasan siihen, mihin luennot loppuivat. Akateemisesta taustasta olevat myös harvemmin sortuvat rolexeihin, hugo bossin t-paitoihin ja velalla ostettuihin C-mersuihin.
Ja milläköhän alalla?
Ei lainkaan sama näkemys tuosta.
Omissa opiskelijoissa olen pannut merkille huomattavan hyvää yleissivistystä ”proletaustaisissa”. Meillä pärjäisi enimmäkseen luonnontieteillä, mutta näillä on selkeästi ollut kiinnostusta maailmaan laajasti. Ala on ollut oma valinta, eikä sinne ole ajauduttu suvun odotusten kasvattamana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette voi olla tosissanne??! Kun aloitusta klikkasin, luulin että kyseessä olisi tosi huono provo ja olin aikeissa tulla kirjoittamaan jotain nasevaa siihen liittyen, kunnes huomasin että ihan tosissaan täällä on vastailtu...mikäli sitten aloittaja itse ei ole rustaillut muutamaa vastausta ettei heti paljastuisi...
Mutta siis jos nämä edelliset vastaukset on ihan tosissaan kirjoitettu, niin olen äärimmäisen häpeissäni paitsi vastaajien puolesta, niin myös suomalaisen yliopistokoulutuksen puolesta ja ennen kaikkea sen tuoman sivistyksen tasosta (lue sivistymättömyyden).
Olen itse yliopistokoulutuksen suorittanut (valmistunut tosin jo vuosia sitten), mutta koskaan kukaan ei ole kysynyt perheeni koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta mitään. Ylipäänsä en tiedä kuinka reagoisin jos joku aloittasi keskustelun yhteiskuntaluokista, joissa ihmisiä eritellään koulutuksen ja sosio-ekonomisen statuksen perusteella. Se jos mikä on sivistymätöntä ja osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä. Tiede pyrkii kehittymään ja niin myös sivistys. Palaaminen yhteiskuntaluokkiin on valtava harppaus takaisin sivistymättömyyteen ja siihen historiaan, joka syystäkin saisi säilyä häpeällisenä.
Aloitin omat yliopisto-opintoni 1980-luvun lopulla. Sillloin Suomesta olivat yhteiskuntaluokat kovaa vauhtia katoamassa, tai ainakin niiden väliset erot pienenemässä. Elettiin sosiaalidemokratian ja hyvinvointivaltion kukoistusaikaa. Mutta 1990-luvun lamahan käänsi kehityksen taas toiseen suuntaan, ja sen jälkeen Suomeen on vähitellen ja yhä selvemmin syntynyt luokkajakoa.
Mutta koska olen itse elänyt teini-iän ja suuren osan nuoruusvuosistani hyvin tasa-arvoisessa Suomessa, niin olen huomannut useinkin hämmentyväni, kun luen ja kuulen puhuttavan maamme yhteiskuntaluokista. Sitä ei vain haluaisi jotenkin uskoa, että ollaan menossa kehityksessä taaksepäin. Mutta kyllä se tosiasia on. :(
Omaa taustaani en muista kenenkään kysyneen yliopistossa sen kummemmin. Enkä muista kuinka monelle kerroin. Parhaat ystäväni olivat silloin ja ovat edelleen muualta kuin akateemisesta maailmasta.
Aika on sinulla kullannut muostot tai sitten oma nuoruuden hurma. Itsekin opiskelin 80-luvun loppupuolella. Ja kyllä silloin yhteiskuntaluokat olivat esillä jopa enemmän kuin nykyään. Ja 80-luku tai sitä aiemmat ajat eivät olleet tasa-arvoisia!
Eihän sitä tarvinnut kysyä. Se näkyi kaikessa. Pukeutuminen, käytös, itseluottamus. Ihankuten se näkyy nykyään. Nyt suvaitaan enemmän, mutta edelleen meillä on nämä snobialat, joissa tausta gaistetaan kaikesta mitä olet. Ei sitä kysytä, se haistetaan. Nykyään voi olla pienikulutuksinen ja silti varakas. Mutta silti se tiedetään.
Vierailija kirjoitti:
monesti tulee kerrottua valkoisia valheita ja ihan suoriakin valheita tähän teemaan liittyen. In order to be successful one must protect the image of success.
Miksi loppuosa piti kirjoittaa englanniksi? Saman voi helposti ilmaista suomeksi ilman, että ajatus kärsii mitenkään. Noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tiedän korkeasti koulutettuja jotka peittelevät/häpeävät duunaritaustaansa. Vaikka ammatissa olisi toimittu jo vuosikausia. Häpeää on vaikea kitkeä itsestään pois, jos on sellainen ihminen joka sitä häpeää.
