Tunnustus: manipuloin ihastukseni kanssani parisuhteeseen
Lyhyestä virsi kaunis: olen kaukana hänen "tasostaan", ja hän tiesi sen. Olosuhteiden pakosta joutui olemaan kanssani paljon tekemisissä. Aloin tahallisesti nakertaa hänen itsetuntoaan. Pieni piikki siellä, toinen täällä, sopivan huomaamattomasti. Aika äkkiä se alkoi tepsiä. Alkoi epäillä omaa tasoaan, kun minä (alempitasoinen) osoitin, ettei hän ole mitenkään kummoinen. Lopulta se olin minä, joka sai torjua hänet muutaman kerran (tiesin, ettei hän luovuta). Hän on riippuvainen kehuistani, ja siksi saan manipuloitua hänen mielialojaan ihan miten lystään. Nyt kun valloitus on tehty, en oikeastaan halua häntä enää. Tavalliset ihmiset nyt vaan ovat tosi tylsiä. Olen jo väläytellyt eron mahdollisuutta, ja hän on ihan hajalla siitä. Nautin.
Kommentit (69)
Joo. Minun pomoni yritti vuoden ajan saada pasmani sekaisin, en tiedä miksi. Vaihdoin firmaa ja nyt nakertelen hänen firmastaan palasia pois tämän isomman kilpailijan kautta.
Sitä niittää mitä kylvää jne.
Tee mitä haluat, mutta ole teoistasi rehellinen. Ole rehellinen itsellesi - muutoin olet vain hölmö joka pettää itseään.
Nyt muutan itsepetossanasi rehelliseen muotoon:
1. Tuo ei ole "parisuhde", tuo on orjasuhde.
2. Hän ei ole "ihastuksesi", hän on vihastuksesi, siis sinä vihaat häntä, koska ethän sinä muutoin kohtelisi häntä väkivalloin. Mitä todennäköisimmin vihaat myös itseäsi.
3. Et "nauti", vaan kärsit. Jos saa "nautintoa" muiden kärsimyksestä niin siinä on kyse vain siitä että sillä sadismilla onnistuu huijaamaan aivot pois omasta kärsimyksestä. Olet varmaan huijannut tietoisuuttasi pois kärsimyksestäsi jo vuosikausia. Jatka samaan tapaan jos tahdot loppuikäsi olla oman itsesi hölmö uhri. Suosittelen kyllä tekemään päinvastoin, siis pelasta itsesi itseltäsi, paranna kärsimyksesi jota olet vuosikausia pakoillut. Aivan sama mitä "ihastuksellesi" tapahtuu, itseäsi sinä kohtelet paljon pahemmin kuin häntä.
Mitä jos menisit vaikka ihan terapiaan, eihän tuollainen normaalia käytöstä ole,
Psykopaatti ei voita jos uhrille on parempi tarjolla.
Terveet suhteet ei perustu valta-asetteluun, joten sinä ap olet lähtökohtaisesti viallinen.
Teidän suhteessa vain sinä ap olet viallinen.
Narsismista ja Psykopatiasta jotakin ymmärtävänä väitän aloitusta provoksi...
Tarinassa vaan on muutama ristiriitaisuus ja epäjohdonmukaisuus joka ei istu kumpaankaan taudinkuvaan ;-)
Ihan hyvä yritys silti
Tuollainen ei tule kestämään kauaa. Tasoerot tasoittuvat oikeastaan aina luonnollista tietä, ellet sitten pysty kontrolloimaan täysin kumppanisi menoja ja ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Minun pomoni yritti vuoden ajan saada pasmani sekaisin, en tiedä miksi. Vaihdoin firmaa ja nyt nakertelen hänen firmastaan palasia pois tämän isomman kilpailijan kautta.
Sitä niittää mitä kylvää jne.
En ole ensimmäistä kertaa näissä kuvioissa. Älykkäin voittaa aina.
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Narsismista ja Psykopatiasta jotakin ymmärtävänä väitän aloitusta provoksi...
