Syrjäytyneiden nuorten yksi keskeinen ongelma on mielestäni siinä että heillä ei ole keskustelukumppania jolloin he eivät pääse jäsentelemään ajatuksiaan.

Son jännä kun näissä aloituksissa se ongelman kehystys on aina se, että kun joku-muu-ei-ole-järjestänyt.

Kyllä niillä on aika monesti seurustelukumppani.

Pyrin vain ratkaisemaan ongelmia. Jos ei ole mahdollisuutta tarjolla jäsennellä ajatuksiaan, ihminen ei ajattele myöskään laajasti, järkevästi sekä suhteellistaen niitä ja suhteellisuuden taju katoaa.

Täällä syrjäytynyt nuori. Kyllä keskustelukumppaneita on, mutta eri asia on sanovatko he koskaan mitään mistä olisi apua.

Vierailija kirjoitti:

Pyrin vain ratkaisemaan ongelmia. Jos ei ole mahdollisuutta tarjolla jäsennellä ajatuksiaan, ihminen ei ajattele myöskään laajasti, järkevästi sekä suhteellistaen niitä ja suhteellisuuden taju katoaa.

Eiköhän se kuitenkin tule kasvatuksesta ja lapsuudesta pystyykö itse omia ajatuksiaan jäsentelemään ja katsomaan eri kulmista.

Terveisin nuorena syrjäytynyt joka nuo osaa ihan yksin. Sen yksin jäämisen seurauksena nimenomaan vahvuuteni on se että osaan itse ajatella moniuloitteisesti omia toimiani ja jäsentää ihan itse ajatukseni.

Ja lopulta ei ole välttämättä enää kykyäkään tai voimia keskustella.

Jäsennellä ajatuksia, joo. Aina kun sanon jotain, niin se juttukumppani on eri mieltä. Sitten en enää tiedä mitä sanoisin. Mitä järkeä on puhua, kun toinen ei usko mitään mitä kerron?

Tuo on niin totta.

Nyt on viime aikoina isän kuoleman jälkeen käynyt ilmi,että aikuisella veljelläni on ajatukset jäsentelemättä n 15- vuotiaasta alkaen. Hän on ollut tiiviisti yhden naisen kanssa siitä lähtien, muttei mieskavereita.

Niin totta. Olen sairastunut yksinäisyyden takia masennukseen.

Siitä tulee kierre, kun on liikaa yksin, ihminen muuttuu kummalliseksi. Ja se aiheuttaa, että löytää vielä vähemmän seuraa.

Olen pienen lapsen äiti maalta. Olen nyt vuoden ollut lapsen kanssa kotona ja sen kyllä huomaa ettei ole montaa aikuista kontaktia ollut viime aikoina.

Olo on sellainen että päässä on kaksi hitaasti liikkuvaa palloa, jotka hipaisten ottavat vauhtia kallosta. Pong...pong......pong...

Kauhea ajatella miten jotkut ovat vuosikausia oman itsensä kanssa. Onneksi pääsen pian takaisin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyrin vain ratkaisemaan ongelmia. Jos ei ole mahdollisuutta tarjolla jäsennellä ajatuksiaan, ihminen ei ajattele myöskään laajasti, järkevästi sekä suhteellistaen niitä ja suhteellisuuden taju katoaa.

Eiköhän se kuitenkin tule kasvatuksesta ja lapsuudesta pystyykö itse omia ajatuksiaan jäsentelemään ja katsomaan eri kulmista.

Terveisin nuorena syrjäytynyt joka nuo osaa ihan yksin. Sen yksin jäämisen seurauksena nimenomaan vahvuuteni on se että osaan itse ajatella moniuloitteisesti omia toimiani ja jäsentää ihan itse ajatukseni.

Se vaikuttaa suhtautumiseen, asenteeseen ja motivaatioon.

Vierailija kirjoitti:

Olen pienen lapsen äiti maalta. Olen nyt vuoden ollut lapsen kanssa kotona ja sen kyllä huomaa ettei ole montaa aikuista kontaktia ollut viime aikoina.

Olo on sellainen että päässä on kaksi hitaasti liikkuvaa palloa, jotka hipaisten ottavat vauhtia kallosta. Pong...pong......pong...

Kauhea ajatella miten jotkut ovat vuosikausia oman itsensä kanssa. Onneksi pääsen pian takaisin töihin.

😂

Lopettakaa nyt jumalauta tuo ruikutus. Kukaan ei ole kenellekään velkaa seuraa. Jos haluatte seuraa, tehkää ensin itsestänne hyvää seuraa, sitten menkää maailmaan etsimään sitä seuraa. Mitä ihmeen passattavia vauvoja täällä on?

ölöllll

Omassa nuoruudessani ajatuksia jäsenneltiin kirjoittamalla päiväkirjaa. 

YLÖS

Vierailija kirjoitti:

Omassa nuoruudessani ajatuksia jäsenneltiin kirjoittamalla päiväkirjaa. 

tämä

Huvittavaa.  Juuri äsken luin naisoletetun ajatuksia puhumattomasta miehestä suhteessa, jossa  siis naiselle on ongelma kun mies ei keskustele. Minä taas  ole tänään syönyt lähinnä yoqurttia. Miettinyt sinkkuna lähinnä että olisi ihan kiva nusaista jotain blondia pienellä pippeliksellään, mitään muuta jäsentelyä  en erityisemmin kaipaa saati loputonta puhumista. En tosin ole enää nuori, mutta ihmettelen mistä kumpuaa se kummallinen tarve ajatus  joka kertoo että miesten ongelma on keskustelukumppanin ajatuksia jäsentelevä ohjaus, no naisethan sellaisia keksii omista lähtökohdistaan. Mies ei tarvitse kuin, ruokaa, juomaa, auton  vessan, saunan, piparia ja  toisinaan unta

Yleensä myös syrjäytyneeltä itseltään puuttuu sosiaalisuuttaa, että kukaan viitsisi kuunnella hänen tilitystään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä syrjäytynyt nuori. Kyllä keskustelukumppaneita on, mutta eri asia on sanovatko he koskaan mitään mistä olisi apua.

Monesti ne kaverit ovat kilttejä myötäilijöitä, jotka eivät myöskään ajattele sitä hetkeä pidemmälle. Tyytyvät vain tilanteeseen.