Lue keskustelun säännöt.
Työkyvyttömyyseläkkellä sairaudesta, eikä koskaan varaa mihinkään
20.11.2019 |
Olen nyt päätynyt lopputulokseen, että minun elämäni ei ole elämisen arvoista. Ymmärtäisin tämän köyhyyden kurimuksen, jos olisin itse syypää (alkoholi, itseaiheutettu sairaus jne) tähän tilanteeseen, mutta kun en ole. En enää jaksa mennä leipäjonoon, enkä mitään muutakaan. Olen kipeä ja lopen uupunut. Muita, jotka eivät enää jaksa ”tyytyä tilanteeseen”, tai ”elää nyt vain näin kun en ole mahdollisuutta muuhunkaan”?
Kommentit (230)
Saat ilmeisesti kuitenkin eläkettä?
Ja asumistuki ja tt-tuki?
Miksi ne eivät riitä?
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tämä vähän niin on, että meidän sairaat ”hellävaraisella holokaustilla” ja etenkin minimituloilla, leipäjonoilla ja kyykyttämisellä halutaan maan poveen - alta pois menoeränä.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Saat ilmeisesti kuitenkin eläkettä?
Ja asumistuki ja tt-tuki?
Miksi ne eivät riitä?
Sivusta: miksi ne riittäisivät? Eikö sairaalla saisi olla koskaan mitään luksusta? Minimitulo ja leipäjono eivät ole elämisen arvoista elämää vuosikymmeniä, edes vuosia.
Mihin hittoon sinä sitä rahaa syljet?
Mulla jää vuokran ja laskujen jälkeen 600 euroa käteen.
Ei oo tarvinnu käydä leipäjonossa
Kakkahattutäti kirjoitti:
Saat ilmeisesti kuitenkin eläkettä?
Ja asumistuki ja tt-tuki?
Miksi ne eivät riitä?
Ei sitä eläkkeellä ole oikeutta tt tukeen on se sentään niin hyvä jos ei törkeän kalliisti asu, että juuri voi jäädä kympin yli oikeuden saada sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma. Sairastuin fibromyalgiaan 20-vuotiaana. Koko ajan pahentunut, vuosi vuodelta. Ei työnteosta tulisi yhtään mitään. Koskaan tilillä ei ole edes 800 euroa. Telkkari on yli 10v vanha, läppäriä ei ole, ei autoa, ei varaa laitattaa itseäni, näytän aina hirveältä. Hieman kismittää kun muilla naisilla kaikenlaista elämää. Omani päättyi juuri siinä 20-vuotiaana. Kukaan ei edes alkaisi seurustella jonkun pienintä työkyvyttömyyseläkettä saavan kanssa enkä todellakaan jaksa joka päivä lähteä treffeille jonnekin. Seksihalutkin on kateissa.
Vierailija kirjoitti:
Mihin hittoon sinä sitä rahaa syljet?
Mulla jää vuokran ja laskujen jälkeen 600 euroa käteen.
Ei oo tarvinnu käydä leipäjonossa
Minä saan minimiä takuueläkettä, olen sairastunut nuorena. Lääkkeet maksaa, hoidot maksaa. You name it.
Olen silti iloinen, että sinulla on paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin hittoon sinä sitä rahaa syljet?
Mulla jää vuokran ja laskujen jälkeen 600 euroa käteen.
Ei oo tarvinnu käydä leipäjonossa
Oletpa ilkeä!
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Saat ilmeisesti kuitenkin eläkettä?
Ja asumistuki ja tt-tuki?
Miksi ne eivät riitä?Ei sitä eläkkeellä ole oikeutta tt tukeen on se sentään niin hyvä jos ei törkeän kalliisti asu, että juuri voi jäädä kympin yli oikeuden saada sitä.
Tämä. Minulla on sairaudestani huomattavia kuluja. Normaali keskituloinen ei edes käsitä, kuinka kauheaa arki voi olla kärsimyksen ja köyhyyden keskellä. Ei tämä ole elämisen arvoista, tämä on helvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko Ap kertoa paljonko saat eläkettä?
Paljonko on vuokra ja paljonko saat asumistukea?
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sama täällä. Ei aikomustakaan jatkaa tätä kovin montaa vuotta. Itsemurhaan meitä täällä ajetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittaisi jos ei itkettäisi. Hyvä ketju! Tässä vastaus kaikille niille, jotka kuvittelevat ”elättävänsä luopioita”. Ette te elätä, emmekä me halua elää tällaista elämää.
Minimitulolla elämä ei ole elämisen arvoista, kyllä se näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Saat ilmeisesti kuitenkin eläkettä?
Ja asumistuki ja tt-tuki?
Miksi ne eivät riitä?Sivusta: miksi ne riittäisivät? Eikö sairaalla saisi olla koskaan mitään luksusta? Minimitulo ja leipäjono eivät ole elämisen arvoista elämää vuosikymmeniä, edes vuosia.
Eipä pienipalkkaisilla terveilläkään ole varaa mihinkään luksukseen.
Minimituloilla voi juuri ja juuri elää mutta jos tulee vähänkin isompi meno kuten vaikka pitäisi ostaa silmälasit tai pyykkikone hajoaa ja talossa ei ole pesutupaa niin kusessa ollaan.
Kaikilla on kuitenkin oikeus elää, vaikka huonoakin elämää. Ei se kannata itseään lopettaa, vaikka köyhä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Minimituloilla voi juuri ja juuri elää mutta jos tulee vähänkin isompi meno kuten vaikka pitäisi ostaa silmälasit tai pyykkikone hajoaa ja talossa ei ole pesutupaa niin kusessa ollaan.
Eikä kyse ole edes mistään ”kusessa olosta”. On paitsi aivan kaikesta. Kaikesta siitä, mikä terveille on mahdollista. En halua jatkaa näin, en näe hengissä pysymisessä itseisarvona mitään järkeä. Laaduton elämä on laadutonta, ala-arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on kuitenkin oikeus elää, vaikka huonoakin elämää. Ei se kannata itseään lopettaa, vaikka köyhä onkin.
Oooh! ”Oikeus elää” ei hirveästi kiinnosta särkyisenä leipäjonossa, nuukaillessa lääkemenoissa etc. Tämä ei ole edes ”tyhjää parempi” - tyhjä on huomattavasti tätä parempi, veikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Saat ilmeisesti kuitenkin eläkettä?
Ja asumistuki ja tt-tuki?
Miksi ne eivät riitä?Sivusta: miksi ne riittäisivät? Eikö sairaalla saisi olla koskaan mitään luksusta? Minimitulo ja leipäjono eivät ole elämisen arvoista elämää vuosikymmeniä, edes vuosia.
Eipä pienipalkkaisilla terveilläkään ole varaa mihinkään luksukseen.
On niillä. Et tiedä mistä puhut.
Juu. Sairas ei voi tilanteelleen mitään eikä kohentaa tilannettaan.
Terve köyhä voi vielä rikastua.