Lue keskustelun säännöt.
Työnväenluokkaisesta perheestä oleva, yritätkö peittää taustasi yliopistomaailmassa
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette voi olla tosissanne??! Kun aloitusta klikkasin, luulin että kyseessä olisi tosi huono provo ja olin aikeissa tulla kirjoittamaan jotain nasevaa siihen liittyen, kunnes huomasin että ihan tosissaan täällä on vastailtu...mikäli sitten aloittaja itse ei ole rustaillut muutamaa vastausta ettei heti paljastuisi...
Mutta siis jos nämä edelliset vastaukset on ihan tosissaan kirjoitettu, niin olen äärimmäisen häpeissäni paitsi vastaajien puolesta, niin myös suomalaisen yliopistokoulutuksen puolesta ja ennen kaikkea sen tuoman sivistyksen tasosta (lue sivistymättömyyden).
Olen itse yliopistokoulutuksen suorittanut (valmistunut tosin jo vuosia sitten), mutta koskaan kukaan ei ole kysynyt perheeni koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta mitään. Ylipäänsä en tiedä kuinka reagoisin jos joku aloittasi keskustelun yhteiskuntaluokista, joissa ihmisiä eritellään koulutuksen ja sosio-ekonomisen statuksen perusteella. Se jos mikä on sivistymätöntä ja osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä. Tiede pyrkii kehittymään ja niin myös sivistys. Palaaminen yhteiskuntaluokkiin on valtava harppaus takaisin sivistymättömyyteen ja siihen historiaan, joka syystäkin saisi säilyä häpeällisenä.
Mua ihmetyttää miten joku on voinut valmistua yliopistosta eikä ymmärrä tätä asiaa eikä edes tunnista sitä kun se puetaan sanoiksi. Eikö sua ole vaan otettu piireihin, vai opiskelitko jossain hippiohjelmassa tai maakuntayliopistossa? Aika suoraa puhetta saa tottua kuulemaan, vaikka ei just vanhempien ammattien kyselyn muodossa. Paljon pahemmassa yleensä. Ja tietenkin iso osa sanotaan muuten kuin ääneen, mahdollistaen sen että samat ihmiset yhtä aikaa uskovat luokkaerottelun kadonneen Suomesta ja samalla omistavat koko elämänsä siinä kiipimiselle ja sen pönkittämiselle.
Ja joo, eipä se yliopistokoulutus kummoisesti sivistä ja olen ihmeissäni ettet tätäkään tiennyt. Vaikka se on musta erikoista, että niin moni nimenomaan korkeakoulutettu on saatu uskomaan, että Suomesta olisi jossain vaiheessa kadonnut yhteiskuntaluokat.
Olipa erittäin hyvin sanottu. Tuo on melko kaksinaamaista, että puhutaan kuin luokkia ei olisi, mutta tehdään kaikkensa siinä kiipeämiseksi ja peitellään omaa taustaa. Älyllistä epärehellisyyttä siis.
Sehän on osa samaa laajempaa ilmiötä kuin tämä ajattelu että sukupuolten välinen tasa-arvo on sukupuolineutraaliutta tai kun valkoiset sanoo "I don't see color", kohdellaan kaikkia samalla tavalla olosuhteista riippumatta ja valitaan kohtelutapa niin että se sopii valmiiksi hyvinvoivien olosuhteisiin, ja se on sitten reilua ja tasa-arvoista. Halutaan vaieta koko asia kuoliaaksi ja teeskennellä että ongelma hoituu sillä, ja että siitä puhuminen on pahinta ennakkoluuloisuutta. Siis täysin etuoikeutettujen ehdoilla tapahtuvaa "tasa-arvokehitystä", jossa prioriteetti on heidän tunteidensa ja mukavuutensa suojeleminen ja se, että mitään ei tarvitse muuttaa eikä koko asiaa tarvitse ajatella. Sitten on hyvä mieli kun järki on palannut maailmaan ja taas voidaan uskoa, että omilla ansioilla reilussa kilpailussa on voitettu kaikki hyvä mitä itsellä on ja muilla ei.
Noh, tulipahan taas avauduttua. On vaan käsittämättömän raskasta olla ainoa luokkatietoinen sinisilmäisten, kultalusikka perseessä syntyneiden hyvin pukeutuvien Vihreitä äänestävien keskellä jotka myöntää ihan ohimennen todella järkyttäviä asenteita kun luulevat että vaan omat kuulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 80-luvulla.
Siis tämä kommentoijalle numero 11. tiedoksi.
Kyllä kun olin nuori ja opiskelin, häpesin taustaani ja peittelin sitä ja siihen liittymiä käyttäytymistapojen ja etikettien ja perussivistyksen puutetta. Esim. en ollut ikinä käynyt syömässä hampurilaisravintolaa paremmassa ravintolassa ennen kuin yliopistoaikana, eikä minulla ollut hajuakaan, miten pöytiintarjoiluravintolassa kuuluu toimia. Puhetapanikin oli jotenkin sellainen "rouhean reteä työläismäinen" ja yritin opetella hillitymmän ilmaisun. Se kannatti, bongasin yliopistolta miehekseni varakkaasta suomenruotsalaisesta suvusta olevan miehen ;)
Itse laitan merkille yliopistolaiset, jotka ovat etuoikeutetuista suvuista ja perheistä lähtöisin, ja laitan elitistit mustalle listalle. Heidän kanssaan on kiva leikkiä selkään puukottamista. Olen onnistunut saamaan jo muutaman vihamiehen, mitä pidän täysin omana ansionani.
