Onko avohoito mielestäsi parempi asia, kuin entiset mielisairaalat?
Kysymys otsikossa. Mielisairaalat usein sijaitsi rauhallisilla luonnonläheisellä paikoilla, sieltä saa valmiit ateriat useamman kerran päivässä eikä tarvitse samalla tavalla stressata arjen asioista, kuin kotona.
Olin kerran osastolla sairaalassa, monet siellä oli harmistuneita, kun joutuivat aika nopeasti lähtemään kotiin. Osastot ovat yleensä täynnä, vuodepaikkoja ei ole riittävästi, niihin on hankala päästä. Viihdyin itse osastolla.
Joskus tuntuu, että voisin mennä asumaan mielisairaalaan. Olisipa sellaisia vielä, jossain luonnonläheisissä paikoissa. Mielummin potisin sellaisessa vaikeaa masennusta kuin kotona. Kotona asiat usein eskaloituu, ei jaksa tehdä ruokaa, ei käydä suihkussa ja kämppä on kuin kaatopaikka, kun ei jaksa siivota. Sairaalassa sai levätä ja siellä oli mukavia ihmisiä.
Mikä niistä mielisairaaloista teki niin pahan asian, että suurinosa (?) niistä lakkautettiin ja keskityttiin avohoitoon?
Moni ei pysty asumaan itsenäisesti omassa kotonaan, sairaaloiden psykiatriset osastot ovat usein täynnä, sinne ei mahdu kaikki, jotka osastohoitoa tarvitsisivat.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Asiassa on myös se puoli, että on paljon sellaisia potilaita, jotka ennen vanhaan olisivat olleet laitoshoidossa, mutta nykyään uusilla lääkkeillä pystyvät ja haluavat elää "vapaina" normaalissa yhteiskunnassa. Kun ei enää valu kuola leuasta eikä ole silmät nurinpäin päässä lääkkeiden sivuvaikutuksena. Toki laitospaikkoja edelleen tarvitaan, mutta toisaalta jos diagnoosina on esim. skitsofrenia, osastolle pääsee kyllä nopeasti jos on tarvis. Kaikkien mielenterveyden häiriöiden kanssa ei ehkä ole niin ja se on kyllä epäkohta. Kuten sekin, ettei Suomessa asioista päättävät tahot ymmärrä ympäristön vaikutusta mielenterveyteen. On ollut olennainen osa paranemis- ja toipumisprosessia, että sairaalat ovat sijainneet kauniissa puistomaisessa ympäristössä. Nythän esim. Helsingissä Auroran sairaala-alueellekin on suunnitteilla tavallisia asuntoja ja sairaat siirretään jonnekin muualle. Nikkiläkin jo menetettiin ja Lapinlahti. Vielä ei tosin ole varmaa, menetetäänkö Lapinlahden sairaala-alue taloudellisen voiton tavoittelulle, vai voisiko siellä jotain näennäispuuhastelua "mielenterveyskuntoutujille" olla tulevaisuudessakin.
Jos skitsofreenikko asuu esim palvelukodissa, on hänen osastohoitoon saamisensa monesti todella hankalaa. Vaikka olisi selvä näyttö, että ihminen ei pärjää avohoidossa, niin mitenkään helposti osastolle ei kyllä pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avohoito on huonolaatuista. Kauheat jonot ovat lääkäreiden vastaanotolle (ja ne lääkärit vaihtuu tuiki tiheään tahtiin!) , koska on pulaa psykiatrisista lääkäreistä. Sairaanhoitajan vastaanotolle pääsee ehkä kerran kuussa, jos sitäkään.
Vuoden aikana omalääkäri vaihtunut kolme kertaa tällä nykyisellä asuinpaikkakunnallani. Yhteensä kolmivuotisen avohoitoni aikana ovat omalääkärini vaihtuneet kuusi kertaa! Olen ollut kahdella eri paikkakunnalla avohoidossa.
