Lue keskustelun säännöt.
Esimies ei pidä minusta
16.11.2019 |
Miten tulla toimeen esimiehen kanssa, joka selvästi ei pidä minusta? Meillä ei henkilökemiat kohtaa. Olemme aivan erilaisia ihmisiä. Esimies ei juttele koskaan mitään ylimääräistä, ei hymyile tms. Hän myös selvästi tekee työpaikalla päätöksiä sillä perusteella kenestä pitää ja kenestä ei. Verhoaa ne tietenkin selityksiin mutta se on ilmiselvää. Työnkuvani ei ole yhtä monipuolinen kuin muilla ja esimies ei päästä koulutuksiin. Vetoaa milloin mihinkin syihin. Miten tulla toimeen tällaisen esimiehen kanssa? Joka näyttää sen kenestä pitää ja kenestä ei ja antaa sen vaikuttaa päätöksiin. Toki hän verhoaa tämän kaiken milloin mihinkin vedoten, mutta kyllä hänestä huomaa kenen kanssa on hyvää pataa ja kenen ei. Onko muilla samoja kokemuksia? Mielipiteitä?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei saa sinusta otetta ja se oireilee näin. Pidä kuitenkin linjasi asiallisesti. Keskustele koulutuksista tms. työkavereittesi kanssa. Ehkä joku "ryhmänvanhin" saa vinkattua esimiehelle aikanaan, että nyt voisi AP käväistä tuolla oppimassa tai tehdä tuon hyvän homman.
Mitä tarkoitat tuolla ettei saa otetta? Luulen, että emme vain kunnolla ymmärrä toisiamme, koska olemme kuin yö ja päivä. Hän looginen, tiukka, pikkutarkka, aina oikeassa tyyppi, töksäytteleva, jyrä. Ja minä humanisti, herkkä, hienotunteinen, luova. Ja sitten esimies tulkitsee sen, että jotenkin niskuroin tai olen vaikea tyyppi ja antaa sen näkyä päätöksissään. Ei osaa katsoa maailmaa toisen silmin. Hän ei muutenkaan ole mikään ihmisläheinen johtaja. Katsoo vain tilastoja jne. Ap
No juuri tuota tarkoitan, että hän kokee sinun ohjaamisessa olevan enemmän vaivaa kuin toisilla johtuen juuri luonteen erilaisuuksista.
Eli hän on taitamaton ihmisten johtaja. Esimiehen nimenomaan pitäisi osata johtaa erilaisia ihmisiä ja olla sen verran itsetuntemusta, että pystyisi reflektoimaan myös omia puutteitaan rehellisesti. Esimieheni on aina oikeassa tyyppi, joka selittelee asioita, mutta on sokea omille heikkouksilleen. Olen kuitenkin tajunnut, että esimies tuskin muuttuu, joten yritän olla välittämättä liikaa hänen kommenteistaan ja päätöksistä. Joka tapauksessa olen jossain välissä lähdössä tuosta työstä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta samasta täälläkin. Tai oikeammin esimies oli niin erään toisen alaisen lumoissa (piti alaista yli-ihmisenä) että mikään mitä muut teki ei merkannut yhtään mitään. Tavoitteet tuli ylitettyä joka vuosi mutta aina tää keksi jostain valittaa. Lakkasin välittämästä mutta toki esimiehen asenne vaikutti motivaatioon. Vaihdoin tehtäviä ja kas kummaa, palaute oli pelkästään positiivista.
Ei kannata jäädä kärvistelemään huonon pomon alaisuuteen. Vaihtamalla voittaa!
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vähän sama tilanne. Olen luonteeltani introvertti, mikä ei pomoa miellyttänyt. En tykkää pyöriä kahvihuoneessa juoruilemassa, vaan olen sen tyyppinen että uppoudun työhöni (ja työni oli sen tyyppinen, että se nimen omaan vaati uppoutumista).
