Lue keskustelun säännöt.
Esimies ei pidä minusta
16.11.2019 |
Miten tulla toimeen esimiehen kanssa, joka selvästi ei pidä minusta? Meillä ei henkilökemiat kohtaa. Olemme aivan erilaisia ihmisiä. Esimies ei juttele koskaan mitään ylimääräistä, ei hymyile tms. Hän myös selvästi tekee työpaikalla päätöksiä sillä perusteella kenestä pitää ja kenestä ei. Verhoaa ne tietenkin selityksiin mutta se on ilmiselvää. Työnkuvani ei ole yhtä monipuolinen kuin muilla ja esimies ei päästä koulutuksiin. Vetoaa milloin mihinkin syihin. Miten tulla toimeen tällaisen esimiehen kanssa? Joka näyttää sen kenestä pitää ja kenestä ei ja antaa sen vaikuttaa päätöksiin. Toki hän verhoaa tämän kaiken milloin mihinkin vedoten, mutta kyllä hänestä huomaa kenen kanssa on hyvää pataa ja kenen ei. Onko muilla samoja kokemuksia? Mielipiteitä?
Kommentit (35)
On valitettavasti samoja kokemuksia. Jännä, että aikuiset ihmiset tekevät työhön liittyviä päätöksiä siltä pohjalta kenestä pitävät ja kenestä eivät ja vielä kuvittelevat onnistuneesti salaavansa tökerön ja epäoikeudenmukaisen käyttäytymisensä.
Neuvoja en pysty tilanteeseen antamaan, itse pyrin keskittymään hoitamaan työni mahdollisimman hyvin ja asioimaan ko henkilön kanssa neutraalisti ja peruskohteliaasti. Mitään työhön liittymätöntä small talkia en kahvihuoneessa tms. enää yritä ylläpitää, vaan ignooraan tyypin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimies tuskin on loputtomiin työpaikalla varsinkin jos työ sijaitsee pääkaupunkiseudulla, jossa vaihdellaan paljon työpaikkoja. Odota esimiehen vaihtumista?
Miten pitkään hän on ollut esimiehesi?
Vierailija kirjoitti:
On valitettavasti samoja kokemuksia. Jännä, että aikuiset ihmiset tekevät työhön liittyviä päätöksiä siltä pohjalta kenestä pitävät ja kenestä eivät ja vielä kuvittelevat onnistuneesti salaavansa tökerön ja epäoikeudenmukaisen käyttäytymisensä.
Neuvoja en pysty tilanteeseen antamaan, itse pyrin keskittymään hoitamaan työni mahdollisimman hyvin ja asioimaan ko henkilön kanssa neutraalisti ja peruskohteliaasti. Mitään työhön liittymätöntä small talkia en kahvihuoneessa tms. enää yritä ylläpitää, vaan ignooraan tyypin.
Sama homma. Itse en ole yhtään sellainen perseennuoleskelija tyyppi, joten pyrin hoitamaan työasiat neutraalin kohteliaasti, mutta mitään ylimääräistä jutustelua en enää yritäkään. Aiemmin yritin niin esimiehen vastaus taisi olla "ahaa" ja sitten hän vain lähti. Enää en edes yritä, kun on alkanut ärsyttää hänen epäreilut päätökset jne. Koko ajan etsin uutta työtä ja yksi syy tämä pomo. Ja työkään ei ole sitä mitä haluan. Toivottavasti saan uuden työn ja pääsen pian pois. Aiemmin minulla on ollut melkein vain hyviä pomoja. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten pitkään hän on ollut esimiehesi?
Vähän yli vuoden. Kuinka niin? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimies tuskin on loputtomiin työpaikalla varsinkin jos työ sijaitsee pääkaupunkiseudulla, jossa vaihdellaan paljon työpaikkoja. Odota esimiehen vaihtumista?