Opiskelumaailmassa näkyy yhteiskuntaluokat ja opiskelija joka ei ole korkeasti koulutettujen isovanhempien tai vanhempien jälkeläinen näkyy se lähes kaikessa olemisessa/tekemisessä jopa pukeutumisessa. Ja sitä kuilua on vaikea täyttää. Se vaan on niin.
Vierailija kirjoitti:
Itse tiedän korkeasti koulutettuja jotka peittelevät/häpeävät duunaritaustaansa. Vaikka ammatissa olisi toimittu jo vuosikausia. Häpeää on vaikea kitkeä itsestään pois, jos on sellainen ihminen joka sitä häpeää.
Opiskelumaailmassa näkyy yhteiskuntaluokat ja opiskelija joka ei ole korkeasti koulutettujen isovanhempien tai vanhempien jälkeläinen näkyy se lähes kaikessa olemisessa/tekemisessä jopa pukeutumisessa. Ja sitä kuilua on vaikea täyttää. Se vaan on niin.
Ei siinä mitään väistämätöntä ole, ne joiden suvulla on mennyt pidempään hyvin hylkii tahallaan nousukkaita. Jos ei olisi niin kovaa tarvetta potkaista tikkaita jäljiltään kumoon ettei kukaan vaan nouse perässä koko ilmiötä ei olisi lainkaan olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
monesti tulee kerrottua valkoisia valheita ja ihan suoriakin valheita tähän teemaan liittyen. In order to be successful one must protect the image of success.
Miksi loppuosa piti kirjoittaa englanniksi? Saman voi helposti ilmaista suomeksi ilman, että ajatus kärsii mitenkään. Noloa.
No miten?
Tuo artikkeli toi ihan uutta näkemystä omiin tunteisiini. Olen akateemisesti koulutettu, johtotehtävissä oleva työläistaustainen nainen. Menestyksestä huolimatta aina tuntuu, että olen muita huonompi (vaikka en ole) ja jotenkin erilainen.
Kotona ei opetettu keskustelemaan ja perustelemaan. Lasten kuului olla hiljaa vielä teini-iässäkin. Mitään opiskeluun tai akateemiseen ammattiin liittyvää ei koskaan arvostettu. Lukea ei saanut ("silmät kärsii", "ei saa luuhata sisällä").
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
monesti tulee kerrottua valkoisia valheita ja ihan suoriakin valheita tähän teemaan liittyen. In order to be successful one must protect the image of success.
Miksi loppuosa piti kirjoittaa englanniksi? Saman voi helposti ilmaista suomeksi ilman, että ajatus kärsii mitenkään. Noloa.
Lienee launaus jostain. Ainakin American Beautyssa oli sama fraasi.
Koulutus periytyy nykypäivänäkin oikeastaan kaikilla akateemisilla aloilla. Alasta riippuen on akateemisesta perheestä tuleva pääsee n 2,5.:stä yli 10:een kertaa todennäköisemmin opiskelemaan yliopistoon kuin ei-akateemisestä perheestä oleva. Kaikkien alojen keskiarvo on 7 kertaa todennäköisemmin akateemisesta perheestä tulevalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta asiaa ei koskaan kysytty.
Onneksi en edes pyrkinyt yliopistoon jos se tällaista pelleilyä on :D
Ystävissäni on aika fifty-fifty akateemisia ja ei-akateemisia ja ihan yhtä hyvin toisiamme ymmärretään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette voi olla tosissanne??! Kun aloitusta klikkasin, luulin että kyseessä olisi tosi huono provo ja olin aikeissa tulla kirjoittamaan jotain nasevaa siihen liittyen, kunnes huomasin että ihan tosissaan täällä on vastailtu...mikäli sitten aloittaja itse ei ole rustaillut muutamaa vastausta ettei heti paljastuisi...
Mutta siis jos nämä edelliset vastaukset on ihan tosissaan kirjoitettu, niin olen äärimmäisen häpeissäni paitsi vastaajien puolesta, niin myös suomalaisen yliopistokoulutuksen puolesta ja ennen kaikkea sen tuoman sivistyksen tasosta (lue sivistymättömyyden).
Olen itse yliopistokoulutuksen suorittanut (valmistunut tosin jo vuosia sitten), mutta koskaan kukaan ei ole kysynyt perheeni koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta mitään. Ylipäänsä en tiedä kuinka reagoisin jos joku aloittasi keskustelun yhteiskuntaluokista, joissa ihmisiä eritellään koulutuksen ja sosio-ekonomisen statuksen perusteella. Se jos mikä on sivistymätöntä ja osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä. Tiede pyrkii kehittymään ja niin myös sivistys. Palaaminen yhteiskuntaluokkiin on valtava harppaus takaisin sivistymättömyyteen ja siihen historiaan, joka syystäkin saisi säilyä häpeällisenä.