Vierailija kirjoitti:
Ette voi olla tosissanne??! Kun aloitusta klikkasin, luulin että kyseessä olisi tosi huono provo ja olin aikeissa tulla kirjoittamaan jotain nasevaa siihen liittyen, kunnes huomasin että ihan tosissaan täällä on vastailtu...mikäli sitten aloittaja itse ei ole rustaillut muutamaa vastausta ettei heti paljastuisi...
Mutta siis jos nämä edelliset vastaukset on ihan tosissaan kirjoitettu, niin olen äärimmäisen häpeissäni paitsi vastaajien puolesta, niin myös suomalaisen yliopistokoulutuksen puolesta ja ennen kaikkea sen tuoman sivistyksen tasosta (lue sivistymättömyyden).
Olen itse yliopistokoulutuksen suorittanut (valmistunut tosin jo vuosia sitten), mutta koskaan kukaan ei ole kysynyt perheeni koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta mitään. Ylipäänsä en tiedä kuinka reagoisin jos joku aloittasi keskustelun yhteiskuntaluokista, joissa ihmisiä eritellään koulutuksen ja sosio-ekonomisen statuksen perusteella. Se jos mikä on sivistymätöntä ja osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä. Tiede pyrkii kehittymään ja niin myös sivistys. Palaaminen yhteiskuntaluokkiin on valtava harppaus takaisin sivistymättömyyteen ja siihen historiaan, joka syystäkin saisi säilyä häpeällisenä.
Aloitin omat yliopisto-opintoni 1980-luvun lopulla. Sillloin Suomesta olivat yhteiskuntaluokat kovaa vauhtia katoamassa, tai ainakin niiden väliset erot pienenemässä. Elettiin sosiaalidemokratian ja hyvinvointivaltion kukoistusaikaa. Mutta 1990-luvun lamahan käänsi kehityksen taas toiseen suuntaan, ja sen jälkeen Suomeen on vähitellen ja yhä selvemmin syntynyt luokkajakoa.
Mutta koska olen itse elänyt teini-iän ja suuren osan nuoruusvuosistani hyvin tasa-arvoisessa Suomessa, niin olen huomannut useinkin hämmentyväni, kun luen ja kuulen puhuttavan maamme yhteiskuntaluokista. Sitä ei vain haluaisi jotenkin uskoa, että ollaan menossa kehityksessä taaksepäin. Mutta kyllä se tosiasia on. :(
Omaa taustaani en muista kenenkään kysyneen yliopistossa sen kummemmin. Enkä muista kuinka monelle kerroin. Parhaat ystäväni olivat silloin ja ovat edelleen muualta kuin akateemisesta maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette voi olla tosissanne??! Kun aloitusta klikkasin, luulin että kyseessä olisi tosi huono provo ja olin aikeissa tulla kirjoittamaan jotain nasevaa siihen liittyen, kunnes huomasin että ihan tosissaan täällä on vastailtu...mikäli sitten aloittaja itse ei ole rustaillut muutamaa vastausta ettei heti paljastuisi...
Mutta siis jos nämä edelliset vastaukset on ihan tosissaan kirjoitettu, niin olen äärimmäisen häpeissäni paitsi vastaajien puolesta, niin myös suomalaisen yliopistokoulutuksen puolesta ja ennen kaikkea sen tuoman sivistyksen tasosta (lue sivistymättömyyden).
Olen itse yliopistokoulutuksen suorittanut (valmistunut tosin jo vuosia sitten), mutta koskaan kukaan ei ole kysynyt perheeni koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta mitään. Ylipäänsä en tiedä kuinka reagoisin jos joku aloittasi keskustelun yhteiskuntaluokista, joissa ihmisiä eritellään koulutuksen ja sosio-ekonomisen statuksen perusteella. Se jos mikä on sivistymätöntä ja osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä. Tiede pyrkii kehittymään ja niin myös sivistys. Palaaminen yhteiskuntaluokkiin on valtava harppaus takaisin sivistymättömyyteen ja siihen historiaan, joka syystäkin saisi säilyä häpeällisenä.
Aloitin omat yliopisto-opintoni 1980-luvun lopulla. Sillloin Suomesta olivat yhteiskuntaluokat kovaa vauhtia katoamassa, tai ainakin niiden väliset erot pienenemässä. Elettiin sosiaalidemokratian ja hyvinvointivaltion kukoistusaikaa. Mutta 1990-luvun lamahan käänsi kehityksen taas toiseen suuntaan, ja sen jälkeen Suomeen on vähitellen ja yhä selvemmin syntynyt luokkajakoa.