Ei ole pääkaupunkiseudulla. Esimies tuli edellisen esimieheni äitiysloman sijaiseksi, mutta alkuperäinen esimies ilmeisesti jäämässä pidemmäksi aikaa pois.. Edellisen esimiehen kanssa ei mitään ongelmaa. Töitäkin oli ihan erilaista tehdä hyvän ja reilun esimiehen alaisuudessa. Ap
Kannattaa alkaa itse katella toista työpaikkaa. Eipä tuossa kauheasti muuta voi tehdä tai sitten vain sietää tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan yleistä tuo on. Suomessa on paljon esimiehiä, esimiesten esimiehiä, niiden esimiehiä jne. Iso osa niistä on epäpäteviä, tarpeettomia ja unohdettuja psykopaatteja vailla mitään muuta mahdollisuutta kuin odottaa eläkkeelle pääsyä toivoen ettei kukaan huomaa heidän tarpeettomuuttaan. Katselevat miten elämä ja nuoremmat, rohkeammat ja fiksummat etenevät ylenevät ja lähtevät maailmalle. Tuollaisella näpertelyllä pelailulla ne sitten kuluttelevat aikaansa ja aina löytyy niitä alaisia jotka saavat suuren tyydytyksen nuollessaan tuollaisten kannikoidenväliä ja täytyyhän hyvä lipsuttaja palkita ainakin toisinaan. Kannattaa jättää tuollaiset esimiehet siihen arvoonsa joka heille kuuluu. Kannattaa tietenkin myös hieman varoa, koska tuollainen tyyppi voi aina tehdä elämän hankalaksi ainakin jollain tasolla niillä kun on yleensä joutavaa aikaa ja tarpeellinen määrä katkeroa mielensä varastoissa. Jos ei heti pysty lähtemään niin asiaa ainakin kannattaa harkita varsinkin jos on kunnianhimoa halua oppia ja kehittyä.
Vierailija kirjoitti:
On valitettavasti samoja kokemuksia. Jännä, että aikuiset ihmiset tekevät työhön liittyviä päätöksiä siltä pohjalta kenestä pitävät ja kenestä eivät ja vielä kuvittelevat onnistuneesti salaavansa tökerön ja epäoikeudenmukaisen käyttäytymisensä.
Neuvoja en pysty tilanteeseen antamaan, itse pyrin keskittymään hoitamaan työni mahdollisimman hyvin ja asioimaan ko henkilön kanssa neutraalisti ja peruskohteliaasti. Mitään työhön liittymätöntä small talkia en kahvihuoneessa tms. enää yritä ylläpitää, vaan ignooraan tyypin.
Joo tuo on niin totta. Luulevat, että onnistuvat salaamaan sen, että päätöksiin vaikuttaa henkilökemiat. Ei pidä paikkaansa, kyllä sen vaan huomaa. Siinäpä on sitten mukava tehdä töitä. Ja vielä ihmettelevät miten ei ole enää motivaatiota eikä mielenkiintoa tehdä firman eteen mitään ylimääräistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alkaa itse katella toista työpaikkaa. Eipä tuossa kauheasti muuta voi tehdä tai sitten vain sietää tilanne.
Koko ajan on haku päällä. Vielä ei ole tärpännyt. Onneksi en pidä oikein nykyisestä työstänikaan niin helpompi lähteä. Kurjaa olisi jos tykkäisin itse työstä ja pitäisi lähteä vain pomon takia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei saa sinusta otetta ja se oireilee näin. Pidä kuitenkin linjasi asiallisesti. Keskustele koulutuksista tms. työkavereittesi kanssa. Ehkä joku "ryhmänvanhin" saa vinkattua esimiehelle aikanaan, että nyt voisi AP käväistä tuolla oppimassa tai tehdä tuon hyvän homman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pitkään hän on ollut esimiehesi?
Vähän yli vuoden. Kuinka niin? Ap
Ajattelin vain, että alkuvaiheessä yleensä ihmisten skismat tulevat pinnalle ja on sellainen selvittelyvaihe, mutta tuo on jo vähän pidempi aika sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän ei saa sinusta otetta ja se oireilee näin. Pidä kuitenkin linjasi asiallisesti. Keskustele koulutuksista tms. työkavereittesi kanssa. Ehkä joku "ryhmänvanhin" saa vinkattua esimiehelle aikanaan, että nyt voisi AP käväistä tuolla oppimassa tai tehdä tuon hyvän homman.
Mitä tarkoitat tuolla ettei saa otetta? Luulen, että emme vain kunnolla ymmärrä toisiamme, koska olemme kuin yö ja päivä. Hän looginen, tiukka, pikkutarkka, aina oikeassa tyyppi, töksäytteleva, jyrä. Ja minä humanisti, herkkä, hienotunteinen, luova. Ja sitten esimies tulkitsee sen, että jotenkin niskuroin tai olen vaikea tyyppi ja antaa sen näkyä päätöksissään. Ei osaa katsoa maailmaa toisen silmin. Hän ei muutenkaan ole mikään ihmisläheinen johtaja. Katsoo vain tilastoja jne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei saa sinusta otetta ja se oireilee näin. Pidä kuitenkin linjasi asiallisesti. Keskustele koulutuksista tms. työkavereittesi kanssa. Ehkä joku "ryhmänvanhin" saa vinkattua esimiehelle aikanaan, että nyt voisi AP käväistä tuolla oppimassa tai tehdä tuon hyvän homman.
