Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitää tehdä kun lapsi hermostuu?
21.11.2019 |
Aiemmin iloinen ja tyytyväinen 1v 4kk lapseni on ollut nyt viikon verran sellainen, että hän hermostuu aivan kaikesta ja koko ajan, jokainen päivä ollut pelkkää huutoa. Asiat mistä esim. tänään jo hermostunut: rakensi rakennuspalikoista tornia ja yksi pala ei pysynyt tornin huipulla vaan putosi, suuttui, heitti pari rakennuspalikkaa päin telkkaria ja heittäytyy maahan karjumaan, otin syliin ja yritin lohduttaa, karjui puoli tuntia. Näki lattialla lelun kun istui sylissä ja halusi sen, joten laitoin lapsen lattialle jotta voi mennä hakemaan lelunsa, suuttui kun laitoin lattialle ja karjui vihaisena puoli tuntia ja raapi minua. Mentiin pesemään lavuaariin kakkaa, hermostui siinä kesken jostain mitä en tiedä, väänsi heti itsensä selkä kaarelle, kynsi minua ja karjui. Hermostuu siis mistä vain enkä osaa ennakoida mistä voi hermostua. Kun hermostuu niin mikään ei auta, ei syli, ei rauhoittelu, ei laulaminen, ei varsinkaan sylistä lattialle laittaminen. Tänään oli yksi vartin hyvä hetki kun syötiin lounasta, mutta sitten kesken lounaan hermostui jostain (ihan tyhjästä) ja alkoi vain heittämään ruokaa lautaseltaan keittiön seinille, kun joi niin ei juonutkaan vaan purskautti kaikki maidot suusta keittiön lattialle ja alkoi karjumaan, oli pakko ottaa pöydästä pois ja keskeyttää koko lounas, itse en ehtinyt siinä syödä sitten ollenkaan.
Nyt nukahti päiväunille ja minä purskahdin itkuun kun olen niin väsynyt tähän enkä tiedä mitä pitää tehdä jotta lapsi ei hermostuisi koko ajan kaikesta. Lapsi kuitenkin nukkuu yöt hyvin heräämättä 11 tuntia, hyvät parin tunnin päiväunet, ei vaikuta millään tavalla kipeältä, mitään ikävää ei ole sattunut silloin viikko sitten kun tämä alkoi, lapsi saa minulta aina ja nyt tämänkin viikon ajan paljon kehuja ja kannustusta ja syliä ja huomiota. Ulkoillaan joka päivä, mutta nyt viikon ajan on hermostunut ja karjunut selkä kaarella jokaista uloslähtöä ja myös ulkona on tullut näitä suuttumisia. Päivärytmikin on hyvin säännöllinen eli mielestäni kaikki sellainen on kunnossa.
Olen aivan loppu ja pelkään aamulla herätä uuteen päivään kun nämä kaikki päivät on ihan pelkkää lapsen hermostumista. Ei tee mieli lähteä enää ulos, koska lapsen suuttumiset on paljon vaikeampi hoitaa ulkona kun on märkää ja kylmää ja paljon vaatetta päällä.
En ole itse karjunut lapselle vielä kertaakaan eli omat hermot olen saanut pidettyä kurissa, kiellän kyllä tiukasti jos ruoka lentää seinään tai rakennuspalikka telkkariin tai jos kynsii minua. Kieltämisestä innostuu, joten olen pari päivää ollut niinkin että en kiinnitä mihinkään ei-toivottuun käytökseen mitään huomiota, mutta lapsi tuntuu jatkavat sitä niin pitkään kunnes saisi minulta jonkun reaktion ja kun en reagoi mitenkään puoleen tuntiinkaan niin niin suuttuu siitä aivan hirveästi.
Neuvokaa joku kokeneempi äiti minua.
Kommentit (44)
Ihan vain joku lappu hankaa vaatteissa tms. Kengässä jotain? Hän kasvaa nyt hurjaa vauhtia, on alkanut liikkumaan joten lihakset voi olla kipeänä. Voisitko ajatella vyöhyketerapiaa? Tai vain rauhoitat itsesi, otat lasta paljon syliin, hierot ja hellit. Kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia taapero ajan käytöstä.