Mutta koska olen itse elänyt teini-iän ja suuren osan nuoruusvuosistani hyvin tasa-arvoisessa Suomessa, niin olen huomannut useinkin hämmentyväni, kun luen ja kuulen puhuttavan maamme yhteiskuntaluokista. Sitä ei vain haluaisi jotenkin uskoa, että ollaan menossa kehityksessä taaksepäin. Mutta kyllä se tosiasia on. :(
Omaa taustaani en muista kenenkään kysyneen yliopistossa sen kummemmin. Enkä muista kuinka monelle kerroin. Parhaat ystäväni olivat silloin ja ovat edelleen muualta kuin akateemisesta maailmasta.
Itse aloitin peruskoulun 80-luvun lopussa ja muistan kuinka tuolloin opetettiin, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokat enää käytössä. Esimerkiksi kun maantiedon tunnilla puhuttiin Intian kastijärjestelmästä, opettaja selitti että Suomessakin on joskus ollut yhteiskuntaluokat käytössä (vrt. rahvas, porvarit, aatelisto), mutta että yhteiskuntaluokat katoavat sitä mukaa kun yhteiskunnan sivistys ja äly kehittyy.
Niinpä. tietyissä asioissa ollaan menty kehityksessä huimia harppauksia eteenpäin, mutta tietyllä tasolla etenkin sivistys on valitettavasti kääntynyt laskuun.
Vierailija kirjoitti:
Ette voi olla tosissanne??! Kun aloitusta klikkasin, luulin että kyseessä olisi tosi huono provo ja olin aikeissa tulla kirjoittamaan jotain nasevaa siihen liittyen, kunnes huomasin että ihan tosissaan täällä on vastailtu...mikäli sitten aloittaja itse ei ole rustaillut muutamaa vastausta ettei heti paljastuisi...
Mutta siis jos nämä edelliset vastaukset on ihan tosissaan kirjoitettu, niin olen äärimmäisen häpeissäni paitsi vastaajien puolesta, niin myös suomalaisen yliopistokoulutuksen puolesta ja ennen kaikkea sen tuoman sivistyksen tasosta (lue sivistymättömyyden).
Olen itse yliopistokoulutuksen suorittanut (valmistunut tosin jo vuosia sitten), mutta koskaan kukaan ei ole kysynyt perheeni koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta mitään. Ylipäänsä en tiedä kuinka reagoisin jos joku aloittasi keskustelun yhteiskuntaluokista, joissa ihmisiä eritellään koulutuksen ja sosio-ekonomisen statuksen perusteella. Se jos mikä on sivistymätöntä ja osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä. Tiede pyrkii kehittymään ja niin myös sivistys. Palaaminen yhteiskuntaluokkiin on valtava harppaus takaisin sivistymättömyyteen ja siihen historiaan, joka syystäkin saisi säilyä häpeällisenä.
Olet melko tietämätön siihen nähden että olet käynyt muka yliopiston. Aiheesta tehtiin vasta tutkimuskin Suomessa https://www.uef.fi/documents/364780/1432611/kayhko-2014-1.pdf/e3d529bc-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, minulla ei ole mitään kompleksia perhetaustojeni vuoksi. Vanhempani ovat älykkäitä ja sivistyneitä, rakastavia ihmisiä. Äitini on itseasiassa kuuden L:n ylioppilas, mutta ei kovin kunnianhimoinen ja missasi tilaisuutensa opiskella muuttaessani isäni mukana eikä sitten koskaan saanut tilaisuutta kun isäni sairastuikin skitsofreniaan/äiti ei saanut työntekoa ja perhe-elämää yhteensovitettua opiskeluiden kanssa. Isänikin on hyvä ihminen, en häpeä häntä ollenkaan vaikka hän häpeää sairauttaan. Ainoastaan välttelen suhteita sellaisiin ihmisiin, jotka tekevät liikaa oletuksia ihmisten arvoista ja pääkopan sisällöstä heidän "luokkansa" perusteella, laskevat sen mukaan koko ihmisarvon. Onneksi akateemisissakin on sellaisia dillejä aika vähän, lähinnä tällä palstalla on pari elitistiä, jotka pommittavat kommentteja sarjana.
Vierailija kirjoitti:
Turun yliopistossa opiskelin ja valmistuin. Olen kyllä pienehköstä maakunnasta lähtöisin.
Tottakai yhteiskuntaluokat ovat olemassa, mutta nythän olikin kysymys (aloittajan alkuperäinen kysymys ja sen muotoilu), omien vanhempien yhteiskuntaluokan häpeämisestä. Ei siis siitä, että onko yhteiskuntaluokkia olemassa vai ei, vaan siitä, että häpeävätkö akateemisissa ympyröissä liikkuvat ihmiset omia vanhempiaan jos he ovat työväenluokkaa.
Ja kommentissani tarkoitin nimen omaan sitä, että tuollainen kysymysasetelma, mikäli se tulisi jossain vastaan, olisi mielestäni pöyristyttävä. Tämähän tarkoittaisi, että lähestulkoon puolet suomalaisista olisi jotenkin häpeällisessä tai muita huonommassa asemassa.
