Lue keskustelun säännöt.
Näkeekö mielenterveys ongelmaisen ihmisen käytöksestä tai olemuksesta?
Kommentit (75)
No mun paniikkihäiriön näkee varmaan aika selvästi, olen kuin peura ajovaloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkyy. Näennäisesti normaali käytös. Ja henkilö itse uskoo käyttäytyvänsä normaalisti.
Mutta alakuloinen ryhti, turhan valpas, pälyilevä katse, ilmeet vaihtuvat ilmeettömästä räjähtävään nauruun nanosekunnissa. Nämä mitättömän pienet asiat samaan pakettiin, niin siitä muodostuu aika creepy tyyppi.
Terapiassa käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanottu että olen aika ilmeetön. On siis masennusta. En osaa oikein reagoida eri tunteisiin ilmeillä. Nauran ja itken kyllä mutta muitten kanssa jutellessa en tiedä miten ilmehtiä.
mulle tulee ilmeettömistä mieleen kovat piittaamattomat ihmiset
Mulla kanssa. Oma isä oli ilmeeltään kuin ilmetty Clint Eastwood tai Steven Seagal.
Sen ilmeestä näki miten kovan elämän oli kokenut ja kaikki se väkivalta minkä oli ottanut vastaan ja antanut.
Aina tiesi olla varuillaan kun alkoi siristellä silmiään. Ihan kaikki, myös isän ystäväpiiri hiljeni pelkästä katseesta. Isällä oli aina puukko mukana millä se tikkas sormiensa väliin pöytää vasten.
Todella kireä tunnelma näiden kovien piittaamattomien persoonien kanssa. Kuin kävelisi veitsenterällä.
Vierailija kirjoitti:
Näkyy. Näennäisesti normaali käytös. Ja henkilö itse uskoo käyttäytyvänsä normaalisti.
Mutta alakuloinen ryhti, turhan valpas, pälyilevä katse, ilmeet vaihtuvat ilmeettömästä räjähtävään nauruun nanosekunnissa. Nämä mitättömän pienet asiat samaan pakettiin, niin siitä muodostuu aika creepy tyyppi.
Terapiassa käy.
Kuka sinä kuvittelet olevasi alapeukuttamaan tätä. Minä tiedän tuon tyypin olemuksen ja minä tiedän hänen ongelmansa.
Kyllä. Ehkä itse ajattelet, ettei näy, mutta totuus on toinen. Ilmeetön, eleetön ja jäykkäkin käytös kertoo paljon ihmisestä. Tietysti se mitä suusta tulee kertoo kaiken. Teennäisyys myös näkyy jo siinä vaiheessa, kun muutaman sanan sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On semmonen lasittunut katse. Kivikasvot ja eleetön olemus Höö.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ehkä itse ajattelet, ettei näy, mutta totuus on toinen. Ilmeetön, eleetön ja jäykkäkin käytös kertoo paljon ihmisestä. Tietysti se mitä suusta tulee kertoo kaiken. Teennäisyys myös näkyy jo siinä vaiheessa, kun muutaman sanan sanoo.
Ai tänne tuli palstapsykologikin paikalle. Omana aitona itsenään. Tunnet varmaan kaikki mt-ongelmaiset, kun vedät tuollaisia johtopäätöksiä. Itse tunnen hyvinkin eläväisiä diagnoosin saaneita. Maniassa varsinkin halaavat koko maailmaa ja ovat hyvin aitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On semmonen lasittunut katse. Kivikasvot ja eleetön olemus Höö.
Moni on tuollainen väsyneenä ja omissa ajatuksissaan.
Joo ärsyttää kun ottaa lääkettä niin otsaan ilmestyy "mt-potilas"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein parhaiten mt-ongelmaisen ihmisen tunnistaa siitä, että tukka on värjätty shokkiväreillä, esim. sininen tms.
Eiköhän meillä kaikilla,ole jotain ongelmia. Ihan rauhassa vaan kaikki näissä asioissa. Erinlaisuus on rikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diagnoosi (DSM-V, ICD) vaatii yleensä sitä että ihmiselle tai ympäristölle syntyy jotain haittaa bisarreista, eli normaalista poikkeavista ajatuskuvioista, eli tavallaan se käytöskin siihen silloin liittyy. Tätä myös pyritään terapialla korjaamaan siinä missä lääkkeillä, joiden toiminta on edelleen hakuammuntaa (eli serotoniini jne hypoteesit eivät päde).
