Nummelan ponitalli- sarja - mitä kettua?!

En erityisemmin välitä hevosista, enkä näitä pystynyt lukemaan. Laura-sarja oli eri maata, myös anti-heppatytölle. Niistä tykkäsin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä rakastin lapsena näitä kirjoja! Nyt aikuisena nää olisi varmaan aika hauskoja ja absurdeja luettavia, mutta silloin 8-12v heppatyttönä luin kirjan toisensa perään ja osan useaan otteeseen. Vieläkö näitä julkaistaan ja onko Kikka ja Repe edelleen teinejä? 

Julkaistaan edelleen, hahmot eivät ole vanhentuneet lainkaan ja sama meno jatkuu. Viimeisin kirja taitaa olla Maakellarin vanki.

Onko näillä nyt kuitenkin älylaitteet jne vai onko nää jymähtäneet sinne kasari/ysäri aikakaudelle? 

Jossain vaiheessa kännykät tulivat mukaan kuvioihin, muistaakseni samassa kirjassa jossa Ira tuli tallille. Uusimmassa lukemassani kirjassa Ryöstäjien jäljillä, ei kännyköistä tai älylaitteista ollut erikseen mitään mainintaa, joten ovat ehkä sulautuneet ponitallin arkeen. Näiden kirjojen välissä on varmaan kolmisenkymmentä kirjaa, joten en tiedä mitä ponitallilla on tässä välissä tapahtunut.

Oi niitä aikoja. Luin varmaan kaikki meidän pienen kylän kirjaston hevoskirjat. Nummelat, Haavikot, sen sarjan missä se tyttö muuttaa Pirttijärvelle (kotipaikkakuntani lähellä on muuten Pirttijärvi), Nea-kirjat ja kaikki, mitkä vähäkin sivuutti hevosteemaa. Nykyään omat lapset lukevat aniharvoin, joskus pienenä vielä pojat lukivat jotain Neropatin päiväkirjoja jne, mutta ei enää. Olihan noissa kirjoissa muuten hyvin hämäriä juttuja, mutta ei niitä ehkä niin tullut silloin ajateltua sen kyllä muistan, et Nummelan ponitalli-kirjat toistivat aikalailla itseään.

Vierailija kirjoitti:

Merjan siskon Marvin kirjoihin kannattaa tutustua, jo lapsena tajusi selvän laatu/tyylieron.

 

Onkohan Merja kadehtinut koskaan sisarensa kirjoittajan lahjoja... laatu- ja tyylieroa kun tosiaan löytyy! 

Marvin Ratsutyttö-sarja oli mun suosikki ja ...öö, on edelleen. 😁 (Olen 44 v. ja säännöllisen epäsäännöllisesti luen aina vain nuortenkirjoja)

Taistelu ratsutilasta bingo jatkuu

X Fifi karkaa/katoaa

X Fidelene Josephine Flapparette Sant Cyr mainittu

X Essi Virtanen vaalea poninhäntätyttö oli pudonnut satulasta kolme kertaa...

X Titta epäilee saaneensa peräpukamia

X (mehiläis) kittivaha mainittu, ei tehoa peräpukamiin 

X Titan isän kuolema ja hänen uusi isäpuolensa lääkäri Ilkka Ala-Huhtala

Bonus: " Voisin ilomielin sivellä Tummelia purkista ahteriisi. Housut alas vaan ja pyllistys" Repe Titalle

Ja olen vasta sivulla 17

^👏👌🏻👍🏻😆😁😃

Aika hyvin s. 17 mennessä!

Nummelan ponitalli oli mulle lapsuudessa ja nuoruudessa pelastus ja tunnen kiitollisuutta Merja Jaloa kohtaan. Kun oma arki oli vaikeaa, oli ihana sulkeutua jännittävään ja hyväntahtoiseen maailmaan ihanien hevosten ympäröimänä. En koskaan itse ratsastanut, ja ehkä siksi jopa uskoin kuvatun hevosmaailman todenmukaiseksi. Omina mulla oli lapsuudessa muutama kirja ja nyt aikuisena olen ostanut alkuperäisillä Tepposen kansikuvilla lähes kaikki (Tepposen jälkeistä aikaa en ole tainnut lukeakaan koskaan).

