Lue keskustelun säännöt.
Olin 13v kuukausia sairaalassa eikä vanhemmat käyneet kertaakaan mua tapaamassa
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Eipä omatkaan vanhemmat koskaan käyneet minun ollessani ala-asteella yhdessäkään kevät- tai joulujuhlassa. Tai edes rippileirillä kun oli vierailu päivä. Ei tainnut kiinnostaa pätkääkään.
Ei minullakaan käyneet. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan ei ole mitenkään harvinaista vielä 70-80-lukuun asti, vanhemmat eivät saaneet olla edes sairaalasssa, vaan lapsi tuotiin hoitoon ja lähdettiin pois, jos lapsi oli kauemmin sairaalahoidossa tai yön yli. Ainoastaan vierastunnilla sai käydä lasta katsomassa.
Tästähän psyat. Jari Sinkkonen on paljon puhunut omakohtaisia kokemuksia julkisuudessa.
Tuo oli 80-lukua kun olin mutta molemmissa sairaaloissa sai vanhemmat vierailla, sai lapset viikonlopuiksi kotiin jos halusi. Mä päätin yksin silloin jalkaleikkaus asioista kun vanhemmat ei tulleet lääkärin vastaanotolle. Ap
Mikä sun jalkoihin tuli?
Mulla on eripituiset jalat ja ne olisi pitänyt leikata. Silloin vaan oli vielä aika huonot prosentit että leikkaus auttaisi enkä sitten ottanut leikkausta. Kyllä lääkäritkin sanoivat että koskaan ennen ei ole lapsi yksin päätöstä tehnyt vaan yleensä on vanhemmat mukana. Hyvin on eri pituisilla jaloilla ainakin tähän 46v asti pärjännyt. Ap
Voisko olla niin, että vanhempasi eivät oikein hyväksyneet sun erilaisuuttasi? Olet syntynyt 70-luvun alkupuolella ja silloin vielä fyysinen ja henkinen poikkeavuus olivat aika tabuja.
On se ihan mahdollista sekin.
Jotkut uskovaiset saattoivat jopa pitää erilaista lasta Jumalan rangaistuksena tai paholaisen lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan ei ole mitenkään harvinaista vielä 70-80-lukuun asti, vanhemmat eivät saaneet olla edes sairaalasssa, vaan lapsi tuotiin hoitoon ja lähdettiin pois, jos lapsi oli kauemmin sairaalahoidossa tai yön yli. Ainoastaan vierastunnilla sai käydä lasta katsomassa.
Tästähän psyat. Jari Sinkkonen on paljon puhunut omakohtaisia kokemuksia julkisuudessa.
Tuo oli 80-lukua kun olin mutta molemmissa sairaaloissa sai vanhemmat vierailla, sai lapset viikonlopuiksi kotiin jos halusi. Mä päätin yksin silloin jalkaleikkaus asioista kun vanhemmat ei tulleet lääkärin vastaanotolle. Ap
Mikä sun jalkoihin tuli?
Mulla on eripituiset jalat ja ne olisi pitänyt leikata. Silloin vaan oli vielä aika huonot prosentit että leikkaus auttaisi enkä sitten ottanut leikkausta. Kyllä lääkäritkin sanoivat että koskaan ennen ei ole lapsi yksin päätöstä tehnyt vaan yleensä on vanhemmat mukana. Hyvin on eri pituisilla jaloilla ainakin tähän 46v asti pärjännyt. Ap
Voisko olla niin, että vanhempasi eivät oikein hyväksyneet sun erilaisuuttasi? Olet syntynyt 70-luvun alkupuolella ja silloin vielä fyysinen ja henkinen poikkeavuus olivat aika tabuja.
On se ihan mahdollista sekin.
Jotkut uskovaiset saattoivat jopa pitää erilaista lasta Jumalan rangaistuksena tai paholaisen lapsena.
Joo, varmaan jonain rangaistuksena mua ajateltiin. Niin usein rukoiltiin eikä sairauteni parantuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan ei ole mitenkään harvinaista vielä 70-80-lukuun asti, vanhemmat eivät saaneet olla edes sairaalasssa, vaan lapsi tuotiin hoitoon ja lähdettiin pois, jos lapsi oli kauemmin sairaalahoidossa tai yön yli. Ainoastaan vierastunnilla sai käydä lasta katsomassa.
Tästähän psyat. Jari Sinkkonen on paljon puhunut omakohtaisia kokemuksia julkisuudessa.
