Lue keskustelun säännöt.
Suomen tapa lääkitä nuoriaan kourallisella pillereillä per päivä. Täyttääkö tämä nyt sitten ihmisoikeuskriteerit?
17.11.2019 |
Onko oikein että itsetuhoinen lapsi, joka haluaa hoitoon, niin lääkäri vaan lisää pillerien päiväannosta? Lisäksi lääkkeitä joita ei edes kuuluisi purkin mukaan edes antaa lapselle.
Annas olla kun jollekkin ulkomaalaiselle sattuu jotain, niin heti on Suomen hallinto tekemässä myönnytyksiä ja kumartelemassa ja viivytyksettä ryhtyy toimenpiteisiin, mutta kun on oman maan kansalaisesta kyse, niin ei mitään väärää ole tehty, kun nuori tekee itsemurhan sen jälkeen kun hoito evätty.
Tekisi mieli sanoa rumasti:(
Kommentit (67)
Toinen ääripää on taas se, että diagnoosia ja hoitoa ei saa. Minä olin sellainen tapaus jo 15 vuotta sitten, kun olin 14-vuotias. Minut ja vanhemmat jätettiin oman onnensa nojaan, vaikka olisin tarvinnut kipeästi hoitoa suljetulla osastolla.
Nyt olen syönyt mielialalääkettä (onneksi vain yhtä valmistetta) 8 vuotta enkä varmasti enää koskaan voi elää ilman niitä. Jos kasvavan nuoren psyykkisten sairauksien hoito laiminlyödään, paluuta terveeseen mieleen ei enää ole. Olen ihan v_itun katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisesta hoidosta karsittu sillä maa han muutto maksaa 3 mrd.
Selviä terve järkisiä lukuja näkemässä kertomassa, ilmeisesti qwerty:llä, näppäimistöllä tai kosketusnäytön sanomana.
Hassua, kuinka nyt kaikki ovat lääkevastaisia. Ja kun hain haulla täältä masennuslääkeketjuja, siellä oli kymmenien sivujen pituisia, joissa kehuttiin, että ne pelasti elämän. Joku satunnainen saattoi kritisoida masennuslääkkeiden tuputtamista ja heti sai satoja alapeukkuja ja kymmeniä vastauksia, kuinka käskettiin suk simaan vit tuun ja olemaan hör höilemättä ja kuinka lääkkeet on autuaaksitekeviä. Lääkkeetöntä hoitoa kannattavat lyn kattiin välittömästi.
Mutta yksi nyyhkytarina Kristiinasta muutti kaikkien mielipiteen lääkkeettömän hoidon kannattajiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten taas jos pidettäisiin osastolla niin siitäkin valitettaisiin.
Höpö höpö.
Tämmöistä levittää julkisuuteen vain ne jotka haluaa ajaa laitoshoidon alas. Plus sitten kourallinen ammattivalittajia.
Tässä julkisuudessa ajankohaisesa tapauksessa lisäksi tyttö halusi itse laitoshoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Hassua, kuinka nyt kaikki ovat lääkevastaisia. Ja kun hain haulla täältä masennuslääkeketjuja, siellä oli kymmenien sivujen pituisia, joissa kehuttiin, että ne pelasti elämän. Joku satunnainen saattoi kritisoida masennuslääkkeiden tuputtamista ja heti sai satoja alapeukkuja ja kymmeniä vastauksia, kuinka käskettiin suk simaan vit tuun ja olemaan hör höilemättä ja kuinka lääkkeet on autuaaksitekeviä. Lääkkeetöntä hoitoa kannattavat lyn kattiin välittömästi.
Mutta yksi nyyhkytarina Kristiinasta muutti kaikkien mielipiteen lääkkeettömän hoidon kannattajiksi
No huoh, mistä taas päätelmä että samat ihmiset keskustelee kaikissa ketjuissa?
Minä puolestani olen nähnyt monia ketjuja joissa varoiteillaan lääkkeistä ja vähän jos ollenkaan semmoisia, missä niitä pääsääntöisesti kehutaan.
Minua lääkkeet ovat auttaneet, saaneet oloni melko normaaliksi enkä ole muuttunut zombiksi kuten varoitellaan, kun taas ilman niiden käyttöä olen vuorotellen zombi ja vuorotellen raunio. Ensimmäinen mahdollinen lääke ei toki sopinut, eikä viisi seuraavaakaan, joskus sitä joutuu hakemaan itselleen sopivaa pitkään. Näistä sopimattomista lääkkeistä tullee yleinen käsitys lääkkeiden negatiivisista vaikutuksista ja/tai toimimattomuudesta.
