Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ujous ärsyttää ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisiakin?
15.11.2019 |
Työelämässä hiljaiset ja ujot saavat raivon partaalle. Erityisesti työssä jossa tarvitaan nopeaa reagointia.
Miksi lapsetkin kiusaavat ujoja ja hiljaisia? Joku ärsytyshän siellä on taustalla. Harmittaa jos lapsi saa sellaisen temperamentin että tulee kiusatuksi eikä uskalla puolustaa itseään.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla todellä läheinen ihminen, ettei hiljaiset hetket ole kiusallisia. Ja niiden hiljaisten hetkien välttely on vain sen toisen harteilla. Todella raskasta. Välttelen ujoja, jos mitenkään pystyn.
Kyllä se toisen pahimmassa tapauksessa tietämättömyyttä ja yleissivistyksen puutetta ilmaiseva hölötys vasta vaivaannuttavaa onkin! Mieluummin hiljaisia hetkiä kuin törppöjä kommentteja. Harvoin tulee edes niin ujoa ihmistä vastaan, että hiljaisista hetkistä joutuisi vaivaantumaan. Taitaa olla se ujoin, joka on kaikista vaivaantunein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ujo siirtää vastuun kanssakäymisestä ja tilanteesta muille ihmisille. Ujot ovat erittäin raskaita ihmisiä ja huonoa seuraa.
Tämä. Itsekin olen äärimmäisen introvertti, mutta en voi sietää ujoutta. Näin introverttina nimittäin huomaa erityisen hyvin sen että se ujo ei tee omaa osuuttaan siinä sosiaalisessa tilanteessa vaan on kuin joku lapsi jota muiden tulee hyysätä että tilanne jotenkin sujuu.
Opettelisivat näyttelemään, niin tässä kaikki muutkin ovat tehneet. Siviilissä sopii olla millainen on mutta töissä on kyettävä käyttäytymään.
Niin ujot tekevätkin. Täällä on vallalla jokin ihmeellinen käsitys täysin tuppisuusta, paikallaan möllöttävästä ihmisestä, joka ei tee elettäkään kommunikoidakseen toisten kanssa. Eivät ujot ole sellaisia. Ujot ovat niitä, jotka jännittävät ja saattavat olla viimeisinä esittelemässä itseään jne. Ujot eivät ole kuitenkaan kykenenättömiä, osaamattomia tai viitsimättömiä toimimaan sosiaalisissa tilanteissa.
Yleensä pidän ujoista ja viihdyn hyvin heidän seurassaan. Olen ujo itsekin, tosin en lähellekään äärilaidalta, ja tutustumisen myötä hyvin puhelias. Ujojen seurassa pystyn helposti olemaan oma itseni jo siinä vaiheessa kun ei kunnolla tunneta ja juttua tulee luontevasti. Asia on toinen ulospäinsuunautuneempien seurassa, jolloin saatan olla varautuneempi. Olen huomannut, että monet suhtautuvat minuun negatiivisesti ja jopa ärsyyntyvät ilman selkeää syytä - joskus jo ennen kun on vaihdettu sanaakaan. Kenties ulosannissani on jotain mistä eivät pidä.
Sanot aloituksessa, että ujous ärsyttää erityisesti työssä, jossa vaaditaan nopeaa reagointia. (Rekisteröimätön ei saa lainattua)
Ikävä kyllä minulla ei ole mahdollisuutta antaa rajattomasti aikaa toiselle vain siksi, että hän on kestämättömän hidas vastaamisessa, päätöksenteossa, reagoimisessa, jne. Ja se ärsyttää, kun toinen vaatii sitä aikaa enemmän kuin mitä sitä on mahdollista antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No työelämässä ei jaksaisi kuokalla kaivaa toisesta sitä aloitekykyä, jota siitä työssä vaaditaan. Käytännössä siis jonkun toisen pitää nähdä ekstravaivaa sen ujon palkan eteen, mikä ei ole reilua.
Miten aloitekyky liittyy ujouteen? Minkälaisessa työssä?
Häh?? Itse ex-ujona tiedän, että ujoilla on tapana töllötellä ihan passiivisina odottamassa, että joku heitä parempi ihminen kertoo, miten homma tehdään & miten asiat noin yleensäkin maailmankaikkeudessa on. Hävettää ajatella, millainen riippa olen joskus ollut töissä.
Häh? Ei kai mitään ex-ujoa ole olemassakaan. Se on temperamenttipiirre, joka tulee syntymässä ihmiseen. Fobioista voi päästä eroon, ne ovat eri asia. Sulla on kyllä muitakin ongelmia, jos on pitänyt koko maailmankaikkeuden tilaa selittää. Joka työssä pitääkin aluksi selittää miten hommat hoidetaan. Se on perehdyttämistä. Mutta jatka ujojen dissaamista, jos se sua lämmittää.