No mä en ole edes kahden vuoden avohoidon aikana päässyt kertaakaan oikealle psykiatrille! Ja mikä hiton omalääkäri, aina on ollut uusi ihminen vastassa. Tilanne on ihan katastrofaalinen ainakin täällä Helsingissä. Psykiatreja ei saada psykiatrian poliklinikoille.
Tämä ei ole sinänsä ihme, sillä psykiatria on pseudotieteellistä ja jo 2000-luvun alussa Yhdysvalloissa havaittiin miten huippuosaajat eivät enää hakeutuneet opiskelemaan psykiatriaa, vaan enemmänkin psykologiaa. Meillä psykologiaa taas halutaan torjua, koska se on kallista ja sillä on huono kaiku ajoilta jolloin psykologia ei perustunut tieteelliseen näyttöön, toisin kuin nykyisin.
-Eri
Millä perusteella psykiatria on pseudotiedettä? Samalla logiikalla kaikki lääketieteen erikoistumisalat ovat sitä.
Pseudotiedettä on kaikki sellainen jossa hypoteesiä ei voida testata. Esimerkiksi masennus ei johdu serotoniinin vajauksesta ja se on moneen kertaa tieteellisesti todettu, silti hoitona on nostaa serotoniinin määrää. Silloin hoito on pseudotieteellistä mutuilua.
Osa avohoidon potilaista ovat varmasti tyytyväisiä että saavat itsenäisesti asua omissa kodeissaan. Osa taas on ihan heitteillä ja välillä mietityttää miten he pärjäävät, kun jäävät jotain ruokakaupan ostoslistaa ja mihin kellonaikaan pitäisi keittää kahvia jankkaamaan ihan eri liikkeen asiakaspalvelijalle. Tai höpöttelevät jotain ihan muuta absurdia juttua.
Oikein viihdyit mielisairaalassa. Ei se mikään lomakoti ole. Minusta laitostuminen on pahasta ihmisen kannalta. Haluan hoitaa kotia, siivota, laittaa ruokaa ja pyykätä. Ei kai siellä kukaan kovin onnellinen ole toisten passattavana.
Sitä paitsi psykiatrisia osastoja on edelleen. Siksi ne syrjäiset mielisairaalat lopetettiin, koska niissä ei ollut hoitoa fyysisiin sairauksiin. Esim. verikokeet ja sydänfilmi onnistuvat kätevästi ja pystytään seuraamaan muitakin sairauksia paremmin, kuten diabestä ja korkeaa verenpainetta.
Ainakin meidän alueella on osastot erikseen masentuneille ja psykoottisille. Olen skitsofreenikko ja pääsen tarvittaessa hoitoon, mutta ei se mikään miellyttävä kokemus ole kuluttaa aikaa epämääräisessä seurassa, kun itselläkin on surkea vointi. Siellä ne jutut pahenee, kun sairaat ruokkivat toisiaan puheillaan.
Koittakaa nyt vaan hyväksyä erilaiset keskuudessanne,jos eivät teitä häiritse. On eri tavalla vammaisia, miksei myös mt-ongelmaiset saa paikkaa tässä yhteiskunnassa, vaan kaikki pitäisi teljetä jonnekin lukkojen taakse pois näkyviltä. Ihmisiä tässä kaikki ollaan kuitenkin.
Mikä. A V. O. H. O. O. I. T o.
Ei sitä ole.
Terv. Liuknonen ja kumppanit
Osasto ei paranna ketään. Pahentaa vaan oloa.
Joillekin on hyvä asia, tukitoimet ovat riittäviä ja arki sujuu.
Toisille avohoito aiheuttaa sekä potilaan että läheisten pelkoa, yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja tällöin olisi potilaan parempi esim yhteisöllisessä asumisessa. Sairaala ei ole koti.
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaaloista voisi tehdä hyvin kodinomaisia paikkoja sisustuksen avulla. Luonnonläheinen miljöö myös piristäisi mieltä
"Parantola eli sanatorio on sairaanhoitolaitos, jossa sairaita ja toipilaita kuntoutetaan levon, sopivan ravinnon, ulkoilun ja kylpyjen avulla."
