Lue keskustelun säännöt.
6v valittaa välillä ”outoa oloa”, mikä voisi olla?
14.11.2019 |
On siis valittanut varmaan jo parin vuoden ajan. Se tulee aina yhtäkkiä, en osaa oikein yhdistää mihinkään.
Lapsi ei oikein osaa selittääkään muuten kuin että on ”outo olo”. Kysyttäessä kuulemma pyörryttää ja on sekava olo. Mistä voisi johtua?
Lapsella ei ole mitään todettuja sairauksia.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
teresa kirjoitti:
Itse koin ala-asteikäisenä (nyt 18v) juuri oloa, jota pystyin kuvailemaan vain "oudoksi oloksi", en oikein muuten. Sen kokemishetkillä ei ollut mielestäni mitään yhteyttä toisiinsa (juominen, valot tms.)
Tunne oli, kuin olisin toisessa ulottuvuudessa tai jotain, sellainen "olenko oikeasti olemassa" -fiilis. Pyörrytys ja sekava olo olivat läsnä joka kerta. Kuulostaa ihan ufojutuilta mutta siltä se oikeastaan tuntuikin. En koskaan saanut selitystä tuntemuksilleni eikä niitä nykyään oikeastaan ole.
Tämä. Minulla oli muutaman kerran nuorena ja tyttärellä samoin. Tätä ei pysty selittämään, ellei ole sitä kokenut. Saattaa kuulemma liittyä ahdistukseen, mutta ei välttämättä, mutta "diagnoosia" tälle en tiedä.
Jos ymmärrän oikein, näitä ilmiöitä kutsutaan deralisaatioksi ja depersonalisaatioksi. Tässä tietoa vähän:
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Itse olen kokenut samaa, erityisesti lapsena. Niillä on jonkinlainen yhteys traumaattisuuteen, mutta ei ilmeisesti välttämättä. Kun aikuisena elämästäni tuli onnellista, olotilat ("kohtaukset") loppuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teresa kirjoitti:
Itse koin ala-asteikäisenä (nyt 18v) juuri oloa, jota pystyin kuvailemaan vain "oudoksi oloksi", en oikein muuten. Sen kokemishetkillä ei ollut mielestäni mitään yhteyttä toisiinsa (juominen, valot tms.)
Tunne oli, kuin olisin toisessa ulottuvuudessa tai jotain, sellainen "olenko oikeasti olemassa" -fiilis. Pyörrytys ja sekava olo olivat läsnä joka kerta. Kuulostaa ihan ufojutuilta mutta siltä se oikeastaan tuntuikin. En koskaan saanut selitystä tuntemuksilleni eikä niitä nykyään oikeastaan ole.
Tuttu tunne. Mulla oli lapsena epilepsialääkitys ja myöhemmin kun lääkettä vähennettiin, tuli juurikin tuollainen epätodellinen olotila.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla verensokerin lasku. Verensokerin ei tarvitse edes olla kovin alhainen että tulee huono olo. Seuraavan kerran kun tulee tuollainen olo kannattaa selvittää milloin on viimeksi syönyt ja koittaa antaa jotain makeaa syötävää ja katsoa auttaako. Minulla ja minun molemmilla lapsilla on tuota verensokerin laskua varsinkin iltapäivällä välipalan ja iltaruuan välissä.
Terveen ihmisen verensokeri ei heittele, ellei sitten elä pelkillä makeisilla. Älkää nyt houriko noitten ohjeittenne kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä outo olo menee siis myös tosi nopeasti aina ohi. Saattaa maksimissaan valittaa sitä ehkä 10-15min. Yleensä vain muutaman minuutin, ja sitten ihan hyvä olo. Ja näitä tulee ehkä pari kolme kertaa kuussa. Silloin jos kävellään vaikka, niin saattaa pysähtyä hetkeksi. Ei kuulemma satu päähän kun on outo olo.