Yli puolet, tietenkin. Hierarkiassa huippu on aina vähemmistö. Totta kai täällä on suuri valtaosa joitain toisia huonommassa asemassa. Ei myöskään ole mitään sellaista "neutraalia" asemaa jossa ihmisen oikeudet ja arvokkuus olisivat turvattuja, jonka yläpuolella kaikki olisi vaan "ekstraa" ja jonka alapuolelle valuminen olisi jotenkin vaikeaa. Asiantuntija- ja toimihenkilöväki ei tunnu sitä tajuavan, mutta demokratia rapautuu kovaa vauhtia eivätkä he tule jäämään voittajien puolelle siinä vaiheessa kun se joko kaatuu tai on koverrettu ontoksi. Ei heidän enemmistönsä ole olleet voittajia hyvinvointiyhteiskunnan tuhossakaan. Heille on myös näkymätöntä se, että instituutiot kuten poliittinen järjestelmä, Kela, Poliisi ja Migri toimivat sorron välikappaleina ja ne on alunperinkin suunniteltu toimimaan nimenomaan sellaisina. Sorto ei kohdistu heihin, joten he kuvittelevat täkäläisten instituutioiden olevan jotenkin laadullisesti parempia kuin korruptoituneissa tai totalitaristisissa maissa ja olevansa pysyvästi turvassa siltä, että kaikki instituutiot ympärillä eivät enää olisikaan ystävällisiä ja heidän tarpeitaan varten olemassa.
Häpeän vesiraja menee mun ymmärrykseni mukaan hyvin pärjäävien duunarien alapuolella, mutta eipä esimerkiksi "alempi keskiluokka" mikään mairitteleva leima ole. Sitä käytetään ihan avoimesti muiden halventamiseen, vähän ironisesti usein alempaan keskiluokkaan kuuluvien toimesta. Kai se meni jo muodista keskikeskiluokan parissa tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole itse kokenut syrjintää jostain asiasta on sitä varmasti hyvin vaikea tunnistaa jos se ei nyt suoraan päin naamaa iskeydy.
Itse olen akateemisesta perheestä joten en tätä ap:n mainitsemaa niin tunnista mutta olen lukenut siitä tarpeeksi ymmärtääkseni että sitä esiintyy ja laajasti. Ihan varmasti minulta on kuitenkin kysytty tuhansia kertoja vanhempieni ammattia/koulutusta ja kun se on ollut ns. "oikeanlainen" niin asia on jäänyt siihen eikä mitään negatiivista reaktiota ole seurannut.
Sen sijaan olen perheestä jossa äitini on ulkomaalainen ja näin ollen en näytä ihan tavalliselta suomalaiselta vaikka olen aina elänyt Suomessa. Naurattaa aina (tai surettaa) kun ihmiset mesoavat että ei täällä ole rasismia eikä ole ollut. On kyllä. Vai mitä on se kun pienen tai isomman tytön viereen raitiovaunussa ei kukaan tule istumaan vaikka ratikka on täpötäynnä. Kerta toisensa jälkeen kokee olevansa kuin jokin haiseva tmv olio jonka viereen ei kukaan halua tulla. Tämä toki muuttunut tässä vuosien saatossa. Tai kun menee kauppaan näin aikuisena ja sen sijaan että saisi palvelua saa vartijat peräänsä aina ja ikuisesti. Kun ravintolassa tarjoilijat kiertävät pöydän kaukaa jotta ei tarvitsisi palvella jotain ulkomaaneläviä. Kun pankissa/vakuutusyhtiössä missä lienee katsotaan nuivasti nenän vartta pitkin ennen kuin saadaan tiedot esille. Sitten muuttuukin palvelu. Jne jne. Mutta jos tätä ei itse koe ei tätä huomaa. Ystäväni ovat olleet ihan järkyttyneitä kun olen näistä maininnut tai ovat olleet seurassani ja todenneet tämän omin silmin. Eihän meillä Suomessa.
Joten uskon todella hyvin että tällaista esiintyy. Me kaikki emme vaan huomaa sitä. On varsin tietämätöntä väittää ettei jotain tapahdu vain ja ainoastaan siksi ettei ole sattunut sitä itse kokemaan.
Joo, tällä palstalla on joku yliopistohullu joka tehtailee näitä yliopistoaiheisia aloituksia jatkuvasti.... huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette voi olla tosissanne??! Kun aloitusta klikkasin, luulin että kyseessä olisi tosi huono provo ja olin aikeissa tulla kirjoittamaan jotain nasevaa siihen liittyen, kunnes huomasin että ihan tosissaan täällä on vastailtu...mikäli sitten aloittaja itse ei ole rustaillut muutamaa vastausta ettei heti paljastuisi...
Mutta siis jos nämä edelliset vastaukset on ihan tosissaan kirjoitettu, niin olen äärimmäisen häpeissäni paitsi vastaajien puolesta, niin myös suomalaisen yliopistokoulutuksen puolesta ja ennen kaikkea sen tuoman sivistyksen tasosta (lue sivistymättömyyden).
Olen itse yliopistokoulutuksen suorittanut (valmistunut tosin jo vuosia sitten), mutta koskaan kukaan ei ole kysynyt perheeni koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta mitään. Ylipäänsä en tiedä kuinka reagoisin jos joku aloittasi keskustelun yhteiskuntaluokista, joissa ihmisiä eritellään koulutuksen ja sosio-ekonomisen statuksen perusteella. Se jos mikä on sivistymätöntä ja osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä. Tiede pyrkii kehittymään ja niin myös sivistys. Palaaminen yhteiskuntaluokkiin on valtava harppaus takaisin sivistymättömyyteen ja siihen historiaan, joka syystäkin saisi säilyä häpeällisenä.
