Pahin rippikoulumuistosi?

Tuostakin jo aikaa vuosikymmeniä ja aikuista niin enään pitäisi liikuttaa?

Rippikouluun kuului viisipäiväinen leiri seurakunnan leirikeskuksessa. Yhtenä yönä palohälytin oli alkanut soimaan. Minä en herännyt. Kaikki muut olivat menneet pihalle, sillä aikaa kun rakennusta oli pappi ja kanttori tutkineet. Kukaan ei välittänyt siitä, että minä olin siellä edelleen nukkumassa. Kyllähän minä tiesin miten minua inhottiin, sain kuulla siitä joka päivä, mutta että eivät välittäneet siitä, että olisin kuollut. Pappi ja kanttori eivät todennäköisesti huomanneet poissaoloani pihalta, sillä miehinä he nukkuivat samassa huoneessa poikien kanssa. Tyttöjen huoneessa nukkui nuorisotyönohjaaja ja kaksi isosta. Ikinä en pakottaisi lapsiani rippikouluun tai vastaavaan. Vanhemmilleni oli aivan sama, vaikka samalle leirille tuli kiusaajia. Mitä ne muutkin olisi ajatelleet, jos ei käy rippikoulua...

Meillä oli mahtava ripari, koulukiusattuna tunsin ekaa kertaa olevani hyväksytty. Ainoa huono muisto on erään tytön joutuminen ambulanssilla sairaalaan, hänellä oli jokin sairaus ja äkkiä tajuttiin ettei reagoi. Hengitti, muttei herännyt (oli istuskeltu/makoiltu lattioilla juttelelemassa eikä tajuttu ettei yksi vain ota rennosti).

Vierailija kirjoitti:

Se, että edes harkitsin sen käymistä armeijassa. Onneksi en käynyt.

Kova oli hinku saada meikäläinenkin intissä riparille. Sotilaspastori uhkasi estää RUK-keikkani sillä perusteella ettei rivin edessä voi olla mies jolta puuttuu usko korkeimpaan.

Koksuna ollessani hän yritti vielä kerran, mutta keskustelu päättyi lyhyeen tokaistuani "teikäläinen voi olla piruntorjunnan mestari, mutta jos tulee joskus kova paikka pyrin olemaan hyvin harras saarnamies ja lähetän joka päivä vähintään yhden vihollisen taivaaseen...". Sen jälkeen ei vaihdettu enää koskaan sanaakaan, mistään.

Up