Todellako joka päivä aamusta iltaan tällaista? Ap
Kyllä, normaalia että hermostuu pikku asioista pitkin päivää. Minulla on samanikäinen lapsi ja menettää hermonsa pienestäkin .
Vaihe. Ja ihan normaalia. Omatahto lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy varmaksi ja vakaaksi, älä pelkää lastasi. Vaikuttaa siltä, että yliherkkä äiti tulkisee lasta ja siitä syntyy kierre, jossa lapsi ei voi luottaa vanhempaan. Sivuuta ne suuttumukset, älä yritä keksiä pahan mielen aiheuttajaa. Estä lasta vahingoittamasta itseään tai muita, mutta muuten jatka elämää kuin olisi luonnollista välillä vähän huutaa. Keksi seuraava asia, johon suuntaatte.
Olen ulospäin varma ja vakaa, vaikka sisälläni kiehuu väsymys ja uupumus lapsen hermostumisiin. Yritän sivuuttaa ja yritän kiinnittää huomiota muulle, mutta se usein vain pahentaa tilannetta. Otan lapsen pois tilanteesta, jossa hermostui, koska tiedän että en osaa keksiä sitä mikä aiheutti pahan mielen (ei kukaan osaisi, koska esim. yksi palikka putosi tornista ei ratkea sillä että laitan palikan takaisin torniin vaan siitä tulee vain isompi suuttumus). Mutta lapsi suuttuu lisää kun otan pois tilanteesta. Jos laitan takaisin tilanteeseen niin suuttuu siitäkin vain lisää. Jos vien seuraavaan (kivaan) asiaan, jotta unohtaisi suuttumisensa), niin ei unohda vaan suuttuu vain lisää. Ap
Nin, miksi kuvittelet, että lapsi ei aisti suuttumustasi?
En ole varsinaisesti vihainen itse, olen vain kamalan väsynyt ja uupunut. Varmasti lapsi sen aistii, mutta vaikka tekisin mitä itseni rauhoittamisjuttuja mielessäni niin en osaa muuttua iloiseksi tilanteessa, jossa minuun sattuu kun lapsi kynsii, ja lapsi karjuu sadatta kertaa jotain hyvin mitätöntä asiaa. Kuka osaa siinä olla yhtäkkiä iloinen? Ap
Lapsi vaistoaa mielialasi ja muut asiat hyvin herkästi. Koita rahoittaa mielesi ihan vain hengitellen syvään. Vapautat huomaamattasi hyvää rauhoittavaa energiaa lapseesi kun jaksat rauhoitella itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuttuminen kesken kakan pesun lavuaarissa romahdutti minut, koska lapsi on isokokoinen, painaa yli 15 kiloa ja aika vahva. Hän veti selän kaarelle ja huusi ja rimpuili ja minulla on täysi työ käsilihakset tulessa yrittää pitää häntä paikallaan että ei putoisi, pestä kakkaa ja estää lasta satuttamasta itseään kraanaan. Kakkaa ja vettä oli joka paikassa ja minä hiestä märkä. Sitä tilannetta sitten purskahdin itkemään kun sain lapsen päiväunille. Ap
Ihan normaalia tuon ikäisillä vaikka raskasta toki. Tarkasta ettei ole vaippaihottumaa tai vesi liian kylmä/kuuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaa vain syliin ja yrittää kestää?
Eli palkita halimalla huono käytös?
