Mikä oli se asia, mikä lopulta motivoi sinut laihduttamaan

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin ehdotus lihavuusleikkaukseen ja nivelrikko. Lähete ei kylläkään mennyt läpi sairaalassa muuta pääsin ravitsemusterapeutille, psykologille ja tutkittiin muutenkin terveystarkastuksessa kaikki. Kaloreita syön n. 1000 päivässä, kasvispainotteisia aterioita 3-5/pv, ei mitään sokereita tai vaaleita jauhoja, yksi ruisleipä päivässä, ei puuroja vaan rahkaa tai piimää aamupalaksi, ei voita eikä margariineja, ei perunoita eikä kermaa.

Salaatteja, uunikasviksia, kasviskeittoja, marjoja, raejuustoa, raasteita, kahvia, teetä, vettä. Kilon olen lihonnut.

Päivittäin liikun 10km kävelyjä ja uintia 2/vko. Ei motivoi, ei.

Tutustu dietdoctor.com. 

Et sinä tuollaisella ruokavaliolla pysty elämään loppuelämääsi, jos ei nytkään nappaa. Sitten kun löytää sen ruokavalion, joka sopii itselle, kaikki on helppoa. Älä luovuta <3

Se, että en pystynyt enää kävelemään edes 20 metriä, koska selkäkipu oli niin suuri että meinasin pyörtyä tuskasta. Se, että pukeminen oli todella hankalaa, kumartuminen melkein mahdotonta, auton turvavyö ei mennyt enää kiinni, hygieniasta huolehtiminen kävi mahdottomaksi. Olin siinä pisteessä, että mulla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin joko valita elämä tai kuolema. Valitsin elämän. 

Aiemmin oon aina laihduttanut siksi, että näyttäisin paremmalta tai mahtuisin pienempiin vaatteisiin tai viehättäisin vastakkaista sukupuolta. Epäonnistuin joka kerta. Tällä kertaa mun syy laihdutukselle on oma terveys ja se, että pystyn elämään normaalia elämää. Vielä ei ole motivaationi horjunut, takana uutta elämää 4kk ja -30kg. 

Up!

Juutuin tuoliin kyläreissulla. Isäntäpariskunta joutui kiskomaan irti. Kyllä hävetti. Laihduin 54 kiloa.

Mies jätti ja rahat loppuivat .

Söin paljon puuroa ja laihduin.

Siitä se lähti,

Kun näin itsestäni kuvan uimapuvussa.

Uskottelin itselleni että painoni on jossain normaalipainon ylärajoilla, kotonani ei ollut kokovartalopeilejä, ostin kaikki vaatteeni netistä sovittamatta, välttelin siis koko ajan kunnolla näkemästä itseäni.

Sitten päädyin valokuvaan kaveriporukan mökkireissulla uimapuku päällä, ja nähdessäni tämän kuvan nousi oksennus kurkkuun. Ensimmäistä kertaa tajusin että miltä oikeasti näytin, ja tämän seurauksena laihdutin vähän päälle 30 kiloa seuraavan vuoden aikana. Pidän tätä valokuvaa edelleen jääkaapin ovessa muistuttamassa oikeista ruokavalinnoista siltä varalta että tekee mieli mässäillä.

Sokeriarvot ja raha. Ei se kuntosali ole välttämätön, voi kotona voimistella ilmaiseksi.

Ei ole yhtä tekijää, mutta ulkonäkö yksi. Minulla oli ylipainoa n. 15 kg. Nyt vaatteet tuntuu ja näyttää paremmilta päällä. Halusin myös ylikiloista eroon ennen kuin vaihdevuodet tulee ja homma muuttuu entistä vaikeammaksi. Halusin olla myös terveempi (kolesterolit ja verenpaine li ennen laihdutusta koholla).

Ihmiset eivät voi juoruilla, että olisin raskaana. Mutta voivat tosin juoruilla, että olisi syömishäiriö.

En koskaan kehdannut mennä uimaan tai vaikka kylpylään kun hävetti oma kroppa.

Puolitutut ja työkaverit kysyivät olinko raskaana ja milloin vauva syntyy. Toinen hätkähdyttävä hetki oli kun kävin vaa'alla ja se näytti 101 kg, silloin päätin että nyt riittää.

