Kun isä haukkuu äitiä lapsen edessä

Älähän nyt. Kyllä se siitä sitten taas rauhottuu ja on taas se ihana ja ystävällinen mies, jota hän oli ennen perheen perustamista.

Anteeksi, kirjoititko oikein hyvä mies? Sillälailla. Mitäs itse tuumaat miehesi käytöksestä?

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, kirjoititko oikein hyvä mies? Sillälailla. Mitäs itse tuumaat miehesi käytöksestä?

Hei, kerta sinne tai tänne.

Onpa primitiivinen reaktio mieheltäsi.

Kai mies ostaa uuden kypärän rikkomansa tilalle? Paiskottu kypärä ei enää suojaa. Jos tuollainen on toistuvaa, eikä täysi poikkeus, niin tiedät kyllä itsekin vastauksen

Ei h*lvetti ei ole normaalia tuollainen käytös, oli lapsi näkemässä tai ei.

Joudut luultavasti eroamaan turvakodin kautta.

Kuulostaako tämä teistä narsistiselta käytökseltä? Siis se, että hän aina kääntää kaikki minun syyksi. Vaikuttaa kyllä jo itsetuntoonikin. Nytkin mietin että olisi pitänyt laittaa se kypärä itse valmiiksi. Toisaalta tiedän, että raivoamiselle olisi löytynyt joku muu syy. Aina löytyy.

A p kirjoitti:

Kuulostaako tämä teistä narsistiselta käytökseltä? Siis se, että hän aina kääntää kaikki minun syyksi. Vaikuttaa kyllä jo itsetuntoonikin. Nytkin mietin että olisi pitänyt laittaa se kypärä itse valmiiksi. Toisaalta tiedän, että raivoamiselle olisi löytynyt joku muu syy. Aina löytyy.

Meinaat että kaikki menisi hyvin jos sä vain olisit tarpeeksi hyvä etkä ärsyttäisi miestä...? Avaa nyt silmäsi hyvä ihminen!

Ei ole oikein. Normaalisti, huono päivä ei ilmene tuolla tavalla, koskaan.

Ansaitset parempaa ja tyttösi myös.

Minun mieheni on myös tällainen. Ihan hyvä tyyppi, mutta lyhyt pinna (varsinkin väsyneenä/stressaantuneena/kiireessä) ja äkkipikaistuksissaan pimahtelee. Yhtä nopeasti tosin leppyykin ja pyytää anteeksi käytöstään.

Voi olla raivoissaan jopa kovakourainen. Ei ole lyönyt ikinä, mutta tosiaan voi paiskoa/repiä tavaroita ja rikkoa ne. Sitten harmittelee, kun hajosi.

Itse olen hitaasti suuttuvaa lajia, mutta erittäin pitkävihainen ja kunnolla loukkaantuessani voin olla hiljaa vaikka viikon, jos tarpeen ja miettiä katkerana mustia asioita. En tiedä, onko tämä nyt sitten parempi?

Olen yrittänyt kasvattaa häntä kuin pikkulasta, eli toppuuttelen häntä raivotilassaan, että ”Mieti seurauksia”/ ”Hallitse hermosi, olet aikuinen!”. Kun mies on normaalitilassa, otan asiat puheeksi ja kerron, miltä tuollainen vaikuttaa 2-vuotiaan lapsen silmissä ja haluaako, että häntä pelätään?

Epäilen, että tämä johtuu siitä, että hänen oma isänsä oli samanlainen raivohullu, jota he lapsena pelkäsivät. Riitelyn malli kuulemma opitaan kotoa.

A p kirjoitti:

Kuulostaako tämä teistä narsistiselta käytökseltä? Siis se, että hän aina kääntää kaikki minun syyksi. Vaikuttaa kyllä jo itsetuntoonikin. Nytkin mietin että olisi pitänyt laittaa se kypärä itse valmiiksi. Toisaalta tiedän, että raivoamiselle olisi löytynyt joku muu syy. Aina löytyy.

Kuulostaa narsistiselta, mutta voi olla myös jo lapsena opittu malli.

Syy on aina muissa, ei minussa.

Pikkulapsi väittää näin eikä ota vastuuta.

A p kirjoitti:

Kuulostaako tämä teistä narsistiselta käytökseltä? Siis se, että hän aina kääntää kaikki minun syyksi. Vaikuttaa kyllä jo itsetuntoonikin. Nytkin mietin että olisi pitänyt laittaa se kypärä itse valmiiksi. Toisaalta tiedän, että raivoamiselle olisi löytynyt joku muu syy. Aina löytyy.

Jos syyttelee sinua, niiin sano AINA suoraan, kuinka asia oli. Esim. Mies olisi voinut ja osannut säätää kypärän itsekin. Mitäs lähti niin viime hetkellä, ettei ollut aikaa tuohon.