Kristiinan tapauksessa käytettiin välillä lähes pelkästään lääkkeitä ja annoksia vain nostettiin ilman kunnon kontrollia. Lääkkeiden kuuluisi olla tukemassa hoitoa, ei yksinään se hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä takia "lääkkeitä" määrätään ylipäänsä kenellekkään , kun masennus ei alunperinkään johdu "välittäjäaineiden kemiallisesta epätasapainosta "
???
Tai jos johtuu, etsikää yksikin tutkimus jolla tuo epätasapaino on todistettu.
Lääkkeen hyödyt saadaan esille 6 viikon tutkimusjaksolla. Missä on todisteet pitkäaikaiskäytön hyödyistä?
Niitäkään ei taida olla.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä itsetuhoiset ja masentuneet nuoret lääkitään Suomessa Ketipinorilla hiljaisiksi ja ruokaa ahmiviksi zombeiksi.
Parempi Ketipinor kuin bentsot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten taas jos pidettäisiin osastolla niin siitäkin valitettaisiin.
Monessa tapauksessa he itse kokevat olevansa turvassa juuri osastohoidossa. Tältäkin tytöltä oli evätty pääsy osastolle.
Vierailija kirjoitti:
Erään mt-hoitajan mukaan 20 vuotta sitten ei lapsille annettu ollenkaan pillereitä. Nyt annetaan suurempia määriä kuin aikuiselle.
Elikkä jokin on nyt pahasti vialla.
TÄMÄ! Itsekin muistan sen, että n 15 vuotta sitten oli harvinaista, että jollain lapsella tai nuorella oli lääkitys päällä. Nykyään mielialalääkkeitä jaetaan kaikille kuin karkkia ja lapsia sekä aikuisia lähetetään kotiin pilleripurkkien kanssa.
Itse en ole lääkkeitä vastaan, mutta niitä tulee ehdottomasti käyttää valvotusti eikä montaa vahvaa lääkitystä päällä samanaikaisesti. Kukaan ei tiedä mitä kaikkia yhteisvaikutuksia näillä aineilla voi olla ja mitä vahinkoa ne voivat tehdä kropalle ja aivoille pitkällä tähtäimellä. Lääkkeiden tulisi olla se vihoviimeinen keino tai käytössä terapian ohella. Vahvat lääkkeet vain laitoshoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain ominaisuudessa olen tarkastellut tätä asiaa molemmista päistä eli entisenä nuorisopotilaana ja sen jälkeen itse jonkinlaisena auttajana.
Nuorisopsykiatrisella ollessa tuki ei ollut vahvuusperusteista, vaan tunnen että minut nähtiin ongelmien kautta ja yleistä elämänhallintaa ja unelmia ei mietitty, vaan yritettiin karsinoida nöyräksi. Joskus pian tuollaisen jakson jälkeen olin aamulla istumassa läheisessä rakennuksessa, jossa oli joku erityisammattioppilaitoksen vastaava, jota en silloin tunnistanut siksi. Kerroin omista kiinnostuksen kohteistani ja isä vahvuuksistani ja edustajamies katsoi puolivihaisesti hiljaa sanomatta mitään.
Nuorisopsykiatrisella naispsykologilla oli samanlainen 'smart ass' voitonvarma ilme kuin yhdellä erikoistuvalla nuorella psykiatrilla, joka kerran aikuisena lyttäsi suunnitelmani sanomalla "mun kaveri opiskelee siel, joten et niin, et sä siel kyllä pärjäis".
Yhtenä päivänä eräs hoitaja myöskin vihastui vähän, kun jostain syystä hymyilin kävellessäni käytävää pitkin ja tivasi saada tietää miksi hymyilen. Siitä jäi kyllä sellainen kokemus, että ei saa olla iloinen tai se kyllä kostetaan tai tulkitaan väärin. Oli kyllä muutama semmoinenkin hoitaja, jonka kanssa joskus kävelin kaupungilla ja hoitaja tuntui olevan oikeasti kiinnostunut asioistani.