Muistan että kirjojen kansitaide sai minut kirjastossa ylipäätään tekemään koskaan sitä valintaa, että aloitan sarjan lukemisen ja tuhansia kertoja yritin mallista piirtää kansikuvia, esimerkiksi ensimmäisen kirjan Husaaria, joka hyppää Kikka selässään jonkin, muistaakseni kaatuneen puunrungon, yli. Ensimmäinen kirja, jonka luin koskaan, oli 'Ponisaaren arvoitus' ja se on edelleen yksi rakkaimmista osista. Täällä usein mainittu 'Tunturiratsastus' ihmissusineen oli ihan huikea. Erityisen rakkaita osia olivat noiden lisäksi myös 'Aavehevonen' (tässä tais myös suolla näkyä hevonen) , 'Vaarallinen ratsastus' (jossa pahamaineisella Itketyssuolla niitä virvatulia), 'Pako ratsukalliolta', jossa oli pelottavia dobermanneja, 'Punainen hevosenkenkä', joka oli minusta niin pelottava että en meinannut edes uskaltaa lukea sekä hieman uudemmista Lappiin sijoittuva 'Kadonnut hopeareki'. Muistan kun olin saanut jonkun kirjan luettua, ja palasin kirjastoon kaksinkerroin jännityksestä, että mitä hyllyssä nyt mahtaisi olla vapaana. Pitkään odotin, että Punainen Hevosenkenkä tärppäisi ja muista vieläkin, miten kihelmöi kun sen viimein sieltä löysin. Kirjan päädyn tikkukirjaimet näkyivät kauas!

Vierailija kirjoitti:

Taistelu ratsutilasta bingo jatkuu

X Fifi karkaa/katoaa

X Fidelene Josephine Flapparette Sant Cyr mainittu

X Essi Virtanen vaalea poninhäntätyttö oli pudonnut satulasta kolme kertaa...

X Titta epäilee saaneensa peräpukamia

X (mehiläis) kittivaha mainittu, ei tehoa peräpukamiin 

X Titan isän kuolema ja hänen uusi isäpuolensa lääkäri Ilkka Ala-Huhtala

Bonus: " Voisin ilomielin sivellä Tummelia purkista ahteriisi. Housut alas vaan ja pyllistys" Repe Titalle

Ja olen vasta sivulla 17

 

Aika hyvin :D Täytyy varmaan itsekin aloittaa bingo

Seikkailu Ponisaarella bingottu läpi, ei kovin hyvä 90 sivun riviksi

X Vaaleahiuksinen Kirsti Lahti mainittu

X Repen musta ruuna Kafka mainittu

X Fidelene Josephine Flapparette Sant Cyr mainittu

X Repe tilaa satamassa kolme tuuttia, että saa maistaa jokaista lajia

X Pena laittaa vanhan sombreron päähän

X Marinkan kauheat askellajit mainittu

X satulat narisevat

X Essin takalisto on tunnoton

X Jenni leipoo mustikkapiirakkaa

X Repe uhkaa pehmittää tyttöjen takamukset

X Pena uhkaa keriä leiriläisten takapuolet

🐎 toinen bingomamma

Mahtava ketju. Eniten hämmästyttää, että kirjoja julkaistaan edelleen ja että sen seurauksena melko nuoretkin ovat näitä lukeneet. Tässä ketjussa suuri osa muistelijoista taitaa olla kolmikymppisiä. Polluxeja ei ollut olemassakaan mun lapsuudessa. Ponitalli-sarjaa luin 80-luvun lopulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista tuota vaikka sarjan fani olinkin ja luin joka osan. Voisiko kyse olla jostain satulahuollosta tms  ja muistikuvasi ovat vääristyneet ?

