Kun nainen hakee eroa, on kaikki keinot käytetty
Minua ärsyttää, kun nainen sanoo, ettei enää jaksa ja nyt riittää niin kaikki alkaa tuputtaa niin alkaa se: keskustelkaa. Entä, jos toinen ei suostu keskustelemaan tai lyö asian leikiksi niin ei auta. Tai toinen hyvä: menkää terapiaan. Luuletteko, ettei siellä ole jo oltu? Tai toinen ei suostu lähtemään. Seksi: anna enemmän. Mutta jos se onkin mies, joka ei anna? Laihduta: entä jos ei ole sitä ylipainoa tai se on sillä miehellä? Käykää treffeillä: jos toinen katsoo mieluummin urheilua telkkarista ja ulkona syöminen on rahan tuhlausta hänen mielestään? Käytä kauniita alusvaatteita: toinen raapii muniaan sohvalla kaljatölkki kädessä katsomassa urheilua. Kalsarit on vaihdettu kauan sitten, hampaita ei ole pesty kuukauteen. Ruokkoamaton tukka, parrassa ja viiksissä 2 viikon ketsupit ja sinapit.
Joten ennen kuin annatte näitä neuvojanne, uskokaa, että kaikki on jo kokeiltu. Ja tämä on vain lapsettoman pariskunnan kohdalla. En uskalla edes ajatella perheellisten ongelmia.
Miehen sukulaisethan ei tule sitä ikinä ymmärtämään. Kun se meidän Pertti on niin herkkä ihminen. Pitäkää prke tämä Perttinne. Minulle riitti.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten erokynnys on masaltunut huomattavasti.
Kaveri tuli työmatkalta ja eteisen pöydäl'ä odotti eropaperit. Mies oli ällikällä lyöty, mutta pisti toimeksi ja nyt on jo omaisuus jaettu.
Elämä jatkuu ja kohta varakkaalla liikemiehellä on varmasti ottaj(i)a.
Pääsipähän eroon paapotusta prinsessasta. Mutta ihmetyttää tuo ero, josta ei ollut hajullakaan. Muija hautonut jotain omassa päässään. Lapset on sentään jo isoja., todennäköisesti kuitenkin kärsivät, kuten lapset aina. Kyseessä ei mikää alkkisvaimonhakkaaja. Taisi eukolla olla uusi kierroksessa työpaikalta...
Itsekin tunnen vastaavan tapauksen. Mies ei ollut alkkis, kävi töissä ja oli niin reilu mies kaikkia kohtaan. Paitsi vaimoa, jota mätki usein. Ei ne miehen kaverit nähneet naisen mustelmia.
Ei ollut vaimonhakkaaja, vaikka kuinka vänkäät. Syy oli jokin muu, jota ei tiedä kuin nainen itse.
Tosissasiko kuvittelet, ettei se nainen ole kertaakaan koskaan kertonut puolisolleen missä mättää? Kaverisi on joko läpityperä tai valehtelee sinulle.
Avioliitto on lähtö, ei maali
Monissa häissä vihkiparille toivotetaan onnea toteamalla, että heidän laivansa on lipunut avioliiton satamaan., mutta avioliitto ei ole matkan päätepiste, vaan alku. Hääpäivä on lähtölaukaus uudenlaiseen elämään. Siitä päivästä eteenpäin suhteen ei ole tarkoitus näivettyä, vaan kukoistaa.
Tunnustan olevani itsepäinen luonne. Yritän usein saada tahtoni läpi ja toivon, että asiat tehtäisiin minun tavallani. Aviovuodet ovat kuitenkin opettaneet, että on mukavampaa olla onnellinen kuin oikeassa. Kilpailu ei kannata siinä, kumpi saa päättää asioista, vaan siinä, kumpi joustaa paremmin. Kumpi antaa paremmin toiselle tilaa ja luvan toteuttaa itseään ja haaveitaan. Raamatussa sanotaan myös hienosti: ”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (Room. 12:10) Naimisissa kyse ei ole minusta vaan meistä. Tallattavaksi ei tarvitse suostua, mutta mitä enemmän kunnioitusta ja rakkautta tuhlaa, sitä
enemmän niitä saa takaisin.
Tunnetussa sloganissa sanotaan: ”Ole se muutos, jonka haluat nähdä”. Se pätee osuvasti myös avioliittoon. On parempi antaa anteeksi kuin odottaa, että toisesta tulee synnitön. Mutta miksi hän aina tekee virheitä, vaikka minä en tee? On aika katsoa peiliin. Tällä pallolla ei asu täydellisiä ihmisiä.
Ihminen ei osaa lukea ajatuksia. Varsinkaan mies. Nainen lukee niitä usein väärin tai ylitulkitsee. Sen sijaan ihminen on luotu puhumaan. Rehellisyys ei ole vielä koskaan heikentänyt liittoani. Vaikka pitäisit asiaasi kuinka häpeällisenä, vaikeasti ymmärrettävänä, naurettavana tai hirveänä, sano se ulos. Avoimuus on myös osoitus luottamuksesta puolisoa kohtaan.