No kuule pimpelipompeli oma hiekkalaatikko on pienempi kuin koko maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut molempia: todella ujo tuppisuu ja sosiaalinen ja tosi puhelias tyyppi. Voin sanoa, että puheliaita ihmisiä halveksutaan ja inhotaan kulttuurissamme paljon enemmän. Eipä sitä kannata edes olla muuta kuin tuppisuu.
Siskontyttö on äärimmäisen ujo. Nyt 13-v. Rehellisesti vituttaa, kun istuu kahvipöydässä kuin mykkä paska eikä saa sanaa suustaan. Muikistelee vaan. Mitä sellasella tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen se ujo, josta tulee höpöttäjä jännittyneenä. Musta ei moni edes arvaisikaan, että olen ujo. Sekään ei aina näy ulospäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse erityisen ujo mutta en myöskään järin puhelias. Siksi koen ujojen seuran todella raskaaksi, koska siinä saan sitten itse pinnistellä viihdyttääkseni ujoa ja välttääkseni pitkiä, kiusallisia hiljaisuuksia. Lopulta olen aivan uuvuksissa. Pahin painajaiseni on joutua olemaan tällaisen henkilön kanssa kahdestaan.
Mitä kiusallista on hiljaisuudessa? Pitääkö olla jatkuva mölinä päällä? Voithan välttää ujojen seuraa. Tuskin hekään sinua kaipaavat.
Mulle hiljaisuus on merkki siitä, että kohtaaminen on ainakin tältä erää ohi. Ujojen kanssa kohtaaminen on yleensä ohi ennenkuin on oikeastaan alkanutkaan. Asia ei ole mulle kuitenkaan mikään ongelma vaan jätän toisen ihmisen rauhaan. Keksin oikein hyvin itselleni muutakin tekemistä kuin istua toisen kanssa hiljaa odottaen ajan kulumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot aloituksessa, että ujous ärsyttää erityisesti työssä, jossa vaaditaan nopeaa reagointia. (Rekisteröimätön ei saa lainattua)
Ikävä kyllä minulla ei ole mahdollisuutta antaa rajattomasti aikaa toiselle vain siksi, että hän on kestämättömän hidas vastaamisessa, päätöksenteossa, reagoimisessa, jne. Ja se ärsyttää, kun toinen vaatii sitä aikaa enemmän kuin mitä sitä on mahdollista antaa.
Olipa taas kerran kommentti. Miten ujous liittyy nopeaan reagointiin tai hitauteen. Ei se mikään älyllinen puutos ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No työelämässä ei jaksaisi kuokalla kaivaa toisesta sitä aloitekykyä, jota siitä työssä vaaditaan. Käytännössä siis jonkun toisen pitää nähdä ekstravaivaa sen ujon palkan eteen, mikä ei ole reilua.
Miten aloitekyky liittyy ujouteen? Minkälaisessa työssä?
Häh?? Itse ex-ujona tiedän, että ujoilla on tapana töllötellä ihan passiivisina odottamassa, että joku heitä parempi ihminen kertoo, miten homma tehdään & miten asiat noin yleensäkin maailmankaikkeudessa on. Hävettää ajatella, millainen riippa olen joskus ollut töissä.
Häh? Ei kai mitään ex-ujoa ole olemassakaan. Se on temperamenttipiirre, joka tulee syntymässä ihmiseen. Fobioista voi päästä eroon, ne ovat eri asia. Sulla on kyllä muitakin ongelmia, jos on pitänyt koko maailmankaikkeuden tilaa selittää. Joka työssä pitääkin aluksi selittää miten hommat hoidetaan. Se on perehdyttämistä. Mutta jatka ujojen dissaamista, jos se sua lämmittää.
Minä olen ollut lapsena ja nuorena ujo, vasta yliopistossa vapauduin siitä. Vaati sitä, että kerta toisensa jälkeen otin haasteita vastaan ja ylitin ne, eli esiinnyin ensin pienen ryhmän edessä, sitten isommalle porukalle, sitten vieraalla kielellä, sitten tuli tilaisuus olla haastateltavana radioon, jossain kohtaa minulla oli puheenvuoro kansainvälisessä seminaarissa jne. Esiintymisvarmuuden myötä kasvoi rohkeus avata suuni myös spontaanisti muissa tilanteissa.