Ote Wikipediasta. Ennen oli erilaisia parantoloita, mm.keuhkoparantola, reumasairaala yms. Tällainen voisi olla erittäin hyvä psyykkisien sairauksien hoitoon.
Kyllä joidenkin olisi parempi olla tuollaisissa paikoissa. Toisaalta noissakin on tehty paljon itsareita, korkealta hyppäämällä tai hukuttautumalla jos vettä lähellä. Sitten jos mietitään entisiä aikoja niin "hoidot" kuten insuliinishokin aiheuttaminen jne. oli brutaaleja. Mutta ilman näitä hirveyksiä olisi hyvä paikka monelle.
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaaloista voisi tehdä hyvin kodinomaisia paikkoja sisustuksen avulla. Luonnonläheinen miljöö myös piristäisi mieltä
"Parantola eli sanatorio on sairaanhoitolaitos, jossa sairaita ja toipilaita kuntoutetaan levon, sopivan ravinnon, ulkoilun ja kylpyjen avulla."
Ote Wikipediasta. Ennen oli erilaisia parantoloita, mm.keuhkoparantola, reumasairaala yms. Tällainen voisi olla erittäin hyvä psyykkisien sairauksien hoitoon.
Oooh. Sähän alat olla jäljillä. Mistä oot kuullut. Suomessa oli aiemmin toumivaa psyk.hoitoa. Se alasajettiin 1990-luvulla. Ota selvää ja lue.
Sairaalat ja osastopaikat lakkautettiin.
Ne potulaat-sairaat-ihmiset olivat raitiovaunuissa nro 3 ja nro 6 pyörimässä ympäri vuorokaudet. Aloittivat narkkaamisen myös 1990-luvulla piikki lääke-huumekäyttöön. Kts. PIRITORIN historia.
Akuuttivaiheessa tarvitaan edes lyvytkestoista sairaala-parantolahoitoa, missä kerätään järki kasaan, toimintakyky, tunteet myös opetellaan peseytymään syömään ulkoilemaan.
Kysykää ja haastatelkaa:
Ilkka Taipale ja Vappu Taipale
Televisiokanavat: HAASTATTELUA JA TIETOA KERÄÄMÄÄN KUN SITÄ VIELÄ ON
TV1, TV3, ALFA, ILKKA VAINIO -KANAVA
MOT
PERJANTAI-ILTA JA YÖ
Vierailija kirjoitti:
Avohoito on huonolaatuista. Kauheat jonot ovat lääkäreiden vastaanotolle (ja ne lääkärit vaihtuu tuiki tiheään tahtiin!) , koska on pulaa psykiatrisista lääkäreistä. Sairaanhoitajan vastaanotolle pääsee ehkä kerran kuussa, jos sitäkään.
Vuoden aikana omalääkäri vaihtunut kolme kertaa tällä nykyisellä asuinpaikkakunnallani. Yhteensä kolmivuotisen avohoitoni aikana ovat omalääkärini vaihtuneet kuusi kertaa! Olen ollut kahdella eri paikkakunnalla avohoidossa.
Psykiatriassa pysyvä hoitosuhde olisi ensiarvoisen tärkeää. Välillä tulee kyllä mieleen ettei lobotomioiden ajoista ole edistytty juuri lainkaan hoidon vaikuttavuudessa. Paljon voimia sinulle ja muille psyykkisistä haasteista kärsiville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaaloista voisi tehdä hyvin kodinomaisia paikkoja sisustuksen avulla. Luonnonläheinen miljöö myös piristäisi mieltä
"Parantola eli sanatorio on sairaanhoitolaitos, jossa sairaita ja toipilaita kuntoutetaan levon, sopivan ravinnon, ulkoilun ja kylpyjen avulla."
