Miksi ujous ärsyttää ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisiakin?

Ujous on temperamenttipiirre, joka liittyy uusien asioiden kotaamiseen. Uusien ihmisten joukossa ja yllättävissä tilanteissa ujon ihmisen ujous tulee näkyviin, eli hän suhtautuu tällaisiin tilanteisiin ujostellen, ei innokkaasti ja avoimesti. 

Ujous ei tarkoita tuppisuuna olemista tuttujen ihmisten joukossa, eikä se tarkoita paniikkihäiriötä. Ujo ihminen ei saa uusissa tilanteissa paniikkikohtausta, häntä vain ujostuttaa. Hän ei myöskään ole mykkä, vaan voi hyvinkin olla vallan mainiota seuraa. Tyttärelläni oli aikoinaan ujo ystävätär ja minusta hän oli oikein kiva tyttö ja hyvä kaveri, fiksu jne. Ihan samanlainen kikatteleva typykkä kuin muutkin, mutta ujosteli selvästi vieraita ihmisiä enemmän kuin muut lapset.

No työelämässä ei jaksaisi kuokalla kaivaa toisesta sitä aloitekykyä, jota siitä työssä vaaditaan. Käytännössä siis jonkun toisen pitää nähdä ekstravaivaa sen ujon palkan eteen, mikä ei ole reilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole itse erityisen ujo mutta en myöskään järin puhelias. Siksi koen ujojen seuran todella raskaaksi, koska siinä saan sitten itse pinnistellä viihdyttääkseni ujoa ja välttääkseni pitkiä, kiusallisia hiljaisuuksia. Lopulta olen aivan uuvuksissa. Pahin painajaiseni on joutua olemaan tällaisen henkilön kanssa kahdestaan.

Mitä kiusallista on hiljaisuudessa? Pitääkö olla jatkuva mölinä päällä? Voithan välttää ujojen seuraa. Tuskin hekään sinua kaipaavat.

Voi kuule, niin minä vältänkin. Valitettavasti aina ei pysty, koska minä noudatan tiettyjä sosiaalisia pelisääntöjä, toisin kuin ne ujot. Mutta todellakaan en hakeudu seuraan, älä pelkää.

Vierailija kirjoitti:

No ehkä se on rasittavaa, ku helposti ujot koetaan että se ei viihdy seurassa? Itse ainakin ajattelen niin, mikä on tosi ristiriitasta koska itse olen tosi usein se, joka on hiljaa. Ekaks lamaannun siitä ku kaikki on puheliaita, en saa suunvuoroa, sitt en enää jaksa keskittyä kuuntelemaankaan ja sit ku kaikki rauhottuu eikä koko ajan olla pitämässä puheenvuoroa, oon jo niin omissa maailmoissa että en enää tajuakaan että mulla olis mahiksia puhua ku viimeinki kaikki muut on hiljaa.

Mutt sit ku ite oon puhelias ja joku istuu hiljaa, koen, että tätä hiljaista tyyppiä ärsyttää. Varsinki, jos se on kännykkä kädessä. Ite siis en todellakaa näprää seurassa kännykkää, ellen sit oo parhaimpien kavereiden kaa joiden seuras voi olla rennosti.

Hyvin kirjoitettu. Mä ainakin koen ujon seuran niin, että ujo toivoo mun häipyvän jonnekin huitsin nevadaan. Yleensä poistunkin paikalta, jos se on mahdollista, tai sitten tosiaan otan kännykän käteen ja olen kuin olisin yksin. 

Pieni ujous ei haittaa, siis että jos on vähän hiljainen, takeltelee, jännittää, mutta kuitenkin hymyilee ja yrittää vastata... Jos toinen on "liian" ujo, että vaan olla möllöttää vakavana hiljaa ja ei yritä mitenkään reagoida, niin se on ärsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

No työelämässä ei jaksaisi kuokalla kaivaa toisesta sitä aloitekykyä, jota siitä työssä vaaditaan. Käytännössä siis jonkun toisen pitää nähdä ekstravaivaa sen ujon palkan eteen, mikä ei ole reilua.

Miten aloitekyky liittyy ujouteen? Minkälaisessa työssä?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se ärsyttää, kun toinen osaa käyttäytyä, ja itselle valitetaan jatkuvasti.

Koska tällä foormumilla ei voi vastata ensimmäiseen viestiin niin jäin ihmettelemään sitä, että kuinka muka ujo ja hiljainen ei voisi reagoida tarpeen tullen nopeasti? Eihän ujo ja hiljainen kotonakaan katso kun ruoka kiehuu hellalla yli.

Kaikki eivät jaksa näitä joka paikan supliikkihenkilöitä, joilla on kyllä mielipiteensä asiasta kuin asiasta ja kaikki joutuvat kuuntelemaan sen. Sen sijaan monesti supliikkihenkilön asiaosaamisessa ja ylipäänsä sosiaalisuudessakin voi olla toivomisen varaa. Kun maito kiehuu hellalla yli niin ei se auta vaikka supliikkihenkilö puhuisi niin, että yrittäisi saada tungettua mahdollisimman monta sanaa minuuttiin.