Vaikeasta masentuneella voi olla motorisia vaikeuksia, etenkin suun alueella ja myös muilla alueilla (vahakasvoisuutta yms). Psykoottisilla voi nähdä silmistä jne. Lääkkeitä ja huumeita käyttävät voi tunnistaa helposti käytöksestä ja tietää mitä asioita tarkkailla. Tai mitata. Psykopaattia sen sijaan ei välttämättä voi tunnistaa mitenkään muuten kuin tarkkailemalla emootioiden puutetta ja toisaalta voi sekoittaa vaikeasti masentuneeseen. Masennuksen taas erottaa esimerkiksi skitsofreniasta siinä, että masennus vaihtelee, kun taas skitsofrenia kehittyy koko ajan pahemmaksi.
Ehkä jollain emootioita mittaavalla sovelluksella voisi ajatella mitattavan ihmisen mielenterveyttä, mutta toisaalta yhteiskunta suosii sosio- ja psykopaatteja, sillä menestyminen edellyttää tunteista irroittautumista ja toisten ihmisten polkemista.
Vierailija kirjoitti:
Vähän riippuu. Joskus mielenterveysongelmaisen olemus ei tule itse häiriöstä, vaan siihen käytetyistä lääkkeistä. Vahvasti neurolepteilla lääkityistä huokuu helpoiten lääkkeiden sivuvaikutukset. Kädet eivät myötäliiku kävellessä, kasvot ovat jäykän ilmeettömän näköiset ja koko olemus on jähmeä, tahdoton, passiivinen ja latistunut. Sitä se teettää, kun dopamiinin määrää aivoissa on vähennetty reilusti. Lääkeparkinsonismiksikin kutsutaan tiettyjä oireita, joita näkyy myös Parkinsonin tautia sairastavilla.
Ei nuoremmilla käyttäjillä tuolaista huomaa edes suurilla annoksilla, nämä 60-luvulla syntyneet ilman edes pitkäaikaista neuroleptilääkitystä omaavat nuo sivuoireet pysyvästi vaikka lopettaisivat lääkkeen käytön kokonaan. Mutta he ovat katukuvassa aika harvassa kun odotettu elinikä on 50-60 vuotta. Ehkä joku onnekas vegaani voi elää jopa 65-vuotiaaksi vaikka söisi koko elämänsä psyykelääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosi (DSM-V, ICD) vaatii yleensä sitä että ihmiselle tai ympäristölle syntyy jotain haittaa bisarreista, eli normaalista poikkeavista ajatuskuvioista, eli tavallaan se käytöskin siihen silloin liittyy. Tätä myös pyritään terapialla korjaamaan siinä missä lääkkeillä, joiden toiminta on edelleen hakuammuntaa (eli serotoniini jne hypoteesit eivät päde).
Vaikeasta masentuneella voi olla motorisia vaikeuksia, etenkin suun alueella ja myös muilla alueilla (vahakasvoisuutta yms). Psykoottisilla voi nähdä silmistä jne. Lääkkeitä ja huumeita käyttävät voi tunnistaa helposti käytöksestä ja tietää mitä asioita tarkkailla. Tai mitata. Psykopaattia sen sijaan ei välttämättä voi tunnistaa mitenkään muuten kuin tarkkailemalla emootioiden puutetta ja toisaalta voi sekoittaa vaikeasti masentuneeseen. Masennuksen taas erottaa esimerkiksi skitsofreniasta siinä, että masennus vaihtelee, kun taas skitsofrenia kehittyy koko ajan pahemmaksi.
Ehkä jollain emootioita mittaavalla sovelluksella voisi ajatella mitattavan ihmisen mielenterveyttä, mutta toisaalta yhteiskunta suosii sosio- ja psykopaatteja, sillä menestyminen edellyttää tunteista irroittautumista ja toisten ihmisten polkemista.