 

Muistan lukeneeni kirjasta esim. lauseen:

Katso nyt tätä takapuolta, ei tällä voi ratsastaa! Tms. Muistikuvieni mukaan Päkä hieroi Essin persuksiin mehiläisvahaa tauolla jonkun puskan takana, kun Essi oli saanut "satulanpolttamia" mitä ikinä ovatkaan.

Henkilöt voivat olla eri, mutta tuon kohdan muistan selvästi. Ja olivat ratsastusretkellä menossa jonnekin. Pakko jonkun toisenkin muistaa! Alan huolestua itsestäni :D

Katsopa, kun hiertymiä voi tulla muuhunkin, kuin itse ryppyrööriin. Usein pikkuhousun saumat hiertävät tai muuten pakaroihin tai reisiin voi tulla näitä polttamia.

Täytyy todeta, että säkissä olet kasvanut, jos tuollainen häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista tuota vaikka sarjan fani olinkin ja luin joka osan. Voisiko kyse olla jostain satulahuollosta tms  ja muistikuvasi ovat vääristyneet ?

 

Muistan lukeneeni kirjasta esim. lauseen:

Katso nyt tätä takapuolta, ei tällä voi ratsastaa! Tms. Muistikuvieni mukaan Päkä hieroi Essin persuksiin mehiläisvahaa tauolla jonkun puskan takana, kun Essi oli saanut "satulanpolttamia" mitä ikinä ovatkaan.

Henkilöt voivat olla eri, mutta tuon kohdan muistan selvästi. Ja olivat ratsastusretkellä menossa jonnekin. Pakko jonkun toisenkin muistaa! Alan huolestua itsestäni :D

Katsopa, kun hiertymiä voi tulla muuhunkin, kuin itse ryppyrööriin. Usein pikkuhousun saumat hiertävät tai muuten pakaroihin tai reisiin voi tulla näitä polttamia.

Täytyy todeta, että säkissä olet kasvanut,

Ketä tämä muka häiritsi, sinua? Tässähän  vain pohditaan löytyykö kirjoista kyseistä kohtaa. Veikkaan että tämä pätkä voisi olla kirjasta Vaellusratsastus, luin kirjan uudestaan pari vuotta sitten ja on muistikuva vastaavasta kohtauksesta.

Taistelu ratsutilasta bingo loppuun

X yöllä kummittelee 

X joku (Päkä) laskee alleen, ja seurapiirirakko mainitaan

X tytöt parkuvat

X kahnauksia Korkeamäkeläisten kanssa

X jonkun (Kikan) silmät pehmenevät

X Siru on mustasukkainen Repestä

Tämä kirja ei ollut suosikkejani nuorena, enkä muistanut tästä juuri mitään. Kirja ei nytkään noussut suosikkieni joukkoon, mutta tulipahan luettua. Pisteitä kuitenkin siitä, että kirjan tapahtumat sijoittuvat joulun aikaan, ja ratsastusviikonloppu päättyi jouluaattona.

Seuraavana järjestyksessä olisi Hevossaaren vanki, mutta taidan palata taaksepäin ja lukea tässä välissä Ponisaaren arvoituksen, niin saan omalta osaltani bingon päätökseen.

Vierailija kirjoitti:

Nummelan ponitalli oli mulle lapsuudessa ja nuoruudessa pelastus ja tunnen kiitollisuutta Merja Jaloa kohtaan. Kun oma arki oli vaikeaa, oli ihana sulkeutua jännittävään ja hyväntahtoiseen maailmaan ihanien hevosten ympäröimänä. En koskaan itse ratsastanut, ja ehkä siksi jopa uskoin kuvatun hevosmaailman todenmukaiseksi. Omina mulla oli lapsuudessa muutama kirja ja nyt aikuisena olen ostanut alkuperäisillä Tepposen kansikuvilla lähes kaikki (Tepposen jälkeistä aikaa en ole tainnut lukeakaan koskaan).