Olen myös erittäin introvertti ja väsyn herkästi sosiaalisissa tilanteissa, mutta kukaan joka ei tunne minua paremmin, ei voisi kuvitellakaan sitä, koska se näkyy vasta kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No työelämässä ei jaksaisi kuokalla kaivaa toisesta sitä aloitekykyä, jota siitä työssä vaaditaan. Käytännössä siis jonkun toisen pitää nähdä ekstravaivaa sen ujon palkan eteen, mikä ei ole reilua.
Miten aloitekyky liittyy ujouteen? Minkälaisessa työssä?
Häh?? Itse ex-ujona tiedän, että ujoilla on tapana töllötellä ihan passiivisina odottamassa, että joku heitä parempi ihminen kertoo, miten homma tehdään & miten asiat noin yleensäkin maailmankaikkeudessa on. Hävettää ajatella, millainen riippa olen joskus ollut töissä.
Häh? Ei kai mitään ex-ujoa ole olemassakaan. Se on temperamenttipiirre, joka tulee syntymässä ihmiseen. Fobioista voi päästä eroon, ne ovat eri asia. Sulla on kyllä muitakin ongelmia, jos on pitänyt koko maailmankaikkeuden tilaa selittää. Joka työssä pitääkin aluksi selittää miten hommat hoidetaan. Se on perehdyttämistä. Mutta jatka ujojen dissaamista, jos se sua lämmittää.
No kuule pimpelipompeli oma hiekkalaatikko on pienempi kuin koko maailma.
Mitä tuo tarkoittaa? En ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse erityisen ujo mutta en myöskään järin puhelias. Siksi koen ujojen seuran todella raskaaksi, koska siinä saan sitten itse pinnistellä viihdyttääkseni ujoa ja välttääkseni pitkiä, kiusallisia hiljaisuuksia. Lopulta olen aivan uuvuksissa. Pahin painajaiseni on joutua olemaan tällaisen henkilön kanssa kahdestaan.
Mitä kiusallista on hiljaisuudessa? Pitääkö olla jatkuva mölinä päällä? Voithan välttää ujojen seuraa. Tuskin hekään sinua kaipaavat.
Mulle hiljaisuus on merkki siitä, että kohtaaminen on ainakin tältä erää ohi. Ujojen kanssa kohtaaminen on yleensä ohi ennenkuin on oikeastaan alkanutkaan. Asia ei ole mulle kuitenkaan mikään ongelma vaan jätän toisen ihmisen rauhaan. Keksin oikein hyvin itselleni muutakin tekemistä kuin istua toisen kanssa hiljaa odottaen ajan kulumista.
Siis pitääkö sinun mielestäsi toisen ihmisen seurassa _koko ajan_ puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hiljaisuus on myöntymisen merkki " .Meillä tehdään töissä päätöksiä tiiminä ja jos joku ei ilmaise omaa näkemystään tai mielipidettään, hän hyväksyy muiden tekemät päätökset. Jälkikäteen on turha enää narista.
Ujoushan liittyy uusien tilanteiden ja ihmisten kohtaamiseen, ja hitaaseen lämpiämiseen, joten minun on vaikea kuvitella että kyseessä on ujous, jos työtoveri ei vuosien samassa kahvipöydässä istumisen jälkeen silti saa sanaa suustaan, eihän silloin enää ole kyseessä uusi tilanne tai ihminen.
Joku mainitsi kuinka ujosteli esittäytymistä kokouksessa tms., minäkin ujostelin ensimmäisillä kerroilla, mutta sitten tilanne oli tuttu, joten ei se enää ujostuta. Toki mietin myös mitä sanon missäkin esittelyssä, toki, että ihmiset saavat minusta tilanteen kannalta relevantit tiedot.
Lasten kanssa jotkut ovat kyllä niin hyökkäviä, että ymmärrän kyllä miksi jopa reippaammatkin lapset ovat heidän seurassaan varautuneempia.
Itseäni ei ainakaan ole koskaan ärsyttänyt ujot ja hiljaiset ihmiset, päinvastoin. Joskus lapsena ihailin todella paljon yhtä ujoa ystävääni, pidin häntä jotenkin todella fiksuna, hillittynä ja älykkäänä.
Nyt taas vanhempana huomaan itse olevani se hiljainen ja ujo tyyppi ja asia harmittaa. Lapsuudenystäväni taas on päässyt kuorestaan ja on aivan eri ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse erityisen ujo mutta en myöskään järin puhelias. Siksi koen ujojen seuran todella raskaaksi, koska siinä saan sitten itse pinnistellä viihdyttääkseni ujoa ja välttääkseni pitkiä, kiusallisia hiljaisuuksia. Lopulta olen aivan uuvuksissa. Pahin painajaiseni on joutua olemaan tällaisen henkilön kanssa kahdestaan.
