MITÄ AJATTELET PERHEESTÄ, JOSSA MIES EI HOIDA LAPSIA?

jäänyt keskenkasvuiseksi. Harrastukset, kaverit ja kaikki muu on etusijalla. Hän menettää paljon.

Ajattelen että voi vaimo parkaa kun joutuu kaiken yksin tekemään. Ja voi tyhmää miestä kun ei ole omista lapsistaan kiinnostunut. Sitten ajattelen että onneksi minulle ei käynyt noin, ja vaikka olemme eronneet, ex- mies hoitaa lasta joka viikko puolet ja tekee tosi-miehen työn ja on aidosti kiinnostunut pojastaan. Sitten jatkan ajattelua ja mietin että maailma on täynnä tyhmiä miehiä ja tyhmiä naisia jotka ostavat kunnioitusta miehiltään raatamalla lasten kanssa kaikki päivät yksin ja pahimmassa tapauksessa huomaavat joku päivä että miehellä on uusi nainen

Itse miehenä en vain ymmärrä vanhempaa (miestä tai naista), joka ei hoida lapsiaan tai ole heistä kiinnostunut. Ymmärsin tämän aloituksen siten, että se koskee nimenomaan sellaisia miehiä, jotka eivät myöskään juurikaan leiki tai muuten ole lastensa kanssa. Oudoin tämän ketjun viesteistä oli muuten tuo joka sanoi, että mies hoiti vauvana lapsia ok, mutta nyt kun he ovat 3- ja 6-vuotiaita niin eipä hoida enää. Tämä on tosi poikkeuksellista. Aika useinhan mies ei vauva aikana osaa, halua, uskalla tai vaimon omimisen vuoksi pääse vauvaa hoitamaan, mutta yleensä mies herää viimeistään silloin, kun lapsi puhuu jne.



Toinen asia kokonaan on se, että on paljon miehiä, jotka kyllä tekevät lasten kanssa "hauskoja" juttuja, mutta vaipanvaihdot ja yöheräämiset hoitaa nainen. Tämä on sitten lähinnä naisen tyhmyyttä tai saamattomuutta, kun moiseen alistuu.

...jossa ei mies pahemmin osallistu lastenhoitoon. Ihan vauva-aikaan osallistui mielellään -uutuuden viehätystä varmaan. Sitten kun tuli koliikki ja muut vaikeudet, jäi vauvan hoitaminen minulle. Alkuun se sopikin minulle. Heräsin suosiolla öisin ja annoin miehen nukkua, koska hänellä oli aamulla töihin lähtö ja minä saatoin nukkua päivälläkin vauvan kanssa. Ja vauva tyytyi yleensä vain minun hoitooni -ei huolinut isää. Isälle jäi kai joku kammo tms... Ja mies jaksoi hokea, että sitten kun se kasvaa niin hoidan enempi... Kohta lapsi on jo vuoden ikäinen, mutta silti tuntuu, että saan useimmiten pakottaa miehen lasta hoitamaan. Oma-aloitteisesti ei paljoakaan tee (paitsi joskus, jos yrittää lepytellä minua) ... Nyt jo alkaa tuntua, että kaipaisin itsekin omaa aikaa. Mutta mies ei muka pärjää lapsen kanssa... Silloin suostuu hoitamaan, jos minäkin olen paikalla. Mutta ei esim. lähde koskaan minnekään vauvan kanssa kahdestaan...

En tiedä syytä enkä jaksa urputtaa. Mulle sopii se että herään öisin, puen, syötän, pesen, vien ja haen hoidosta.

Rakastan miestäni paljon ja saan ihan yhtä paljon rakkautta takaisin.

Että millä tavalla miehesi osoittaa rakkauttaan lapsiaan kohtaan? Kun kerran ainakin sinua rakastaa?

Kun mies tulee kotiin, sanot lähteväsi vaikka kauppaan.

Heippa ja ovi kiinni.

Pakkohan se on miehen alkaa sitä vastuuta ottamaan jos vain haluat.

Itse en ole koskaan kysellyt, että pärjääkö mies lasten kanssa vaan se on pärjättävä!