Mitä tarkoitat tuolla ettei saa otetta? Luulen, että emme vain kunnolla ymmärrä toisiamme, koska olemme kuin yö ja päivä. Hän looginen, tiukka, pikkutarkka, aina oikeassa tyyppi, töksäytteleva, jyrä. Ja minä humanisti, herkkä, hienotunteinen, luova. Ja sitten esimies tulkitsee sen, että jotenkin niskuroin tai olen vaikea tyyppi ja antaa sen näkyä päätöksissään. Ei osaa katsoa maailmaa toisen silmin. Hän ei muutenkaan ole mikään ihmisläheinen johtaja. Katsoo vain tilastoja jne. Ap
Olette liian kaukana toisistanne. Minusta sekä aivottoman pedantit että herkät humanistit ovat yhtä lailla ärsyttäviä. Vaikeuttavat päivittäistä elämää todella paljon.
Minulla oli vähän sama tilanne. Olen luonteeltani introvertti, mikä ei pomoa miellyttänyt. En tykkää pyöriä kahvihuoneessa juoruilemassa, vaan olen sen tyyppinen että uppoudun työhöni (ja työni oli sen tyyppinen, että se nimen omaan vaati uppoutumista).
Olin tietenkin kohtelias ja ystävällinen kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä työpaikallani.
Pomo odotti, että minun olisi pitänyt jatkuvasti raportoida työni vaiheista hänelle ja muulle tiimille, vaikka mitään raportoitavaa ei olisi ollut ja homma olisi ollut kesken. Tiimillä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti osaa suorittamassani työssä, sillä olin ainut toimenkuvani edustaja työpaikassa.
Lisäksi minun olisi pitänyt osallistua kaikenlaiseen yleiseen pälätykseen, vaikka koin sen vain häiritsevän keskittymistäni.
Pomo ei tykännyt tästä, ja sanoi suoraan, että kokee ettei saa minusta otetta ja että minun pitäisi olla ulospäinsuuntautuneempi ja että hän odottaa minun muuttavan persoonaani.
Koin tällaisen persoonaani ja temperamenttiininkohdistuvan arvostelun täysin asiattomana. Introverttiydessä ei ole mitään vikaa. Noh, kyseessä oli selkeästi osoitus pomon puutteellisista henkilöstöjohtamistaidoista.
Lähdin työpaikasta alle vuoden jälkeen. En ole katunut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vähän sama tilanne. Olen luonteeltani introvertti, mikä ei pomoa miellyttänyt. En tykkää pyöriä kahvihuoneessa juoruilemassa, vaan olen sen tyyppinen että uppoudun työhöni (ja työni oli sen tyyppinen, että se nimen omaan vaati uppoutumista).
Olin tietenkin kohtelias ja ystävällinen kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä työpaikallani.Pomo odotti, että minun olisi pitänyt jatkuvasti raportoida työni vaiheista hänelle ja muulle tiimille, vaikka mitään raportoitavaa ei olisi ollut ja homma olisi ollut kesken. Tiimillä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti osaa suorittamassani työssä, sillä olin ainut toimenkuvani edustaja työpaikassa.
Lisäksi minun olisi pitänyt osallistua kaikenlaiseen yleiseen pälätykseen, vaikka koin sen vain häiritsevän keskittymistäni.Pomo ei tykännyt tästä, ja sanoi suoraan, että kokee ettei saa minusta otetta ja että minun pitäisi olla ulospäinsuuntautuneempi ja että hän odottaa minun muuttavan persoonaani.
Koin tällaisen persoonaani ja temperamenttiininkohdistuvan arvostelun täysin asiattomana. Introverttiydessä ei ole mitään vikaa. Noh, kyseessä oli selkeästi osoitus pomon puutteellisista henkilöstöjohtamistaidoista.
Lähdin työpaikasta alle vuoden jälkeen. En ole katunut.