Mitä kiusallista on hiljaisuudessa? Pitääkö olla jatkuva mölinä päällä? Voithan välttää ujojen seuraa. Tuskin hekään sinua kaipaavat.
Mulle hiljaisuus on merkki siitä, että kohtaaminen on ainakin tältä erää ohi. Ujojen kanssa kohtaaminen on yleensä ohi ennenkuin on oikeastaan alkanutkaan. Asia ei ole mulle kuitenkaan mikään ongelma vaan jätän toisen ihmisen rauhaan. Keksin oikein hyvin itselleni muutakin tekemistä kuin istua toisen kanssa hiljaa odottaen ajan kulumista.
Siis pitääkö sinun mielestäsi toisen ihmisen seurassa _koko ajan_ puhua?
Ei tietenkään silloin, jos ollaan tekemässä jotain, mikä ei edellytä puhumista. Vaikka pelataan jotain tai ollaan leffassa. Mutta jos ollaan vaikka vain kahvilla, niin koen hiljaisuuden merkiksi, että ei ole enää mitään puhuttavaa ja on aika kiittää seurasta ja lähteä pois.
Jotkut elää elämänsä kuin palkintopuudelit, esittäen koko ajan, näyttäen parhaat puolensa, kuin koko elämä olisi näytteillä.
Jos ujompi ihminen ei tee samoin, toinen saattaa tulkita asian niin, että ujo on joko omahyväinen, tai sillä on jotain salattavaa.
Erilaiset luonteet ei helposti ymmärrä toisiaan, ja siinä tulee väärinkäsityksiä ja aggressioita. Ihan turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ujo siirtää vastuun kanssakäymisestä ja tilanteesta muille ihmisille. Ujot ovat erittäin raskaita ihmisiä ja huonoa seuraa.
Tämä. Itsekin olen äärimmäisen introvertti, mutta en voi sietää ujoutta. Näin introverttina nimittäin huomaa erityisen hyvin sen että se ujo ei tee omaa osuuttaan siinä sosiaalisessa tilanteessa vaan on kuin joku lapsi jota muiden tulee hyysätä että tilanne jotenkin sujuu.
Opettelisivat näyttelemään, niin tässä kaikki muutkin ovat tehneet. Siviilissä sopii olla millainen on mutta töissä on kyettävä käyttäytymään.
Milloin käytössäännöt ovat muuttuneet sellaisiksi, että pitäisi osata puhua joka tilanteessa?
Minun lapsuudessani arvostettiin hiljaisuutta. Liiallista puheliaisuutta pidettiin häiritsevämpänä kuin hiljaisuutta.
Hiljainen ihminen ei häiritse ketään. Muut saavat rauhassa keskittyä omiin juttuihinsa.
Puheliaat keskeyttävät muiden työt ja ajatukset omilla jaaritteluillaan. He eivät pysy asiassa useinkaan eivätkä anna muille suunvuoroa. He käyttävät kovaa ääntä.Missä vaiheessa on alettu ajatella niin, että tuollainen käytös on muka parempaa kuin hiljaisuus?
Jos pääasia tosiaan on jatkuva höpötys ja äänen tuottaminen, niin eikö sitten ole jo yhdentekevää, vaikka puhuisi siansaksaa?
En tiedä missä kivenkolossa olet lapsuutesi viettänyt ja koska. Mutta jos nyt vaikka luet käytösoppaita viimeisen 200 vuoden ajalta, hyviin seuratapoihin on kyllä kuulunut kyky ylläpitää miellyttävää ja henkevää keskustelua sosiaalisissa tilanteissa.
Tietenkään tarkoitus ei ole vain äännellä, nimenomaan täytyy kyetä keskustelemaan miellyttävästi ja kiinnostavasti.
LASTEN kuuluu näkyä mutta ei kuulua.
Alue: Aihe vapaa
Milloin käytössäännöt ovat muuttuneet sellaisiksi, että pitäisi osata puhua joka tilanteessa?
Minun lapsuudessani arvostettiin hiljaisuutta. Liiallista puheliaisuutta pidettiin häiritsevämpänä kuin hiljaisuutta.
Hiljainen ihminen ei häiritse ketään. Muut saavat rauhassa keskittyä omiin juttuihinsa.
Puheliaat keskeyttävät muiden työt ja ajatukset omilla jaaritteluillaan. He eivät pysy asiassa useinkaan eivätkä anna muille suunvuoroa. He käyttävät kovaa ääntä.
Missä vaiheessa on alettu ajatella niin, että tuollainen käytös on muka parempaa kuin hiljaisuus?
Jos pääasia tosiaan on jatkuva höpötys ja äänen tuottaminen, niin eikö sitten ole jo yhdentekevää, vaikka puhuisi siansaksaa?