Lue keskustelun säännöt.
Perheestä tuleva jatkuva stressi ja vaiva ja työ uuvuttaa minut henkisesti niin, etten jaksa innostua ja iloita enää mistään
21.11.2019 |
Perhe on kuitenkin tärkeä enkä haluaisi luopua siitä, mutta se vie kaikki mehut minusta henkisesti enkä tosiaan jaksa enää esittää ja tasapainoilla eri roolien välillä (äiti, vaimo, työroolit, ystävä..) vaan olen kadottanut elämänilon vähitellen miltei täysin ja viime keväästä saakka ainoa selkeä mielihalu on olla vain juoda kännit ja sen sitten aloin tehdäkin niin usein, että lopetin alkoholinkäytön kokonaan, koska ei se voi olla ainoa ilo elämässä tai jokin kantava voima tässä.
Tuntuu siis siltä etten voi tehdä mitään enkä keskittyä mihinkään, kun ihan aina perheasiat tulevat estämään sen jollain lailla, niin en tosiaan jaksa enää edes yrittää.
Parisuhteeseenkin olen väsynyt koska eihän siihenkään pysty keskittymään rauhassa, seksistä on mennyt täysin maku kun ei siihen ole edes järkevää ajankohtaa ja rauhaa jatkuvan perhe-elämän keskellä, kun sina on joko kiire tai väsyttää ja lapset talossa.
Yksi asia vähän kiinnostaa yhä sentään, nimittäin nukkuminen, tosin tietenkin sitäkin saattaa perhe sabotoida.
Miten te muut onnistutte jaksamaan äiteinä, vaimoina, työrooleissa ja ystävinä - ja myös omina itseinänne perheen puristuksessa? Minulla ei ole homma hallussa nyt yhtään ja taidan tarvita apua. En muista koska olisin mielelläni noussut aamulla uuteen päivään.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Missä hiton rooleissa? Ei elämä ole mikään näytelmä vaan, elämää. Kuka sulle niitä rooleja asettaa? Niinpä. Ei kukaan ulkopuolinen.
Vaihda rooli-sanan tilalle asema-sana, niin ehkä sitten ymmärrät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo nyt välttämättä mikään lastensuojeluasia ole, kun lapsetkaan eivät ole ihan pieniä. Väsyneitä äitejä on maa pullollaan. Ap:lle suosittelen sairauslomaa tai työajan lyhentämistä.
Miksi, kun sehän tarkottaisi vain entistä enemmän aikaa kotona äidin ja vaimon rooleissa. Töissä itsetuntoni on paljon parempi ja viihdyn töissä. Ap
Mikä se vaimon rooli on? Vanhemman roolin vielä jotenkin ymmärrän, koska lapset nyt vaan vaatii huolehtimista. Mutta luulisi, että oman puolison kanssa voi olla oma itsensä ja oleilla samalla tavalla kuin yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on täysin samoja ajatuksia täällä. Aamut on todella pahoja. Saatan herätä jo aamuyöstä ja ajatukset ovat melko masentavat uuden päivän pyörittämisen suhteen.
Onko sinulla ystäviä joiden seurassa viihdyt? Voisitko ajatella että lähtisit ystäväsi kanssa reissuun/harrastamaan jotain että saisit vastapainoa perhe-elämään.
Tällä hetkellä en halua tavata ketään, koska olisin ankeaa seuraa vain valittaessani koko ajan. Yksittäinen harrastusteissu tms ei siksikään auttaisi mitään, paluu arkeen tuntuisi vain entistä tympeämmältä. On minulla ollut reissuja ja omia menoja viimeisen puolen vuoden aikana jolloin tunteeni ovat entisestään synkistyneet. Ap
Onko sinun lapset jotenkin niin perseestä ja hankalia, ettet haluaisi olla missään tekemisissä niiden kanssa? Vai mitä nämä äidin tehtävät on, joita sinun pitäisi jaksaa suorittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo nyt välttämättä mikään lastensuojeluasia ole, kun lapsetkaan eivät ole ihan pieniä. Väsyneitä äitejä on maa pullollaan. Ap:lle suosittelen sairauslomaa tai työajan lyhentämistä.
Miksi, kun sehän tarkottaisi vain entistä enemmän aikaa kotona äidin ja vaimon rooleissa. Töissä itsetuntoni on paljon parempi ja viihdyn töissä. Ap
Mikä se vaimon rooli on? Vanhemman roolin vielä jotenkin ymmärrän, koska lapset nyt vaan vaatii huolehtimista. Mutta luulisi, että oman puolison kanssa voi olla oma itsensä ja oleilla samalla tavalla kuin yksinkin.