Joo en ymmärrä tätä, että työpaikalla olennaisinta tuntuu olevan se miten sosiaalinen ja supliikki on. Se kuuluisa ryhmähenki. Introvertit on monesti tehokkaampia työntekijöitä, koska he keskittyvät työhön eikä aika mene muiden kanssa juoruiluun. Meilläkin yksi tällainen sosiaalinen tyyppi haahuilee vaan muiden työpisteella kertomassa itsestään eikä ole vielä edes aloittanut töitä, kun sillä välin itse on jo tehnyt puolet päivän töistä. Silti se olen minä jonka pitäisi ryhmäytya enemmän ja jauhaa liibalaapaa kahvihuoneessa. Perus kohtelias olen enkä tuppisuu ja työasiat hoidan työkavereiden kanssa. Työtkin teen tehokkaammin kuin tämä "social butterfly" Ja silti minun pitäisi muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei saa sinusta otetta ja se oireilee näin. Pidä kuitenkin linjasi asiallisesti. Keskustele koulutuksista tms. työkavereittesi kanssa. Ehkä joku "ryhmänvanhin" saa vinkattua esimiehelle aikanaan, että nyt voisi AP käväistä tuolla oppimassa tai tehdä tuon hyvän homman.
Mitä tarkoitat tuolla ettei saa otetta? Luulen, että emme vain kunnolla ymmärrä toisiamme, koska olemme kuin yö ja päivä. Hän looginen, tiukka, pikkutarkka, aina oikeassa tyyppi, töksäytteleva, jyrä. Ja minä humanisti, herkkä, hienotunteinen, luova. Ja sitten esimies tulkitsee sen, että jotenkin niskuroin tai olen vaikea tyyppi ja antaa sen näkyä päätöksissään. Ei osaa katsoa maailmaa toisen silmin. Hän ei muutenkaan ole mikään ihmisläheinen johtaja. Katsoo vain tilastoja jne. Ap
Olette liian kaukana toisistanne. Minusta sekä aivottoman pedantit että herkät humanistit ovat yhtä lailla ärsyttäviä. Vaikeuttavat päivittäistä elämää todella paljon.
No en ole todellakaan mikään ääripää humanisti. Vaikutan varmaan jopa kovalta ulospäin. Ärsyttää vaan nämä asiantuntijapomot, jotka ei tajua henkilöstöjohtamisesta mitään ja näkee työntekijät vain numeroina. Ap
Minulla on valitettavasti vähän sama tilanne. Ainakaan yksi esimiehistäni ei pidä minusta. Pelkään, että tämä vaikuttaa jatkoon, etenemismahdollisuuksiin yms. En tiedä, onko minussa jotain vikaa tai olenko vaikeasti lähestyttävä vai mikä mättää. Mielestäni en ole hyökkäävä enkä mitenkään ärsyttävä, ilkeä tms. vaikea ihmistyyppi. Olen enemmänkin aika näkymätön ja hiljainen, sellaista tasaista massaa, jonka olemassaoloa kukaan ei edes muista. Ehkä se johtuu siitä. Muiden kanssa esimies on rento ja juttelee muistakin kuin työasioista. Minun kohdallani ei hoidu aina edes työasiat. Tunnen jääneeni vähän syrjään.
Minäkään en osaa oikein sanoa hyviä neuvoja, mutta itsekin yritän keskittyä työntekoon ja olla itse kuitenkin kohtelias ja neutraali ja hoitaa asiallisesti kaikki hommat. Minulla ei ole mitään kyseistä esimiestä vastaan enkä ole ikinä ajatellut, että hän olisi jotenkin ärsyttävä tai että en itse pitäisi hänestä.
Monissa työpaikoissani esimiehet ovat olleet selkeästi muita ylempänä, kaikille tasapuolisesti vähän sellaisia kaukaisia ja etäisiä hahmoja, jotka hoitavat työnsä asiallisesti ja jämptisti sen kummemmin tunteilematta. Nykyisessä työpaikassani esimiehet ovat enemmän kaverillisia, ja siinähän sitten käy niin, että henkilökemiat alkavat vaikuttamaan. Onhan se kivaa, että esimiehet ovat rentoja ja läheisiä, mutta helpsoti käy näin, että osasta tulee parhaita kavereita ja osalle sanotaan vain heipat kerran päivässä. Sitten nuo parhaat kaverit ovat etusijalla lomien jaossa, päätöksissä ja muissa tärkeissä jutuissa. Vähemmän kiva kaveri on etusijalla vain kun etsitään "vapaaehtoista" ylitöihin tai tulemaan vapaapäivänä töihin.
Up