Miksi kympin oppilaat luhistuvat henkisesti niin helposti työelämässä?

Koulumaailmassa pystyy itse vaikuttamaan menestykseen ahkeralla opiskelulla mutta työelämässä ja elämässä yleensä voi tulla tilanteita ja pettymyksiä mihin ei voi itse vaikuttaa.

UP

Vierailija kirjoitti:

Tässä ja kaikkialla muuallakin "kympin tytöt" ovat aina "ulkoaopettelijoita". AINA. Tyttöhän ei voi saada hyviä numeroita siksi, koska on älykäs ja lahjakas, kun taas kympin pojilla tilanne on päinvastoin. Varsinkin jos hyviä numeroita saava tyttö on keskimääräistä herkempi tai arempi, hän on jokaikisen mielestä pelkkä ulkoaopettelija eikä menestyminen voi mitenkään johtua älystä tai lahjakkuudesta. Herkkien poikien kohdalla ei tehdä tätäkään oletusta automaattisesti. Ohis.

Niin no, usein poikein kohdalla huonot arvosanatkaan eivät syö sitä arvostusta, vaan on "sääli, että tuollainen hiomaton timantti on olosuhteiden uhri".

En ole ikinä jaksanut sitä "lukemattomuus"-kerrointa, mitä kouluelämässä arvosanoihin liitettiin. Eli kasi puoli oli jotenkin arvokkaampi, kun sen saavutti ei-niin hikarin maineessa oleva.

On ollut ihan kiva huomata, että omasta lukiosta moni "kympin-ulkoaopettelija-tyttö" on pärjännyt ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Liiallisen perfektionismin kasaamat paineet. Työelämä tuo vastuukysymykset mukaan eri tavalla kun koulumaailma, jolloin virheiden pelko aiheuttaa psyykkistä kuormaa.

Reaalimaailmassa virheitä tapahtuu ja ne ovat osa elämää, mutta kun aivot on nuoresta pitäen viritetty siihen tiettyyn täydellisyyden tavoitteluun (mikä on monesti työelämässä mahdotonta), käy monelle näin ellei osaa käsitellä asiaa ja hyväksyä eroja työ- ja koulumaailman välillä. Osalla aikuistuminen tuo mukanaan tuon virheiden hyväksymisen, osalla ei.

Terv. nimim. kympin tyttö

Tässä se on aika hyvin kiteytetty.

Pitää uskaltaa epäonnistua, mutta silti olla voittajatyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Koulumaailmassa pystyy itse vaikuttamaan menestykseen ahkeralla opiskelulla mutta työelämässä ja elämässä yleensä voi tulla tilanteita ja pettymyksiä mihin ei voi itse vaikuttaa.

Käytännön työssä seulotaan kuka lopultakin on tekijä ja kuka ei.

Pätee ammattiin kuin ammattiin.

Kasin oppilaissakin on isot erot. Toinen olisi voinut olla se kympin oppilas, jos olisi nähnyt koulun eteen yhtään vaivaa ja toisen panostamiset taas eivät ole riittäneet kasia parempaan.

Itse olin se kympin tyttö, joka oikeasti sai lähes paniikkikohtauksen ysillä alkavista numeroista ja huonommista olisi tullut varmaan täydellinen romahdus. Syy oli yksinkertaisesti se, että siitä 9,5 kokeestakin tuli kotona huudot.

Työelämässä on sujunut hyvin, mutta oon myös oppinut sanomaan ei, jos joku laiskempi on yrittäny käyttää hyväksi tunnollisuutta tehtävien tekemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan puhuttiin kympin oppilaista, ei kympin tytöistä. Vai onko niin, että kympin pojat pääsevät työelämässä helpommalla?

Minulla on ns. kympin poika. Ihan hyvin tuo tuntuu pärjäilevän. Ei ole hajoillut minkään takia. 

Kuuntelin juuri kirjaa missä puhuttiin Piilaakson vaatimuksista. Siellähän osassa kaupungeista ( kuten Cupertinon ja Palo Alton) oli tämä asia herättänyt kovasti puhetta, kun yhdeksän nuorta koululaista riisti pienellä aikaa hengen itseltään.

Nuo paikat ovat tunnettuja "tiikeriäitien lapsistaan".

Kaikki tuntemani kympin oppilaat ovat pärjääjiä. On totuttu tekemään töitä, ratkomaan ongelmia ja organisoimaan omaa ajankäyttöä jo sieltä kouluajasta.

Työt on vaativia, mutta samoilla ihmisillä on monia harrastuksia jotka auttaa palautumaan, usein liikunta ja musiikki.

Itselläni on samat, ja olen kympin ja kuuden ällän oppilas, ja mukavasti menee.