Tarinassa vaan on muutama ristiriitaisuus ja epäjohdonmukaisuus joka ei istu kumpaankaan taudinkuvaan ;-)Ihan hyvä yritys silti
Muuten hyvä, mutten ole narsisti enkä psykopaatti. Haluatko yrittää uudelleen?
Olet varmaan narsisti. Mene hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Tee mitä haluat, mutta ole teoistasi rehellinen. Ole rehellinen itsellesi - muutoin olet vain hölmö joka pettää itseään.
Nyt muutan itsepetossanasi rehelliseen muotoon:
1. Tuo ei ole "parisuhde", tuo on orjasuhde.
2. Hän ei ole "ihastuksesi", hän on vihastuksesi, siis sinä vihaat häntä, koska ethän sinä muutoin kohtelisi häntä väkivalloin. Mitä todennäköisimmin vihaat myös itseäsi.
3. Et "nauti", vaan kärsit. Jos saa "nautintoa" muiden kärsimyksestä niin siinä on kyse vain siitä että sillä sadismilla onnistuu huijaamaan aivot pois omasta kärsimyksestä. Olet varmaan huijannut tietoisuuttasi pois kärsimyksestäsi jo vuosikausia. Jatka samaan tapaan jos tahdot loppuikäsi olla oman itsesi hölmö uhri. Suosittelen kyllä tekemään päinvastoin, siis pelasta itsesi itseltäsi, paranna kärsimyksesi jota olet vuosikausia pakoillut. Aivan sama mitä "ihastuksellesi" tapahtuu, itseäsi sinä kohtelet paljon pahemmin kuin häntä.
Ihan ihme lässynläätä. En kärsi. En ole koskaan kärsinyt. Mitä ihmeen keittiöpsykologeja tänne on pesiytynyt?
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatti ei voita jos uhrille on parempi tarjolla.
Jos meinaat, että olen psykopaatti, palaa keittiöpsykologian kirjojesi ääreen.
Tuo "uhri" ei edes haaveile paremmasta. Ei osaa.
Vai onko sinullakin jotakin prinsessaharhoja? Prinssi kiiltävässä haarniskassaan tulee pelastamaan pienen avuttoman prinsessan pahalta lohikäärmeeltä? Kasva aikuiseksi.
Tämä suhde päättyy vain, jos minä niin haluan. Niin yksinkertaista se on. Ja alan haluta, koska tässä on tylsää olla.
Eli siis olet lukenut pari nettiartikkelia negaamisesta ja sitten kirjoitit lyhyen fanfictionin.
Kun tuo uhrisi tuosta tokenee ja jatkaa elämää, hän muistaa sinut vaan outona ilkeänä ihmisenä ja huokaisee helpotuksesta kun pääsi nopeasti eroon. Niin kuin kaikki uhrisi. Kukaan ei muistele sua hyvällä, ihan yksin ihailet omia manipulointitaitojas (siis vau..). Loppujen lopuksi olet aina ikuinen häviäjä, kun joudut olemaan sinä. Muut osaavat rakastaa, antaa ja saada rakkautta, elää normaalia hyvää elämää. Sinä et tästä mitään ymmärrä, ja purat sitä muihin. Parempi olisi hankkia apua itsellesi!
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ei tule kestämään kauaa. Tasoerot tasoittuvat oikeastaan aina luonnollista tietä, ellet sitten pysty kontrolloimaan täysin kumppanisi menoja ja ajatuksia.
Sehän tässä tyydyttääkin. Kauniit naiset kuvittelevat olevansa jotakin ihmeellistä. Kun niille osoittaa, etteivät ole, hajoavat aivan täysin. Otetaan niiltä pois se, jonka ympärille ne on identitettinsä rakentaneet. Oikeastaan teen palveluksen: ei tarvitse pettyä sitten kun rupsahtaa vanhuuttaan, kun tajuaa jo kauan sitä ennen, ettei ole mitään ihmeellistä.
Klassista psykopatiaa joko huonosti naamioituna tai melkein onnistuneesti teeskenneltynä.
Okei.