Elääkö jotkut kehuista
Mietin joskus netin ihmeellisessä maailmassa kuinka jotkut oikein imevät itseensä kehuja. Näitä on julkkiksissa ja tavan tallaajissa. Ollaan niin täynnä itseä ja omaa erinomaisuutta. Kaikki negatiivinen poistetaan nopeasti, koska eihän heissä ole mitään krisoitavaa. Esim. nyt vaikka sieppi. Onko se tätä nykypäivää, vaikka onko tämä merkki narsistisesta vajeesta, johon etsitään jatkuvasti täydennystä. Kuvat on niin filtteröityjä, ettei samaksi meinaa tunnistaa ja järkiään ihmiset ovat lihavampia oikeassa elämässä. Nämä instat taitaa olla vaan illuusiota elämästä,tekemällä tehtyä valetodellisuutta.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Toiset voi paremmin, kun heitä kehutaan. Kokevat olevansa osa jotain tärkeämpää. Sitä kautta ovat myös miellyttävämpiä muille.
Ehkä se menee niin. Miten ennen riitettiin itselle ilman suitsutuksia somessa. Elämää elettiin ilman filttereitä, selfieitä ja päivityksiä sadoille ja tuhansille ihmisille. Itsensä jakaminen on muuttanut muotoaan.
Facebookissa ja instagramissa näitä piisaa. Laittavat itsestään kuvan ja varmaan puhelin kädessä odottavat tykkäyksiä.
Säälittäviä.
Onhan se aika säälittävää. Hajoaisikohan noilta pää, jos insta ja fb lakkaisi toimimasta. Mistä ne saisi sen päivittäisen ihailuannoksen? Ei voisi edes draamailla, miten on vaikeaa ja näin kerätä empatiasydämiä Ruudulta sydämeen. Miten ihailtu ja rakastettu olenkaan!
Eipä löydy vastinetta tälle aloitukselle. Ei ollut yllättävää. Mitäpä sitä omaa huomioh.oraamista kieltämään. Tottahan se on.
Huhujen mukaan kissat elää kiitoksilla. Eiks ne lasketa kehuiksi?
ei elä, kyllä siihen ruokaa tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Facebookissa ja instagramissa näitä piisaa. Laittavat itsestään kuvan ja varmaan puhelin kädessä odottavat tykkäyksiä.
Säälittäviä.
Narsistinen luonne
Mua kun kehutaan työelämässä, niin koen sen jotenkin ahdistavana. Koen, että haluan saada vain negatiivista palautetta, koska silloin tiedän missä asiassa minun pitää parantaa työtäni.
Ahdistaa kehut siis.
Vierailija kirjoitti:
Miten ennen riitettiin itselle ilman suitsutuksia somessa.
Ettekö tosiaan tunne sen aikakauden ihmisiä, jotka huomioh**raa ihan ilman somea???
Meillä riittää näitä töissä. Kehutaan itseä kovaan ääneen mitättömistä asioista ja odotetaan ihailua kollegoilta. Koko ajan pitää puhua vain itsestä, muut ihmiset ovat olemassa vain näiden ihailua varten. Kuulkaa kyllä näitä oli ennen someakin, valitettavasti!!!
Mies32vuotta kirjoitti:
Mua kun kehutaan työelämässä, niin koen sen jotenkin ahdistavana. Koen, että haluan saada vain negatiivista palautetta, koska silloin tiedän missä asiassa minun pitää parantaa työtäni.
Ahdistaa kehut siis.
Sulla on ongelmia käsitellä positiivista palautetta. Kyllä mun mielestä on tärkeää saada kehujakin hyvin tehdystä työstä niiden kehitysehdotusten ja kritiikkien vastapainoksi.
Toiset voi paremmin, kun heitä kehutaan. Kokevat olevansa osa jotain tärkeämpää. Sitä kautta ovat myös miellyttävämpiä muille.