Vierailija kirjoitti:

No työelämässä ei jaksaisi kuokalla kaivaa toisesta sitä aloitekykyä, jota siitä työssä vaaditaan. Käytännössä siis jonkun toisen pitää nähdä ekstravaivaa sen ujon palkan eteen, mikä ei ole reilua.

Ujous ei todellakaan tarkota samaa kuin aloitekyvyttömyys. Ujo voi työskennellä jopa asiakaspalvelussa ilman suurempia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Mietin mitä eroa on ujolla ja sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivällä? Ymmärrän, että ujous on temperamenttipiirre, kun taas fobiat syntyvät myöhemmin elämässä? Toinen on myös diagnoosi johon saa hoitoa. Eikö niissä ole paljon samaa kuitenkin, esim. molempiin voi liittyä paniikkihäiriötä. Erottaako ihminen itse kummasta on kyse? Erottaako ammattilaiset? Näillehän ei taida hirveästi voida mitään, joten hyväksytään toisemme. Omissa piireissä ujot ovat usein sosiaalisesti taitavia ja hyviä ystäviä. Sitten on vielä introvettiys.

Olen introvertti ja myös varmasti myös jonkun mielestä ujokin, koska en halua olla suuna päänä jos minulla ei ole ihan oikeasti asiaa toiselle. En ole ikinä osannut pitää small talkista, mutta väännän sitä, jotta toiselle tulisi hyvä mieli.

Sosiaalisten tilanteiden pelosta en ole kärsinyt koskaan. Olen pikemminkin sellainen ihminen, joka keskittyy ja rauhoittuu kun käsillä on jotain minulle merkityksellistä ja tärkeää. Suurelle ihmisjoukolle esiintyminen ei ole minulle mikään ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No työelämässä ei jaksaisi kuokalla kaivaa toisesta sitä aloitekykyä, jota siitä työssä vaaditaan. Käytännössä siis jonkun toisen pitää nähdä ekstravaivaa sen ujon palkan eteen, mikä ei ole reilua.

Miten aloitekyky liittyy ujouteen? Minkälaisessa työssä?

Häh?? Itse ex-ujona tiedän, että ujoilla on tapana töllötellä ihan passiivisina odottamassa, että joku heitä parempi ihminen kertoo, miten homma tehdään & miten asiat noin yleensäkin maailmankaikkeudessa on. Hävettää ajatella, millainen riippa olen joskus ollut töissä.

Vierailija kirjoitti:

Koska ujo siirtää vastuun kanssakäymisestä ja tilanteesta muille ihmisille. Ujot ovat erittäin raskaita ihmisiä ja huonoa seuraa.

Tämä. Itsekin olen äärimmäisen introvertti, mutta en voi sietää ujoutta. Näin introverttina nimittäin huomaa erityisen hyvin sen että se ujo ei tee omaa osuuttaan siinä sosiaalisessa tilanteessa vaan on kuin joku lapsi jota muiden tulee hyysätä että tilanne jotenkin sujuu.

Opettelisivat näyttelemään, niin tässä kaikki muutkin ovat tehneet. Siviilissä sopii olla millainen on mutta töissä on kyettävä käyttäytymään.

Vierailija kirjoitti:

Ujot ovat älykkäitä. Harkitsevia.

Sosiaalisia, vaikka toisin väitetään. Osaavat kuunnella. Toisin kuin suupaltit, ovat koko ajan äänessä. Se epäsosiaalista.

Yleistät. Kaikki hiljaiset eivät ole ujoja, tai kaikki hyvät kuuntelijat. Itse olen erittäin introvertti ja mieluummin kuuntelen kuin puhun mutta en ole vähimmässäkään määrin ujo.

Ujous on tosi raskasta muille ihmisille, kun se ujon jännittäminen ja "haluaisin sanoa mutta en uskalla" oikein tihkuu sen joka huokosesta. Sitten saa ponnistella hiki hatussa että vetäisi sitä riipaa perässään keskustelussa -työelämässä katsos on pakko välillä keskustella, aina ei voi vaan kuunnella.

Hyviin käytöstapoihin kuuluu myös se, että osaa keskustella miellyttävästi. Jos on liian ujo siihen, on mentävä terapiaan ja opeteltava. Ei pidä olla taakkana muille.

Täytyy olla todellä läheinen ihminen, ettei hiljaiset hetket ole kiusallisia. Ja niiden hiljaisten hetkien välttely on vain sen toisen harteilla. Todella raskasta. Välttelen ujoja, jos mitenkään pystyn.

Vierailija kirjoitti:

Ujot ovat älykkäitä. Harkitsevia.

Sosiaalisia, vaikka toisin väitetään. Osaavat kuunnella. Toisin kuin suupaltit, ovat koko ajan äänessä. Se epäsosiaalista.

