Onko 46-vuotias lapseton mies ja sen lisäksi ei oo koskaan ollut naimisissa, hyvä vai huono valinta naiselle?
Kommentit (61)
Jos et halua lapsia tai sinulla ei ole lapsia, mikä ettei.
Jos sinulla on lapsia, vain jos tulee heti heidän kanssa juttuun. En tiedä olisiko silloinkaan. Tuskin on perheihmisiä, muuten hänellä olisi sellainen
Riippuu kyllä nyt ihan hänen muusta historiasta ja mitä itse etsit.
Hei vaan, olen ap ja nainen. Yli 40-vuotias minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap on mies. Nainen tässä tilanteessa olisi kirjoittanut "olen tavannut mukavan komean miehen, jonka kanssa synkkaa bla bla blaa ...ainoa mutta on, että hän on 46-vuotias, lapseton, eikä ole koskaan ollut vakavassa suhteessa."
Aloittaja on taas se minimalististen avausten mies.
Näin on!
Lisäksi ap puolustelee joka kommentissa kuviteltua miestä.
Tässä nyt joku reppana yrittää epätoivoisesti boostata ikämiesten menekkiä säälittävällä trollilla.
Ketjusta puuttuu enää jonkun äijän esiintyminen 23-vuotiaana (siis ei 22 eikä 24)
naisena joka on muka epävarma ja kuolettavasti ihastunut isänsä ikäiseen ukkeliin.
Not!😂
Vierailija kirjoitti:
Ei hän ole mikään vanha poika. Elämä vienyt työn mukana ja halunnut panostaa siihen. t.ap
No nyt ei ollut hyvä referenssi tämä. Mies joka on aina asettanut työnsä (lue: itsensä) kaiken muun edelle, ei siitä viisikymppisenä muutu.
Hän on vain huomannut että kaverit ovat kaikki aikaa sitten perheytyneet, ja alkaa olla yksinäistä. Terveyskin alkaa vähän rakoilla ja yksinäinen vanhuus pelottaa. Hän haluaa jatkaa samaa rataa, mutta niin että on joku sulostuttamassa kotia ja lämmittämässä sänkyä.
Vierailija kirjoitti:
Jostakinhan se vika on, kun ei ole ”kelvannut” kenellekään. Onko homo vai sosiaalisilla taidoiltaan kömpelö?
Mistä sinä sen päättelit, että mies ei olisi "kelvannut" kenellekään? - Kyllä minä ainakin olisin enemmän varuillani kumppaniehdokkaan kanssa, joka on aina ollut parisuhteessa ja joka on aina kelvannut; vai olsiko oikeampaa ajatella, että hänelle on kelvannut?
Itse olen ollut useita vuosia sinkku, enkä todellakaan ajattele tai usko, että oma elämäni muuttuisi jotenkin merkittävästi paremmaksi ja arvostettavammaksi yleisesti, jos vielä joskus haluaisin asettua parisuhteeseen. Toki jos niin tekisin niin totta kai toivoisin, että elämäni jatkuisi vähintään yhtä hyvänä kuin nyt sinkkuna.
Mutta mitään kiirettä tai erityistä vaivaa en jaksa tai viitsi nähdä sen eteen, että pääsisin sinkkuudestani eroon; siis ikäänkuin sinkkuna olo olisi, jokin kuolettava tauti, tai muu riesa, johon pitäisi saada joko lyhytaikaisia hoitoja tai toistaiseksi voimassa oleva hoito.
- Kyllä. Olen saanut kuulla olevani homo. En ole. Mutta en myöskään ymmärrä, miksi näin ajatellaan. - Luullakseni myös homot haluavat osakseen rakkautta ja mahd. muodostaa parisuhteen ihan siinä kuin heterotkin.
Omalta kohdalta olen välttynyt siltä, että minua oltaisiin pidetty erityisen uskovaisena. -Sen sijaan tosinaan olen tähän arkkityyppiin törmännyt, kun olen lukenut "ikisinkuista" käytävää keskustelua ja kirjoittelua.
Uskovaisilla saatetaan tällöin viitata varttuneempiin miehiin, joilla on ilmeisen vahva oma henkilökohtainen ja samalla usein luultavasti äärikonservatiivinen maailmankuva, jonka mukaisesti etsivät samat arvot omaavaa kumppania. - Luullakseni kuitenkin naiset (tai miehet) jotka haluavat elää samojen arvojen mukaan kuin pimeällä keskiajalla on melko harvassa.