Mua ihmetyttää miten joku on voinut valmistua yliopistosta eikä ymmärrä tätä asiaa eikä edes tunnista sitä kun se puetaan sanoiksi. Eikö sua ole vaan otettu piireihin, vai opiskelitko jossain hippiohjelmassa tai maakuntayliopistossa? Aika suoraa puhetta saa tottua kuulemaan, vaikka ei just vanhempien ammattien kyselyn muodossa. Paljon pahemmassa yleensä. Ja tietenkin iso osa sanotaan muuten kuin ääneen, mahdollistaen sen että samat ihmiset yhtä aikaa uskovat luokkaerottelun kadonneen Suomesta ja samalla omistavat koko elämänsä siinä kiipimiselle ja sen pönkittämiselle.
Ja joo, eipä se yliopistokoulutus kummoisesti sivistä ja olen ihmeissäni ettet tätäkään tiennyt. Vaikka se on musta erikoista, että niin moni nimenomaan korkeakoulutettu on saatu uskomaan, että Suomesta olisi jossain vaiheessa kadonnut yhteiskuntaluokat.
"Hippiohjelma tai maakuntayliopisto"? Helsinki on ilmeisesti maailman napa ja ilmeisesti kauppis myös, vaikka tunnenkin liudan tavistaustaisia ekonomeja.
Minä olin sekä maakuntayliopistossa että hippiohjelmassa ja sain paljon hyviä ystäviä joiden kanssa tietenkin keskusteltiin vanhempien ammateista ja oltiin sen jälkeen ihan normaalisti. Kaikenlaisista taustoista tultiin, useimmat taviskodeista, köyhistäkin ja sinne sosiologian laitokselle tiedoksi että me olimme ne piirit. Nyt varmaan olet pettynyt, kai defenssisi pitävät?
Työllistyminen myöhemmin oli sukupuolesta mutta myös sattumasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette voi olla tosissanne??! Kun aloitusta klikkasin, luulin että kyseessä olisi tosi huono provo ja olin aikeissa tulla kirjoittamaan jotain nasevaa siihen liittyen, kunnes huomasin että ihan tosissaan täällä on vastailtu...mikäli sitten aloittaja itse ei ole rustaillut muutamaa vastausta ettei heti paljastuisi...
Mutta siis jos nämä edelliset vastaukset on ihan tosissaan kirjoitettu, niin olen äärimmäisen häpeissäni paitsi vastaajien puolesta, niin myös suomalaisen yliopistokoulutuksen puolesta ja ennen kaikkea sen tuoman sivistyksen tasosta (lue sivistymättömyyden).
Olen itse yliopistokoulutuksen suorittanut (valmistunut tosin jo vuosia sitten), mutta koskaan kukaan ei ole kysynyt perheeni koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta mitään. Ylipäänsä en tiedä kuinka reagoisin jos joku aloittasi keskustelun yhteiskuntaluokista, joissa ihmisiä eritellään koulutuksen ja sosio-ekonomisen statuksen perusteella. Se jos mikä on sivistymätöntä ja osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä. Tiede pyrkii kehittymään ja niin myös sivistys. Palaaminen yhteiskuntaluokkiin on valtava harppaus takaisin sivistymättömyyteen ja siihen historiaan, joka syystäkin saisi säilyä häpeällisenä.
Mua ihmetyttää miten joku on voinut valmistua yliopistosta eikä ymmärrä tätä asiaa eikä edes tunnista sitä kun se puetaan sanoiksi. Eikö sua ole vaan otettu piireihin, vai opiskelitko jossain hippiohjelmassa tai maakuntayliopistossa? Aika suoraa puhetta saa tottua kuulemaan, vaikka ei just vanhempien ammattien kyselyn muodossa. Paljon pahemmassa yleensä. Ja tietenkin iso osa sanotaan muuten kuin ääneen, mahdollistaen sen että samat ihmiset yhtä aikaa uskovat luokkaerottelun kadonneen Suomesta ja samalla omistavat koko elämänsä siinä kiipimiselle ja sen pönkittämiselle.
Ja joo, eipä se yliopistokoulutus kummoisesti sivistä ja olen ihmeissäni ettet tätäkään tiennyt. Vaikka se on musta erikoista, että niin moni nimenomaan korkeakoulutettu on saatu uskomaan, että Suomesta olisi jossain vaiheessa kadonnut yhteiskuntaluokat.
"Hippiohjelma tai maakuntayliopisto"? Helsinki on ilmeisesti maailman napa ja ilmeisesti kauppis myös, vaikka tunnenkin liudan tavistaustaisia ekonomeja.
