Miksi kympin oppilaat luhistuvat henkisesti niin helposti työelämässä?

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla lähteitä tälle? Tutkimusten mukaan koulumenestys korreloi kyllä muunkin menestyksenkin kanssa. Kiinnität vaan vahingoniloista huomiota siihen, että joku lahjakas epäonnistuu ja siksi asia vaikuttaa tuolta sinusta. 

Miten joku kehtaa pyytää lähteitä väitteelle ja samalla itse väittää että AP on vahingoniloinen ja nauttii lahjakkaiden epäonnistumisesta? Sinulta ei voi edes pyytää lähteitä, sillä väität tietäväsi AP:n ajatukset paremmin kuin hän itse.

Romahdin ekassa työssäni kun yritin tehdä kaiken oikein, nopeasti, tehokkaasti, kysymättä apua, ajatuksia lukien ja täyttämällä pomon toiveet joita hän ei vielä itsekään tiennyt. Loppujen lopuksi mikään ei ollut riittävästi, kaikki mitä tein oli väärin, olin yksin ylitöissä klo 11 saakka, ja työni olisi pitänyt tehdä vielä nopeammin, virheettömämmin ja tehokkaammin. Täydellinen mahalasku 1,5 vuden aikana valmistumisesta, tuon jälkeen istuin kotona 2 kk itkien väsymystä.

Nyt uudessa työssä otan paljon rennommin, ihan sama jos irtisanovat. Kotona istuminen on kivempaa kuin töissä kärsiminen. Ihmeen kaupalla teen nyt vähemmän töitä, hölötän työkavereiden kanssa joutavia, otan kaikista ylitöistäni palkan, ja nyt 'kusipäistyttyäni' minusta tykätään työyhteisössä paljon paremmin kuin ylisuorittavana hikarina. Olisi pitänyt koulussakin vetää läskiksi, tuota tämä maailma arvostaa.

Terv. dippainssi

Kympin oppilaat eivät mitenkään välttämättä edes hakeudu työelämään. Usein ovat sen verran älykkäitä, että osaavat ajatella itsekin eivätkä siten ajaudu hierarkiakisoihin tai rahanperässäjuoksijoiksi. Yritysmaailma taas ei pärjäisi ilman kasin ihmisiä, jotka jaksavat raataa kuvitteellisten tavoitteiden eteen.

Arvosanoilla ei ole mitään tekemistä henkisen kantin kanssa. Luonne kehittyy jo lapsuuden ja nuoruuden kotiolosuhteissa. Terkuin, rautainen kympin tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Romahdin ekassa työssäni kun yritin tehdä kaiken oikein, nopeasti, tehokkaasti, kysymättä apua, ajatuksia lukien ja täyttämällä pomon toiveet joita hän ei vielä itsekään tiennyt. Loppujen lopuksi mikään ei ollut riittävästi, kaikki mitä tein oli väärin, olin yksin ylitöissä klo 11 saakka, ja työni olisi pitänyt tehdä vielä nopeammin, virheettömämmin ja tehokkaammin. Täydellinen mahalasku 1,5 vuden aikana valmistumisesta, tuon jälkeen istuin kotona 2 kk itkien väsymystä.

Nyt uudessa työssä otan paljon rennommin, ihan sama jos irtisanovat. Kotona istuminen on kivempaa kuin töissä kärsiminen. Ihmeen kaupalla teen nyt vähemmän töitä, hölötän työkavereiden kanssa joutavia, otan kaikista ylitöistäni palkan, ja nyt 'kusipäistyttyäni' minusta tykätään työyhteisössä paljon paremmin kuin ylisuorittavana hikarina. Olisi pitänyt koulussakin vetää läskiksi, tuota tämä maailma arvostaa.

Terv. dippainssi

Olen myös huomannut, että riittää kun aika ajoin vedän kympin suorituksen, että näytän miksi minulle maksetaan palkkaa. Muun ajan vedän kasin edestä, koska ei kukaan koko aikaa täysiä jaksa.

Samaa mieltä, että olisi koulussa pitänyt lintsata surutta, nillä numeroilla olisin sen kuitenkin saanut anteeksi. Oli niin paljon aivan jäätävän turhaa penkinkulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan puhuttiin kympin oppilaista, ei kympin tytöistä. Vai onko niin, että kympin pojat pääsevät työelämässä helpommalla?

Ei, mutta ne kympin pojat ovat jo koulussa usein rennompia, heille ysi kokeesta ei ole maailmanloppu. En tiedä muista, mutta omassa koulussani kympin tytöt olivat pääsääntöisesti herkkiä pingottajia, ja me pari kympin poikaa rentoja, ehkä vähän laiskojakin. Pärjäsin erittäin hyvän muistini avulla, riitti kun kuulin tai luin asian kerran niin se jäi päähän. 

