Miksi olen aina vaan niin tyhmä ja hyväuskoinen??

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan itsessänikin noita piirteitä.

Olen alkanut miettiä että miksi en itse saa mitään mielihyvää muiden alistamisest tai hyväksikäyttämisestä. Ei kiinnosta yhtään. Haluaisin vaan onnellisena elellä elämääni eteenpäin.

Olisiko meillä "sinisilmäisillä" ollut jotenkin turvallinen lapsuus tms, että ei tunnu siltä että tolla on enemmän, hähää katotaanpas mitä ss nyt sanoo, tätä tämmöstä..

Itselläni oli tosi turvallinen ja onnellinen lapsuusperhe. En joutunut kilapilemaan vanhwmpien huomiosta eikä pelattu mitään psykologisia pelejä. Ehkä en sen takia oppinutkaan niitä.

Suomihan autioituu.. Muutetaanko jonnekin syrjäseudulle kaikki reservaattiin?

Mulla oli aika turvallinen lapsuus ja rehellisyys oli todella tärkeä arvo perheeni kulttuurissa. Olisin hävennyt silmät päästäni ja vanhemmat olisi olleet tosi pettyneitä, jos olisin jäänyt kiinni jostain valheesta. Kepposia ja riehumista meillä tapahtui, mutta ei toisten tarkoituksellista harhaanjohtamista.

Opin aika pikkuhiljaa ja myöhään, että joillekin ihmisille luotettavuus ei ole mikään kunnia-asia, vaan pelkkää sanahelinää ja naurettavaa tyhmyyttä. En ollut tajunnut, että pahaa tekevät ihmiset eivät ole vaan harhautuneet polulta, vaan joillekin alun alkaenkin huijaus ja hyväksikäyttö on ok elämänfilosofia. En tiedä olenko vieläkään täysin sisäistänyt tätä, kun muistutan itselleni kerta toisensa jälkeen, että kannattaa miettiä eri tilanteissa mitkä toisen tarkoitusperät ovat.

" tyhmänä ajattelin, että hän kyllä huomaa ajan saatossa, miten mukava olen hänelle ja tästä kehkeytyy kiva molemminpuolinen tuttavuus.."

Huomioi tuollaiset tilanteet ja ajatukset. Jos jo tuttavuuden alussa toinen käyttää sinua likasankona niin miksi se ajan myötä muuttuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan opetella tunnistamaan niitä varoitusmerkkejä vaikka yksi kerrallaan, ja jatkossa kylmästi leikata sellaiset ihmiset pois elämästään heti. Esim. tuo, että olit jollekin ystävällinen ja kyselit kuulumisia, mutta hän ei koskaan sinun - jatkossa ota itsellesi vaikka säänto että etenkin tuttavuuden alussa otat itse yhteyttä enintään 2 kertaa peräkkäin. Jos et niiden jälkeen saa toiselta oma-aloitteista vastakaikua, unohdat koko ihmisen. (Tietysti maalaisjärkeä käyttäen, jos toinen on sairaana tai matkalla tms. poikkeustilanne).

Tärkein seikka nimittäin hyväksikäyttäjien välttämisessä on jättää heidät heti, kun nämä taipumukset tulevat esille. Ne oikeasti kivat ihmiset kyllä esim. tässä esimerkissä ottavat itsekin yhteyttä jossain vaiheessa, jos yksipuoliselle yhteydenpidolle oli jokin hyvä syy. Et siis voi hävitä mitään muuta kuin valheellisen väliaikaisen illuusion. Kirjoita nuo oppimasi säännot vaikka muistiin, jotta osaat jatkossa arvoida tilanteita enemmän kokemuksen tuomalla järjellä kuin tunteella. Esimerkkejä omista "säännoistä":

- Otan yhteyttä max 2 kertaa peräkkäin, jos toisella ei ole hyvää syytä. Joka tapauksessa max 3.

- Jos viesteihini vastaaminen alkaa venymään (luokkaa päiviä), sama homma.

- Jos tarjoan jotain, esim. kahvin kahvilassa, ilman vastavuoroisuutta en tee sitä toista kertaa uudelleen.

