Onko miehelle taas puhkeamassa mania? Mitä nämä merkit kertovat?
Miehellä on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö nyt aikuisena. Hän joutui suljetulle osastolle manian vuoksi viime syksynä ja vointi on sen jälkeen ollut vaihtelevaa. Mielestäni hän oli hieman masentunut kesällä, mutta nyt hän käyttäytyy muulla tavoin erikoisesti. Äskettäin selvisi myös, ettei mies ole enää ottanut lääkkeitään.
Havaitsemiani muutoksia/oireita ovat mm. lisääntynyt alkoholinkäyttö, ihmeellinen puuhastelu ja hiiviskely kotona senkin jälkeen, kun olen mennyt itse nukkumaan ja kova tarve ottaa yhteyttä melko vieraisiinkiin ihmisiin. Hän on muutaman päivän aikana lähetellyt viestejä kaukaisille sukulaisilleen ja entisille koulukavereilleen ja jopa jollekin ihmiselle, jonka on kerran tavannut ja vaihtanut käyntikortteja eräissä juhlissa vuosi sitten.
Uni on sentään vielä melko normaalia, tänäänkin mies nukkui tavallista pidempään. Ruoka sen sijaan ei oikein maistu. Sitä vähää mitä suostuu syömään pupeltaa kymmenkertaisen ajan tavalliseen verrattuna. Voi syödä yhtä leipää 20 minuuttia, kun aikaisemmin käytti siihen pari minuuttia. Pärjää tällä yhdellä leivällä puoli päivää, joten nälän tunne on vähentynyt huomattavasti.
Tilanne huolestuttaa minua. Kun olen yrittänyt puhua lääkkeiden tarpeellisuudesta tai näistä oireista, mies loukkaantuu ja alkaa syyttelemään minua. En tiedä mitä pitäisi tehdä.
Miltä tilanne kuulostaa muiden korvaan? Tulkitsenko nyt liikaa vai onko manian merkkejä ilmassa?
Kommentit (28)
Pois, pois ne turhat lääkkeet! Miksei ihminen saisi tutustua uusin ihmisiin ja pitää yhteyttä sukulaisiinsa?
Vierailija kirjoitti:
Pois, pois ne turhat lääkkeet! Miksei ihminen saisi tutustua uusin ihmisiin ja pitää yhteyttä sukulaisiinsa?
Et nyt taida tietää mistä puhut. Lääkitys takaa mahdollisimman normaalin elämän.
Maaninen kokee olevansa terve, ja lakkaa ottamasta lääkkeitään. Kun mania etenee, ei olla köyhiä eikä kipeitä, tehdään yks kaks esim. hyvin isoja kauppoja, ym. holtitonta. Kun ei nuku pitkiin aikoihin, seuraa psykoosi ja sitten joudutaan sairaalaan, pakkohoitoon - voi kestää pitkiäkin aikoja. Toipuminen on tuskallista sairaalle itselleen läheisistä puhumattakaan.
Manialta vaikuttaa.
Sinulle ap suosittelen eroa. Älä vietä ainoaa elämääsi vahdaten toisen ihmisen oireita. Vakavat mielenterveysongelmat eivät tule paranemaan, eikä siitä ole kenelläkään hyötyä, että heität hukkaan elämäsi hoitajan roolissa, samalla kun toinen ei edes arvosta koska "vikahan ei ole minussa, vaan kaikissa muissa".
Jos sinusta tuntuu, ettet halua erota, koska on paljon niitä hyviäkin hetkiä, niin voin kertoa että terveiden ihmisten kanssa joka päivä on hyviä hetkiä. Ne hyvät hetket on monelle tavallista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Manialta vaikuttaa.
Sinulle ap suosittelen eroa. Älä vietä ainoaa elämääsi vahdaten toisen ihmisen oireita. Vakavat mielenterveysongelmat eivät tule paranemaan, eikä siitä ole kenelläkään hyötyä, että heität hukkaan elämäsi hoitajan roolissa, samalla kun toinen ei edes arvosta koska "vikahan ei ole minussa, vaan kaikissa muissa".