Samat ominaisuudet pysyvät ihmisissä koulun loputtuakin, joten ei ole mikään ihme, että myös yksi oman luokkani kympin tyttö on mt-syistä eläkkeellä. Minä ja se toinen kympin poika ollaan hyvissä asemissa työelämässä, melko rennoissa mutta ok-palkkaisissa julkisen alan johtotehtävissä.

Rehellisyyden nimessä täytyy myöntää, että se kaikkein hermoherkin ja pingottunein tyttö koulustamme on nyt professorina, joten kaiketi hänelläkin menee hyvin.

https://areena.yle.fi/1-4396999

Ronja Salmen podcast kympin tytöistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan puhuttiin kympin oppilaista, ei kympin tytöistä. Vai onko niin, että kympin pojat pääsevät työelämässä helpommalla?

Minulla on ns. kympin poika. Ihan hyvin tuo tuntuu pärjäilevän. Ei ole hajoillut minkään takia. 

Minun kympin poika voi hyvin eikä hajoile myöskään. Jos hän tulee pärjäämään työelämässä, ainekset näkyvät jo nyt. Hän hoitaa asiallisesti koulunsa, harrastaa monipuolisesti, on sosiaalinen ja pidetty. Ja on työteliäs, tekee töitä välillä iltaisin ja viikonloppuisin. Ja kaiken tämän rauhallisesti, rennosti ja pingottamatta.

Paneekin paljon ja kävi RUKin jo yläkoulussa.

Ei minua normi työ rasita, mutta kokeellinen tutkimustyö oli kieltämättä kasvattava kokemus, kun se on sarja jatkuvia epäonnistumisia. Siihen mennessä elämää olin tottunut onnistumaan heti kaikessa mihin uhrasin huomiotani.

Vierailija kirjoitti:

Arvosanoilla ei ole mitään tekemistä henkisen kantin kanssa. Luonne kehittyy jo lapsuuden ja nuoruuden kotiolosuhteissa. Terkuin, rautainen kympin tyttö.

Ehkä kaikesta kympin haluaminen on kiinni perfektionismissä. Itse olen 6L ylioppilas muttei kymppejä paljoakaan, keskityin haluamaani, paljon muuhunkin kuin kouluun ja koulussa sujuttelin läpi hyvän muistin avulla helposti. Kyky keskittyä olennaiseen on jatkunut työelämässä, siksi saa aikaan vieläkin paljon tärkeää ja jättää ne epäolennaiset perfektionisteille.

UP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvosanoilla ei ole mitään tekemistä henkisen kantin kanssa. Luonne kehittyy jo lapsuuden ja nuoruuden kotiolosuhteissa. Terkuin, rautainen kympin tyttö.

Ehkä kaikesta kympin haluaminen on kiinni perfektionismissä. Itse olen 6L ylioppilas muttei kymppejä paljoakaan, keskityin haluamaani, paljon muuhunkin kuin kouluun ja koulussa sujuttelin läpi hyvän muistin avulla helposti. Kyky keskittyä olennaiseen on jatkunut työelämässä, siksi saa aikaan vieläkin paljon tärkeää ja jättää ne epäolennaiset perfektionisteille.

hiukka ylimielistä

Vierailija kirjoitti:

Romahdin ekassa työssäni kun yritin tehdä kaiken oikein, nopeasti, tehokkaasti, kysymättä apua, ajatuksia lukien ja täyttämällä pomon toiveet joita hän ei vielä itsekään tiennyt. Loppujen lopuksi mikään ei ollut riittävästi, kaikki mitä tein oli väärin, olin yksin ylitöissä klo 11 saakka, ja työni olisi pitänyt tehdä vielä nopeammin, virheettömämmin ja tehokkaammin. Täydellinen mahalasku 1,5 vuden aikana valmistumisesta, tuon jälkeen istuin kotona 2 kk itkien väsymystä.

Nyt uudessa työssä otan paljon rennommin, ihan sama jos irtisanovat. Kotona istuminen on kivempaa kuin töissä kärsiminen. Ihmeen kaupalla teen nyt vähemmän töitä, hölötän työkavereiden kanssa joutavia, otan kaikista ylitöistäni palkan, ja nyt 'kusipäistyttyäni' minusta tykätään työyhteisössä paljon paremmin kuin ylisuorittavana hikarina. Olisi pitänyt koulussakin vetää läskiksi, tuota tämä maailma arvostaa.

Terv. dippainssi

kompataampas

Vierailija kirjoitti:

Kympin tyttöjen arvostus on usein sidottu pärjäämiseen. Usein värittömiä, kilttejä, työmyyriä, yliherkkiä.

Samaa mieltä. Tuo on kasvatuksen tuottama ongelma: nuo tytöt on kasvatettu kuvittelemaan, että he kelpaavat vain täydellisen työn jäljen kautta.