Isällä ollut nuoruusajan epilepsia, sitä hieman pelkään enteileekö samaa... T. Ap
En tiennyt, että epilepsiaan liittyy joku perinnöllinen alttius? Tai perinnöllisyys?
Osalla epilepsiatyypeistä on selkeä geneettinen tausta eli ne ovat perinnöllisiä. Tällaisia ovat usein esimerkiksi tavallisimmat yleistyneet epilepsiat. Osa epilepsioista puolestaan ei ole perinnöllisiä vaan ne voivat johtua esimerkiksi rakenteellisesta tai aineenvaihdunnallisesta häiriöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä outo olo menee siis myös tosi nopeasti aina ohi. Saattaa maksimissaan valittaa sitä ehkä 10-15min. Yleensä vain muutaman minuutin, ja sitten ihan hyvä olo. Ja näitä tulee ehkä pari kolme kertaa kuussa. Silloin jos kävellään vaikka, niin saattaa pysähtyä hetkeksi. Ei kuulemma satu päähän kun on outo olo.
Isällä ollut nuoruusajan epilepsia, sitä hieman pelkään enteileekö samaa... T. Ap
Eikös asia kannata tutkia?
Voi olla hyvinkin osittainen kohtaus.
Meidän kuopuksella on epilepsia, valitti ennen useinkin outoa oloa.
Nykyään ei enää, kun toimivan lääkityksen myötä ovat kohtaukset hävinneet.
Varmaan nuo outo olo- kohtaukset olivat osittaisia kohtauksia.
Syy voi olla myös niinkin yksinkertainen, että lasta väsyttää (ei siis varsinaisesti unelias), eikä oikein osaa tunnistaa sitä väsymykseksi, koska se muistuttaa enemmän uupumusta. Oma poikani aika usein sanoi ikävuodet 4v-8v, että "tosi outo olo" tai "tosi huono olo". Yleensä silloin tehtiin jotain rauhallista, mikä helpotti oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teresa kirjoitti:
Itse koin ala-asteikäisenä (nyt 18v) juuri oloa, jota pystyin kuvailemaan vain "oudoksi oloksi", en oikein muuten. Sen kokemishetkillä ei ollut mielestäni mitään yhteyttä toisiinsa (juominen, valot tms.)
Tunne oli, kuin olisin toisessa ulottuvuudessa tai jotain, sellainen "olenko oikeasti olemassa" -fiilis. Pyörrytys ja sekava olo olivat läsnä joka kerta. Kuulostaa ihan ufojutuilta mutta siltä se oikeastaan tuntuikin. En koskaan saanut selitystä tuntemuksilleni eikä niitä nykyään oikeastaan ole.
Minulla oli tuo sama juurikin ala-asteiässä. Nyt 38 v. eikä ole mitään vastaavaa oireilua. Ei ole tullut epilepsiaa, migreeniä kylläkin sairastan.
Vierailija kirjoitti:
Ainiin ja juo kyllä hyvin, joten en usko että se on syy. Vaikka voisin sitäkin enemmän tarkkailla. Syö kyllä myös jotain tasaisin väliajoin. Tosin tänään ei ollut lounas eskarissa maistunut, mutta oli syönyt jo välipalan (hapankorppua margariinilla, mandariineja ja maitoa) kun ”outo olo” taas tuli.
Sitrushedelmät ja maito on aivoille järkky yhdistelmä.
Kokeile vaikka 5 kertaa eri päivinä antaa lapselle suuri määrä molempia (esim. 2-3 satsumaa & iso lasillinen maito) ja seuraa, laukaiseeko yhdistelmä ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
teresa kirjoitti:
Itse koin ala-asteikäisenä (nyt 18v) juuri oloa, jota pystyin kuvailemaan vain "oudoksi oloksi", en oikein muuten. Sen kokemishetkillä ei ollut mielestäni mitään yhteyttä toisiinsa (juominen, valot tms.)