Niin kuin joku jo sanoikin, tuo on normaalia taaperoajan käytöstä. Tuon ikäisellä lapsella ei ole vielä tunteidenhallintakykyä vaan hän harjoittelee sitä ja hän tarvitsee siihen vanhempaa sanoittamaan ja ottamaan tilanne haltuun. Vanhempi sanoittaa tilanteen ja näyttää omalla käytöksellään, että kestää lapsen kiukun ja pahan olon. Lapsi hakee sitä, että kestääkö vanhempi hänen olonsa ja kelpaako hän kaikkine tunteineen. Lapset huomaavat herkästi vanhemman väsymyksen ja ärtymyksen vaikka vanhempi ei sitä suoraan näytäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mll. Fi. Lueskelin aikoinaan tuolta noista kasvavan lapsen vaiheista ja sain lohtua. Sielä on ikävaiheittain kerrottu mitä tapahtuu missäkin iässä.
Miten teette se että kun lapsi kynsii ja puree verille ja se oikeasti sattuu, niin miten rauhoitatte mielenne niin että lapsi ei voi edes vaistota että sattuu ja se tilanne uuvuttaa? Minulla on tällä hetkellä käsivarsissa viisi mustelmaa ja useita naarmuja. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuon ikäsenä kanssa aleta mitään palkitsemissydeemia miettimään. Hän on vielä vauvaiässä. Eniten tarvitsee juurikin halia ja lämpöä. Ei kauheaa suuttumista/kieltoja kieltämisen perään tai muuta negatiivisuuden kautta olevaa kasvatusta. Minkä ikäinen äiti olet?
Kynsii ja puree? Ota lapsi polvelle ja leiki/laula hänelle. Kutittele tai pussaile maailman eniten häntä. Huomionhakua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen on aistiyliherkkä ja hänellä on juuri tuollaisia kiukunpuuskia. Siinä ei auta kuin yrittää selvittää mikä suututtaa (sukan varsi huonosti, korvan sisältä kutittaa, sisko tuijottaa...) ja sitten poistaa ongelma. Noin pienellä se on vielä hankalaa kun hän ei osaa vielä kertoa missä vika. Nyt kun poika jo 5 tilanteet laukeaa nopeasti kun korjaa vaivaavan asian ja tyynnyttelee.
Voi toki olla tempperamentistäkin kiinni, että hermostuu vain herkästi.
Vierailija kirjoitti:
Miten teette se että kun lapsi kynsii ja puree verille ja se oikeasti sattuu, niin miten rauhoitatte mielenne niin että lapsi ei voi edes vaistota että sattuu ja se tilanne uuvuttaa? Minulla on tällä hetkellä käsivarsissa viisi mustelmaa ja useita naarmuja. Ap
Jos äityy niin pahaksi lähden pois. Lapsi on niin äidin perään että kiljuu heti äidin takas. Tilanne hieman katkeaa sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuon ikäsenä kanssa aleta mitään palkitsemissydeemia miettimään. Hän on vielä vauvaiässä. Eniten tarvitsee juurikin halia ja lämpöä. Ei kauheaa suuttumista/kieltoja kieltämisen perään tai muuta negatiivisuuden kautta olevaa kasvatusta. Minkä ikäinen äiti olet?
Anteeksi en ymmärtänyt tätä, minähän kirjoitin että en ole suuttunut lapselle takaisin vaan kehun ja kannustan paljon. Kieltänyt olen (heittämästä puisia rakennuspalikoita telkkaria päin), mutta senkin lopetin kun siitä ei ollut hyötyä. Olen 36.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kynsii ja puree? Ota lapsi polvelle ja leiki/laula hänelle. Kutittele tai pussaile maailman eniten häntä. Huomionhakua.
Lapsi on sylissä kymmeniä kertoja joka päivä, saa olla tunninkin kerralla sylissä jos vain haluaa. Leikin ja laulan joka päivä, kutittelen, hassuttelen, nauran. Kehun. Silitän ja halin. Sellaista on aina saanut paljon. Mutta kun suuttuu niin kynsii ja puree. En voi silloin pitää istumassa sylissä koska pääsee kynsimään ja puremaan. On pakko kantaa sylissä selin itseeni, ainoa asento jossa ei pääse niin pahasti minua kynsimään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen on aistiyliherkkä ja hänellä on juuri tuollaisia kiukunpuuskia. Siinä ei auta kuin yrittää selvittää mikä suututtaa (sukan varsi huonosti, korvan sisältä kutittaa, sisko tuijottaa...) ja sitten poistaa ongelma. Noin pienellä se on vielä hankalaa kun hän ei osaa vielä kertoa missä vika. Nyt kun poika jo 5 tilanteet laukeaa nopeasti kun korjaa vaivaavan asian ja tyynnyttelee.