Olet melko tietämätön siihen nähden että olet käynyt muka yliopiston. Aiheesta tehtiin vasta tutkimuskin Suomessa https://www.uef.fi/documents/364780/1432611/kayhko-2014-1.pdf/e3d529bc-…
Eihän tässä kukaan ole yhteiskuntaluokkien olemassaoloa kieltänyt. Luepa tuo kommentti vielä uudelleen. Kommentissa puhutaan (aloitukseen viitaten) yhteiskuntaluokka-ajattelusta, jonka tarkoituksena on mustamaalata tai arvottaa ihmisiä. Tokihan ihmiset voidaan jakaa yhteiskuntaluokkiin esimerkiksi tulojen, koulutuksen jne. perusteella, mutta sellainen luokittelu jolla pyritään hapäisemaan, mustamaalaamaan tai ylipäänsä arvottamaan ihmisyyttä on pöyristyttävää.
En ole varmaan koskaan kysynyt keneltäkään, mitä hänen vanhemmat tekevät työkseen tai tekivät työkseen. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette voi olla tosissanne??! Kun aloitusta klikkasin, luulin että kyseessä olisi tosi huono provo ja olin aikeissa tulla kirjoittamaan jotain nasevaa siihen liittyen, kunnes huomasin että ihan tosissaan täällä on vastailtu...mikäli sitten aloittaja itse ei ole rustaillut muutamaa vastausta ettei heti paljastuisi...
Mutta siis jos nämä edelliset vastaukset on ihan tosissaan kirjoitettu, niin olen äärimmäisen häpeissäni paitsi vastaajien puolesta, niin myös suomalaisen yliopistokoulutuksen puolesta ja ennen kaikkea sen tuoman sivistyksen tasosta (lue sivistymättömyyden).
Olen itse yliopistokoulutuksen suorittanut (valmistunut tosin jo vuosia sitten), mutta koskaan kukaan ei ole kysynyt perheeni koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta mitään. Ylipäänsä en tiedä kuinka reagoisin jos joku aloittasi keskustelun yhteiskuntaluokista, joissa ihmisiä eritellään koulutuksen ja sosio-ekonomisen statuksen perusteella. Se jos mikä on sivistymätöntä ja osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä. Tiede pyrkii kehittymään ja niin myös sivistys. Palaaminen yhteiskuntaluokkiin on valtava harppaus takaisin sivistymättömyyteen ja siihen historiaan, joka syystäkin saisi säilyä häpeällisenä.
Aloitin omat yliopisto-opintoni 1980-luvun lopulla. Sillloin Suomesta olivat yhteiskuntaluokat kovaa vauhtia katoamassa, tai ainakin niiden väliset erot pienenemässä. Elettiin sosiaalidemokratian ja hyvinvointivaltion kukoistusaikaa. Mutta 1990-luvun lamahan käänsi kehityksen taas toiseen suuntaan, ja sen jälkeen Suomeen on vähitellen ja yhä selvemmin syntynyt luokkajakoa.
Mutta koska olen itse elänyt teini-iän ja suuren osan nuoruusvuosistani hyvin tasa-arvoisessa Suomessa, niin olen huomannut useinkin hämmentyväni, kun luen ja kuulen puhuttavan maamme yhteiskuntaluokista. Sitä ei vain haluaisi jotenkin uskoa, että ollaan menossa kehityksessä taaksepäin. Mutta kyllä se tosiasia on. :(
Omaa taustaani en muista kenenkään kysyneen yliopistossa sen kummemmin. Enkä muista kuinka monelle kerroin. Parhaat ystäväni olivat silloin ja ovat edelleen muualta kuin akateemisesta maailmasta.
Hyvin samanlaiset kokemukset 80-luvun alkupuolelta. Tosin menin opiskelemaan näihin täällä halveksuttuihin "maaseutuyliopistoihin", ja siellä oltiin ihan sulassa sovussa kauppiaiden, opettajien, keittäjien, maanviljelijöiden ja sekatyömiesten kakarat. Lähes kaikki opiskeli lainalla, myös pankinjohtajan tyttö, tuohon aikaan ajateltiin lasten kuuluvan kustantaa opintonsa itse, ei niitä yksiöitä vanhemmat ostelleet ja elatusapuna tuli hilloja ja hirvenlihaa matkahuollon kautta.
Jos nyt katsellaan suomalaista yhteiskuntaa, niin aika hyvin sieltä alemmista luokista on noustu presidenteiksi ja ministereiksi (aika monta nykyministeriäkin avoimesti kertoneet hankalista kotioloistaan). Enkä itsekään ole kauheasti kärsinyt taustasta, ei tuo savon murrekaan haitannut kun Oxfordiin valitsivat yliopistolle yhteen postiin vuosia sitten. Ehkä noilla "eliittialoilla": kauppatieteissä, oikeustieteessä ja ehkä lääketieteessäkin taustasta voi olla hyötyä, mutta sielläkin lähinnä jos vanhemmat on samalla alalla (voi tehdä harjoitteluja perhefirmassa jne). Miksi yhdessä maailman "luokattomimmassa" maassa pitäisi pohtia näitä luokkia niin paljon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette voi olla tosissanne??! Kun aloitusta klikkasin, luulin että kyseessä olisi tosi huono provo ja olin aikeissa tulla kirjoittamaan jotain nasevaa siihen liittyen, kunnes huomasin että ihan tosissaan täällä on vastailtu...mikäli sitten aloittaja itse ei ole rustaillut muutamaa vastausta ettei heti paljastuisi...