Muistan että kirjojen kansitaide sai minut kirjastossa ylipäätään tekemään koskaan sitä valintaa, että aloitan sarjan lukemisen ja tuhansia kertoja yritin mallista piirtää kansikuvia, esimerkiksi ensimmäisen kirjan Husaaria, joka hyppää Kikka selässään jonkin, muistaakseni kaatuneen puunrungon, yli. Ensimmäinen kirja, jonka luin koskaan, oli 'Ponisaaren arvoitus' ja se on edelleen yksi rakkaimmista osista. Täällä usein mainittu 'Tunturiratsa

Minäkään en itse ratsastunut koskaan tai ollut muuten hevosten kanssa tekemisissä, mutta luin hevoskirjoja aika paljon. Ja kansikuvat olivat mullekin tärkeitä! Tykkäsin juuri tuollaisista piirretyistä kansista kuin Nummelan ponitallissa. Oli kiva bongata mihin kirjan kohtaukseen kuvat liittyivät (usein liittyivät johonkin).

Marvi Jalon ratsutytöissä oli myös aivan ihanat kansikuvat, vielä paremmat kuin Nummelassa. Off topiccina hevoskirjamaailman ulkopuolelta mainittakoon Lois Lowryn Anastasia-sarja, josta tykkäsin tosi paljon kansikuvia myöten.

Mun tekee usein syksyisin mieli lukea syksyyn sijoittuva Jahti alkaa, ratsutyttö ja jouluisin Ratsutytön rekiretki. 😁 Olen se joka tuossa hieman aiemmin mainitsi tykkäävänsä tästä sarjasta yhä 44-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en itse ratsastunut koskaan tai ollut muuten hevosten kanssa tekemisissä, mutta luin hevoskirjoja aika paljon. Ja kansikuvat olivat mullekin tärkeitä! Tykkäsin juuri tuollaisista piirretyistä kansista kuin Nummelan ponitallissa. Oli kiva bongata mihin kirjan kohtaukseen kuvat liittyivät (usein liittyivät johonkin).

Marvi Jalon ratsutytöissä oli myös aivan ihanat kansikuvat, vielä paremmat kuin Nummelassa. Off topiccina hevoskirjamaailman ulkopuolelta mainittakoon Lois Lowryn Anastasia-sarja, josta tykkäsin tosi paljon kansikuvia myöten.

Mun tekee usein syksyisin mieli lukea syksyyn sijoittuva Jahti alkaa, ratsutyttö ja jouluisin Ratsutytön rekiretki.😁 Olen se joka tuossa hieman aiemmin mainitsi tykkäävänsä tästä sarjasta yhä 44-vuotiaana. 

Täällä olisi yksi 39-v, joka luki ihan muutama viikko sitten Ratsutyttö-sarjan 😁 Neat ja Haavikot vähän polttelisi, mutta yritetään vielä malttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nummelan ponitalli oli mulle lapsuudessa ja nuoruudessa pelastus ja tunnen kiitollisuutta Merja Jaloa kohtaan. Kun oma arki oli vaikeaa, oli ihana sulkeutua jännittävään ja hyväntahtoiseen maailmaan ihanien hevosten ympäröimänä. En koskaan itse ratsastanut, ja ehkä siksi jopa uskoin kuvatun hevosmaailman todenmukaiseksi. Omina mulla oli lapsuudessa muutama kirja ja nyt aikuisena olen ostanut alkuperäisillä Tepposen kansikuvilla lähes kaikki (Tepposen jälkeistä aikaa en ole tainnut lukeakaan koskaan).