Olin tietenkin kohtelias ja ystävällinen kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä työpaikallani.Pomo odotti, että minun olisi pitänyt jatkuvasti raportoida työni vaiheista hänelle ja muulle tiimille, vaikka mitään raportoitavaa ei olisi ollut ja homma olisi ollut kesken. Tiimillä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti osaa suorittamassani työssä, sillä olin ainut toimenkuvani edustaja työpaikassa.
Lisäksi minun olisi pitänyt osallistua kaikenlaiseen yleiseen pälätykseen, vaikka koin sen vain häiritsevän keskittymistäni.Pomo ei tykännyt tästä, ja sanoi suoraan, että kokee ettei saa minusta otetta ja että minun pitäisi olla ulospäinsuuntautuneempi ja että hän odottaa minun muuttavan persoonaani.
Koin tällaisen persoonaani ja temperamenttiininkohdistuvan arvostelun täysin asiattomana. Introverttiydessä ei ole mitään vikaa. Noh, kyseessä oli selkeästi osoitus pomon puutteellisista henkilöstöjohtamistaidoista.
Lähdin työpaikasta alle vuoden jälkeen. En ole katunut.
Olen entinen ääri-introvertti, ja ymmärrän kirjoituksesi tältä pohjalta todella hyvin. Kun vain saisi sen oman häiriöttömän rauhan tehdä omaa luovaa keskittynyttä työtä. Silloin tekisin vaikka mitä ihmeellistä. Mutta maailmalla on tapana muistuttaa muistakin kuin niistä omista luontaisista kyvyistä, eli asioista joita myös tarvitaan sen oman mukavuusalueen ulkopuolella. Olin todella todella älykäs ja luova, mutta suhteeni muuhun maailmaan oli niin ahdistunut ja epävarma, etten kuitenkaan menestynyt lahjoistani huolimatta. Nyt menee paremmin, koska olen uskaltanut kokeilla siipiäni sosiaalisessa maailmassa (niin paljon kuin sitä ennen inhosinkin). Pärjään itse asiassa todella hyvin, nyt kun olen korjannut itsetuntoni paremmaksi. Ei tarvitse muuttua niiden sosiaalisempien kaltaiseksi, siitä ei ole kyse. Pitää vain seistä oman minänsä takana ja uskoa, että sillä on arvoa kuillekin kuin täysin itsensä kaltaisille ihmisille. Sillä nimittäin on. Olen vaikuttanut sellaisiin ihmisiin, jotka eivät mielestäni juuri muistuta minua. Elämäni on näin paljon rikkaampaa kuin entisessä introverttikuplassa. Introvertti olen edelleen, vietän työajan ulkopuolisen ajan yksin latautuen ja pohtien. On edelleen omalla tavalla rankkaa olla tekemisissä high-engage-ihmisten kanssa, mutta pärjään tilanteissa paremmin, koska uskon itseeni.
Joo, tuttua on. Vaihdoin työpaikkaa, koska en pystynyt olemaan niin kieron eukon alaisena. Hän todelllakin kieroili aivan kaikessa, buustasi itseään koko ajan ylöspäin kertomalla mitä minäminämimäminä on saanut aikaiseksi vaikka todellisuudessa hän sulki järjestelmällisesti silmänsä kaikilta ongelmilta joita tiimillä oli asiakkaiden kanssa. Ongelmien pahuudesta kertonee se, että olimme yhdessä välissä toistuvasti mediassa näkyvillä. Nosti tiimistä yhden helpon miellyttäjän tiiminvetäjäksi, siis tyypin, joka ei taatusti sano hänelle vastaa, vaan heiluttaa häntää kuin koiranpentu ja tekee kaiken niinkuin tämä kieroilija sanoo. Minua ei tietenkään sietänyt, koska olin kokenut ja uskalsin kyseenalaistaa asoita. Jäi järjestelmällisesti kiinni valehtelusta ja väärän totuuden puhumisesta. Hyi, vieläkin