Mutta siis jos nämä edelliset vastaukset on ihan tosissaan kirjoitettu, niin olen äärimmäisen häpeissäni paitsi vastaajien puolesta, niin myös suomalaisen yliopistokoulutuksen puolesta ja ennen kaikkea sen tuoman sivistyksen tasosta (lue sivistymättömyyden).
Olen itse yliopistokoulutuksen suorittanut (valmistunut tosin jo vuosia sitten), mutta koskaan kukaan ei ole kysynyt perheeni koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta mitään. Ylipäänsä en tiedä kuinka reagoisin jos joku aloittasi keskustelun yhteiskuntaluokista, joissa ihmisiä eritellään koulutuksen ja sosio-ekonomisen statuksen perusteella. Se jos mikä on sivistymätöntä ja osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä. Tiede pyrkii kehittymään ja niin myös sivistys. Palaaminen yhteiskuntaluokkiin on valtava harppaus takaisin sivistymättömyyteen ja siihen historiaan, joka syystäkin saisi säilyä häpeällisenä.
Aloitin omat yliopisto-opintoni 1980-luvun lopulla. Sillloin Suomesta olivat yhteiskuntaluokat kovaa vauhtia katoamassa, tai ainakin niiden väliset erot pienenemässä. Elettiin sosiaalidemokratian ja hyvinvointivaltion kukoistusaikaa. Mutta 1990-luvun lamahan käänsi kehityksen taas toiseen suuntaan, ja sen jälkeen Suomeen on vähitellen ja yhä selvemmin syntynyt luokkajakoa.
Mutta koska olen itse elänyt teini-iän ja suuren osan nuoruusvuosistani hyvin tasa-arvoisessa Suomessa, niin olen huomannut useinkin hämmentyväni, kun luen ja kuulen puhuttavan maamme yhteiskuntaluokista. Sitä ei vain haluaisi jotenkin uskoa, että ollaan menossa kehityksessä taaksepäin. Mutta kyllä se tosiasia on. :(
Omaa taustaani en muista kenenkään kysyneen yliopistossa sen kummemmin. Enkä muista kuinka monelle kerroin. Parhaat ystäväni olivat silloin ja ovat edelleen muualta kuin akateemisesta maailmasta.
Hyvin samanlaiset kokemukset 80-luvun alkupuolelta. Tosin menin opiskelemaan näihin täällä halveksuttuihin "maaseutuyliopistoihin", ja siellä oltiin ihan sulassa sovussa kauppiaiden, opettajien, keittäjien, maanviljelijöiden ja sekatyömiesten kakarat. Lähes kaikki opiskeli lainalla, myös pankinjohtajan tyttö, tuohon aikaan ajateltiin lasten kuuluvan kustantaa opintonsa itse, ei niitä yksiöitä vanhemmat ostelleet ja elatusapuna tuli hilloja ja hirvenlihaa matkahuollon kautta.
Jos nyt katsellaan suomalaista yhteiskuntaa, niin aika hyvin sieltä alemmista luokista on noustu presidenteiksi ja ministereiksi (aika monta nykyministeriäkin avoimesti kertoneet hankalista kotioloistaan). Enkä itsekään ole kauheasti kärsinyt taustasta, ei tuo savon murrekaan haitannut kun Oxfordiin valitsivat yliopistolle yhteen postiin vuosia sitten. Ehkä noilla "eliittialoilla": kauppatieteissä, oikeustieteessä ja ehkä lääketieteessäkin taustasta voi olla hyötyä, mutta sielläkin lähinnä jos vanhemmat on samalla alalla (voi tehdä harjoitteluja perhefirmassa jne). Miksi yhdessä maailman "luokattomimmassa" maassa pitäisi pohtia näitä luokkia niin paljon?
Johtuukohan siitä, että luokkaerot ovat ihan todellisuutta Suomessa vielä 2010-luvulla? Suomessa yliopisto-opiskelu on KAHDEKSAN kertaa todennäköisempää niillä joiden vanhemmat ovat akateemisesti koulutettuna vs työväenluokkataustaisiin. Eikö tästä saisi edes keskustella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette voi olla tosissanne??! Kun aloitusta klikkasin, luulin että kyseessä olisi tosi huono provo ja olin aikeissa tulla kirjoittamaan jotain nasevaa siihen liittyen, kunnes huomasin että ihan tosissaan täällä on vastailtu...mikäli sitten aloittaja itse ei ole rustaillut muutamaa vastausta ettei heti paljastuisi...