Tuo oli 80-lukua kun olin mutta molemmissa sairaaloissa sai vanhemmat vierailla, sai lapset viikonlopuiksi kotiin jos halusi. Mä päätin yksin silloin jalkaleikkaus asioista kun vanhemmat ei tulleet lääkärin vastaanotolle. Ap
Mutta on aivan turhaa vertailla ja muistella jonkun 80-luvun sairaaloiden olosuhteet, kun aika oli toinen ja sairaaloissa oli aivan toisenlaiset käytännöt kuin nykyään.
Esim. vanha lastenklinikka oli tosi vaatimaton ja sokkeloinen ja viimeiset vuodet eivät täyttäneet vaatimuksia ja vanhempien majoittaminen ja vierailut oli tosi hankalia ja mentiin lapsen hoito edellä.
Mun muutaman vuoden ikäinen tytör tarvitsi sairaalahoitoa v. 2000-luvun alussa ja tytär olisi saanut käytävältä vuodepaikan, mutta minä en ja kun asuttiin lähellä, lääkäri ehdotti, että mentäisiin ambulanssilla kotiin, lapsi letkuineen ja sain yhteystiedot hoitoa varten ja aamulla taas ambulansilla takaisin sairaalaan.
Ja jos olit joskus 80-luvulla jalkaleikkauksen takia sairaalassa, niin tuskin missään sairaalassa vanhemmat saivat olla sairaalassa, muuten kuin tunnin vierastunnilla. En näe tuossa sinun tapauksessa nyt mitään ihmeellistä ja sama käytäntö on edelleen monessa sairaalassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan ei ole mitenkään harvinaista vielä 70-80-lukuun asti, vanhemmat eivät saaneet olla edes sairaalasssa, vaan lapsi tuotiin hoitoon ja lähdettiin pois, jos lapsi oli kauemmin sairaalahoidossa tai yön yli. Ainoastaan vierastunnilla sai käydä lasta katsomassa.
Tästähän psyat. Jari Sinkkonen on paljon puhunut omakohtaisia kokemuksia julkisuudessa.
Tuo oli 80-lukua kun olin mutta molemmissa sairaaloissa sai vanhemmat vierailla, sai lapset viikonlopuiksi kotiin jos halusi. Mä päätin yksin silloin jalkaleikkaus asioista kun vanhemmat ei tulleet lääkärin vastaanotolle. Ap
Mutta on aivan turhaa vertailla ja muistella jonkun 80-luvun sairaaloiden olosuhteet, kun aika oli toinen ja sairaaloissa oli aivan toisenlaiset käytännöt kuin nykyään.
Esim. vanha lastenklinikka oli tosi vaatimaton ja sokkeloinen ja viimeiset vuodet eivät täyttäneet vaatimuksia ja vanhempien majoittaminen ja vierailut oli tosi hankalia ja mentiin lapsen hoito edellä.
Mun muutaman vuoden ikäinen tytör tarvitsi sairaalahoitoa v. 2000-luvun alussa ja tytär olisi saanut käytävältä vuodepaikan, mutta minä en ja kun asuttiin lähellä, lääkäri ehdotti, että mentäisiin ambulanssilla kotiin, lapsi letkuineen ja sain yhteystiedot hoitoa varten ja aamulla taas ambulansilla takaisin sairaalaan.
Ja jos olit joskus 80-luvulla jalkaleikkauksen takia sairaalassa, niin tuskin missään sairaalassa vanhemmat saivat olla sairaalassa, muuten kuin tunnin vierastunnilla. En näe tuossa sinun tapauksessa nyt mitään ihmeellistä ja sama käytäntö on edelleen monessa sairaalassa.
Siellä Invalidisäätiöllä olisi saanut vierailla ja siellä olisi pitänyt vanhempien olla kun leikkauspäätöstä tehtiin. Toisesta sairaalasta taas pääsi joka viikonloppu lapset kotiin jos vanhemmat haki ja sai vierailla vapaammin kun se oli ns henkisen puolen sairaala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi oppimisvaikeuksien vuoksi on pidetty saitaalassa? Missä sairaalassa, psykiatrisellako?
Entisaikaan ajateltiin, että lapsi sairaalassa ei ikävöi vanhempiaan, kun nämä eivät käy lasta tapaamassa. Lapsi saattoi olla sairaalassa jopa vuosia näkemättä vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelee, että tekisi paremmin. Kuin omat vanhemmat.
Tavallaan teenkin nyt omien lasten kohdalla eli olen läsnä fyysisesti Tajuan kuitenkin, että olen täysin tunnekylmä ihminen.
Jotkut kyynelehtivät, kun suvivirsi soi ja lapset saavat stipendejä. Ei kosketa yhtään.. vaikka meillekin on tullut stipendejä jostain matikasta. Älykkäitä ja lahjakkaita ollaan
Mutta tärkein puuttuu. Karmea sanoa ja missään muualla en sanoisikaan kuin täällä.
On se ihan mahdollista sekin.