Oletko ikinä ollut työpaikalla, jossa yt:t?

Olen ja ei ollut kummoista, kun yt ei koskenut minua. Jotain nurinaa siitä joskus kuului, mutta ajan myötä sekin unohdettiin.

Surullinen. 

Olen työskennellyt sijotus- ja rahoitusalalla, joten seitsemät yt-neuvottelut tähän mennessä. 

Psyykkisesti tai fyysisesti sairaita ihmisiä heitetään ulos ja esimiehen kaverit jäävät. 

Vinkki: kannattaa olla esimiehen kaverit. 

Minä lensin ulos sairastaessani syöpää. 

Joo, kahdesti on ollut meillä. Kyllä siinä aika kyyniseksi tulee vaikka työpaikka säilyikin. Turha työnantajan yrittää me-henkeä nostattaa, en ole sitoutunut työnantajaan vaan oman osaamiseni kehittämiseen.

Kyllä isoimmissa firmoissa niitä on käytännössä koko ajan. Minullakin parhaassa tapauksessa omalla kohdalla 3 kertaa saman vuoden aikana.

Neljät yt:t olen käynyt läpi. Potkuja ei ole toistaiseksi tullut, mutta eipä haittaisi vaikka tulisikin. Olen jo lopun kyllästynyt koko hommaan.

Olen ollut useampaan kertaan.

Yhden kerran päästiin sovussa siihen tulokseen, että ei irtisanota ketään, mutta ne voivat tehdä lyhyempää päivää pienemmällä palkalla, jotka haluavat. Toisen kerran jouduin lomautetuksi, mutta aika pian pääsin osa-aikatöihin. Sitten on tullut kahdesti potkut ts. käytännössä lomautus, joka ei ikinä pääty.

Rankkaahan se on, epätietoisuus. Ruvetaan kyräilemään toisia, moni ei esim. halua auttaa työkaveria missään kun se on omasta työnteosta poissa. Yhteisö muuttuu keskenään kilpailevien ja toisia kampittavien yksilöiden laumaksi.

Monta kertaa... äkkiä laskien kai kuudet yt:t on tullut koettua. Aina yhtä rankka ja veemäinen kokemus. Ja kyllä, on tullut potkut ja myös on jääty. Jälkimmäinen fiilis toki parempi mutta ei poispotkittujen puolesta p***a olo.

Työskentelen konsulttina ja yleensä tehtävät asiakasyrityksissä päättyy yt-neuvotteluiden yhteydessä. Tähän mennessä on aina löytynyt uutta hommaa.

Pankissa taisi olla parin vuoden välein yt:t. Joskus tiedettiin jo alkuun, että ei koske meitä ja joskus koski. Kerran vaihdon yt:n takia tehtäviä toiseen yksikköön, sitten kun sielläkin tuli parin vuoden jälkeen yt lähdin koko talosta pois.

Olen yhden kerran, 90' luvulla. 3 ihmistä joutui lähtemään, minä mukaanlukien. Silloin oli vielä niin reilua että viimeiseksi tulleet saivat loparit. Mielestäni se oli aivan oikein.

Olin yli 10 vuotta yritykisessä, joka oli joutunut YT-kierteeseen. 

Aikanaan siihen tottui. Ekoilla kierroksilla karsiutui heikkohermoisin väki. Sitten jäljelle alkoivat jäämään ne, jotka sietivät ja kestivät tilannetta hötkyilemättä. Oikeastaan ihan viimeiset vuodet porukkahenki oli muutamaa poikkeusta todella hyvä, esimiehiä myöten. Nämä poikkeukset olivat ns vielä niitä likaisen pelin pelaajia, mutta sitten lopulta heihinkin osui. 

20v samalla työnantajalla, viidet yyteet oli sinä aikana, vikalla kerralla jouduin lähtemään itse, olihan se reilun tuntuista, kun vähän aiemmin oli tullut ilmi työpaikalla eroni sekä lapseni sairaus. Kriisiä poikineen pukkas päälle ja elämähän lähtikin siitä sitten supersyöksyllä kohti pohjaa. En olisi voinut uskoa niin käyvän.