Mutta siis jos nämä edelliset vastaukset on ihan tosissaan kirjoitettu, niin olen äärimmäisen häpeissäni paitsi vastaajien puolesta, niin myös suomalaisen yliopistokoulutuksen puolesta ja ennen kaikkea sen tuoman sivistyksen tasosta (lue sivistymättömyyden).
Olen itse yliopistokoulutuksen suorittanut (valmistunut tosin jo vuosia sitten), mutta koskaan kukaan ei ole kysynyt perheeni koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta mitään. Ylipäänsä en tiedä kuinka reagoisin jos joku aloittasi keskustelun yhteiskuntaluokista, joissa ihmisiä eritellään koulutuksen ja sosio-ekonomisen statuksen perusteella. Se jos mikä on sivistymätöntä ja osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä. Tiede pyrkii kehittymään ja niin myös sivistys. Palaaminen yhteiskuntaluokkiin on valtava harppaus takaisin sivistymättömyyteen ja siihen historiaan, joka syystäkin saisi säilyä häpeällisenä.
Aloitin omat yliopisto-opintoni 1980-luvun lopulla. Sillloin Suomesta olivat yhteiskuntaluokat kovaa vauhtia katoamassa, tai ainakin niiden väliset erot pienenemässä. Elettiin sosiaalidemokratian ja hyvinvointivaltion kukoistusaikaa. Mutta 1990-luvun lamahan käänsi kehityksen taas toiseen suuntaan, ja sen jälkeen Suomeen on vähitellen ja yhä selvemmin syntynyt luokkajakoa.
Mutta koska olen itse elänyt teini-iän ja suuren osan nuoruusvuosistani hyvin tasa-arvoisessa Suomessa, niin olen huomannut useinkin hämmentyväni, kun luen ja kuulen puhuttavan maamme yhteiskuntaluokista. Sitä ei vain haluaisi jotenkin uskoa, että ollaan menossa kehityksessä taaksepäin. Mutta kyllä se tosiasia on. :(
Omaa taustaani en muista kenenkään kysyneen yliopistossa sen kummemmin. Enkä muista kuinka monelle kerroin. Parhaat ystäväni olivat silloin ja ovat edelleen muualta kuin akateemisesta maailmasta.
Hyvin samanlaiset kokemukset 80-luvun alkupuolelta. Tosin menin opiskelemaan näihin täällä halveksuttuihin "maaseutuyliopistoihin", ja siellä oltiin ihan sulassa sovussa kauppiaiden, opettajien, keittäjien, maanviljelijöiden ja sekatyömiesten kakarat. Lähes kaikki opiskeli lainalla, myös pankinjohtajan tyttö, tuohon aikaan ajateltiin lasten kuuluvan kustantaa opintonsa itse, ei niitä yksiöitä vanhemmat ostelleet ja elatusapuna tuli hilloja ja hirvenlihaa matkahuollon kautta.
Jos nyt katsellaan suomalaista yhteiskuntaa, niin aika hyvin sieltä alemmista luokista on noustu presidenteiksi ja ministereiksi (aika monta nykyministeriäkin avoimesti kertoneet hankalista kotioloistaan). Enkä itsekään ole kauheasti kärsinyt taustasta, ei tuo savon murrekaan haitannut kun Oxfordiin valitsivat yliopistolle yhteen postiin vuosia sitten. Ehkä noilla "eliittialoilla": kauppatieteissä, oikeustieteessä ja ehkä lääketieteessäkin taustasta voi olla hyötyä, mutta sielläkin lähinnä jos vanhemmat on samalla alalla (voi tehdä harjoitteluja perhefirmassa jne). Miksi yhdessä maailman "luokattomimmassa" maassa pitäisi pohtia näitä luokkia niin paljon?
Käytin sanaa maakuntayliopisto (ja hippiohjelma) mutta ei sen tarkoitus ollut kyllä millään lailla halventaa. Termit ilmentävät sitä että molempiin suhtaudutaan elitistisesti ja siksi niissä on myös elitistinen kulttuuri vähemmän läsnä. Kuvittelin että mun tekstistäni kokonaisuutena olisi käynyt ilmi mitä puolta tässä halveksun, mutta kai sitä sitten on täsmennettävä. Maakuntayliopistoissa tai hippiohjelmissa ei ole mitään vikaa. Niissä ihmisissä on, jotka pitävät itseään liian hyvinä niihin.
Vierailija kirjoitti:
Ette voi olla tosissanne??! Kun aloitusta klikkasin, luulin että kyseessä olisi tosi huono provo ja olin aikeissa tulla kirjoittamaan jotain nasevaa siihen liittyen, kunnes huomasin että ihan tosissaan täällä on vastailtu...mikäli sitten aloittaja itse ei ole rustaillut muutamaa vastausta ettei heti paljastuisi...
Mutta siis jos nämä edelliset vastaukset on ihan tosissaan kirjoitettu, niin olen äärimmäisen häpeissäni paitsi vastaajien puolesta, niin myös suomalaisen yliopistokoulutuksen puolesta ja ennen kaikkea sen tuoman sivistyksen tasosta (lue sivistymättömyyden).