Aikuisten nuorten itsenäistymistä ja aikuisten pääsyä työelämään haittaa myös koulutusmarkkinoiden kuristusote; ihmisiä ei täsmäkouluteta tehtäviin, vaan tehdään pitkiä esteratoja, joita kutsutaan erilaisten hallintoasteiden tutkinnoiksi; esim.nuo yllä mainitut psyk.hoitajat eivät koulutuksessaan ollut saaneet kuin vähän eväitä itse psyk.työhön ja ehkä se näkyikin tuossa, mitä sanoin. Todellinen substanssi ja osaaminen voidaan lytätä verbaalisella judo-otteella, jossa henkilö pakotetaan määrittelemään itsensä tutkintopaperin eikä esim.kurssien kautta. Tämä ei ole reilua nuoria aikuisia kohtaan, jotka ovat lain mukaan alle 29 vuotiaita, sillä heillä voi olla jo monenlaista kurssia ja kokemusta taustalla, mutta tutkintokeräilijät voivat käyttää valtaa heitä kohtaan; vähän vanhemmat nuoret eivät enää myöskään ole niin viattomia ja naiiveja, että jaksaisivat motivoitua ja uskoa kaiken metatyön ja vaivannäön olevan tarpeellista ja oikeutettua, mikä pitkittää kierrettä. Esim.minulla on sellainen kokemus vuosien takaa, että lähetin massiivisen todistusnipun erästä haastattelua varten ja patua kiinnosti minun ikivanha peruskoulun päättötodistus erityisen paljon ja jouduin selittämään intiimisti mistä siinä oli kysymys. Miksi ei kiinnostanut esim.monen vuoden opinnot kymmenestä eri kielestä aikuisena?
Keskityin tässä nyt aika paljon työelämään liittyviin asioihin, jotka eivät tietenkään ole kaikki kaikessa tai sinänsä paranna mitään orgaanista mielenterveysongelmaa kuten skitsofreniaa, mutta tunne oman elämän merkityksellisyydestä ja mielekkäät ihmissuhteet syntyvät aika paljon tuollaisten kontaktien kautta ja rohkeus lähestyä ja tuoda itseään esille myös esim.harrastuksissa liittyy myös paljon tunteeseen siitä, että itselle on joku paikka maailmassa.
Vanhemmat tietsivät ja tietävän yhä että lorvikatarri paranee pieksemäälä loiset sairastuneesta pihalle miksi he eivät ole ryhtyneet toimeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten haluaisit nuoria hoidettavan? Terapialla? Laitoshoidolla?
Suomessa on niin paljon (teitä) mt-ongelmaisia, ettei kaikille riitä laitospaikkaa.
Mikä vika terapiassa on? Tutkimusten mukaan toimii yhtä hyvin tai paremmin kuin lääkkeet.
Meinasin kommentoida tapaasi halveksua avun tarpeessa olevia viattomia ihmisiä, mutta tätä kirjoittaessa tajusin että tämä olikin provo. 2/5 koska lankesin.
Terapiahoidolla on rajansa. Aina potilas ei ole terapiakunnossa. Miten käyt terapiassa, jos potilas ei puhu mitään tai vastustaa koko terapiaan tuloa?
Tunnen muutaman mt-potilaan, ja heidän mukaansa terapia-aikoja saa jonottaa kuukausitolkulla, joten älähän höpötä. Hoitoa eivät saa edes ne, jotka ovat päällisin puolin normikunnossa ja siviilissä.
Ollaanpa nyt rehellisiä; purkki halvimpia SSRI-pillereitä maksaa KELA-korvauksen kera alle 10 euroa, kun taas pelkästään yksi terapiatunti maksaa moninkertaisesti tuon. Kumpaa luulisit Suomen ikuisella vyönkiristyslinjalla elävän julkisen puolen suosivan? Terapiaa saa kyllä, jos on paksu lompsa. Muiden kohdalla sen saaminen rinnastuu lottovoittoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten haluaisit nuoria hoidettavan? Terapialla? Laitoshoidolla?
Suomessa on niin paljon (teitä) mt-ongelmaisia, ettei kaikille riitä laitospaikkaa.
Mikä vika terapiassa on? Tutkimusten mukaan toimii yhtä hyvin tai paremmin kuin lääkkeet.
Meinasin kommentoida tapaasi halveksua avun tarpeessa olevia viattomia ihmisiä, mutta tätä kirjoittaessa tajusin että tämä olikin provo. 2/5 koska lankesin.
En halveksu, vaan totesin tosiasian, koska psyykesairaita ja -lääkittyjä on Suomessa valtavasti.
Nuorissa työkavereissa heitä on todella paljon ja toisinaan nuoret pystyvät tulemaan töihin.
Jokin ratkaisu asiaan on keksittävä, koska kahvilla, tupakalla ja alkoholilla ei ketään lääkitä.
Eli ihminen on terve, kun pystyy käymään töissä. Onko se määritelmä terveelle ja ylipäätään tervehtymisen päämäärä? Työ.
Eipä yllätä, että Mies 29+ on ollut psykiatrisessa hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia "lääkkeitä" määrätään ylipäänsä kenellekkään , kun masennus ei alunperinkään johdu "välittäjäaineiden kemiallisesta epätasapainosta "
???
Tai jos johtuu, etsikää yksikin tutkimus jolla tuo epätasapaino on todistettu.
Lääkkeen hyödyt saadaan esille 6 viikon tutkimusjaksolla. Missä on todisteet pitkäaikaiskäytön hyödyistä?