Muistan että kirjojen kansitaide sai minut kirjastossa ylipäätään tekemään koskaan sitä valintaa, että aloitan sarjan lukemisen ja tuhansia kertoja yritin mallista piirtää kansikuvia, esimerkiksi ensimmäisen kirjan Husaaria, joka hyppää Kikka selässään jonkin, muistaakseni kaatuneen puunrungon, yli. Ensimmäinen kirja, jonka luin koskaan, oli 'Ponisaaren arvoitus' ja se on edelleen yksi rakkaim

Täytyykin lainata taas kirjastosta Jahti alkaa, ratsutyttö. Tämä Marvin Ratsutyttö-sarja on luettu moneen kertaan, ja aina hämmästyn kirjoja lukiessa sitä, kuinka nuoria sarjan hahmot ovat, vaikuttavat huomattavasti vanhemmilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en itse ratsastunut koskaan tai ollut muuten hevosten kanssa tekemisissä, mutta luin hevoskirjoja aika paljon. Ja kansikuvat olivat mullekin tärkeitä! Tykkäsin juuri tuollaisista piirretyistä kansista kuin Nummelan ponitallissa. Oli kiva bongata mihin kirjan kohtaukseen kuvat liittyivät (usein liittyivät johonkin).

Marvi Jalon ratsutytöissä oli myös aivan ihanat kansikuvat, vielä paremmat kuin Nummelassa. Off topiccina hevoskirjamaailman ulkopuolelta mainittakoon Lois Lowryn Anastasia-sarja, josta tykkäsin tosi paljon kansikuvia myöten.

Mun tekee usein syksyisin mieli lukea syksyyn sijoittuva Jahti alkaa, ratsutyttö ja jouluisin Ratsutytön rekiretki.😁 Olen se joka tuossa hieman aiemmin mainitsi tykkäävänsä tästä sarjasta yhä 44-vuotiaana. 

Täällä olisi yksi 39-v, joka luki ihan muutama viikko sitten Ratsutyttö-sarjan 😁 Neat ja Haavikot vä

Haavikot on hyviä, varsinkin ne alkupään kirjat. Täytyykin taas lukea syksyinen Raviratojen häirikkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nummelan ponitalli oli mulle lapsuudessa ja nuoruudessa pelastus ja tunnen kiitollisuutta Merja Jaloa kohtaan. Kun oma arki oli vaikeaa, oli ihana sulkeutua jännittävään ja hyväntahtoiseen maailmaan ihanien hevosten ympäröimänä. En koskaan itse ratsastanut, ja ehkä siksi jopa uskoin kuvatun hevosmaailman todenmukaiseksi. Omina mulla oli lapsuudessa muutama kirja ja nyt aikuisena olen ostanut alkuperäisillä Tepposen kansikuvilla lähes kaikki (Tepposen jälkeistä aikaa en ole tainnut lukeakaan koskaan).

Muistan että kirjojen kansitaide sai minut kirjastossa ylipäätään tekemään koskaan sitä valintaa, että aloitan sarjan lukemisen ja tuhansia kertoja yritin mallista piirtää kansikuvia, esimerkiksi ensimmäisen kirjan Husaaria, joka hyppää Kikka selässään jonkin, muistaakseni kaatuneen puunrungon, yli. Ensimmäinen kirja, jonka luin koskaan, oli

Se minuakin on aina sarjassa hämännyt ja  tästä on tässä ketjussa ollut aiemminkin keskustelua muistaakseni.

Ei ole minusta kirjailijalta ihan onnistunut. Henkilöiden pitäisi olla ennemminkin jotain 9. luokkalaisia kuin 6.-7. No, fiktiotahan se on, mutta silti. Tuossa sarjassa on kuitenkin muuten aika realistinen ote (toisin kuin Nummelassa 🤣).

^ja edellinen kommentti koski siis Ratsutyttöä, että ottaa päähän kun täällä ei nää lainaukset toimi alkuunkaan! Jättää sen ekan viestin näkyviin ja leikkaa viimeisimmän pois kun se olis just se jota lainataan. 😠

Vierailija kirjoitti:

Mahtava ketju. Eniten hämmästyttää, että kirjoja julkaistaan edelleen ja että sen seurauksena melko nuoretkin ovat näitä lukeneet. Tässä ketjussa suuri osa muistelijoista taitaa olla kolmikymppisiä. Polluxeja ei ollut olemassakaan mun lapsuudessa. Ponitalli-sarjaa luin 80-luvun lopulla. 

Mä olen 51 ja muisti pelaa yhä.