Tunne oli, kuin olisin toisessa ulottuvuudessa tai jotain, sellainen "olenko oikeasti olemassa" -fiilis. Pyörrytys ja sekava olo olivat läsnä joka kerta. Kuulostaa ihan ufojutuilta mutta siltä se oikeastaan tuntuikin. En koskaan saanut selitystä tuntemuksilleni eikä niitä nykyään oikeastaan ole.
Tämä. Minulla oli muutaman kerran nuorena ja tyttärellä samoin. Tätä ei pysty selittämään, ellei ole sitä kokenut. Saattaa kuulemma liittyä ahdistukseen, mutta ei välttämättä, mutta "diagnoosia" tälle en tiedä.
Jos ymmärrän oikein, näitä ilmiöitä kutsutaan deralisaatioksi ja depersonalisaatioksi. Tässä tietoa vähän:
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…Itse olen kokenut samaa, erityisesti lapsena. Niillä on jonkinlainen yhteys traumaattisuuteen, mutta ei ilmeisesti välttämättä. Kun aikuisena elämästäni tuli onnellista, olotilat ("kohtaukset") loppuivat.
Mielenkiintoista.
Joskus lapsena humpsahdin johonkin tuollaiseen tilaan esim. rajussa leikissä.
Itsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen (depersonalisaatio)
Lääkärikirja Duodecim
30.11.2018
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen
Depersonalisaatiolla (ICD-10-diagnoosikoodi F48.1) tarkoitetaan kokemusta, jonka yhteydessä henkilö kokee persoonallisuutensa, identiteettinsä, ruumiinsa tai ympäristönsä muuttuneen niin, että ne eivät ole entisensä kaltaisia tai ovat jollakin tavoin epätodellisia. Tähän kokemukseen liittyy usein myös muita oireita, kuten mielialan muutos, keskittymisvaikeudet tai kokemus aivojen toiminnan lamaantumisesta.
Depersonalisaatioon voi liittyä myös esineiden tai ympäristön näkeminen pienenä (mikropsia) tai isona (makropsia), tai henkilö kokee ulkoisen maailman outona tai epätodellisena (derealisaatio). Hän ei menetä kuitenkaan todellisuudentajuaan ja tietää kokemuksen olevan vain kuviteltu (illusorinen) eikä suinkaan totta. Kokemus voi outoudessaan olla luonnollisesti pelottava tai ahdistava.
Silloin tällöin esiintyvä depersonalisaatio ei välttämättä ole oire mistään psykiatrisesta tai ruumiillisesta sairaudesta. Niitä ilmenee sekä terveillä lapsilla että nuorilla aikuisilla.
Kohtauksittaiset depersonalisaatiokokemukset voivat joskus olla ohimolohkoepilepsian (ks. «Epilepsia aikuisella»1) tai ohimolohkoperäisen migreenin (ks. «Migreeni»2) oire. Kokemus on tavallinen myös erilaisissa dissosiatiivisissa (ks. «Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)»3) ja traumaperäisissä häiriöissä (ks. «Traumaperäinen stressihäiriö»4), joissa kokemuksen arvellaan olevan reaktio tai hallintakeino erilaisille traumaattisten muistojen herättämille ahdistaville tunteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syy voi olla myös niinkin yksinkertainen, että lasta väsyttää (ei siis varsinaisesti unelias), eikä oikein osaa tunnistaa sitä väsymykseksi, koska se muistuttaa enemmän uupumusta. Oma poikani aika usein sanoi ikävuodet 4v-8v, että "tosi outo olo" tai "tosi huono olo". Yleensä silloin tehtiin jotain rauhallista, mikä helpotti oloa.