En myöskään koe samaistuvani miehiin, joilla on fiksaatio, jossa eivät erota omaa vihätysvoimansa rajallisuutta ja samalla ihmettelevät kun heitä puolta nuoremmat naiset (tai miehet) eivät innostu heistä ainakaan parisuhde mielessä. - Eivät innostu hänestä vaikka mies kovasti haluaa kertoa heille, että hän osaa kyllä kokata ja kuinka hänellä on n.n merkkine auto, jolla voi vaikka ajaa.
Viittaako snadi lauseen ja ajatuksen rakenteettomuus myös muuhun rakenteettomuuteen...?
Tuosta kelpaamisesta.
Ei nämä asiat niin mustavalkoisia ole. Itse olen päälle 40-v nainen, ja ollut sinkkuna jo pian 15 vuotta. Takana kaksi pitempää parisuhdetta joista lapset, mutta kun niistä viimeisin päättyi, päätin että kumppanin "etsintä" saa luvan olla tauolla kunnes lapset aikuistuvat. Noh, nyt nuorin on jo 16 ja asuu viikot opiskelujen takia pois kotoa joten voisin aloittaa sen kumppanin etsinnän. Mutta en halua. Toki jos rakkaus elämääni astelee ihan itsekseen, etsimättä, niin olen avoin asialle. Mutta aktiivisesti deittimarkkinoille -ei vaan enää kiinnosta.
Ihmiset tekee elämässään erilaisia valintoja ja päätöksiä, jotka johtaa erilaisiin lopputuloksiin. Vaikka sitten siihen että on sinkkuna vuosia. Asiat ei ole niin mustavalkoisia.
Ja kuten tuossa yllä joku sanoi, enemmän epäilyttävänä pitäisin sitä, jos niitä suhteita ois takana useita eikä merkkiäkään siitä, että osaisi elää myös itsekseen.
Mulle sopii oikein hyvin. Ei ole ainakaan tottunut olemaan naisten passattavana. Todennäköisesti itsenäinen ja itsestään huolehtiva mies.
Jos kemiat menee yhteen ja mukavaa on en moista miettisi. Jos taas miehen kanssa ei kipinöi ja jahkailisin että pitääkö antaa ajalle mahdollisuus, niin sitten ehkä puntaroisin, että kieliikö edellämainitut jostain.
Kyllähän pitempien parisuhteiden puute voi kieliä esimerkiksi jonkinlaisesta "lapsellisuudesta" tai joustamattomuudesta ihmissuhteissa, mutta mielestäni nuo ovat sellaisia asioita jotka tulevat kyllä esiin seurustelun edetessä.
Tosin senpä sanon, että jos miehellä on tuollainen historia ja vaikuttaa olevan todella kiinni äidissään tai äitinsä hänessä niin ei kiitos. Yhden mammanpojan jälkeen tiedän jo että tämä on "red flag".
Paras vaihtoehto! Ei ole exiä ja lapsia entisistä suhteista sekottamassa pakkaa. Tälläinen suhde sopisi valtaosalle uusperheiden naisista, joille miehen menneisyys on elämää suurempi kriisi. En ymmärrä, miksi päätyvät suhteisiin perheellisten miesten kanssa, kun näitä naimattomia ja lapsettomiakin on tarjolla yli nelikymppisillekin.
eipä noilla kriteereillä voi sanoa juuta tai jaata. olet hyvä valinta,jos olet hyvä valinta, olet huono valinta, jos olet huono valinta.
Jos tuo on ainut asia mitä suhteessa mietit, niin älä nyt hyvä ihminen jää miettimään liian pitkäksi aikaa.
Mammapalstalla kaikki luetaan viaksi. Jos olisit kertonut miehen olleen 20 v naimisissa ja kahden lapsen isä, niin mammat kertoisivat että tuohon ei missään nimessä pidä lähteä ja käytetty mies ja ei mikään uusperhe voi toimia jne jne (mikä muuten on täyttä shaibaa, veikkaan että suurin osa näistä uusperheiden lyttääjistä elää onnettomassa ydinperheessä, ja heitä harmittaa kun joku on löytänyt uuden onnen ja nauttii aidosti elämästään. Ohis.)
Ei kukaan meistä muista voi tietää millainen tämä mies on, olisiko kelvannut tai ollut kelpaamatta, onko itserakas vai ei. Naimattomista ja lapsettomista löytyy kaikenlaisia ihmisiä, kuten perheellisistäkin.
Kai sä itse parhaiten tiedät mistä tykkäät.
Mutta viittäkymppiä lähestynyt piintynyt yksineläjä on sitten tottunut omiin tapoihinsa, jotka voi olla kummallisia.