...jossa ei mies pahemmin osallistu lastenhoitoon. Ihan vauva-aikaan osallistui mielellään -uutuuden viehätystä varmaan. Sitten kun tuli koliikki ja muut vaikeudet, jäi vauvan hoitaminen minulle. Alkuun se sopikin minulle. Heräsin suosiolla öisin ja annoin miehen nukkua, koska hänellä oli aamulla töihin lähtö ja minä saatoin nukkua päivälläkin vauvan kanssa. Ja vauva tyytyi yleensä vain minun hoitooni -ei huolinut isää. Isälle jäi kai joku kammo tms... Ja mies jaksoi hokea, että sitten kun se kasvaa niin hoidan enempi... Kohta lapsi on jo vuoden ikäinen, mutta silti tuntuu, että saan useimmiten pakottaa miehen lasta hoitamaan. Oma-aloitteisesti ei paljoakaan tee (paitsi joskus, jos yrittää lepytellä minua) ... Nyt jo alkaa tuntua, että kaipaisin itsekin omaa aikaa. Mutta mies ei muka pärjää lapsen kanssa... Silloin suostuu hoitamaan, jos minäkin olen paikalla. Mutta ei esim. lähde koskaan minnekään vauvan kanssa kahdestaan...

oppinut kotona että lastenhoito "naisten hommia" .. Ei myöskään imuroi, siivoa, tee ruokaa tai muita "naisten hommia"

Sopii minulle, hän on liian lyhytpinnainen ja itsekäs erittäin vaativien vauvojemme hoitajaksi. Yksinkertaisesti vauvan hoito on liian yksitoikkoista ja väsyttävän raskasta (kantelua tunnista toiseen) hänelle. Hänen hoidossaan vauvamme itkevät, koska hän hoitaa niitä liian laiskasti.



Rakastaa perhettään ja lapsiaan kyllä yli kaiken. Tekee paljon töitä taloudellisen turvallisuutemme eteen, mitä arvostan. En katselisi laiskaa nahjusta. Mutta minulla on kyllä olo että perhe on lopulta aina hänelle se tärkein.

Itse en sellaista koskaan huolisi. Edes oma isäni ei ollut 70-luvulla sellainen. VAikka teki paljon töitä niin oli aina läsnä meitä lapsia varten kun oli kotona.



Sellainen mies joka ei ole lastensa kanssa menettää tosi paljon tärkeää. Hän taitaa olla kyllä aika keskenkasvuinen.



Lisäksi nainen joka tällaiseen suostuu on varmaan aika yksinkertainen myös.

jotenkin muutenkin ongelmainen, ja vaimoa en myöskään ihan ymmärrä. Miksi jaksaa tuollaista touhua katsella. Mutta ainakin tuntemassani perheessä miehen äiti kannustaa miestään tuohon, eli kuulemma itse haluaa hoitaa lapsia, jos mies joutuisi hoitamaan.



Lapsia todella käy sääliksi, isällä voisi olla niin paljon annettavaa.

mies on jotenkin yksinkertainen. ehkä jäänyt itse lapsensa vaille isän huomiota?



eikö isä ymmärrä, että vauvat ovat ihmisiä? ei isäksi yhtäkkiä aleta *naps*, kun lapsi täyttää kaksi tai kolme. miksi tehdä lapsia jos ei halua olla heidän kanssaan?

isäksi kasvetaan ja siihen tarvitaan aikaa yhdessäoloa.



ja sanokaa mitä sanotte, mutta minä en todellakaan usko joidenkin edellä kirjottaneiden väitteitä, että mies on hyvä isä vaikkei vauvoja olekaan hoitanut.

jotenkin muutenkin ongelmainen, ja vaimoa en myöskään ihan ymmärrä. Miksi jaksaa tuollaista touhua katsella. Mutta ainakin tuntemassani perheessä miehen äiti kannustaa miestään tuohon, eli kuulemma itse haluaa hoitaa lapsia, jos mies joutuisi hoitamaan.

-- mun anoppi oli alussa tuollainen. Heti jos kuuli että mä olin lähdöss jonnekin niin tarjoutui hoitajaksi!! Ettei vain mun miehen ois tarvinnut lastaan hoitaa! Onneksi mieheni on sen verran fiksu ettei mennyt siihen peliin mukaan. Mutta tiedän muitakin tapauksia joissa näin on; jos mies joutuu hoitamaan lapsiaan niin soittaa heti omalle äidilleen tai anopilleen.

Tosi typeriä tuollaiset ja etenkin sellaisetkin anopit/mummit jotka oikein tunkeutuvat siihen väliin lastenhoitajiksi:(((. Grrr!

ja sanokaa mitä sanotte, mutta minä en todellakaan usko joidenkin edellä kirjottaneiden väitteitä, että mies on hyvä isä vaikkei vauvoja olekaan hoitanut.

-- Samaa mieltä! Kyllä hyvä isä ja ihminen osallistuu jo alusta!

