Uskovaisen ja agnostikon seurustelu

No en ole kyllä seurustellut mutta minulla on kaveri joka on uskovainen. Kunnioitan hänen uskoaan ja hän ei tuputa sitä minulle.

Näin se juuri menee että ei-uskovalta unohtuu suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus saman tien uskovan suhteen. Älä kiusaa mies-parkaa.

Tämähän on provo.

Jos arvomaailmanne eivät kohtaa, en usko, että suhteella on tulevaisuutta.

En pystyisi elämään uskovaisen kanssa. Itse olen agnostikko. Mä olen ihan samalla tavalla ärsyyntynyt tuollaisesta, että uskovainen ei osaa ajatella omilla aivoillaan. Raamattu on täynnä ristiriitaisuuksia, niin siihen satukirjaan vaan ei kukaan normaali aikuinen voi perustaa ajatuksiaan.

Epäilevä Tuomas oli agnostikko, silti Raamattu pitää häntä pyhimyksenä

Mutta ateisti hän ei ollut

Olen hyvässä parisuhteessa mutta en naimisissa tunnustavan kristityn naisen kanssa. Itse olen agnostikko, tosin uskonto ei herätä minussa kuin lähinnä lievää kummastusta.

Oleellista on että arvomme ovat samanlaisia. Emme ole homokammoisia, esimerkkiisi viitaten. Seksi on hyvin avointa, olemme kokeilleet kaikkea kolmen kimpasta kummankin omiin kumppaneihin jne. Molemmat ajattelemme että kukin on omasta elämästään ja valinnoistaan vastuussa ensisijaisesti itse. Itse on siis myös tunnettava se Jumalan tahto, jos se on ratkaiseva, ja otettava vastuu jos jotain tekee.

Hyvin on mennyt, olemme tunteneet parikymmentä vuotta.

Se että on uskovainen, ei siis tarkoita että on fundamentaali, uskoo kirjaimellisesti johonkin opinkappaleeseen. Kumppanini on pitänyt minut erillään osasta uskovia ystäviään turhien konfliktien välttämiseksi. Lähetyskäskynkin voi ymmärtää kovin monella tavalla, jos kumppanisi mielestä sinun on syytä olla myös uskossa, niin siinäpä sitten joudut asiaa miettimään...

Hän on ollut samanlainen jo kauan ennen tutustumistamme, joten on myös ollut "erilainen uskovainen" niin kauan että osannee välttää pahimmat. Tässä kohtaa näkisin että sinun kannattaisi selvittää missä määrin hänen ystäväsi voi sietää sitä mitä uskonveljet ja -sisaret (sekä -muunsukupuoliset, jos vitsi sallitaan) häneen ehkä kohdistavat. Riippuu paljon sekä yksilöistä että suuntauksesta johon kuuluu. Sieltäpäin voi tulla pahimmat ongelmat, jos on tullakseen.

Pystymme kumpaakin arvostavaan keskusteluun ja leikinlaskuunkin, myös näistä asioista joissa olemme kaukana toisistamme.

Mitä älykkyyteen tulee, niin sinun sitä on niin montaa lajia ja sukua, että asia on vaikea. Älyn laiskuus on minulle suuri ärsytyksen aihe, mutta siihen emme ole törmänneet, argumentteja löytyy sekä agnostikolta että uskovalta.

Muista että rakkaus on sokea. Itse olen tähän ikään (64 v) ollut neljästi kuollakseni rakastunut. Heistä vain yksi on ollut sellainen jonka järjellä olisin valinnut.

Uskovia miehiä on vähemmän kuin uskovia naisia. Mikset jätä miestä naiselle, joka osaa hänen näkemyksiään arvostaa?

Ei tuosta mitään tule jos et pysty häntä arvostamaan. Arvostus on tosi tärkeää ja siksi arvomaailman pitää olla samanlainen.