Ote Wikipediasta. Ennen oli erilaisia parantoloita, mm.keuhkoparantola, reumasairaala yms. Tällainen voisi olla erittäin hyvä psyykkisien sairauksien hoitoon.Kyllä joidenkin olisi parempi olla tuollaisissa paikoissa. Toisaalta noissakin on tehty paljon itsareita, korkealta hyppäämällä tai hukuttautumalla jos vettä lähellä. Sitten jos mietitään entisiä aikoja niin "hoidot" kuten insuliinishokin aiheuttaminen jne. oli brutaaleja. Mutta ilman näitä hirveyksiä olisi hyvä paikka monelle.
Nuo on/oli aina jonkin järven tai lammen rannalla. Helppo hukuttautua.
Minua on hoidettu koko sairauteni ajan avohoidossa. Kai se ihan on sujunut, lukuunottamatta sairauden alkuvaiheessa, jolloin olin ihmisten ilmoilla täydessä psykoosissa, ajoin autoa ym. vaarallista. Sitten sain lääkkeet ja kunto koheni sen verran, että selviän arjesta. Hoidosta ei sinänsä voi puhua, en ole 15 vuoteen päässyt psykiatrin vastaanotolle. Lääkereseptini vain uusitaan terveyskeskuksessa tai mitänenytnykyäänon vuosittain. Mitään vertaistukea en ole koskaan saanut. Eli en kutsuisi tätä hoidoksi, mutta pärjään.
Minä käyn viikottain juttelemassa psykologin kanssa ja viime elokuu meni kokonaan psykiatrisella osastolla. Ja julkisella puolella tämä, joten minun mielipide on että hoitoa saa ja olen jo eläkkeellä masennuksen sekä pakko-oireisen häiriön takia. Muutaman psykoosin valitettavasti olen käynyt läpi.
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaaloista voisi tehdä hyvin kodinomaisia paikkoja sisustuksen avulla. Luonnonläheinen miljöö myös piristäisi mieltä
"Parantola eli sanatorio on sairaanhoitolaitos, jossa sairaita ja toipilaita kuntoutetaan levon, sopivan ravinnon, ulkoilun ja kylpyjen avulla."
Ote Wikipediasta. Ennen oli erilaisia parantoloita, mm.keuhkoparantola, reumasairaala yms. Tällainen voisi olla erittäin hyvä psyykkisien sairauksien hoitoon.
Enäähän ei ole tuollaista parantola-kulttuuria ja -ajatusta ollenkaan, vaan ihmisiin suhtaudutaan enempi suorittavina koneina jotka hoidetaan lääkkeillä kuntoon ilman mitään kuntoutus, lepo, ulkoilu, sopiva ravinto ym. näkökulmaa.
Nykyään tuollaista entisaikojen asennetta haetaan jostain sikakalliista retriiteistä ja somen kaupallisilta guruilta.
Surullista!
Osastohoito on kallista. Toki toimimaton avohoito jättää ihmisiä tyhjän päälle. Kaikki eivät pärjää kotioloissa. Kuntoutuskodit voisivat olla välimuoto ja vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samahan se on vanhuspuolella ja kohta kehvelipuolella. Kaikki saa asua omissa yksiöissään ja tulla toimeen, miten haluaa.
Ja ollaan todella yksinäisiä siellä omassa yksiössä. Sairaalat ja parantolat/vanhainkodit ovat kotia paljon sosiaalisempia paikkoja. Esim. Vanhukset varmasti viihtyisivät siellä paremmin kuin yksin kotona. Kodinomaisessa vanhainkodissa.
Ei kukaan kiellä hankkimasta ystäviä. Pitäisikö yhteiskunnan järjestää ystävät ja seuraa jos joku ei sellaiseen pysty.
Seuraavaksi varmaan valitettaisiin että ystävä ei ole riittävän kiva tms. Luulisi että ihmisillä olisi joku vastuu omasta elämästä.
Avohoito on hyvä asia, mutta se pitäisi resursoida nykyistä paremmin. Useimmat potilaat ovat tyytyväisiä siihen, jos voivat elää sairaudesta huolimatta suhteellisen normaalia elämää.