Itse asiassa olenkin ajatellut että on juurikin väsymystä, siksi en ole vienytkään mihinkään tutkimuksiin. Koska aika usein tulee juurikin iltapäivisin, ei esim aamulla. Mutta nyt aloin miettiä, että jos onkin jotain muuta. Varmaan väsymys voi laukaista jotain muutakin. Vaikkapa sen epilepsiakohtauksen. Vaikkakin paljon todennäköisempää tässä tapauksessa varmasti on että kysymyksessä on yksinkertaisesti se väsymys vaan. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy voi olla myös niinkin yksinkertainen, että lasta väsyttää (ei siis varsinaisesti unelias), eikä oikein osaa tunnistaa sitä väsymykseksi, koska se muistuttaa enemmän uupumusta. Oma poikani aika usein sanoi ikävuodet 4v-8v, että "tosi outo olo" tai "tosi huono olo". Yleensä silloin tehtiin jotain rauhallista, mikä helpotti oloa.
Itse asiassa olenkin ajatellut että on juurikin väsymystä, siksi en ole vienytkään mihinkään tutkimuksiin. Koska aika usein tulee juurikin iltapäivisin, ei esim aamulla. Mutta nyt aloin miettiä, että jos onkin jotain muuta. Varmaan väsymys voi laukaista jotain muutakin. Vaikkapa sen epilepsiakohtauksen. Vaikkakin paljon todennäköisempää tässä tapauksessa varmasti on että kysymyksessä on yksinkertaisesti se väsymys vaan. T. Ap
Tarjoa mandariini-maito-hapankorppu-margariini aina iltaisin, niin huomaat, miten tuo yhdistelmä vakuttaa aivoihin. En tarkoita, että se yksistään tuottaa oudin olon, vaan herkistää sille merkittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
teresa kirjoitti:
Itse koin ala-asteikäisenä (nyt 18v) juuri oloa, jota pystyin kuvailemaan vain "oudoksi oloksi", en oikein muuten. Sen kokemishetkillä ei ollut mielestäni mitään yhteyttä toisiinsa (juominen, valot tms.)
Tunne oli, kuin olisin toisessa ulottuvuudessa tai jotain, sellainen "olenko oikeasti olemassa" -fiilis. Pyörrytys ja sekava olo olivat läsnä joka kerta. Kuulostaa ihan ufojutuilta mutta siltä se oikeastaan tuntuikin. En koskaan saanut selitystä tuntemuksilleni eikä niitä nykyään oikeastaan ole.
Tämä. Minulla oli muutaman kerran nuorena ja tyttärellä samoin. Tätä ei pysty selittämään, ellei ole sitä kokenut. Saattaa kuulemma liittyä ahdistukseen, mutta ei välttämättä, mutta "diagnoosia" tälle en tiedä.
Jos ymmärrän oikein, näitä ilmiöitä kutsutaan deralisaatioksi ja depersonalisaatioksi. Tässä tietoa vähän:
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…Itse olen kokenut samaa, erityisesti lapsena. Niillä on jonkinlainen yhteys traumaattisuuteen, mutta ei ilmeisesti välttämättä. Kun aikuisena elämästäni tuli onnellista, olotilat ("kohtaukset") loppuivat.
En oikein tiedä mitä ne traumaattiset kokemukset voisivat olla? Lapsi on kyllä aika herkkä omalla tavallaan ja reagoi välillä vahvasti pieniltäkin tuntuviin juttuihin. Joitain käytöshäiriöihin viittaavaa ollut myös etenkin pienempänä (esim vanhempien lyömistä), joiden takia ollaan perheenä oltu perheneuvolassa.
Synnytys oli kylläkin vaikea, hapenpuutetta, oli lastenosastolla pari ensimmäistä päivää, kun minä äitinä todella huonossa kunnossa muualla. Lääkäri sanoi silloin että mahdolliset seuraukset tulevat ilmi sitten myöhemmin.
T. Ap
Sitrushedelmien ja maidon pH:t on huono kombo, siitä johtuu.