- En osallistu mihinkään varankeräykseen, verkostomarkkinointiin yms. vaan kieltäydyn kohteliaasti

- Jos toinen peruu tapaamisen, hänen pitää itse ehdottaa korvaavaa uutta tapaamista

- Oharit on kerrasta poikki jos ei ole todella TODELLA hyvää syytä

- Lainaan rahaa max 20e, ja kysyn sitä takaisin max kerran. 

Ihan hyviä neuvoja tässä, mutta yhdessä ovat kyllä ihan selvästi liikaa. Multa olisi mennyt jokainen oikea ja hyväkin ystävyyssuhde poikki jos pitäisin noista kiinni, saati jos ystäväni pitäisivät.

"Tietysti maalaisjärkeä käyttäen"

"Ne oikeasti kivat ihmiset kyllä esim. tässä esimerkissä ottavat itsekin yhteyttä jossain vaiheessa, jos yksipuoliselle yhteydenpidolle oli jokin hyvä syy. "

En myoskään puhunut mitään suhteiden poikki laittamisesta, vaan siitä, että lopettaa itse aloitteellisuuden. Silloin toisen lainaukseni mukaisesti ne oikeasti kivat ja välittävät tyypit kyllä itse palaavat jossain vaiheessa asiaan.  Maalaisjärkeä oletan jokaiselta sen verran loytyvän, että esim. elinaikaisen ystävän äkillisen onnettomuuuden takia tapahtuneet oharit on eri asia, kuin uuden tuttavuuden "sori unohdin" -oharit... 

Vierailija kirjoitti:

" tyhmänä ajattelin, että hän kyllä huomaa ajan saatossa, miten mukava olen hänelle ja tästä kehkeytyy kiva molemminpuolinen tuttavuus.."

Huomioi tuollaiset tilanteet ja ajatukset. Jos jo tuttavuuden alussa toinen käyttää sinua likasankona niin miksi se ajan myötä muuttuisi?

Tässä ei välttämättä ole kyse edes huijauksesta vaan siitä, että toinen on elänyt omissa fantasioissaan ja odotuksissaan eikä todellisuudessa.

SIlmä harjaantuu. Kaikissa tarinoissa ei aina ole onnellista loppua.

Vierailija kirjoitti:

SIlmä harjaantuu. Kaikissa tarinoissa ei aina ole onnellista loppua.

Mutta jos ei käytä järkeään ja tarinan loppu tuntuu onnelliselta, siitä huomaa että loppu on tullut iloisena yllätyksenä ja huomaa ettei ole käyttänyt järkeään. Jos käyttää järkeään ja ymmärtää asioiden syyseuraussuhteet ja realiteetit asiat eivät tule puskista yllättäin vaan ne tulee juuri kuten ne on tarkoitettukin ja sen tiedostaa jo etukäteen.

Olettaisin, että ap:lla on liian kova halu miellyttää. Kehitä omaa itsetuntoasi ja -arvostustasi, niin ettet kaipaa hyväksyntää muilta ihmisiltä.

Opettele myös pois "kiltin ihmisen identiteetistä". Että aina ei tarvitse olla kiltti, ja se on ihan ok. Kun on asiallinen ja mahdollisuuksien mukaan jopa kohtelias, se riittää. Opettele myös sanomaan ei, kieltäytymään ja tuottamaan ihmisille pettymyksiä. Et ole muiden ihmisten tunteista tai kohtaloista vastuussa.

Lisäksi vielä sellainen vinkki, että kun autat jotakuta, tee se siksi, että haluat. Älä odota yhtään mitään takaisin tai oleta, että auttamasi ihminen nyt tajuaa, että homman pitäisi olla vastavuoroista. Ei se mene niin. Eli auta vain niin paljon, että sinulla on varaa "menettää" se apu, koska et välttämättä tule koskaan saamaan siitä mitään korvausta tai vastalahjaa.

Itselläni on myös ollut vähän samaa ongelmaa, mutta huomattavasti lievemmässä muodossa. Olen olettanut, että saan apua, koska olen itse auttanut ihmisiä, ja pyrin muutenkin olemaan mukava. Olen luullut, että vastavuoroisuuden periaate on ihan yleismaailmallinen ajatus, jonka jokainen tajuaa. Mutta eihän se niin mene. Lisäksi paljon on ihmisiä, joille ei ole mikään ongelma käyttää muita hyväkseen tavalla tai toisella.