Onneksi rakkauden voi usein elvyttää, se voi yllättää uudelleen, vaikka tuntuisi siltä, että liitto lahoaa kuin katto pään päältä. Sen uskominen ei ole helppoa, että parempia päiviä on edessä, kun niin monet liitot kaatuvat ympäriltä. Eikä avioliitto itsessään ole aina mustavalkoista.
Vierailija kirjoitti:
Aika useassa tapauksessa avioliitto on tuomittu sinä päivänä kun naista vuosia etsinyt Pertti 30v ja vauvakuumeinen Tiina 28v tapasivat.
Pertti oli vähän juro mutta luotettava, ei ollenkaan sellainen räväkämpi mies jollaisista Tiina oli aikaisemmin kiinnostunut. Ulkonäkökin oli mitäänsanomaton, mutta omalla tavallaan komea ja ei se pituus nyt maailman tärkein asia ole. Jotenkin vain maku muuttui.
Seuraa ruuhkavuodet, arkista aherrusta 24/7. Tiinan ulkonäkö nyt vähän rupsahtaa ja Pertillekin alkaa "saunaoluet" maistumaan jotta pääsee möykkää pakoon hetkeksi.
Tiina tajuaa että nyt olisi taas aikaa itselle, ja alkaa jumppaamaan. Firman pikkujouluissa Tiinaa lähestyy humalainen mutta vallan komea liikemies, ja Tiina tajuaa että vientiä ON.
Ylitöistä kotiin palattuaan Pertti huomaa että koneelle on jäänyt auki omaisuuden jaosta kertova nettisivu.
Em. tarina lienee statistisesti aika todenmukainen.
Tyypillisesti eroa hakee nainen, mutta ei suinkaan hetken mielijohteesta, vaan harkittuaan asiaa 1...2 vuotta.
Syy tähän on varsin yksinkertainen:
Mies pysyy ja sinnittelee huonossakin suhteessa, ihan mukavuudenhalustaan.
Kuivahtaneessakin suhteessa eläminen on tietyllä tapaa tuttua ja turvallista, ja ihan siedettävää.
Nainen taas ei tällaiseen elämään tyydy, vaan haluaa elämältään enemmän.
netistä kopsattua kirjoitti:
Avioliitto on lähtö, ei maali
Monissa häissä vihkiparille toivotetaan onnea toteamalla, että heidän laivansa on lipunut avioliiton satamaan., mutta avioliitto ei ole matkan päätepiste, vaan alku. Hääpäivä on lähtölaukaus uudenlaiseen elämään. Siitä päivästä eteenpäin suhteen ei ole tarkoitus näivettyä, vaan kukoistaa.
Tunnustan olevani itsepäinen luonne. Yritän usein saada tahtoni läpi ja toivon, että asiat tehtäisiin minun tavallani. Aviovuodet ovat kuitenkin opettaneet, että on mukavampaa olla onnellinen kuin oikeassa. Kilpailu ei kannata siinä, kumpi saa päättää asioista, vaan siinä, kumpi joustaa paremmin. Kumpi antaa paremmin toiselle tilaa ja luvan toteuttaa itseään ja haaveitaan. Raamatussa sanotaan myös hienosti: ”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (Room. 12:10) Naimisissa kyse ei ole minusta vaan meistä. Tallattavaksi ei tarvitse suostua, mutta mitä enemmän kunnioitusta ja rakkautta tuhlaa, sitä
enemmän niitä saa takaisin.
Tunnetussa sloganissa sanotaan: ”Ole se muutos, jonka haluat nähdä”. Se pätee osuvasti myös avioliittoon. On parempi antaa anteeksi kuin odottaa, että toisesta tulee synnitön. Mutta miksi hän aina tekee virheitä, vaikka minä en tee? On aika katsoa peiliin. Tällä pallolla ei asu täydellisiä ihmisiä.
Ihminen ei osaa lukea ajatuksia. Varsinkaan mies. Nainen lukee niitä usein väärin tai ylitulkitsee. Sen sijaan ihminen on luotu puhumaan. Rehellisyys ei ole vielä koskaan heikentänyt liittoani. Vaikka pitäisit asiaasi kuinka häpeällisenä, vaikeasti ymmärrettävänä, naurettavana tai hirveänä, sano se ulos. Avoimuus on myös osoitus luottamuksesta puolisoa kohtaan.
Onneksi rakkauden voi usein elvyttää, se voi yllättää uudelleen, vaikka tuntuisi siltä, että liitto lahoaa kuin katto pään päältä. Sen uskominen ei ole helppoa, että parempia päiviä on edessä, kun niin monet liitot kaatuvat ympäriltä. Eikä avioliitto itsessään ole aina mustavalkoista.
Hyvä kirjoitus ja oikein hyvä ohje. Yhden onnettoman ja yhden onnellisen liiton kokemuksella, sekin toimii kuitenkin vain silloin, kun molemmat osapuolet sitoutuvat siihen. Ei niin että vain toinen joustaa ja kunnioittaa.