Niitäkään ei taida olla.
Sain vähän aikaa sitten Sertralin reseptin. Pitääkö minun tosiaan syödä näitä 6 vk, ennen kuin voidaan todeta, auttaako/ei auta?
Saan pahoja sivuvaikutuksia ja lääkäri haluaa nostaa annosta muutaman pv välein. Ei hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten haluaisit nuoria hoidettavan? Terapialla? Laitoshoidolla?
Suomessa on niin paljon (teitä) mt-ongelmaisia, ettei kaikille riitä laitospaikkaa.
Mikä vika terapiassa on? Tutkimusten mukaan toimii yhtä hyvin tai paremmin kuin lääkkeet.
Meinasin kommentoida tapaasi halveksua avun tarpeessa olevia viattomia ihmisiä, mutta tätä kirjoittaessa tajusin että tämä olikin provo. 2/5 koska lankesin.
En halveksu, vaan totesin tosiasian, koska psyykesairaita ja -lääkittyjä on Suomessa valtavasti.
Nuorissa työkavereissa heitä on todella paljon ja toisinaan nuoret pystyvät tulemaan töihin.
Jokin ratkaisu asiaan on keksittävä, koska kahvilla, tupakalla ja alkoholilla ei ketään lääkitä.
Eli ihminen on terve, kun pystyy käymään töissä. Onko se määritelmä terveelle ja ylipäätään tervehtymisen päämäärä? Työ.
Perinteisesti määritellään terveeksi, kun pystyy rakastamaan ja tekemään työtä.
Itseäänkin pitää rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten haluaisit nuoria hoidettavan? Terapialla? Laitoshoidolla?
Suomessa on niin paljon (teitä) mt-ongelmaisia, ettei kaikille riitä laitospaikkaa.
Mikä vika terapiassa on? Tutkimusten mukaan toimii yhtä hyvin tai paremmin kuin lääkkeet.
Meinasin kommentoida tapaasi halveksua avun tarpeessa olevia viattomia ihmisiä, mutta tätä kirjoittaessa tajusin että tämä olikin provo. 2/5 koska lankesin.
En halveksu, vaan totesin tosiasian, koska psyykesairaita ja -lääkittyjä on Suomessa valtavasti.
Nuorissa työkavereissa heitä on todella paljon ja toisinaan nuoret pystyvät tulemaan töihin.
Jokin ratkaisu asiaan on keksittävä, koska kahvilla, tupakalla ja alkoholilla ei ketään lääkitä.
Eli ihminen on terve, kun pystyy käymään töissä. Onko se määritelmä terveelle ja ylipäätään tervehtymisen päämäärä? Työ.
Perinteisesti määritellään terveeksi, kun pystyy rakastamaan ja tekemään työtä.
Itseäänkin pitää rakastaa.
No, eipä tarvitse ihmetellä näitä nuoria zombieita sitten työpaikoilla. Kilo pillereitä haaviin. Halvaksi tulee, ja mihin sitä terapiaa, kun ovat terveitä, eli käyvät töissä (kuin koneet). Illat pitkäkseen tuijottavat ilmeettöminä joko töllöä tai asunnon kattoa yksistään. Luovuuden nuo pillerit tappavat alkuunsa, samoin tunteet. Mutta kelpasivathan ne lobtomian saaneet potilaat liukuhihnalle töihin...
Arbeit macht frei.
Lääkkeitä tarjotaan todella herkästi. Eräälle nuorelle niitä tarjottiin kutsuntatilanteessa. Nuori mies ei pystynyt menemään armeijaan, koska oli kova jännittämään ja kärsi univaikeuksista. Kutsuntalääkäri sanoi: sinun pitää alkaa käyttämään lääkkeitä, jotka tekevät sinusta normaalin ja nyt on viimeiset hetket vaikuttaa aivoihisi, ennenkuin ne ovat ihan valmiiksi kehittyneet. Eikö tämä ole sairasta? Nuori mies menestyi hyvin koulussa ja hänellä oli tulevaisuudensuunnitelmat valmiina, oli perhe tukena, pari kaveria ja muutama harrastus. Sen muutaman minuutin tapaamisen perusteella lääkäri oli valmis kirjoittamaan mömmöreseptin. Rikollista suorastaan. Tämäkin nuori mies pärjää ihan hyvin, pääsi ylioppilaaksi, jatkoi opintojaan, oli kesätöissä, ja jännityskin on alkanut lievittyä. Monenkohan elämä pilataan turhilla, haitallisilla ja vaarallisilla lääkkeillä? Miksi kukaan ei puutu tähän? Ai niin, raha kaikkivaltias!