Lue keskustelun säännöt.
Kuinka vanhaksi lapsesi saa asua kotona?
21.11.2019 |
Olettaen, että lapsi itse ei tee elettäkään poismuuttamiseen. Esim opiskelee kotipaikkalunnalla, käy töissä ja säästää rahaa jne.
Kommentit (224)
Rakkaat lapset kirjoitti:
Lapseni saavat asua kotona tasan niin pitkään kuin haluavat. Olen heille sanonutkin ( ovat nyt muualla opiskelemassa jo) että kotiin saa aina tulla. Mielelläni heitä aina viikonloppuisin näen ja vapaasti saavat tulla asumaan takaisinkin jos elämäntilanne heillä on sellainen.
Mun aiti sanoi mulle just noin kun nuoruuden uhmassani (ja -kiimassani?) muutin 19-vuotiaana yhteen hanelle ei-niin-mieleisen kundin kanssa.
24-vuotiaana olin sitten kiitollinen etta mulla oli paikka mihin menna, kun tajusin etta ko. parisuhde on mulle ihan vaara.
Ellei aiti olisi sanonut tuota niin olisin ylpeyttani ja/tai hapeasta saattanutkin jaada tuohon suhteeseen, mika oli mulle seka fyysisesti etta psyykkisesti aika...haastava.
Eli olet ihana aiti lapsillesi, sen vaan halusin tulla sanomaan. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä me nuoret ollaan aina saatu olla kotona eikä kukaan oo ajamassa pois kotoo :D Vähän vaikee ymmärtää vanhempia jotka ajaa lapsiaan pois kotoa (ymmärrän, jos lapsi on
älytön lusmu, mutten muutoin). Kun olin nuorempi, äitini (alle 40v) aikoi muuttaa takaisin vanhempiensa luokse, mutta suunnitelmia ei ehditty toteuttaa.
Itse muutin pois kotoa siis 15-vuotiaana kun lähdin opiskelemaan ✌ Oon kuitenkin edelleen tervetullut kotiin ja oon muuttamassa sinne takaisin.
Ei siis oo olemassa mitään ylärajaa ett millon nuoren pitäs muuttaa pois kotoa, kunhan tilaa riittää kaikille ja aikunen ottaa vastuuta elämästään.
Lukion jälkeen on hyvä muuttaa pois. Ovat syntyneet alkuvuonna niin 19 ovat jo valmistuessaan. Jotain ilta/viikonlopputöitä hyvä tehdä viimeistään 18 vuotiaana niin tienaavat omaa rahaa. Kesätöitä toki jo aiemmin.
Tuossa vaiheessa kuitenkin yliopisto, muut jatko-opinnot tai työelämä muutenkin kutsuu niin hyvä aika muuttaa.
24 vuotiaana osaa hakea asuntoa ja jos rahat ei riitä niin vuokratakuuta ja muuttoavustusta sosiaalitoimelta, nykyään kelalta.
Minusta tuo on erittäin tapauskohtaista. Jos lapsi tai aikuinen on sellainen, että hänestä on "hyötyä", ei kai tätä symbioosisuhdetta helposti tarvitse katkaista. Jos esimerkiksi poika auttaa äitiään lumitöissä tai muuta vastaavaa. Tilanne on eri, jos nuori vaikkapa seurustelee ja toisi kumppaninsa käytännössä asumaan heille, kävisi töissä ja silti söisi vanhempiensa ruoat ja niin edelleen. Sekin vaikuttaa, minkä hintaisia asunnot ovat siellä, mihin nuori (tai aikuinen muuttaisi), eli luultavasti opiskelupaikkakunnalla.
Eräs tuttuni asui parikymppisenä yksin muutaman vuoden. Tämän jälkeen palasi kotiin, koska oli terveydellisiä ongelmia ja niiden vuoksi oli hyvä, että vanhemmilta sai apua. Toisaalta voi olla, että vanhemmilla on vastaavia ongelmia ja heidän lapsensa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasteni isä on entinen aikamiespoika ja asuu kotonaan varmaan loppuikänsä. Miksi ei myös joku lapsistamme saisi asua.
Meillä on enemmän, että kuinka vanhaksi pitää elää kotona. Äiti ei haluaisi päästä minua varmaan koskaan muuttamaan pois. Hetken on pois, niin kiire saada takaisin. Mahdolliset tyttöystävät äiti näkee uhkana. Mustasukkaisuutta on ilmassa. Täytyy yrittää saada tyttöystävä ja äiti kilpailemaan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on enemmän, että kuinka vanhaksi pitää elää kotona. Äiti ei haluaisi päästä minua varmaan koskaan muuttamaan pois. Hetken on pois, niin kiire saada takaisin. Mahdolliset tyttöystävät äiti näkee uhkana. Mustasukkaisuutta on ilmassa. Täytyy yrittää saada tyttöystävä ja äiti kilpailemaan keskenään.
No onneksi voit kuitenkin sanoa äidillesi, että tyttöystävä on nro 1 sun elämässä 18 vuoden jälkeen. Oli hän siitä asiasta mitä mieltä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
En minä kattoni alla mitään reilusti yli parikymppistä ala katselemaan, vaikka miten olisi tilaa. Ihan jo siksi, että aikuistua pitää ja ottaa oma elämä haltuun ja etäisyyttä vanhempiin, minun mielestäni. Odottaisin kyllä 22-vuotiaan muuttavan jo pois.