puistattaa, vaikka en ole siellä enää töissä. Mikään ei muuttunut, vaikka viemme asoita eteenpäin HR ja hänen esimiehensä kautta. Sama meno siellä kuulemma edelleen jatkuu, ikävää että tuollainen tyyppi saa mellastaa ja aiheuttaa vahinkoa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuttua on. Vaihdoin työpaikkaa, koska en pystynyt olemaan niin kieron eukon alaisena. Hän todelllakin kieroili aivan kaikessa, buustasi itseään koko ajan ylöspäin kertomalla mitä minäminämimäminä on saanut aikaiseksi vaikka todellisuudessa hän sulki järjestelmällisesti silmänsä kaikilta ongelmilta joita tiimillä oli asiakkaiden kanssa. Ongelmien pahuudesta kertonee se, että olimme yhdessä välissä toistuvasti mediassa näkyvillä. Nosti tiimistä yhden helpon miellyttäjän tiiminvetäjäksi, siis tyypin, joka ei taatusti sano hänelle vastaa, vaan heiluttaa häntää kuin koiranpentu ja tekee kaiken niinkuin tämä kieroilija sanoo. Minua ei tietenkään sietänyt, koska olin kokenut ja uskalsin kyseenalaistaa asoita. Jäi järjestelmällisesti kiinni valehtelusta ja väärän totuuden puhumisesta. Hyi, vieläkin puistattaa, vaikka en ole siellä enää töissä. Mikään ei muuttunut, vaikka viemme asoita eteenpäin HR ja hänen esimiehensä kautta. Sama meno siellä kuulemma edelleen jatkuu, ikävää että tuollainen tyyppi saa mellastaa ja aiheuttaa vahinkoa edelleen.
Hyi kuulostaa karmivalta. Onneksi olet päässyt pois! Valitettavasti johtotehtäviin hakeutuu juuri tällaiset vallan sokaisemat .. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei -ei minuakaan esimies pidä minusta, enkä minä hänestä, mutta ei se haittaa. Työpaikalla ollaan tekemässä töitä ja kannattaa keskittyä työtehtävien hoitamiseen.
No mulla asia ratkesi niin, että esimies vihasi minua pari vuotta ja teki elämän sietämättömäksi. Tein kantelun työpaikkakiusaamisesta. Lopputulos oli, että minut ostettiin ulos. Onneksi käärin edes hyvän tilin, 50 000 e ylimääräistä toimintarahaa nettona hyvän juristikaverini jeesaamana, koska pääsin heti uuteen työhön. Summa oli iso, koska käytöksessäni tai työn tuloksessa ei ollut moitittavaa, eikä perusteita irtisanomiselle. Ja kiusaaminen niin röyhkeää, ettei tämän ”vastuullisen” pörssiyhtiön maine olisi kestänyt julkista oikeudenkäynti. Narsku mikä narsku, mutta voitolle jäin. Säälittävä ihminen. Vähän kuin pulska, maalattu, itkevä pelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei -ei minuakaan esimies pidä minusta, enkä minä hänestä, mutta ei se haittaa. Työpaikalla ollaan tekemässä töitä ja kannattaa keskittyä työtehtävien hoitamiseen.
Hyvä pointti. Näin yritänkin ajatella. Ja että ei minun tarvitse olla pomon kanssa samaa mieltä. Keskityn työhöni enkä siihen mitä mieltä pomo on minusta. Ärsyttää vaan se, että pomon päätökset eivät ole reiluja vaan siitä syystä, että hän ei pidä minusta. Se ei ole mielestäni ammatillista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei saa sinusta otetta ja se oireilee näin. Pidä kuitenkin linjasi asiallisesti. Keskustele koulutuksista tms. työkavereittesi kanssa. Ehkä joku "ryhmänvanhin" saa vinkattua esimiehelle aikanaan, että nyt voisi AP käväistä tuolla oppimassa tai tehdä tuon hyvän homman.