Jos sinusta tuntuu, ettet halua erota, koska on paljon niitä hyviäkin hetkiä, niin voin kertoa että terveiden ihmisten kanssa joka päivä on hyviä hetkiä. Ne hyvät hetket on monelle tavallista elämää.
Just joo. Sun mielestä ap:n pitäis hylätä miehensä joka on sairas. Joka ei edes itse myönnä/tiedä olevansa sairas! Häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Manialta vaikuttaa.
Sinulle ap suosittelen eroa. Älä vietä ainoaa elämääsi vahdaten toisen ihmisen oireita. Vakavat mielenterveysongelmat eivät tule paranemaan, eikä siitä ole kenelläkään hyötyä, että heität hukkaan elämäsi hoitajan roolissa, samalla kun toinen ei edes arvosta koska "vikahan ei ole minussa, vaan kaikissa muissa".
Jos sinusta tuntuu, ettet halua erota, koska on paljon niitä hyviäkin hetkiä, niin voin kertoa että terveiden ihmisten kanssa joka päivä on hyviä hetkiä. Ne hyvät hetket on monelle tavallista elämää.
Just joo. Sun mielestä ap:n pitäis hylätä miehensä joka on sairas. Joka ei edes itse myönnä/tiedä olevansa sairas! Häpeä.
Niin, nämä ovat ihan hirveän vaikeita asioita. Olen itse myöntänyt avoimesti sekä miehelle että lähipiirilleni, että olen harkinnut eroa. Tilanteen raskautta voi olla vaikea käsittää, ellei itsellään ole siitä omakohtaista kokemusta. Vakavia mielenterveysongelmia sairastavien kanssa ei kukaan perheenjäsen elä normaalia elämää, siitä sairas pitää huolen.
Rahaa saatetaan käyttää täysin holtittomasti ja summat ovat sellaisia, että ne vaikuttavat koko perheen elämään. Sairastunut voi lähteä ulkomaanmatkalle kesken työviikkoa, koska ei muista velvollisuuksiaan tai välitä niistä. Tai hän voi kutsua kotiin joukon ventovieraita ihmisiä keskellä yötä, koska se on vaikuttanut hyvältä idealta baarissa klo 03.00. Lista on loputon. Sairastuneen mieleen tulee asioita ja tempauksia, joita kukaan - edes hän itse - ei terveenä tekisi. Nämä vaikuttavat ymmärrettävästi myös samassa taloudessa asuvan puolison elämään.
Minua pitää suhteessa rakkaus ja se, että tiedostan kipeän hyvin, ettei sairastunut pärjäisi ilman minua. Jossain vaiheessa meillä kaikilla tulee kuitenkin inhimillisen jaksamisen raja vastaan. Toivon yhä, että oma mieheni saisi lääkityksensä kuntoon ja heräisi tilanteeseen ennen kuin on liian myöhäistä.
Kiitos kaikista vastauksista. Ehdin lukemaan niitä vasta nyt eilisillan jälkeen. -AP
Minun veljelläni on bipo. Hänen maniajaksot alkaa juurikin tuollaisena, että alkaa ottamaan yhteyttä yllättäen sukulaisiin, vaikka on normaalisti pitänyt etäisyyttä ja ottanut yhteyttä vain tarvittaessa.
Tiedän manian alkaneen, kun minulle on tullut perjantaiyönä 10 puhelua häneltä ja epämääräisiä kännissä kirjoitettuja tekstareita. Sitten alkaa soittelemaan minun vanhemmat ja ilmaisevat huoltaan ja kyselee olenko kuullut veljestäni mitään tai nähnyt häntä ja mitä nämä ja nuo viestit oikein tarkoittaa. Hohhoijaa, raskastahan tämä on... Maniavaiheessa käyttää myös reippaasti alkoholia ja huumeitakin ja touhu on ihan mahdotonta.
Kyllähän sitä sattuu. Kuuluu taudinkuvaan.