On vaimon roolissa jaksettava huomioida ja kuunnella miestä, oleminen on aivan erilaista kuin yksin ollessa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on täysin samoja ajatuksia täällä. Aamut on todella pahoja. Saatan herätä jo aamuyöstä ja ajatukset ovat melko masentavat uuden päivän pyörittämisen suhteen.
Onko sinulla ystäviä joiden seurassa viihdyt? Voisitko ajatella että lähtisit ystäväsi kanssa reissuun/harrastamaan jotain että saisit vastapainoa perhe-elämään.
Tällä hetkellä en halua tavata ketään, koska olisin ankeaa seuraa vain valittaessani koko ajan. Yksittäinen harrastusteissu tms ei siksikään auttaisi mitään, paluu arkeen tuntuisi vain entistä tympeämmältä. On minulla ollut reissuja ja omia menoja viimeisen puolen vuoden aikana jolloin tunteeni ovat entisestään synkistyneet. Ap
Onko sinun lapset jotenkin niin perseestä ja hankalia, ettet haluaisi olla missään tekemisissä niiden kanssa? Vai mitä nämä äidin tehtävät on, joita sinun pitäisi jaksaa suorittaa?
Jatkuva ruokkiminen on ehkä se raskain homma. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 11v ja 5v. Koska kotona ei ole 5v:lle leikkikaveria, niin leikin hänen kanssaan kyllä suht paljon iltaisin, mutta toki mieskin leikkii yhtä paljon joten mulla on vapaa-aikaa vaikka kuinka. Ja tykkään leikkiä. 11v on kaverien kanssa, lukee jne. viihdyttää itseään. On tästä syksystä alkaein hoitanut itsensä treeneihinkin. Ruokia tehdään viikonloppuna pakkaseen mutta joo, onhan se ruokkiminen raskasta. Mutta silti en oikein tavoita tuota arjen raskautta tuon ikäisten kanssa - mun mielestä mun elämä on tosi helppoa ja mukavaa!
Kuulostaa siltä että sun pitäisi saada pieni oma loma, vaikka joku retriitti 3 yötä, ja sitten voisiko mies hoitaa ruokahuollon 100% jonkin aikaa, jos sinä vaikka hoitaisit pyykit ja siivouksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo nyt välttämättä mikään lastensuojeluasia ole, kun lapsetkaan eivät ole ihan pieniä. Väsyneitä äitejä on maa pullollaan. Ap:lle suosittelen sairauslomaa tai työajan lyhentämistä.
Miksi, kun sehän tarkottaisi vain entistä enemmän aikaa kotona äidin ja vaimon rooleissa. Töissä itsetuntoni on paljon parempi ja viihdyn töissä. Ap
Mikä se vaimon rooli on? Vanhemman roolin vielä jotenkin ymmärrän, koska lapset nyt vaan vaatii huolehtimista. Mutta luulisi, että oman puolison kanssa voi olla oma itsensä ja oleilla samalla tavalla kuin yksinkin.
On vaimon roolissa jaksettava huomioida ja kuunnella miestä, oleminen on aivan erilaista kuin yksin ollessa. Ap
Koetko, että mies huomioi vastavuoroisesti sinua? Kyllähän jossain mättää (ei siis välttämättä sinussa), jos miehen kuuntelu ja hänen kanssaan oleminen tuntuu yhdeltä lisätyöltä. Ja parisuhteessakin on oikeus olla joskus ihan omassa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele meditoimaan ja joogaamaan. Parantaa elämänlaatua.
Nuo harrastukset vaativat mielestäni lapsivapaan ympäristön. Ap
Ei vaadi. Youtube on pullollaan 5 minuutin (englanninkielisiä) meditaatiovideoita aloittelijoille, aloita niistä. Kuulokkeet korville ja mene vaikka vessaan rauhoittumaan, jos ei muuta paikkaa ole. Suosittelen oikeasti kokeilemaan.
Lakkaa suorittamasta rooleja ja keskity tärkeimpiin asioihin elämässä ja relaa muuten. Lintsaa kotihommista ja laske rimaa myös töissä. Nauti lapsistasi. Jätä pois kaikki ylimääräinen, mistä et oikeasti välitä , älä tee asioita ulkopuolisten odotusten vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo nyt välttämättä mikään lastensuojeluasia ole, kun lapsetkaan eivät ole ihan pieniä. Väsyneitä äitejä on maa pullollaan. Ap:lle suosittelen sairauslomaa tai työajan lyhentämistä.