Onneksi sitten on myös lapsistaan välittäviä vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ennen usein muutettu koskaan pois jaa näin maailmalla toimitaan edelleen. Useat sukupolvet asuivat saman katon alla. Suomessa tapana, että noin 18-vuoden jälkeen muutetaan pois. Vanhemmat laitetaan hoitotaloon ja ovat siellä keskenään. Kaikki ovat "omalla kaistallaan" erillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä kattoni alla mitään reilusti yli parikymppistä ala katselemaan, vaikka miten olisi tilaa. Ihan jo siksi, että aikuistua pitää ja ottaa oma elämä haltuun ja etäisyyttä vanhempiin, minun mielestäni. Odottaisin kyllä 22-vuotiaan muuttavan jo pois.
Onneksi sitten on myös lapsistaan välittäviä vanhempia.
Nimenomaan tuo äskeinen kommentoija on aidosti lapsistaan välittävä. Lapsilta pitää myös vaatia asioita ikätasoonsa sopivalla tavalla. Se on sitä välittämistä, ei aikuisen loputon hyysäys kuin olisi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukion jälkeen on hyvä muuttaa pois. Ovat syntyneet alkuvuonna niin 19 ovat jo valmistuessaan. Jotain ilta/viikonlopputöitä hyvä tehdä viimeistään 18 vuotiaana niin tienaavat omaa rahaa. Kesätöitä toki jo aiemmin.
Tuossa vaiheessa kuitenkin yliopisto, muut jatko-opinnot tai työelämä muutenkin kutsuu niin hyvä aika muuttaa.
Arvon alapeukuttajat, miksi on huono asia, että aikuinen muuttaa omilleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on enemmän, että kuinka vanhaksi pitää elää kotona. Äiti ei haluaisi päästä minua varmaan koskaan muuttamaan pois. Hetken on pois, niin kiire saada takaisin. Mahdolliset tyttöystävät äiti näkee uhkana. Mustasukkaisuutta on ilmassa. Täytyy yrittää saada tyttöystävä ja äiti kilpailemaan keskenään.
No onneksi voit kuitenkin sanoa äidillesi, että tyttöystävä on nro 1 sun elämässä 18 vuoden jälkeen. Oli hän siitä asiasta mitä mieltä tahansa.
Kyllä äiti on tärkein nainen ainakin kolmekymppiseksi asti. Kuka psykologi se nyt olikaan, joka sanoi että äidin ja pojan välinen side on kaikkein ainutlaatuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni sairastui vakavasti lukioikäisenä ja on varmaan koko ikänsä työkyvyttömyyseläkkeellä. Asuu yhä yli 30-vuotiaana vanhempien luona, on toki iso talo jossa on tilaa.
Meillä on tilaa paljon ja nuoret opiskelee ahkerasti. Tottakai asuvat kotona ja saavat elää vapaasti. Hyvin pitävät kotia siistinä ja ymmärtävät osallistua sopivasti kotihommiin. Siis pesukoneiden käyttö ,ruokia valmistavat ja nurkat siistinä pitäen aivan samoin , kuin me työssäkäyvät vanhemmatkin Ei niitä paapota.
Muuttavat sitten kun haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on enemmän, että kuinka vanhaksi pitää elää kotona. Äiti ei haluaisi päästä minua varmaan koskaan muuttamaan pois. Hetken on pois, niin kiire saada takaisin. Mahdolliset tyttöystävät äiti näkee uhkana. Mustasukkaisuutta on ilmassa. Täytyy yrittää saada tyttöystävä ja äiti kilpailemaan keskenään.
No onneksi voit kuitenkin sanoa äidillesi, että tyttöystävä on nro 1 sun elämässä 18 vuoden jälkeen. Oli hän siitä asiasta mitä mieltä tahansa.
Kyllä äiti on tärkein nainen ainakin kolmekymppiseksi asti. Kuka psykologi se nyt olikaan, joka sanoi että äidin ja pojan välinen side on kaikkein ainutlaatuisin.
Mikäs trollipeikko siellä kirjoittelee😁
Ei olla määritelty mitään rajaa, olen sanonut että saavat olla niin pikään kuin tahtovat ja yhteiseläminen sujuu. Opiskeluaika nyt ainakin kannattaa asua, koska asunnon pääkaupunkiseudulla on niin kalliita. Eri asia, jos lähtevät opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.
Itse muutin 20 vuotiaana, opiskelut oli vielä kesken mutta kova hinku poikaystävän kanssa saman katon alle.
Taas on hyvä muistuttaa itselleen, että tämä palsta ei korreloi oikean elämän kanssa. Harvassa ovat ne nuoret, jotka jäävät vanhempiensa kanssa asumaan. Opiskelijaelämä ja parisuhteet kiinnostavat enemmän. Ja niin sen kuuluu ollakin:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on enemmän, että kuinka vanhaksi pitää elää kotona. Äiti ei haluaisi päästä minua varmaan koskaan muuttamaan pois. Hetken on pois, niin kiire saada takaisin. Mahdolliset tyttöystävät äiti näkee uhkana. Mustasukkaisuutta on ilmassa. Täytyy yrittää saada tyttöystävä ja äiti kilpailemaan keskenään.
No onneksi voit kuitenkin sanoa äidillesi, että tyttöystävä on nro 1 sun elämässä 18 vuoden jälkeen. Oli hän siitä asiasta mitä mieltä tahansa.
Kyllä äiti on tärkein nainen ainakin kolmekymppiseksi asti. Kuka psykologi se nyt olikaan, joka sanoi että äidin ja pojan välinen side on kaikkein ainutlaatuisin.
Mikäs trollipeikko siellä kirjoittelee😁
Äitien ja poikien välillä on erityinen side: "Hän rakastaa minua eri tavalla kuin tyttöni"
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/aitien-ja-poikien-valilla-on-erityi…
En ole asettanut mitään takarajaa. Miltä se elämä nyt näyttää.