Vierailija kirjoitti:

Se, että en pystynyt enää kävelemään edes 20 metriä, koska selkäkipu oli niin suuri että meinasin pyörtyä tuskasta. Se, että pukeminen oli todella hankalaa, kumartuminen melkein mahdotonta, auton turvavyö ei mennyt enää kiinni, hygieniasta huolehtiminen kävi mahdottomaksi. Olin siinä pisteessä, että mulla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin joko valita elämä tai kuolema. Valitsin elämän. 

Aiemmin oon aina laihduttanut siksi, että näyttäisin paremmalta tai mahtuisin pienempiin vaatteisiin tai viehättäisin vastakkaista sukupuolta. Epäonnistuin joka kerta. Tällä kertaa mun syy laihdutukselle on oma terveys ja se, että pystyn elämään normaalia elämää. Vielä ei ole motivaationi horjunut, takana uutta elämää 4kk ja -30kg. 

Onnittelut hienosta saavutuksesta, olet selkeästi motivoitunut.

Saako kysyä miten paljon sinulla oli aloittaessa painoa? Terkuin 167/99

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että en pystynyt enää kävelemään edes 20 metriä, koska selkäkipu oli niin suuri että meinasin pyörtyä tuskasta. Se, että pukeminen oli todella hankalaa, kumartuminen melkein mahdotonta, auton turvavyö ei mennyt enää kiinni, hygieniasta huolehtiminen kävi mahdottomaksi. Olin siinä pisteessä, että mulla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin joko valita elämä tai kuolema. Valitsin elämän. 

Aiemmin oon aina laihduttanut siksi, että näyttäisin paremmalta tai mahtuisin pienempiin vaatteisiin tai viehättäisin vastakkaista sukupuolta. Epäonnistuin joka kerta. Tällä kertaa mun syy laihdutukselle on oma terveys ja se, että pystyn elämään normaalia elämää. Vielä ei ole motivaationi horjunut, takana uutta elämää 4kk ja -30kg. 

Onnittelut hienosta saavutuksesta, olet selkeästi motivoitunut.

Saako kysyä miten paljon sinulla oli aloittaessa painoa? Terkuin 167/99

172 kiloa ;( 

En olisi ikinä uskonut, että mä voin painaa niin paljon. Muistan joskus vuosia sitten kun vaaka näytti 120 kg ja jo silloin tuntui siltä että ei voi olla totta. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin ehdotus lihavuusleikkaukseen ja nivelrikko. Lähete ei kylläkään mennyt läpi sairaalassa muuta pääsin ravitsemusterapeutille, psykologille ja tutkittiin muutenkin terveystarkastuksessa kaikki. Kaloreita syön n. 1000 päivässä, kasvispainotteisia aterioita 3-5/pv, ei mitään sokereita tai vaaleita jauhoja, yksi ruisleipä päivässä, ei puuroja vaan rahkaa tai piimää aamupalaksi, ei voita eikä margariineja, ei perunoita eikä kermaa.

Salaatteja, uunikasviksia, kasviskeittoja, marjoja, raejuustoa, raasteita, kahvia, teetä, vettä. Kilon olen lihonnut.

Päivittäin liikun 10km kävelyjä ja uintia 2/vko. Ei motivoi, ei.

Sulta puuttuu rasva. Syö vaan voita ja kermaa. Muuten lihominen jatkuu. Kokeile.

Ihastuminen.

Voisin allekirjoittaa kaikkien edellisten naisten syyt ja halun laihtua, mutta tulosta ei vain tule. Olen jo niin epätoivoinen että teen kohta viimeisen ratkaisun. Onnea teille jotka olette onnistuneet tai edes tulee tulosta kun katsoo mitä syö.

Se, miltä näytin muiden ottamissa valokuvissa.

Se, että jaksan olla aktiivinen ikäisekseni.

Se, että elän riittävän pitkään nähdäkseni sukulaislapsien kasvavan.

Se, että näyttäisin kerran elämässäni kauniilta.

Onnittelut kaikille elämänmuutoksesta, ja voimia niin paljon, niille jotka ovat vasta alussa! ❤❤❤

Kesäloman uimarantakuvien näkeminen

Kun katsoin vaateliikkeen sovituskopissa itseäni peilistä niin totuus valkeni minulle.