Koska maailmassa on tietoa ja tietoa ja sitten on käytönnön elämää. MIkään koulu ei valmista ihmistä todellisuuteen. Opiskeleminen on ihmisen psykologista valmentamista osaksi yhteiskunnan koneistoa, jonka orjana ollaan kuolemaan asti.

Oon herkkänä ja arkana entisenä *hikkenä* (taitaa ehkä kallistua fobiaankin) niin monissa vesissä keitetty, että jollain lailla turtunutkin vastoinkäymisiin (en vedä ranteita auki joka käänteessä), muodostanut oman pienen seesteisen maailmani, erakoitunutkin. Jonkun mielestä ehkä surullista, mutta nyt mulla on hyvä olla, kun en enää taistele vastaan ja ole katkera. Nautin elämästä näillä eväillä, jotka mulla on. Mulla on pari hyvää ystävää, kani ja pieni yksiö. Enempää en voisi toivoa.

Onko sulla lähteitä tälle? Tutkimusten mukaan koulumenestys korreloi kyllä muunkin menestyksenkin kanssa. Kiinnität vaan vahingoniloista huomiota siihen, että joku lahjakas epäonnistuu ja siksi asia vaikuttaa tuolta sinusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan puhuttiin kympin oppilaista, ei kympin tytöistä. Vai onko niin, että kympin pojat pääsevät työelämässä helpommalla?

Minulla on ns. kympin poika. Ihan hyvin tuo tuntuu pärjäilevän. Ei ole hajoillut minkään takia. 

Minun kympin poika voi hyvin eikä hajoile myöskään. Jos hän tulee pärjäämään työelämässä, ainekset näkyvät jo nyt. Hän hoitaa asiallisesti koulunsa, harrastaa monipuolisesti, on sosiaalinen ja pidetty. Ja on työteliäs, tekee töitä välillä iltaisin ja viikonloppuisin. Ja kaiken tämän rauhallisesti, rennosti ja pingottamatta.

UP

Kyseessä on psykologisen kontrollin tuomat ongelmat https://srcd.onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/cdep.12063

Tässä on vertailtu Yhdysvaltalaista ja Kiinalaista kasvatustyyliä. Molemmissa on toki äidin antamaa lämpöä, mutta Kiinassa arvostellaan enemmän. Kiinalaisilla on silloin paremmat akateemiset tulokset, mutta heidän psyykensä hajoaa sitten aikuisuuden kynnyksellä. Aikuisuus alkaa nykyisin noin 30-ikävuoden tienoilla.

Teki niin tai näin niin aina väärinpäin.

Meillä oli luokkakokous hiljattain ja kyllä ne kympin oppilaat oli päässeet pisimmälle elämässään, väitelleet tohtoreiksi ym.

Ne huonoimmat oppilaat ovat vaan kadonneet jonnekin, kukaan ei tiedä mihin...

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuntemani kympin oppilaat ovat pärjääjiä. On totuttu tekemään töitä, ratkomaan ongelmia ja organisoimaan omaa ajankäyttöä jo sieltä kouluajasta.

Työt on vaativia, mutta samoilla ihmisillä on monia harrastuksia jotka auttaa palautumaan, usein liikunta ja musiikki.

Itselläni on samat, ja olen kympin ja kuuden ällän oppilas, ja mukavasti menee.

Kuuntelehan Ronja Salmen jakso kympin tytöistä, tiedän, että kympin oppilaat osaavat hakea tietoa myös oman kokemusmaailmansa ulkopuolelta. Tuolta löytyy sitä.

UP

Vierailija kirjoitti:

Tässä ja kaikkialla muuallakin "kympin tytöt" ovat aina "ulkoaopettelijoita". AINA. Tyttöhän ei voi saada hyviä numeroita siksi, koska on älykäs ja lahjakas, kun taas kympin pojilla tilanne on päinvastoin. Varsinkin jos hyviä numeroita saava tyttö on keskimääräistä herkempi tai arempi, hän on jokaikisen mielestä pelkkä ulkoaopettelija eikä menestyminen voi mitenkään johtua älystä tai lahjakkuudesta. Herkkien poikien kohdalla ei tehdä tätäkään oletusta automaattisesti. Ohis.

Wow, luulin, että tälleen ajateltiin silloin 80/90-luvuilla. Tytöt olivat vain ahkeria opettajien mielistelijoitä, ja jos poika sai paremman numeron kuin kasi, niin heti tituleerattiin pikkuprofessoriksi, tai kielitieteilijäksi. 

Kateellisten panettelua sanoisin. Pitäisi olettaa hyviä asioita toisista niiden ansioiden vuoksi eikä ensimmäisenä olla ampumassa alas. Tajuaakohan väki että toisten vähättely kuulostaa niin katkeralta ja kateelliselta? 

Ps. tyypillistä tässä maassa