Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin tajusit että sun elämästä ei taida tulla mitään?
14.11.2019 |
Minkä ikäisenä, missä tilanteessa?
Mulla kun olin jotain 45. Siinä vaiheessa kun tajusin että miehen ja perheen saamisen juna meni jo ja että sitkuttelen pienituloisena todennäköisesti hamaan hautaan.
Kommentit (77)
No hyvä ihme sentään. Kai elämään voi löytää muuta sisältöä kuin mies, lapset ja raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin n. 25, mutta ei se tajuaminen mitään auttanut kun en ymmärtänyt kuinka sekaisin olin, annoin mennä vaan. Nyt 40v ja kaikki päin persettä, aivan kaikki.
Vierailija kirjoitti:
No hyvä ihme sentään. Kai elämään voi löytää muuta sisältöä kuin mies, lapset ja raha.
No joo, lähinnä oon keksinyt tissuttelun ja muutaman harrastuksen mitä pienillä tuloillani voin tehdä. Mutta ei tätä millään ilveellä onnistumiseksi voi sanoa. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä ihme sentään. Kai elämään voi löytää muuta sisältöä kuin mies, lapset ja raha.
No joo, lähinnä oon keksinyt tissuttelun ja muutaman harrastuksen mitä pienillä tuloillani voin tehdä. Mutta ei tätä millään ilveellä onnistumiseksi voi sanoa. ap
Lopeta tissuttelu ja käytä aikasi luovuuteen. Tee elämästäsi sarjakuva!
En oo vielä luovuttanut, vaikka kaikki tuntuu toistuvasti menevän mönkään.
Luovutan kai jossain kohtaa, jos taistelu ei auta.
Saattaa ehkä siinä pisteessä harmittaa, että niinkin kauan taistelin, kun luovuttajana olisi helpompaa, mut vielä voin odottaa mahdollista palkintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon nyt 49v.ja tuntuu että elämä ohi.
En ole onnistunut parisuhteissa. Haaskasin monta vuotta miehen kanssa, joka ei ollut luotettava ja joka sai itsetuntoni romutettua.
Vaihdevuodet ja rupsahtaminen painaa päälle.
Että näillä eväillä kohti vuotta 2020.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä ihme sentään. Kai elämään voi löytää muuta sisältöä kuin mies, lapset ja raha.
No joo, lähinnä oon keksinyt tissuttelun ja muutaman harrastuksen mitä pienillä tuloillani voin tehdä. Mutta ei tätä millään ilveellä onnistumiseksi voi sanoa. ap
Pitäisi määritellä onnistuminen. Kenen mittarilla? Omaa elämää tässä eletään. Mielipiteitähän riittää vaikka ( heh) muille jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana löysin sisältöä vaikka kavereista, bilettämisestä ja reissaamisesta. Mut mitä enemmän aikaa kuluu, sitä paremmalta alkaisi kuulostaa vakavarainen elämä, jossa omaa perhettä ja oikeita asioita.
Aiemmin se tuntui tylsältä, mutta ei noita juttuja enää nelikymppisenä yksinkertaisesti saa vaikka haluais!
Siinä nelikymppisenä ku sain bipo-diagnoosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä vuonna, 25-vuotiaana. Masentavaa. En näe tulevaisuutta enää yhtään niin valoisana ja toiveikkaana kuin alle parikymppisenä. Elämä ahdistaa ja kuolema vielä enemmän. Läheiset vanhenee ja kuihtuu pois, samoin teen minä.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana löysin sisältöä vaikka kavereista, bilettämisestä ja reissaamisesta. Mut mitä enemmän aikaa kuluu, sitä paremmalta alkaisi kuulostaa vakavarainen elämä, jossa omaa perhettä ja oikeita asioita.
Aiemmin se tuntui tylsältä, mutta ei noita juttuja enää nelikymppisenä yksinkertaisesti saa vaikka haluais!
Lue vaikka viisaita kirjoja. Ja kirjoita oma. Joogaa ja meditoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on niin kovin erilaisia ajatuksia siitä mitä tarkoittaa, että elämästä ei tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna, 25-vuotiaana. Masentavaa. En näe tulevaisuutta enää yhtään niin valoisana ja toiveikkaana kuin alle parikymppisenä. Elämä ahdistaa ja kuolema vielä enemmän. Läheiset vanhenee ja kuihtuu pois, samoin teen minä.
Olet todella nuori. Nauti siitä, että kymmenen vuoden päästä olet voinut löytää elämääsi käsittämättömän määrän uusia asioita ja näkökulmia. Olet aivan alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan näin, että suunnilleen sillä hetkellä kun aloin palstailemaan 22-vuotiaana. Palsta ei ollut syy siihen, että elämästä ei tullut mitään, vaan palsta oli "sijoituspaikkani". Ei se elämä ole vieläkään mistään kotoisin, mutta elän pienessä toivossa, että ehkäpä vielä joskus joku asia elämässäni loksahtaisi paikoilleen, ja löytäisin paikkani maailmassa. Suuri se toivo ei asian suhteen ole, mutta onpahan olemassa kuitenkin.
Terveisin Naispelko26
Ap, ei poikarakkaudessa ole mitään vikaa. Tulee se oikea mies vielä sinullekin.
Kymmenen vuotta sitten tajusin olevani ei mitään. Muu ei ole onnistunut kuin ihanat lapset. En tupakoi, juo, enkä matkustelee ulkomaille. Olen melkein rahaton nyt kohta 55-vuotiaana. Aika harmaalta ja ankealta tuntuu elämä.
Noin kolmevitosena kun tajusin etten saa 33-vuotiaana aloittamiani opintoja määräajassa valmiiksi. Toimeentulotuella pysyy hengissä. Syrjäytyminen on ihan ok, vaikka vähän kyllä huvittaa että ihmiset yrittää väittää ettei naiset syrjäydy. Hyvin helposti se käy.
Noniin, nyt taas tällainen itsesääli saa loppua. Nyt vaan otat ja rupeat tekemään. Ei elämässä mitään "tyhjästä" saa. Ja jos epäonnistuu niin sitten vain uudestaan. Et voi muutakuin uskoa ja tehdä loppuun asti. Valtaosa "masentuneista" ihmisistä masentuvat koska he eivät hyväksy asioita niinkuin ne ovat ja elä sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna, 25-vuotiaana. Masentavaa. En näe tulevaisuutta enää yhtään niin valoisana ja toiveikkaana kuin alle parikymppisenä. Elämä ahdistaa ja kuolema vielä enemmän. Läheiset vanhenee ja kuihtuu pois, samoin teen minä.
Olet todella nuori. Nauti siitä, että kymmenen vuoden päästä olet voinut löytää elämääsi käsittämättömän määrän uusia asioita ja näkökulmia. Olet aivan alussa.
No mutta, itse pääsin vasta tuonikäisenä opiskelemaan yliopistoon ja innokkaana opiskelijana valmistuin 30-vuotiaana. Opiskelemani ala oli kuitenkin sellaista huuhaata, että opinnoilla ei päässyt mihinkään töihin. Silloin vitutti hetkenaikaa. Menin siivoushommiin ja olen pärjännuyt ihan hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Mä oon viel prosessissa ja uskottelen et kyl tää tästä