Minä olin sekä maakuntayliopistossa että hippiohjelmassa ja sain paljon hyviä ystäviä joiden kanssa tietenkin keskusteltiin vanhempien ammateista ja oltiin sen jälkeen ihan normaalisti. Kaikenlaisista taustoista tultiin, useimmat taviskodeista, köyhistäkin ja sinne sosiologian laitokselle tiedoksi että me olimme ne piirit. Nyt varmaan olet pettynyt, kai defenssisi pitävät?
Työllistyminen myöhemmin oli sukupuolesta mutta myös sattumasta kiinni.
Niin, sinä olit maakuntayliopistossa ja hippiohjelmassa. Tuolla varmasti oli erilaista kuin kunnon yliopistossa toisilla aloilla, joissa kaikkien muiden vanhemmat olivat koulutettuja, ainakin lukion käyneitä.
Jos itse ei ole kovin kunnianhimoinen tai menestyvä urallaan niin ei halua välttämättä myöskään kertoa akateemisista vanhemmista ja akateemisista isovanhemmista. Sosiaalinen lasku ei ole mikään kehumisen arvoinen juttu vaan taustaa mieluummin vähän piilottelee. Akateemisten perheiden pojilla on kovat menestymisen paineet ja duunaritaustaiset on rennompia. Siksi puoliso mieluummin alemman sosiaaliluokan perheestä. Tämä on vähän harvinaisempi näkökulma asiaan ja kyllä osaan yläluokan lapsena ne yläluokan käytöstavat mutta ei sellainen hienostelu kiinnosta minua.
Vierailija kirjoitti:
Jos itse ei ole kovin kunnianhimoinen tai menestyvä urallaan niin ei halua välttämättä myöskään kertoa akateemisista vanhemmista ja akateemisista isovanhemmista. Sosiaalinen lasku ei ole mikään kehumisen arvoinen juttu vaan taustaa mieluummin vähän piilottelee. Akateemisten perheiden pojilla on kovat menestymisen paineet ja duunaritaustaiset on rennompia. Siksi puoliso mieluummin alemman sosiaaliluokan perheestä. Tämä on vähän harvinaisempi näkökulma asiaan ja kyllä osaan yläluokan lapsena ne yläluokan käytöstavat mutta ei sellainen hienostelu kiinnosta minua.
Luulenpa, että jos asiaa alettaisiin penkomaan enemmän, olisi huomattavissa, että tausta vaikuttaa tieteenalavalintaan. On hienostokoulutusaloja ja sitten sellaisia, missä paskanjauhanta ei riitä ja joutuu eittämättä myös myös likaamaan käsiään.
Missä yliopistossa/tiedekunnassa toisten vanhempien koulutuksesta kysellään? Opiskelin itse TKK:lla teknillistä fysiikkaa, eikä minulta kukaan koskaan kysynyt vanhempieni ammattia tai koulutusta. Eikä minulla ole hajuakaan suurimmasta osasta opiskelukavereitteni vanhemmista. Niillä harvoilla, joista tiedän, vanhemmat olivat yleensä maanviljelijöitä, ja tämä tuli esiin siitä, kun opiskelukaveri itse toi keskustelussa esiin maanviljelijän hankalan tilanteen nyky-Suomessa.
Ei meillä myöskään erottuneet mitkään rikkaiden perheiden vesat. Suurin osa otti opintolainaa ja asui Teekkarikylän solukämpässä. Ei siinä kenenkään elämäntapa poikennut näyttävästi muista. Vasta opintojen jälkeen Talouselämää lukiessani minulle selvisi, että yksi kurssikaverini oli yhdestä Suomen rikkaimmista perheistä. Ei sitä huomannut opiskeluaikana mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
monesti tulee kerrottua valkoisia valheita ja ihan suoriakin valheita tähän teemaan liittyen. In order to be successful one must protect the image of success.
Miksi loppuosa piti kirjoittaa englanniksi? Saman voi helposti ilmaista suomeksi ilman, että ajatus kärsii mitenkään. Noloa.
No miten?
Esimerkiksi "menestyäkseen on pidettävä yllä mielikuvaa menestyksestä".
En peitellyt vähäpätöistä taustaani. Sen sijaan jättäydyin heti valmistuttuani pois yliopistomaailmasta, vaikka arvosanani olisivat oikeuttaneet jatko-opiskeluun, ja hakeuduin omasta tahdostani töihin, joita kuka tahansa voisi tehdä peruskoulupohjaltakin. Akateemisessa ympäristössä tunsin itseni jatkuvasti ulkopuoliseksi ja huijariksi, ja väsyin esittämään muuta kuin olen. Olen onnellisempi maailmassa, jossa minun ei tarvitse esittää olevani kiinnostunut älyllisistä haasteista.