Ei pidä paikkaansa. Olin lapsena ja nuorena ujo, eikä se todellakaan tarkoittanut, että olisin ollut hyvä kuuntelija. Päinvastoin, ajatukseni kiersivät koko ajan vain itseni ja oman jännitykseni ympärillä. Esimerkiksi ihan perus-esittäytymiskierros jossain ryhmässä oli sitä, että mietin koko ajan mielessäni, mitä sanon omalla vuorollani ja jännitin sitä. En edes kuullut muiden esittäytymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Koska ujo siirtää vastuun kanssakäymisestä ja tilanteesta muille ihmisille. Ujot ovat erittäin raskaita ihmisiä ja huonoa seuraa.

Kyllä hölösuidenkin pitäisi vähitellen opetella ottamaan vastuuta omista tunteistaan eikä syytellä muita.

Vierailija kirjoitti:

En ole itse erityisen ujo mutta en myöskään järin puhelias. Siksi koen ujojen seuran todella raskaaksi, koska siinä saan sitten itse pinnistellä viihdyttääkseni ujoa ja välttääkseni pitkiä, kiusallisia hiljaisuuksia. Lopulta olen aivan uuvuksissa. Pahin painajaiseni on joutua olemaan tällaisen henkilön kanssa kahdestaan.

Sama. Itse olen tyyni, rauhallinen ja hiljaisen itsevarma. Seurassa sitten kaikki ujot (ja kakarat ja koirat) liimaantuvat minuun koska kokevat minut turvalliseksi. Tosi kiva joutua toimimaan hoitotätinä aikuisille ihmisille.

Hiljaisuus ei minua vaivaa, jos se ei vaivaa toista. Meitä itsevarmoja hiljaisia on loppujen lopuksi paljon. Mutta näistä ujoista niin usein näkee että voi kuinka ne tahtoisivat jutella ja ottaa kontaktia mutta mitään ei tule ulos.

Jokaisen pitäisi sosiaalisessa tilanteessa "pull one's own weight", kuten sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ujo siirtää vastuun kanssakäymisestä ja tilanteesta muille ihmisille. Ujot ovat erittäin raskaita ihmisiä ja huonoa seuraa.

Kyllä hölösuidenkin pitäisi vähitellen opetella ottamaan vastuuta omista tunteistaan eikä syytellä muita.

No mutkun tämähän tämä. Hölösuilla ei ole edes aikaa syytellä muita kun asiat vain ovat mielenkiintoista ja mennään jo, jäitkö junasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se ärsyttää, kun toinen osaa käyttäytyä, ja itselle valitetaan jatkuvasti.

Koska tällä foormumilla ei voi vastata ensimmäiseen viestiin niin jäin ihmettelemään sitä, että kuinka muka ujo ja hiljainen ei voisi reagoida tarpeen tullen nopeasti? Eihän ujo ja hiljainen kotonakaan katso kun ruoka kiehuu hellalla yli.

Kaikki eivät jaksa näitä joka paikan supliikkihenkilöitä, joilla on kyllä mielipiteensä asiasta kuin asiasta ja kaikki joutuvat kuuntelemaan sen. Sen sijaan monesti supliikkihenkilön asiaosaamisessa ja ylipäänsä sosiaalisuudessakin voi olla toivomisen varaa. Kun maito kiehuu hellalla yli niin ei se auta vaikka supliikkihenkilö puhuisi niin, että yrittäisi saada tungettua mahdollisimman monta sanaa minuuttiin.

Miksi taas kerran piti verrata ujoutta ja hölösuisuutta? Ihminen voi olla hyvinkin hiljainen olematta ujo. Ja ujo voi olla kovinkin supliikki tutussa porukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ujo siirtää vastuun kanssakäymisestä ja tilanteesta muille ihmisille. Ujot ovat erittäin raskaita ihmisiä ja huonoa seuraa.

Kyllä hölösuidenkin pitäisi vähitellen opetella ottamaan vastuuta omista tunteistaan eikä syytellä muita.

Ujon vastakohta ei ole hölösuisuus. Ihminen voi olla hiljainen olematta ujo. Ujon vastakohta on itsevarma. Ihminen voi tuntea olonsa itsevarmaksi vaikka olisi mykkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No työelämässä ei jaksaisi kuokalla kaivaa toisesta sitä aloitekykyä, jota siitä työssä vaaditaan. Käytännössä siis jonkun toisen pitää nähdä ekstravaivaa sen ujon palkan eteen, mikä ei ole reilua.

Miten aloitekyky liittyy ujouteen? Minkälaisessa työssä?

Häh?? Itse ex-ujona tiedän, että ujoilla on tapana töllötellä ihan passiivisina odottamassa, että joku heitä parempi ihminen kertoo, miten homma tehdään & miten asiat noin yleensäkin maailmankaikkeudessa on. Hävettää ajatella, millainen riippa olen joskus ollut töissä.

Häh? Ei kai mitään ex-ujoa ole olemassakaan. Se on temperamenttipiirre, joka tulee syntymässä ihmiseen. Fobioista voi päästä eroon, ne ovat eri asia. Sulla on kyllä muitakin ongelmia, jos on pitänyt koko maailmankaikkeuden tilaa selittää. Joka työssä pitääkin aluksi selittää miten hommat hoidetaan. Se on perehdyttämistä. Mutta jatka ujojen dissaamista, jos se sua lämmittää.