Mitä tarkoitat tuolla ettei saa otetta? Luulen, että emme vain kunnolla ymmärrä toisiamme, koska olemme kuin yö ja päivä. Hän looginen, tiukka, pikkutarkka, aina oikeassa tyyppi, töksäytteleva, jyrä. Ja minä humanisti, herkkä, hienotunteinen, luova. Ja sitten esimies tulkitsee sen, että jotenkin niskuroin tai olen vaikea tyyppi ja antaa sen näkyä päätöksissään. Ei osaa katsoa maailmaa toisen silmin. Hän ei muutenkaan ole mikään ihmisläheinen johtaja. Katsoo vain tilastoja jne. Ap
Olette liian kaukana toisistanne. Minusta sekä aivottoman pedantit että herkät humanistit ovat yhtä lailla ärsyttäviä. Vaikeuttavat päivittäistä elämää todella paljon.
No en ole todellakaan mikään ääripää humanisti. Vaikutan varmaan jopa kovalta ulospäin. Ärsyttää vaan nämä asiantuntijapomot, jotka ei tajua henkilöstöjohtamisesta mitään ja näkee työntekijät vain numeroina. Ap
Vanha ketju mutta valitettavasti totta etteivät tajua henkilöstöjohtamisesta yhtään mitään!!!!!!
Mulla just tää tilanne nyt, onneksi vaon hetken enää.
Aistin heti alusta saakka ettei se nainen pidä minusta, voisin jopa kuvitella että ulkoinen olemukseni häiritsee sitä kovin arkista ja arkipäiväisen näköistä nat...ia.
Toin joitain mielipiteitäni esille, kerroin miten asist ex työnantajallani hoidettiin ja sanoin jopa vastaan hänelle. Hän hermostui silminmähden ja seuraavan tilaisuuden tullen hyökkäso milloin milläkin adialla kimppuuni. Ei koskaan sano muille kollekoilleni napakasti, minulle saattaa tölvästä vaikka ihan asiattomiakin ja korottaa ääntään.
Minulta hän vaatii ihan eri asioita ja enemmän kuin muilta. Esim yksi vanhempi kollega joka ei sano koskaan mitään mihinkään, kysyttäessä on samaa mieltä kaikkien kanssa, on selvästi hänen suosiossa, hänelle puhuu nätisti.
Minä raukka kun en osaa sitä mielistelyä ja että töissä en sanoisi mihinkään mitään. joskus kokouksen alussa päätän et nyt oot hiljaa ja kohta huomaan esittäväni taas omia näkemyksiä tai kyseenalaistan jotain. Tai vaikka ihan vaan kysyn se saatetaan kokea kyseenalaistamisena.
Jostain syystä pärjään kyllä muiden kanssa mutta eihenkilöiden kanssa ei monestikaan kemiat ja tyyli kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollu joskus pomo joka kehui minua muun tiimin kuullen. Onnistuin työssäni ja tulosta tuli, olen pedantti ja teen kuten käsketään, jotkut oli vähän suurpiirteosempiä eikä kpi t ollu kohillaan. Minun alueella oli.
Mutta
Se oli jopa kiusaannuttavaa ja siitä aiheutui se että muut tiimin naiset alkoi liikua toimistolla ja lounaalla kimpassa, minua ei pyydetty mihinkään. Olin lounaspöydässä yksin, kollegat tuli perässä mutta meni toiseen pöytään.....ihan ku jossain ylä asteella.
Nykysin vastakohtanen tilanne, esihenkilö lty johtaja nainen ei pidä minusta, minä ärsytän häntä ja hän etsii minun tekemisestä ihan kokoajan puutteita joita sitten liiottelee ja jopa uhkailee minua. Mutta hän onkin ihan klassinen sairaspersoonainen tyranni. Nauttii kun saa käyttää valtaansa ja jopa rehentelee avoimesti kuinka on ilkeillyt jossain tilaisuudessa operaattorille. Järkyttävää juntti käytöstä.
Olisihan se kiva taas joskus jos olis kiva ja rento pomo johon voi luottaa eikä tarvitse varoa sanojaan.
No juuri tuota tarkoitan, että hän kokee sinun ohjaamisessa olevan enemmän vaivaa kuin toisilla johtuen juuri luonteen erilaisuuksista.