Juu olen, siihen tottui, että aina oli päällä yyteet. Lopulta pyysin itse tulla valituksi (että nuoremmat saisivat jäädä), ja kun isosta yhtiöstä löytyi oikea henkilö, jolle perusteluni lähetin, sain lähteä. Tanssin inkkaritanssin, kun sain tiedon.

Olen ollut. Sain potkut kuten noin parikymmentä muutankin. Eikä se ollut helppoa niille muutamalle jotka jäivät. Lähtivät sitten heti kun saivat uuden paikan.

Yt-neuvottelut (yhteistoiminta) on muuten aivan harhaanjohtava nimitys asialle. Ei siellä meistä kukaan mitään neuvotellut. Tiesimme vain, että yt:t on käynnissä. Sitten tuli tieto, että parikymmentä irtisanotaan. Sen jälkeen itse irtisanominen.

Parhaillaan yt:t käynnissä. Ei paljon mun takapuolta kutita.

Kahdessa työpaikassa on ollut. Ekasta jouduin lähtemään kolmannella kerralla. Kaikki ”turhimmat” oli jo karsittu, sitten ulos viimeksi tulleet. Vuosikausia olleet saivat jäädä. Toisessa työpaikassa parit yt:t. En joutunut lähtemään kummassakaan, koska olin yksi eniten aikaansaavista työntekijöistä. Sitten kuitenkin edessä konkurssi. Ei ollut ahkeruudestakaan iloa, kun tilaukset vaan loppuivat.

Neljät yt:t takana. Johdon epärehellisyys ja suorastaan lainvastainen toiminta on ollut veemäisintä kestää; asuntolainojaan maksavat ihmiset eivät osaa tai uskalla ryhtyä taistelemaan kunnolla vastaan ja pääluottamusmiehiä on painostettu törkeällä tavalla. Johtoportaassa parillakin tekijällä on asianajajakaveri tai pari joilla ryhdytään uhkailemaan yksittäisiä työntekijöitä. Ekoissa yt:issä, alun tiedotustilanteessa johtoportaan edustaja jopa kehtasi sanoa firman humoristille että "heitä sä nyt tähän kevennykseks vaikka joku vitsi".

Olin 6 v kotona . Sinä aikana 7 yt neuvottelut . Nyt onollut rauhallista 5 vuotta. Huomenna ekat irtisanotaan ja meidän yksikkö käydään läpi vielä ennen joulua.

Saa nähdä tuleeko ylimääräinen joululahja bonus vai miten käy.

Töissä ilmapiiri on kamala.

Olen täyttänyt 50 v. Työllistymismahdollisuus on olematon.

Kahdesti peräkkäisinä vuosina. Ensimmäisellä kerralla meitä oli enemmän ja fiilis oli todella surullinen ja epätodellinen. Pahinta oli epätietoisuus siinä tilanteessa, kun ei tiennyt mitä tapahtuu ja kuka on työntekijöiden puolella. Irtisanomiset tehtiin jouluaatonaattona. Osa oli jo ehtinyt lähteä lomille, kun tieto tuli. Oli hilpeät pikkujoulut firmassa ja mukava valmistella perheelle joulua, kun ei tiennyt onko juhlaan varaa.

Seuraavana jouluna sitten sama juttu. Olin ainoa, joka siitä porukasta selvisi menettämättä töitään, eikä tällä kertaakaan menty työnantajan puolelta ihan putkeen. Hilpeät pikkujoulut tuli kertaa, kun osa sai kuulla töiden loppumisesta samana päivänä. 

YT-neuvotteluista tuli työpaikalle pitkäksi aikaa huono henki, paskaa puhuttiin niin työkavereista kuin työnantajastakin. Luottamus työnantajaan meni etenkin, kun työnantaja ei tilanteesta puhtain paperein selvinnyt. Kiireelliset rekrytoinnit alkoivat samana päivänä, kun töihinottovelvollisuus loppui. Paljolti tuli fiilis, että tietyistä työntekijöistä vain haluttiin eroon.

Millaisia kokemuksia teillä on siitä onko lapsettomuus/lapsellisuus vaikuttanut asiaan?

Jos vain suinkin mahdollista ja varma työllisyys kiinnostaa, niin kannattaa kyllä valita ala, jossa töitä riittää aina. Varmuuden kompensoi kyllä palkan pienuutta.