Tuo kuulostaa mun puolisolta. Oli tavatessamme pari vuotta vanhempi, ei koskaan naisen kanssa samaa osoitetta ja ei lapsia.
Tuollaisen kanssa joutuu kyllä tottumaan kohtuullisen outoihin tapoihin ja muuhun elämänrytmiin. Rutiineja ja kummallisia sääntöjä elämä pullollaan. Kaikki suunnitellaan viimeisen päälle ja sitä rataa. Aina joskus hitusen tämä ahdistaa, mutta muutenhan tuollainen mies on suurin piirtein toiveiden täyttymys. Suku tietysti tulee siinä takavasemmalla, kun pelkäävät jokaisen naisen jahtaavan vain tämän yksineläjän rahoja. Pitkää pinnaa ja sopeutumista, kyllä se siitä.
Johan on keskustelu. Mä olen itse 44v mies, eikä minulla ole lapsia, enkä ole koskaan ollut naimisissa. Syy tähän on ihan siinä, että mä en ole halunnut lapsia, enkä ole halunnut naimisiinkaan. Suhteeni ovat olleet etupäässä pitkiä.
Mitähän ongelmia mulla voi kuvitella olevan ihan vaan tuon perusteella :D
Vierailija kirjoitti:
Mulle sopii oikein hyvin. Ei ole ainakaan tottunut olemaan naisten passattavana. Todennäköisesti itsenäinen ja itsestään huolehtiva mies.
Mukava kuulla. - Vaan yleisemmin miksi niin usein toistuu olettama, jossa annetaan ymmärtää, että mitä enemmän miehellä on kokemusta parisuhteesta, niin sitä korkeammalle hänen arvonsa yleisesti kumppaniehdokkaana nousee kun taas vastaavasti naisen arvo laskee ja vähenee(?)
Jolloin suurimpia virheitä, minkä yli 40 vuotias, pitkään sinkkuna viihtynyt mies voisi tehdä olisi olla rehellinen ja kertoa, ettei ole ollut vuosiin (,jos koskaan) parisuhteessa.
Vastaavasti naisen kannattaa vaieta, että hänellä olisi takana enemmänkin kokemusta kumppanin (miehen) rinnalla olemisesta ja elämisestä.
Tämän on tässäkin ketjussa "taas" voinut havaita mutta on, kuten jo totesin ilahduttavia poikkeuksiakin ja osa naisista ymmärää, että pitkän sinkkuna ollut mies voi todennäköisesti olla myös itsenäinen ja itsestään huolehtiva.
Toki tätä sopinee vielä täydentää niin, että omasta mielestäni miehenä tekisin virheen, jos alkaisin kovin korostamaan itsenäisyyttäni ja /tai itsestäni huolehtimista, kun minusta näissä asioissa on kyse paljossa vain melko tavallisesta elämästä e. touhuan ja teen askareita ja puuhia siinä, missä moni muu tekee luullakseni parisuhteessa toisen rinnalla ja vierellä, eikä toisin sanoen "huolehimisessani" ole kyse mistään eriyisestä ja ihmeellisesä.
Ei vaikka verraten usein tällä palstalla kohtaa kirjoituksia jossa kerrotaan ja luodaan mielikuva että kumppani on yhteen muuton seurauksena tai mahd. laps(i)en syntymisen myötä taantunut ja vajonnut parivuotiaan taaperon tasolle, eikä osallistu tai tee mitään osoittaakseen, että kantaa vatsuuta yhteisen arjen sujumisesta ja hyvin voinnista.
Kun ei kai kukaan (,tai kenties vain harva) halua lähteä yrittämään yhteiseloa tällaisen sankarin (tai sankaritaren) rinnalla odottaen, että kaikki muuttuu kuin taika iskusta kun - niin miksi?
En ymmärrä. Ehkä siksi olenkin sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Hei vaan, olen ap ja nainen. Yli 40-vuotias minäkin.
Ei pahalla mutta avauksesi perusteella olisin kyllä äkkiseltään voinut luulla sinun olevan yli 20 vuotta nuorempi, kuin kuvailemasi älykäs ja hyvännäköinen 46 vuotias mies.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Ei oo tietääkseni homo. t.ap
Kyllä muuten on!!! Lopeta se jankkaaminen.
Ap on mies. Nainen tässä tilanteessa olisi kirjoittanut "olen tavannut mukavan komean miehen, jonka kanssa synkkaa bla bla blaa ...ainoa mutta on, että hän on 46-vuotias, lapseton, eikä ole koskaan ollut vakavassa suhteessa."
Aloittaja on taas se minimalististen avausten mies.