Hyperventilointi. Ei näy välttämättä päälle päin että vetää keuhkoihin enemmän ilmaa kuin puhaltaa ulos. Auttaa kun rauhoittaa tilanteen ja hengittää ulos kaksi kertaa niin pitkään kuin sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
teresa kirjoitti:
Itse koin ala-asteikäisenä (nyt 18v) juuri oloa, jota pystyin kuvailemaan vain "oudoksi oloksi", en oikein muuten. Sen kokemishetkillä ei ollut mielestäni mitään yhteyttä toisiinsa (juominen, valot tms.)
Tunne oli, kuin olisin toisessa ulottuvuudessa tai jotain, sellainen "olenko oikeasti olemassa" -fiilis. Pyörrytys ja sekava olo olivat läsnä joka kerta. Kuulostaa ihan ufojutuilta mutta siltä se oikeastaan tuntuikin. En koskaan saanut selitystä tuntemuksilleni eikä niitä nykyään oikeastaan ole.
Tämä. Minulla oli muutaman kerran nuorena ja tyttärellä samoin. Tätä ei pysty selittämään, ellei ole sitä kokenut. Saattaa kuulemma liittyä ahdistukseen, mutta ei välttämättä, mutta "diagnoosia" tälle en tiedä.
Jos ymmärrän oikein, näitä ilmiöitä kutsutaan deralisaatioksi ja depersonalisaatioksi. Tässä tietoa vähän:
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…Itse olen kokenut samaa, erityisesti lapsena. Niillä on jonkinlainen yhteys traumaattisuuteen, mutta ei ilmeisesti välttämättä. Kun aikuisena elämästäni tuli onnellista, olotilat ("kohtaukset") loppuivat.
En oikein tiedä mitä ne traumaattiset kokemukset voisivat olla? Lapsi on kyllä aika herkkä omalla tavallaan ja reagoi välillä vahvasti pieniltäkin tuntuviin juttuihin. Joitain käytöshäiriöihin viittaavaa ollut myös etenkin pienempänä (esim vanhempien lyömistä), joiden takia ollaan perheenä oltu perheneuvolassa.
Synnytys oli kylläkin vaikea, hapenpuutetta, oli lastenosastolla pari ensimmäistä päivää, kun minä äitinä todella huonossa kunnossa muualla. Lääkäri sanoi silloin että mahdolliset seuraukset tulevat ilmi sitten myöhemmin.
T. Ap
(-eri) Okei... imetitkö lasta, miten se sujui? Entä vieroittuminen?
Mulla oli lapsena välillä semmoisia outo olo -kohtauksia. Yksi olo oli sellainen, että koko maailma tuntui hidastuvan. Vaikka liikuin normaalisti, tuntui että liikun kuin hidastetussa elokuvassa. Sitten välillä taas kaikki äänet voimistui: joku peiton kahina tms. tuntui ihan hirveältä meteliltä. Noita kohtauksia tuli välillä, ehkä enemmän illalla väsyneenä. Mutta olin siis ihan valveilla, en sängyssä. Nyt aikuisena ei enää mitään, ei myöskään mitään seluttäviä sairauksia ole. Eikä mutään traumoja, hyvin tasapainoinen ja onnellinen lapsuus.
Ja lisäisin vielä että kun ei ole tajunnanmenetyksiä, "poissaolo" -kohtauksia, kaatuilua tms., niin kyse ei ole mistään vakavasta, vaan juurikin hyperventilointi vaikuttaa loogisimmalta selitykseltä. Varsinkin kun ap kertoi esimerkissään että "jos vaikka kävelemme, niin pitää pysähtyä...". t. 37
Hmm. No en ole varma tuosta, mutta muistelen että juurikin migreeni ja epilepsia menevät vähän suvuttain... Korjatkaa joku jos olen väärässä! Epilepsiaakin aiheuttavat monet eri syyt, joten ei varmastikaan aina ole perinnöllistä. T. Ap