Miksi, kun sehän tarkottaisi vain entistä enemmän aikaa kotona äidin ja vaimon rooleissa. Töissä itsetuntoni on paljon parempi ja viihdyn töissä. Ap
Mikä se vaimon rooli on? Vanhemman roolin vielä jotenkin ymmärrän, koska lapset nyt vaan vaatii huolehtimista. Mutta luulisi, että oman puolison kanssa voi olla oma itsensä ja oleilla samalla tavalla kuin yksinkin.
On vaimon roolissa jaksettava huomioida ja kuunnella miestä, oleminen on aivan erilaista kuin yksin ollessa. Ap
Koetko, että mies huomioi vastavuoroisesti sinua? Kyllähän jossain mättää (ei siis välttämättä sinussa), jos miehen kuuntelu ja hänen kanssaan oleminen tuntuu yhdeltä lisätyöltä. Ja parisuhteessakin on oikeus olla joskus ihan omassa rauhassa.
No ei aina, mutta en syyttäisi siitä miestä koska itse olen etenkin viime aikoina yhä useammin ja herkemmin vetäytynyt passiivisuuteen, kun 1. tarpeeni olisi olla yksin rauhassa, tilanteessa jossa minun ei tarvitsisi millään lailla huomioida ketään paitsi itseäni. Ap
Mun mies nalkuttaa, jos en ole jaksanut laittaa tiskejäkoneeseen tai viikata pyykkejä tai siivoilla tavaroita, joita rutiineja vihaan. Ja en jaksaisi olla hiljaa vaan mulla herää raivo siitä nalkutuksesta ja mietin että mies on k sipää. Olen väsynyt, kipukroonikko ja vakava masennustausta, joten en vaan aina jaksa.
Meillä minä teen aamutoimet lapsen kanssa, teen kaiken ruoanlaiton aamupalasta iltaan, suurimmalta osin hoidan koiran, käyn kaupassa, olen puolipäivätöissä, hoidan lapsen pyykit, pidän huolen kouluasioista ja tavaroiden ja vaatteiden hankinnasta. Mies käy kokopäivätöissä, joutuu myös matkustelemaan ja olemaan paljon poissa, hoitaa lapsen iltaisin nukkumaan iltasatuineen ja imuroi viikonloppuna, sekä siivoaa viikonloppuna keittiön, huoltaa omat pyykkinsä.
Inhoan siivoushommia ja inhoan sitä nalkutusta, mitä saan kuulla, jos en joka päivä ole jaksanut. Lisäksi tuntuu että mitä enemmän yritän jaksaa vihaamiani rutiineja ja suorittaa ne sitä enemmän mies nalkuttaa. Miksi? Sekin ärsyttää, että jos jonnekin olemme lähdössä, minä hoidan lähtövalmiiksi tai pakkaan mukaan lapsen, koiran ja itseni, samaan aikaan kun mies on huolehtinut itsensä.
Onko tää normaalia teillä? Valittaako mies? Miten jaksatte rutiinit joita vihaatte? Väsyttää vaan niin hirveästi ja kohta tulee mies kotiin valitttamaan kun ei oo keittiö siistitty.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Madalla odotuksiasi itsellesi. Syökää välillä valmisruokaa, pizzaa tai muuta helppoa. Siivoatko liikaa, voisiko koti olla vähemmän tiptop? Kuntoiletko hulluna tai vaaditko muuten itseltäsi liikaa? Onko työsi liian vaativa tai stressaava, voisitko vaihtaa rennompaan työhön?
2. Ala meditoimaan. YouTube on täynnä ohjattua meditointia. Se tutkitusti lisää stressinsietokykyä ja parantaa unenlaatua.
3. Elä terveellisesti, mutta älä tee siitä suorittamista, jos joskus ei tee mieli lähteä lenkille niin ei tarvitse. Kuitenkin välillä olisi hyvä liikkua ja esimerkiksi kahvia kannattaa vältellä, koska se huonontaa unenlaatua eli tekee sinusta oikeasti vain väsyneemmän. Kahvia voi juoda pari kuppia aamupäivällä, mutta ei enää iltapäivällä eikä varsinkaan illalla.
4. Mieti mikä on oikeasti tärkeää. Aikasi on rajallista ja selvästi teet nyt liikaa. Mistä voit joustaa? Voisitko nähdä sukulaisia harvemmin? Siivota harvemmin? Mieti mitä voit itse tehdä elämällesi ja älä mieti muiden mielipiteitä, vaan sitä mitä SINÄ haluat elämältä.