Voi toki olla tempperamentistäkin kiinni, että hermostuu vain herkästi.
Ok, otan neuvolassa puheeksi voisiko selvittää aistiyliherkkyyttä, siis että onko lapsella sitä. Itselläni oli lapsena, en tiedä voiko olla periytyvää, onneksi nyt aikuisena ei enää ole juurikaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kynsii ja puree? Ota lapsi polvelle ja leiki/laula hänelle. Kutittele tai pussaile maailman eniten häntä. Huomionhakua.
Lapsi on sylissä kymmeniä kertoja joka päivä, saa olla tunninkin kerralla sylissä jos vain haluaa. Leikin ja laulan joka päivä, kutittelen, hassuttelen, nauran. Kehun. Silitän ja halin. Sellaista on aina saanut paljon. Mutta kun suuttuu niin kynsii ja puree. En voi silloin pitää istumassa sylissä koska pääsee kynsimään ja puremaan. On pakko kantaa sylissä selin itseeni, ainoa asento jossa ei pääse niin pahasti minua kynsimään. Ap
Tuo kuuluu ikään tempperamenttisilla lapsilla. En usko että sinä tekisit jotain väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teette se että kun lapsi kynsii ja puree verille ja se oikeasti sattuu, niin miten rauhoitatte mielenne niin että lapsi ei voi edes vaistota että sattuu ja se tilanne uuvuttaa? Minulla on tällä hetkellä käsivarsissa viisi mustelmaa ja useita naarmuja. Ap
Jos äityy niin pahaksi lähden pois. Lapsi on niin äidin perään että kiljuu heti äidin takas. Tilanne hieman katkeaa sillä.
Ok kokeilen poislähtemistä ja mitä siitä seuraa. Luin vain netistä artikkeleita, että yksivuotias ei ymmärrä jäähyä ja jäähyä ei saa käyttää. Tavallaan tuo poislähteminen on kuin pieni jäähy? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kynsii ja puree? Ota lapsi polvelle ja leiki/laula hänelle. Kutittele tai pussaile maailman eniten häntä. Huomionhakua.
Lapsi on sylissä kymmeniä kertoja joka päivä, saa olla tunninkin kerralla sylissä jos vain haluaa. Leikin ja laulan joka päivä, kutittelen, hassuttelen, nauran. Kehun. Silitän ja halin. Sellaista on aina saanut paljon. Mutta kun suuttuu niin kynsii ja puree. En voi silloin pitää istumassa sylissä koska pääsee kynsimään ja puremaan. On pakko kantaa sylissä selin itseeni, ainoa asento jossa ei pääse niin pahasti minua kynsimään. Ap
Tuo kuuluu ikään tempperamenttisilla lapsilla. En usko että sinä tekisit jotain väärin.
Ennen ajattelin, että en tee mitään väärin mutta nyt tämän kestettyä viikon ajattelen jo että täytyyhän olla niin, että teen jotain pahasti väärin kun tämä on tällaista. Vaikka yritän tehdä kaiken niin hyvin kuin vain osaan. Ap
Suuttuminen kesken kakan pesun lavuaarissa romahdutti minut, koska lapsi on isokokoinen, painaa yli 15 kiloa ja aika vahva. Hän veti selän kaarelle ja huusi ja rimpuili ja minulla on täysi työ käsilihakset tulessa yrittää pitää häntä paikallaan että ei putoisi, pestä kakkaa ja estää lasta satuttamasta itseään kraanaan. Kakkaa ja vettä oli joka paikassa ja minä hiestä märkä. Sitä tilannetta sitten purskahdin itkemään kun sain lapsen päiväunille. Ap