Olen itse yliopistokoulutuksen suorittanut (valmistunut tosin jo vuosia sitten), mutta koskaan kukaan ei ole kysynyt perheeni koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta mitään. Ylipäänsä en tiedä kuinka reagoisin jos joku aloittasi keskustelun yhteiskuntaluokista, joissa ihmisiä eritellään koulutuksen ja sosio-ekonomisen statuksen perusteella. Se jos mikä on sivistymätöntä ja osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä. Tiede pyrkii kehittymään ja niin myös sivistys. Palaaminen yhteiskuntaluokkiin on valtava harppaus takaisin sivistymättömyyteen ja siihen historiaan, joka syystäkin saisi säilyä häpeällisenä.
Eihän siitä yhteiskuntaluokasta tarvitse kysyä. Kyllä se tulee julki monista kommenteista ja ilmiselvää on mikä on hyvä ja mikä huono luokka.
Jos opiskelukaveri kertoo käyneensä isänsä luona kahvilla ja keskustelleen asiasta x samalla kun äitinsä on ollut kunnanvaltuuston kokouksessa, niin on selvää että luokka ja sivistystaso on eri kun minulla kotona. Siinä tuntee olonsa pieneksi ja tyhmäksi.
Tai joku puhuu isänsä kuoroharrastuksesta, viineistä, joita jouluna juotu tai museoista, joissa käyty. Siihen voi vastineeksi sanoa, että mun isä tekee polttopuita, pöydässä on viinapullo (harvoin onneksi) ja Oulukin on nähty, kun siellä oli sukulaisen häät.
T. Se huoltomiehen ja perushoitajan tytär
En todellakaan. Ikinä ei kyllä yliopistossa kukaan kysynyt vanhempieni ammattia tai muutakaan heistä. Enkä itse tiennyt kenenkään vanhempien ammatteja. Ehkä jossain "verkostoitumis" aloilla on toisin.
Inhoan kyllä typeriä stereotyyppejä mitä liitetään työläisvanhempiin. Kuten etteivät lue ja katsovat vaan tv:tä. Molemmat vanhempani olivat innokkaita lukijoita ja etenkin äidillä tosi laaja yleissivistys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette voi olla tosissanne??! Kun aloitusta klikkasin, luulin että kyseessä olisi tosi huono provo ja olin aikeissa tulla kirjoittamaan jotain nasevaa siihen liittyen, kunnes huomasin että ihan tosissaan täällä on vastailtu...mikäli sitten aloittaja itse ei ole rustaillut muutamaa vastausta ettei heti paljastuisi...
Mutta siis jos nämä edelliset vastaukset on ihan tosissaan kirjoitettu, niin olen äärimmäisen häpeissäni paitsi vastaajien puolesta, niin myös suomalaisen yliopistokoulutuksen puolesta ja ennen kaikkea sen tuoman sivistyksen tasosta (lue sivistymättömyyden).
Olen itse yliopistokoulutuksen suorittanut (valmistunut tosin jo vuosia sitten), mutta koskaan kukaan ei ole kysynyt perheeni koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta mitään. Ylipäänsä en tiedä kuinka reagoisin jos joku aloittasi keskustelun yhteiskuntaluokista, joissa ihmisiä eritellään koulutuksen ja sosio-ekonomisen statuksen perusteella. Se jos mikä on sivistymätöntä ja osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä. Tiede pyrkii kehittymään ja niin myös sivistys. Palaaminen yhteiskuntaluokkiin on valtava harppaus takaisin sivistymättömyyteen ja siihen historiaan, joka syystäkin saisi säilyä häpeällisenä.
Eihän siitä yhteiskuntaluokasta tarvitse kysyä. Kyllä se tulee julki monista kommenteista ja ilmiselvää on mikä on hyvä ja mikä huono luokka.
Jos opiskelukaveri kertoo käyneensä isänsä luona kahvilla ja keskustelleen asiasta x samalla kun äitinsä on ollut kunnanvaltuuston kokouksessa, niin on selvää että luokka ja sivistystaso on eri kun minulla kotona. Siinä tuntee olonsa pieneksi ja tyhmäksi.
Tai joku puhuu isänsä kuoroharrastuksesta, viineistä, joita jouluna juotu tai museoista, joissa käyty. Siihen voi vastineeksi sanoa, että mun isä tekee polttopuita, pöydässä on viinapullo (harvoin onneksi) ja Oulukin on nähty, kun siellä oli sukulaisen häät.
T. Se huoltomiehen ja perushoitajan tytär
'Onko polttopuiden tekeminen alaluokkaista? Heh, olen aina tykännyt risusavotasta ja polttopuiden teosta, en kuuntele kuoroja enkä juo viinejä.
t. akateeminen nainen
Mitä hemmetin väliä sillä on,mitä vanhemmat ja isovanhemmat ovat olleet.
Olkoot vaikka kakkosnelosia!
Omilla ansioilla sinne yliopistoon päästään ja jo on typerä keskustelukumppani jos tommosia asioita kyselee.
En kyllä arvostaisi moisia kavereita yhtään.
Joo ja äiti oli kotirouva ja isä maalari,ite ent pph ymym siivoojakin ollut ja nuoren isä tyhjäntoimittaja. Mitä väliä,niin vaan pyörii akateemisissa ympyröissä korkeastikoulutettuna ja suvun ammateista viis veisaavat sen kaverit! Kivoja nuoria ovat!