Tunnetaan nimellä kiltin tytön syndrooma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvosanoilla ei ole mitään tekemistä henkisen kantin kanssa. Luonne kehittyy jo lapsuuden ja nuoruuden kotiolosuhteissa. Terkuin, rautainen kympin tyttö.

Ehkä kaikesta kympin haluaminen on kiinni perfektionismissä. Itse olen 6L ylioppilas muttei kymppejä paljoakaan, keskityin haluamaani, paljon muuhunkin kuin kouluun ja koulussa sujuttelin läpi hyvän muistin avulla helposti. Kyky keskittyä olennaiseen on jatkunut työelämässä, siksi saa aikaan vieläkin paljon tärkeää ja jättää ne epäolennaiset perfektionisteille.

hiukka ylimielistä

Ei vaan selviytymistä ja priorisointia

T. eri rautainen kympin tyttö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan puhuttiin kympin oppilaista, ei kympin tytöistä. Vai onko niin, että kympin pojat pääsevät työelämässä helpommalla?

Minulla on ns. kympin poika. Ihan hyvin tuo tuntuu pärjäilevän. Ei ole hajoillut minkään takia. 

Minun kympin poika voi hyvin eikä hajoile myöskään. Jos hän tulee pärjäämään työelämässä, ainekset näkyvät jo nyt. Hän hoitaa asiallisesti koulunsa, harrastaa monipuolisesti, on sosiaalinen ja pidetty. Ja on työteliäs, tekee töitä välillä iltaisin ja viikonloppuisin. Ja kaiken tämän rauhallisesti, rennosti ja pingottamatta.

Paneekin paljon ja kävi RUKin jo yläkoulussa.

-ei vielä

-ei varmaan ollenkaan

-miksi jonkun muun onnistuminen ottaa sinulle noin luonnon päälle

Liika perfektionismi ja herkkyys samassa paketissa, ei koskaan hyvä. Minä olen ollut juuri tuollainen täydellisyyttä tavoitteleva kympin tyttö, mutta silti niin herkkä (emotionaalisesti ja fyysisesti) joten siksi on tässä elämässä aika monta burn outia tullut koettua.

Mutta onneksi nykyään en enää ota elämää vakavasti. Perfektionismista eroon pääseminen on ollut elämäni parhaimpia ja vapauttavampia asioita, mitä olen koskaan päättänyt tehdä. Minullakin oli vain sellainen perhe jossa kasvoin, että kaikkien lapsien piti olla niitä menestyjiä kaikilla tavoin, ja arvostus itseä kohtaan tuli vain onnistumisien kautta. Surullista.

En luhistu. Kun olen koko lapsuuteni kuullut toisilta koululaisilta naljailua siitä että saan hyviä numeroita ja tiedän asioita, niin aika paksu nahka on saanut kasvaa. Miksi ihmeessä ketään pilkataan siitä että saa hyvän numeron kokeesta? Parhaat kaverini olivat sitten niitä nelosen oppilaita, joita ei kiinnostaneet numerot ollenkaan.

Ehkä ne koulussa menestyneet ihmiset eivät ole niin tottuneita vastoinkäymisiin? Ja vastoinkäymisiä tulee jokaiselle jossain vaiheessa elämää. Osalle työpaikan ongelmista pitää vaan oppia kohauttamaan olkapäitä, ja unohtamaan koko asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kympin tyttöjen arvostus on usein sidottu pärjäämiseen. Usein värittömiä, kilttejä, työmyyriä, yliherkkiä.

Yrittäneet saada sijaa yhteiskunnassa ahkeruudella, kiltteydellä ja koulumenestyksellä. Masentuvat, kun näitä piirteitä ei arvostetakaan töissä, saati sitten tapettiin sulautumista. Pillahtavat itkuun tuon tuosta ja kasetti hajoilee. Yleensä koulussa suositut ovat suosittuja myös töissä.

Tuntamani kympin oppilas on suosittu koulussa, ei pillahtele itkuun. Pelaa jalkapalloa, harrastaa judoa, ratsastaa. Ei pänttää, asiat jäävät usein mieleen jo tunnilla.

Tuo kuulostaa jo tutulta. Kympin tyttöjen jatkuva leimaaminen kilteiksi pänttääjiksi on väsynyttä, varsinkin kun samanaikaisesti kympin pojat oletetaan synnynnäisiksi neroiksi. Minä ja paras kaverini peruskoulusta vedimme kympit kokeista olemalla hereillä tunnilla, kirjoja ei juuri joutunut pänttäämään ennen yliopistoa. Tämä tietysti aiheutti muissa pahaa verta. Kaverini päätyi lääkikseen, minusta tuli juristi. Ihan hyvin menee. Meidän koulun "suositut" ovat päätyneet tekemään lapsia tai kaupan kassalle.