“Ulkomainen” etunimi ja suomalainen sukunimi
Tiedän että tämä on palstalla aika kiistanalainen aihe, mutta haluaisin silti tietää: mitä mieltä ollaan selvästi ulkomaisesta etunimestä yhdistettynä suomalaiseen sukunimeen?
Olen siis ranskalaisen puolisoni kanssa miettinyt lapsen nimiasiaa ja päädytty siihen että sukunimi tulee minulta (tyyppiä Laurila tai Kovala, eli ei ääkkösiä mutta ihan perus sukunimi) ja mietinnässä on ollut ihan puhtaasti ranskalaisiakin etunimiä, kuten tyyppiä: Céline, Etienne tai Lucie 
Mutta täällä on niin moneen kertaan haukuttu näitä yhdistelmiä että on alkanut mietityttää haluaako sitä ehdoin tahdoin joutua pilkattavaksi. Eli onko jollain kokemusta tälläisistä nimiyhdistelmistä vai onko se ihan no no jos Suomessa asuu?
Kommentit (15)
Tämä on minusta ihan mielenkiintoinen aihe ihan muutenkin, kun tuntuu että muualla ei tällainen hybridinimi niin kiinnittäisi huomiota, riippuen tietysti paikasta.
Ap
Hyvä! Suomalaiset etunimet on niin rumia.
Victor Nappu.
Jos keksitte tarpeeksi suomalaiselta kalskahtavan ranskannimen (Henri?) etunimeksi, niin ok.
Aivan täydellisen ok, jos lapsella on yhteys etunimensä kieleen ja kulttuuriin. Sehän olisi vain hienoa, jos molemmat juuret näkyisivät nimessä.
Sen sijaan pitäisin typeränä, että täysin suomenkielinen antaisi lapselleen ulkomaalaisen etunimen perustellen sitä ulkomaalaisella (yleensä ruotsinkielisellä) sukunimellään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Suomalaiset etunimet on niin rumia.
No en nyt rumiksi kutsuisi, halutaan vaan paljon erilaisia vaihtoehtoja
Vierailija kirjoitti:
Victor Nappu.
Jos keksitte tarpeeksi suomalaiselta kalskahtavan ranskannimen (Henri?) etunimeksi, niin ok.
Henri on itseasiassa aika hankala koska ääntäminen on niin erilainen eri maissa.. ja sitten taas Cécile (tai mikä ikinä) on paljon samanlaisempi kun sen ääntää ”ranskaksi” tai ”suomeksi” tai vaikka englantilaisittain. Enkä nyt sano että ääntäminen olisi täysin sama, mutta samanlaisempi, jos joku tulee valittamaan etten osaa ranskaa.
Hienoa, jos nimessä näkyy molemmat kulttuurit.
Nimi saisi olla suomalaisittain kirjoitettava. Eli ei suomenkieleen kuulumattomia kirjaimia tai ylimääräisiä merkkejä.
Mun mielesta ihan ok. Asun tosin Lontoossa ja taa on sellainen sulatusuuni, etta nakee vaikka minkalaista nimi/sukunimiyhdistelmaa.
Musta on ihan kiva jos ihmisella on persoonallinen nimi. Mulla on suht yleinen etunimi, ja harvinaisempi sukunimi. Alakoulussa mun luokalla oli yhteensa kolme samannimista. Arsytti kun muita kutsuttiin etunimella ja mua sukunimella aina.
Kannattaa tosin miettia lausuttavuutta jos meinasitte asua Suomessa. Etienne on musta ihana nimi, mutta harva suomalainen loppujenlopuksi osaa lausua tuollaisia nimia. Lapsi joutuu lopunikaansa selittamaaan omaa nimeaan ja sekin saattaa tuntua valilla vahan taakalta.
Nykypäivänä ei ole kyllä enää mikään outo juttu ( tai sitten olen vaan kuplassani) koska suomikin on kovasti kansainvälistynyt.
Ennen ihmeteltiin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänä ei ole kyllä enää mikään outo juttu ( tai sitten olen vaan kuplassani) koska suomikin on kovasti kansainvälistynyt.
Ennen ihmeteltiin enemmän.
Toki siihen kannattaa varautua, että nimen kirjoitusasua saa selvennellä. Oman lapseni Joonatan nimeä saan usein selventää, vaikka tosiaan on ihan noin suomalaisittain Joonatan. Silti kysytään usein miten se kirjoitetaan.
Muuten ok, mutta jos joka kerta pitää tavata se, niin ei. 'Mun nimi on Cécile. Seellä, een päällä on aksentti eteenpäin, toinen see, ja vikaksi vielä ee.'
Itse päätyisin sellaiseen, joka toimii molemmissa maissa, tyyppiä Laura.
Meidän pärjäävä jääkiekkoilijamme Micelle Karvinen.
Ajattelisin,että toinen vanhempi on ulkomaalainen ja haluttu kunnioittaa kummankin vanhemman kotimaan nimiä.
Sinällään ohan hienoa.
Kun Armi Kuusela avioitui Manilassa Gill Hilarion kanssa,niin heidän lapsilleen tuli ainakin yksiksi nimiksi suomalaiset nimet,vaikka sukunimi on Hilario.
Kaikkea sitä ihmetellään.
Mutta sitä en ymmärrä,jos molemmat vanhemmat suomalaisia ja sitten elvistellään ulkomaalaisilla nimillä.
Isohko riski että kuulostaa lähiönimeltä. Angeligue Korhonen, Alexander Mäkinen..