Tässäkin asiassa pitää muuttaa omia käyttäytymismallejaan sen sijaan, että odottaisi muun maailman muuttuvan. Eli pitää uskaltaa kieltäytyä ja kestää se "pettymys", jonka muille aiheuttaa, ja kovettaa vähän itseään. Ei sinun tarvitse ostaa hyväksyntää keneltäkään palvelusten tai rahan avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minkä ikäinen?

Miksi ikä kiinnostaa? En ole enää nuori ja hölmö, silti hölmö :(

Anteeksi, en kysynyt ikääsi mitenkään kettuillakseni. Olen itse 54v nainen ja tunnistan nuo samat piirteet itsessäni. Eli tulen olemaan itsekkin hölmö ja kaikkeen ja kaikkiin uskova lopun ikäni. Joka kerta kun tapaan uudem ihmisen niin ajattelen että nyt otan selvää tästä ihmisestä paremmin, ja kuinkas sitten kävikään? Koukussa ollaan kun on jo liian myöhäistä. Sinisilmäinen ja liian luottavainen aina....

Täälläkin 50+. Lapsuuden ankara kiltiksi tytöksi kasvatus teki sen ettei juuri minun voinnilla sitten olekaan väliä, muut aina ensin.

Jotain trauman toistoa, yhä toivoa näkevänsä hyvyyttä, eikä osaa pitää puoliaan.

Näillä nuorilla on helpompaa nykyään kun on tämä netti josta saa tietoa.

Googlaa ap "jämäkkyys". Tee jämäkkyysharjoituksia. Mene vaikka naisten itsepuolustuskurssille. Itsepuolustuskurssille voi mennä vanhatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SIlmä harjaantuu. Kaikissa tarinoissa ei aina ole onnellista loppua.

Mutta jos ei käytä järkeään ja tarinan loppu tuntuu onnelliselta, siitä huomaa että loppu on tullut iloisena yllätyksenä ja huomaa ettei ole käyttänyt järkeään. Jos käyttää järkeään ja ymmärtää asioiden syyseuraussuhteet ja realiteetit asiat eivät tule puskista yllättäin vaan ne tulee juuri kuten ne on tarkoitettukin ja sen tiedostaa jo etukäteen.

Kannattaa tehdä tulkintoja ihmisten sanomisista ja käyttäytymisestä. Jos haluaa tunnistaa ihmisessä tällaisia piirteitä, ihminen paljastaa ne monesti puhumalla itsensä pussiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SIlmä harjaantuu. Kaikissa tarinoissa ei aina ole onnellista loppua.

Mutta jos ei käytä järkeään ja tarinan loppu tuntuu onnelliselta, siitä huomaa että loppu on tullut iloisena yllätyksenä ja huomaa ettei ole käyttänyt järkeään. Jos käyttää järkeään ja ymmärtää asioiden syyseuraussuhteet ja realiteetit asiat eivät tule puskista yllättäin vaan ne tulee juuri kuten ne on tarkoitettukin ja sen tiedostaa jo etukäteen.

Kannattaa tehdä tulkintoja ihmisten sanomisista ja käyttäytymisestä. Jos haluaa tunnistaa ihmisessä tällaisia piirteitä, ihminen paljastaa ne monesti puhumalla itsensä pussiin.

Jos haluaa saada ihmisen nopeasti puhumaan pussiin kannattaa vyöryttää ristiriidassa olevia ajatuksia eri muodoissa. Toki kannattaa ola tarkkana asiayhteyksissä.

Se on vain pelkkää tarinaa. Systeemi saastuu siitä. 

Minä oon uskomattoman tyhmä. En edes osaa hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SIlmä harjaantuu. Kaikissa tarinoissa ei aina ole onnellista loppua.

Mutta jos ei käytä järkeään ja tarinan loppu tuntuu onnelliselta, siitä huomaa että loppu on tullut iloisena yllätyksenä ja huomaa ettei ole käyttänyt järkeään. Jos käyttää järkeään ja ymmärtää asioiden syyseuraussuhteet ja realiteetit asiat eivät tule puskista yllättäin vaan ne tulee juuri kuten ne on tarkoitettukin ja sen tiedostaa jo etukäteen.