Käyttäjä29501 kirjoitti:
Kuulostaa ihan minulta. Minulla alkoi vakava ahdistus jo äitiyslomalla, kun istuin päivästä toiseen kotona suorittamassa asioita. Oli vielä niin, ettemme vauvan kanssa voineet lähteä oikein mihinkään, koska hoidin myös ekaluokkalaista lapsipuoltani (lyhyen) koulupäivän jälkeen. Aina kun pienempi lapsi nukkui, tein kotitöitä, ettei mies ala heti nalkuttaa kotiin tullessaan. Välillä kävi niin, että lapsipuolen isä ja äiti sopivat keskenään asioita, mutta minulle ei muistettu mainita mitään vaikkapa poikkeusaikatauluista tai sitten sopivat jotain, jonka minä jouduin lopulta hoitamaan. Olin niin puhki, etten pystynyt enää miettimään mitään muuta kuin viinilasillista, joka edes hetkellisesti rentouttaisi. Kävin lopulta terapiassa, joka sinällään oli ihan hyvä, mutta ei luonnollisesti ratkaissut arjen käytännön ongelmia. Aloin kokea stressiä jo sielläkin käymisestä, koska se vaan lisäsi aikataulupaineita. Sain mielialalääkityksen, joka on auttanut. Lisäksi se, että palasin töihin, on tehnyt tosi hyvää mielenterveydelleni.
Hyvä asia, että tuodaan esiin myös miehen vaatimukset, nalkuttaminenkin! Niitäkin kun on, yhtä lailla kuin naistenkin. Äitinä eläminen ei ole aina helppoa ja kivaa. Miehetkin tuntuvat "vaativan" osansa ja heidän mielialojaan myös naiset ennakoivat, omaksi haitakseen. Ehkä koko perhepaketti pitäisi purkaa osiin ensin, aloittaa ihan siitä omasta itsestään. Mutta uskallammeko?? Moni ei uskalla, vaan uupuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olet vetäytynyt elämässä uhripositioon. Täälläkin suhtaudut vihamielisesti ja apaattisesti vinkkeihin ja kommentteihin joita sinulle annetaan VAIKKA itse pyysit niitä. Ei sinua lapset väsytä vaan tuo UHRIUTUMINEN ja sitä seuraava masennus, mars lääkärille ja terapiaan niitä selvittelemään. Anna lapsille valmisruokaa kunnes jaksat taas kokata.
Onneksi ei ole lapsia eikä tule. Saa nukkua ja harrastaa seksiä juuri silloin kun haluaa ja muutenkin levätä ja olla kuten tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit toisen lapsen? Minulla oli noita tunteita jo ensimmäisen kanssa, siksi en toista tehnytkään. En halunnut pidentää 18 vuoden häkkiä entisestään.
Tämä puheenvuoro menee jatkoon! Ihmiset on niin huvittavan keskinkertaisia, etteivät kuuntele itseään.
Minut pelasti tuosta se,että tajusin että en saa parisuhteestani yhtään mitään voimia itselleni.Nyt suunnittelen eroa ja sitä kautta saan muutaman vapaaillan sitten.
Olisitko sinä ap, lähinnä väsynyt, tympiintynyt ja kaputt johtuen parisuhteestasi?
Joka myös on lisäduunina, palkkatyön (vaikkakin akateemisen ja vaikka olet laiha!)
ja äitiyden päälle. Olisiko helpotus lopettaa koko parisuhde? Yksi rooli vähemmän, ehkä jopa 2.
Tosin jokin muu asia sinua varmastikin rasittaisi, joten varmaa käytännön ratkaisua tuohon kurjuuteesi ei valitettavasti ole tässä elämässä olemassa.
Introverttejä väsyttää kaikkein rakkaimmankin ihmisen seura. Se kuinka kauan jaksaa ennen uupumusta on yksilöllistä, koska introverttiyden tasoja on useita.
Itse olen vahvasti introvertti ja tehnyt tietoisen päätöksen, että en hanki lapsia enkä muuta koskaan kenenkään kanssa saman katon alle, paitsi siinä tapauksessa, että asunto on kartano jonka länsisiipeen voin välillä vetäytyä kuukaudeksi erakoksi ilman, että puoliso itäsiivessä pistää tätä pahakseen.
Ehkä, mutta oma itseni ei tekisi koskaan ainuttakaan kotityötä, esim. Ap