Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka välillä vaivaantuneita bussissa?
13.11.2019 |
Vastakkaiset penkit kiusallisia, kun ei tiedä mihin katseen kohdistaa, ettei vahingossa tuijota vastapään ihmistä. En pysty olemaan rennosti ruokalassakaan, jos pöytää vastapäätä tulee istumaan joku. Onko jollain sama ongelma? Onneksi bussissa sentään voi katsoa puhelinta, mutta syödessä en viitsi.
Kommentit (41)
Mihin se katse oikein pitäisi suunnata? Vastakkaisia penkkejä ei pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, sama vaiva mullakin. Musta tuntuu, että tämä vaivaa enemmän tai vähemmän kaikkia suomalaisia.
Pahinta on musta se, kun ikkunapaikkoja ei enää ole ja pitää valikoida vierustoveri.
Mä olen kulkenut tämän syksyn ja alkutalven aktiivisesti bussilla. Aluksi istuin yleensä kaikkein pienimmän näköisen ihmisen viereen, jonka vieressä oli hyvin tilaa. Usein se oli joku vanha mummu. Lopetin sen sitten, kun ne selvästi ahdistuvat siitä. Rupeavat hermostuneena puristelemaan laukkuaan tai räpläämään hihojaan ja olemus on semmoinen paniikkinen. (Olen nuori mies)
Sittemmin vieruskaverin valinnasta on tullut entistä vaikeampaa. Välillä kävelen aikaisemmalle pysäkille, jotta pääsisin ikkunapaikalle ja välttyisin valinnoilta. Joskus kävelen monta pysäkinväliä väärään suuntaan tämän takia.
Ne julkisten penkit on vastakkain kuulemma siksi, että ihmiset puhuisivat toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Ne julkisten penkit on vastakkain kuulemma siksi, että ihmiset puhuisivat toisilleen.
Suunnittelijalta voisi kysyä, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä.
Istuin kerran 4 tuntia täydessä junassa jonkun kanssa vastakkain käytävän puolella. Oltiin kuin kaksi sielutonta patsasta. Silloin kadutti, kun en saituuttani ollut ostanut ristikkolehteä matkalle.
Mieti miksi vaivaannut. Ei mua vaivaannuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne julkisten penkit on vastakkain kuulemma siksi, että ihmiset puhuisivat toisilleen.
Suunnittelijalta voisi kysyä, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä.
Istuin kerran 4 tuntia täydessä junassa jonkun kanssa vastakkain käytävän puolella. Oltiin kuin kaksi sielutonta patsasta. Silloin kadutti, kun en saituuttani ollut ostanut ristikkolehteä matkalle.
Olisithan sä voinut vaikka sanoa jotain niin ei olisi ollut yhtä vaivaannuttavaa koko matkan. Ei siinä tartte rupatella koko matkaa mutta edes tervehtii kun jakaa saman sosiaalisen tilan kuitenkin.
En mä jaksa vaivaantua, mutta mieluummin istun toki yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähijunissa oppii nopeasti tuijottamaan ikkunasta ulos käytäväpaikaltakin. Jos on pimeää, tuijotan edessäistuvan haaroväliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne julkisten penkit on vastakkain kuulemma siksi, että ihmiset puhuisivat toisilleen.
Suunnittelijalta voisi kysyä, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä.
Istuin kerran 4 tuntia täydessä junassa jonkun kanssa vastakkain käytävän puolella. Oltiin kuin kaksi sielutonta patsasta. Silloin kadutti, kun en saituuttani ollut ostanut ristikkolehteä matkalle.
Olisithan sä voinut vaikka sanoa jotain niin ei olisi ollut yhtä vaivaannuttavaa koko matkan. Ei siinä tartte rupatella koko matkaa mutta edes tervehtii kun jakaa saman sosiaalisen tilan kuitenkin.
Nykyään varmasti tekisinkin niin ja olen tehnytkin, mutta olin silloin nuori, sosiaalisesti todella taitamaton ja aika ujo. Mua vastapäätä istui jäykkänä semmoinen kolmekymppinen vakava mies puku päällä. Silloin ei ollut vielä älypuhelimiakaan. Se matka tuntui todella pitkältä.
Nyt tuo tilanne kyllä naurattaa, enkä enää ole noin taitamaton tuppisuu, mutta en edelleenkään haluaisi istua noilla vastakkain olevilla paikoilla lyhyttäkään matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännitin aina ihan hirveästi busseissa ja muutenkin monissa tilanteissa ihmisten ilmoilla. Sitten tuli vastaan oikeita murheita, ja sain paremmin perspektiiviä elämään, enkä enää osaa hermoilla pikkujutuista.
Sama. :D
Joskus piiloudun aurinkolasien taakse, mutta toisaalta niissäkin on kiusallista, koska silloin pakosti mietin myös koko pään asentoa (aurinkolaseissahan usein näyttää että katsoo sinne mihin suuntaan pää "osoittaa").
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännitin aina ihan hirveästi busseissa ja muutenkin monissa tilanteissa ihmisten ilmoilla. Sitten tuli vastaan oikeita murheita, ja sain paremmin perspektiiviä elämään, enkä enää osaa hermoilla pikkujutuista.
Olisiko vinkkejä miten ja millaisia oikeita murheita meidän muiden kannattaisi hankkia, jotta pikkuasiat lakkaisivat jännittämästä?
Siksi istun aina etummaiseen penkkiin, jos mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastakkaisissa penkeissä on joissakin autoissa myös todella vähän jalkatilaa. Kivasti kolkkaa polvet yhteen, jos on pitkiä ihmisiä. Sitten jos ei ole sitä välitankoa, niin on vaikea nousta ja poistua ikkunapaikalta. Todella huono keksintö kaiken kaikkiaan.
Mistä tämä meidän vaivantuneisuus johtuu? :(
Jos on kirja mukana, niin luen. Välillä torkun silmät kiinni. Ihan sama kenen vieressä istun.
Juu ja nyt on HSL:n busseihin tullut uusia dösiä, missä etuosassa on useampi penkkirivi selkä menosuuntaan. Siinä sitten tuijotat kaikkia bussin keskiovien jälkeen istuvia, eli olisikohan siinä suunnilleen seitsemän penkkiriviä porukkaa kyyläämässä toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ne julkisten penkit on vastakkain kuulemma siksi, että ihmiset puhuisivat toisilleen.
Niin varmasti, mutta kaikki eivät halua puhua vieraiden kanssa. Vaistoan milloin ihminen tykkää jutella. Kerran tein virheen ja kommentoin vieressä istuvalle matkustajalle säätä eikä vastannut kuin "niin". Vastauksen äänensävystä päättelin, ettei kannata jatkaa juttelua. Enää en puhua kenen tahansa kanssa.
Joo, on varmaa suomalaisten kansallistauti. Vaivaannun siis itsekin.