Näissä naisten avautumisissa olisi aina niin mukava kuulla myös sen Pertin oma mielipide. Mutta ei, jätä se sika. Simple as that.
Vierailija kirjoitti:
Aika useassa tapauksessa avioliitto on tuomittu sinä päivänä kun naista vuosia etsinyt Pertti 30v ja vauvakuumeinen Tiina 28v tapasivat.
Pertti oli vähän juro mutta luotettava, ei ollenkaan sellainen räväkämpi mies jollaisista Tiina oli aikaisemmin kiinnostunut. Ulkonäkökin oli mitäänsanomaton, mutta omalla tavallaan komea ja ei se pituus nyt maailman tärkein asia ole. Jotenkin vain maku muuttui.
Seuraa ruuhkavuodet, arkista aherrusta 24/7. Tiinan ulkonäkö nyt vähän rupsahtaa ja Pertillekin alkaa "saunaoluet" maistumaan jotta pääsee möykkää pakoon hetkeksi.
Tiina tajuaa että nyt olisi taas aikaa itselle, ja alkaa jumppaamaan. Firman pikkujouluissa Tiinaa lähestyy humalainen mutta vallan komea liikemies, ja Tiina tajuaa että vientiä ON.
Ylitöistä kotiin palattuaan Pertti huomaa että koneelle on jäänyt auki omaisuuden jaosta kertova nettisivu.
Naiset tietysti lukevat tästä tarinasta vain sen kohdan jossa mainitaan Pertin saunakaljat.
Todellisuudessa oli ihan sama mitä Pertti teki, Pertti oli kiinnostava vain luotettavana ja ahkerana perheen elättäjänä, ruuhkavuosien ajan kun pariskunnalla oli vain vähän aikaa toisilleen. Vaikka Pertti olisi palvellut vaimoaan kellon ympäri, olisi Pertille tullut korkkarinkuva takamuksiin siinä vaiheessa kun Tiinan menojalka alkoi taas vipattamaan.
Siksi nainen ei kiinnostunut Pertin kaltaisista miehistä ollessaan nuori, eikä myöskään siinä vaiheessa kun oli taas aikaa harrastuksille perherumban hellitettyä.
Vierailija kirjoitti:
Aika useassa tapauksessa avioliitto on tuomittu sinä päivänä kun naista vuosia etsinyt Pertti 30v ja vauvakuumeinen Tiina 28v tapasivat.
Pertti oli vähän juro mutta luotettava, ei ollenkaan sellainen räväkämpi mies jollaisista Tiina oli aikaisemmin kiinnostunut. Ulkonäkökin oli mitäänsanomaton, mutta omalla tavallaan komea ja ei se pituus nyt maailman tärkein asia ole. Jotenkin vain maku muuttui.
Seuraa ruuhkavuodet, arkista aherrusta 24/7. Tiinan ulkonäkö nyt vähän rupsahtaa ja Pertillekin alkaa "saunaoluet" maistumaan jotta pääsee möykkää pakoon hetkeksi.
Tiina tajuaa että nyt olisi taas aikaa itselle, ja alkaa jumppaamaan. Firman pikkujouluissa Tiinaa lähestyy humalainen mutta vallan komea liikemies, ja Tiina tajuaa että vientiä ON.
Ylitöistä kotiin palattuaan Pertti huomaa että koneelle on jäänyt auki omaisuuden jaosta kertova nettisivu.
Tää oli ihan v i t u n hyvä; miksi joku vaivautuu alapeukuttamaan näin osuvaa satiiria? 🙈
Jankanjankanjankka. Kaikki miehet sikoja, blaablaa. Sama levy vuodesta toiseen
En tiedä montakaan eronnutta naista, mutta ensimmäinen, joka tulee mieleen erosi alkoholisoituneesta skitsofreenikosta. Sairauden vuoksi nainen ei jättänyt miestä, mutta kun juominen tuli kuvioon ja jatkui vuosia niin, että poliisikin kävi tiheästi hakemassa miehen riehumasta niin kyllähän sitä oli jo tarpeeksi katseltu. Erosivat kuitenkin ilmeisen hyvissä merkeissä ilman mitään pelejä ja kiistoja. Oli varmaan yritetty jo ihan tarpeeksi kääntää kurssia, mutta ei auttanut mikään. Eroja on niin monenlaisia, mutta en tiedä montakaan rakkausliittoa, joka olisi päättynyt kyllästymiseen tai olisi heti luovutettu.
Jos tulee palstailemaan aloituksella: apua tilanne on nyt tämmöinen että harkitsen vakavasti eroa, niin onko se kumma jos saa neuvoja millä tilanteen voisi ehkä vielä pelastaa.
Kaikki aloituksessa esille tuodut vinkit ovat yleisesti toimiviksi todettuja hyviä neuvoja, siksihän niitä jaetaan, mutta ei se sitä sano että ne kaikille sopisivat.
Otit sitten eron ihan hyvästä miehestä, vai mitä? Oletko nyt ylpeä?