Meillä toimii parhaiten perinteinen roolijako, että mies keskittyy työn tekoon ja minä hoidan yksin kodin, lapset ja opiskelen siinä samalla. Omalta äidiltäni olen mallini saanut: isäni oli kiireinen yrittäjä, kuten miehenikin ja äitini kasvatti minut rakastamaan ja huolehtimaan kotia ja kaikkia sinne kuuluvia =)



Olen suunnattoman onnellinen, että äitini osasi opettaa jo minulle lapsesta lähtien, miten tärkeitä ovat arjen pienetkin asiat: saa pitää kaunista kotia puhtaana, saa laittaa perheelle maukasta ruokaa ja pukea kaikille puhdasta vaatetta ylle. Olen erittäin hoivaava luonne muutenkin, joten nautin sydämestäni, kun esim. ruokapöydässä näen mieheni ja lapset hymyssäsuin mussuttamassa tekemää ruokaani ja saan kaikilta kauniin kiitoksen halien ja pusujen kera.



Vaikka meillä mies ei hoida lapsia, ei voi silti sanoa, etteikö hän sitä osaisi tai että hän ei niiden kanssa olisi. Kyllähän se iskäkin lapsien kanssa tietysti leikittelee ja hellittelee, mutta se kaikki käytännön huolehtiminen (tarha, koulu, lääkäri, ruokailut, pesut, pukemiset, läksyt...) on minun hommaani. Toki se joskus väsyttää (opiskelu vaatii kuitenkin sitä yöaikaakin), mutta silloin pitää osata olla itselleen armollinen, eikä nakata hommia toisen niskoille. Silloin laitan hommat tärkeysjärjestykseen ja hoidan ne mitä kerkeän. Jos se imurointi jääkin joskus seuraavaan päivään, niin saapahan ainakin illalla nauttia miehen kanssa yhteisestä ajasta, kun ei tarvitse tehdä tiliä tekemisistään ja suunnitella seuraavien päivän yhteistä työnjakoa.



Voi keskittyä yhdessä OLEMISEEN, eikä yhdessä tekemiseen =)



- Liini -

Meillä oli niin että tulehtuneista väleistä johtuen jopa lastenhoidosta tuli kostoväline. Ei hoitanut ei vaikka jätin yksin lasten kanssa. Seinät oli piirretty kuulakynällä, kiipeilty pitkin kaappeja ja tavarat rikottu.

Erohan siitä tuli ja hyvä niin.

Kyllä mun mielestä terveeseen parisuhteeseen kuuluu että mies huolehtii ainakin lähes tasavertaisesti jälkikasvustaan.

Musta sellainen järjestely on erittäin vanhanaikaista, ja tekosyy miehelle paeta vastuusta. Ok, ehkä sen ymmärtää siinä tapauksessa, jos mies tekee rahaa oikein kunnolla, ja nainen saa sitten palkata siivoojan ja eikä hänen tarvitse käydä palkkatyössä. Mutta en tajua, jos kyse on siitä, että mies harrastaa, makaa sohvalla tai pelaa tietokoneella eikä siksi osallistu.

Kyllähän se niin on, että NAISEN kaksoiskuormituksessa on riskinsä- että nainen tekee sekä kotityöt että työn

...vaikka olisi rakkautta, niin jokainen nainen väsyy ennen pitkää yksin taakan alle, jos nykymies ei auta...



T. ap

mutta en olisi ikinä sellaisen miehen kanssa perustanut perhettä.



Meillä lapsilla on kaksi vanhempaa joihin he voivat aivan yhtälailla tuketua ja turvautua. Jos minä kuolen, heillä on normaalit arjen rutiinit tukenaan, samoin jos mieheni kuolee. Systeemi on vankka eikä horju.



Arvomaailmani on niin epäkonservatiivinen, että tuskin pitäisin sellaisesta miehestä ihmisenä, joka vastustaisi omien lapsiensa hoitamista. Sellainen mies ei näe lastensa arvoa.

Minusta sellaisen miehen ei tulisi lapsia saadakaan.



en myöskään kunnioita miestä, joka ei tee kotitöitä. Tosimies imuri kädessä saa minut kuumaksi!

ihan ok vaikkei mies lapsia juuri hoidakaan, nimittäin maatilan pyöritys vie paljon aikaa. Olisi mielellään lasten kanssa enemmänkin mutta kun ei jouda. Työtunteja tulee meidän maitotilalla n. 4000 vuodessa.

Ottaa lapset silloin tällöin esim. traktorin kyytiin jne. mutta muuten minä olen enimmäkseen lasten kanssa.

Välillä kieltämättä ärsyttää olla päivät pitkät lasten kanssa ja sitten kun he vielä sattuvat marisemaan ja tappelemaan keskenään.