Se, että jotkin tietyt ulkoisesti havaittavat piirteet voisivat johtua vain ja ainoastaan mt-ongelmista, on kyseenalainen väite. Mikä sellainen piirre olisi, mitä ei mikään muu tekijä voisi selittää? Vaikka jokin sairaus tai neurologinen poikkeavuus? Yksilön eksentrisyys? Pelkät tilannetekijät? Voiko ikinä olla satavarma, että ahaa tuon ja tuon näköisellä ja oloisella täytyy olla se ja se diagnoosi. Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
On semmonen lasittunut katse. Kivikasvot ja eleetön olemus Höö.
Yhtä naurettavan näköisiä ovat hulahulavanne-sateenkaari ihmiset joittenka vartalot muovautuu liikkumaan tuulen mukana muistuttavat eleitään Marco Bjurströmiä tai naamaansa vääntelevältä Jim Carreytä, ei anna kovin älykästä kuvaa varsinkaan kun esimmäiset sanat mitä suusta tulee ovat nami nami tai moroo.
Ei sitä yleensä heti näe. Olen useasti käynyt mielenterveysongelmaisille tarkoitetuissa matalan kynnyksen paikoissa eikä niissä todellakaan ensi silmäyksellä huomaa, ketkä ovat paikan työntekijöitä ja ketkä asiakkaita, kun kaikki istuvat rennosti sohvilla juttelemassa.
Ei näy läheskään aina. Sairastan itse keskivaikeaa/vaikeaa masennusta sekä ahdistuneisuushäiriötä, ja nämä eivät ilmeisesti olemuksestani kovinkaan hyvin näy. Kerran ollessani todella huonossa kunnossa psykiatri kirjoitti omakantaan "ei vaikuta masentuneelta", ja ollessani suljetulla palattuani ulkoilulta minut päästi ovesta viereisen osaston hoitaja, joka ensin kysyi, ketä olen tulossa katsomaan. Naureskelin, että ihan olen itse potilaana täällä, johon hänkin tuumasi, että ei se psyykkinen sairaus vaan usein päälle päin näy.
Toki vaikeimpina aikoina masennus ja ahdistuskohtaukset ovat läheisimpien ihmisten huomattavissa, kun on lamaantunut tai itkuinen, eikä jaksa toimia normaalisti, mutta vieraammille ongelmani eivät varmasti useinkaan näy. Olen myös paljon tavannut mielenterveysongelmaisia ja esim. psykiatriset osastot ovat täynnä ihmisiä, joista ei ulkoisen olemuksen perusteella uskoisi heillä olevan mielenterveydellistä ongelmaa. Ainoastaan todella voimakas masennus, anoreksia, kaksisuuntaisen maniavaihe ja jotkut psykoosisairaudet etenkin akuutissa vaiheessa ovat sellaisia, että käytöksestä tai olemuksesta näkee sairauden. Edes se paljon puhuttu neuroleptilääkitys ei kaikista näy, eikä aina tee vihannekseksi niin kuin monet tuntuvat kuvittelevan. Tästä on lähipiirissäkin esimerkkejä.
Maanisella oikeasti silmät kiiltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy. Näennäisesti normaali käytös. Ja henkilö itse uskoo käyttäytyvänsä normaalisti.
Mutta alakuloinen ryhti, turhan valpas, pälyilevä katse, ilmeet vaihtuvat ilmeettömästä räjähtävään nauruun nanosekunnissa. Nämä mitättömän pienet asiat samaan pakettiin, niin siitä muodostuu aika creepy tyyppi.
Terapiassa käy.
Kuka sinä kuvittelet olevasi alapeukuttamaan tätä. Minä tiedän tuon tyypin olemuksen ja minä tiedän hänen ongelmansa.
Et siis edes tunne vaan luulet tietäväsi. Just.
Kyllä ja ei. On kuitenkin hyvä muistaa, että mielenterveyden häiriöille on olemassa tarkasti määritellyt kriteerit, jotka täytyy täyttyä diagnoosin saamiseksi. Kuka tahansa eksentrinen, omalaatuisesti käyttäytyvä tyyppi ei automaattisesti täytä jonkun mt-diagnoosin kriteerejä, vaikka arvioitavaksi päätyisikin. Eli malttia kanssaihmisten oma-aloitteeseen diagnosoimiseen! Meitä on moneksi.