Kannattaa tehdä tulkintoja ihmisten sanomisista ja käyttäytymisestä. Jos haluaa tunnistaa ihmisessä tällaisia piirteitä, ihminen paljastaa ne monesti puhumalla itsensä pussiin.

Jos haluaa saada ihmisen nopeasti puhumaan pussiin kannattaa vyöryttää ristiriidassa olevia ajatuksia eri muodoissa. Toki kannattaa ola tarkkana asiayhteyksissä.

Asiayhteydellä tarkoitaan esim tunneperäisiä syitä olla kertomatta asioita. Tälllöin kannattaa alkaa tutkimaan ruumiinkieltä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin yhdessä vaiheessa että, okei, olen tekemisissä vaan työkavereihin. He kun ovat ennestään tuttuja. Mutta nyt ole ihan piruuttanikin alkanut tutustua erilaisiin ihmisiin. Kyllä vieläkin p*skaan törmää, mutta ihmis-tutka on jo pikkuisen tarkempi. Joten rohkeesti vaan tutustumaan:) Löysin miehenkin noin puol vuotta sitten ja alkuun tuntui että en kyllä tuollaisen kanssa...mutta kun jaksoin ottaa hänestä enemmän selvää niin nyt ollaan menossa kihloihin. Mutta helppoa ei ole tää tie tähän asti ollut. T.N54v

Voiko vielä tuon ikäisenä löytää itselleen kumppanin? Nyt käy kateeksi, olen nimittäin samanikäinen ja edelleen sinkku.

Olen uusien ihmisryhmien seassa hieman ujo, ja varautuneisuuteni lisäksi ulkonäkönikin vuoksi annan kuulemma kylmän ja hyvin määrätietoisen ensivaikutelman. Tästä huolimatta suorastaan vedän puoleeni hyväksikäyttäjiä. Koska olen hyväuskoinen hölmö, olen joutunut oppimaan ihmisluonnosta lähinnä kantapään kautta: jokainen oppitunti tulee sakkojen kautta.

Ymmärrän kyllä sen, että käsistään kätevä, pitkä ja urheilullinen, autollinen sinkkunainen on tuttavana kiva, koska häntä voi käyttää käsityöläisenä, henkivartijana ja taksikuskina yhtaikaa. Kun vielä jaksoin tutustua ihmisiin, minulle sateli kaikenlaisia avunpyyntöä ja lopulta vain käskettiin (kunnes lopetin palvelemisen ja tuttavuuskin loppui samalla). Pyytelevätkö ihmiset esimerkiksi töissä tapaamaltaan uudehkolta tuttavuudelta napin ompelemista, housunhaaruksien korjaamista ja ilmaiskyytejä iltamyöhällä paikoista, joihin kuskia ei pyydetä, paikkoihin, joihin kuskia ei pyydetä? Mikä minun naamassani kertoo sen, että jos tätä pyytää, tämä hölmö tottelee?

Miehet potentiaalisina kumppaneina ovat oma lukunsa. Olen omasta mielestäni saanut aivan poikkeuksellisen paljon huomiota ja ehdotuksia ukkomiehiltä. Kulkeeko minun pääni yläpuolella jonkinlainen itselleni näkymätön puhekupla, jossa lukee "tänne vaan seksiä kerjäämään, tämä tollo ei älyä tarkistaa motiivejanne tai epäillä parisuhdetilannettanne"?

Narsistit haistaa kuka on hyödynnettävissä. Heille kiusaaminen on oikein huvi.

Lue aiheesta. Voimme vaan oppia välttämään niitä.

Läheisriippuvuudesta paranee kun tajuaa ettei saa koskaan mitään takaisin. Eli jos olet lainannut rahaa, tavaroitasi tms, älä enää odota saavasi mitään takaisin. Ota etäisyyttä, laita puhelinnumero estoon. Jos voit muuttaa, muuta ja laita osoite salaiseksi. Soita tukipuhelimiin tai käy vertaisryhmissä.

Valmistaudu henkisesti että narsisti voi vielä soitella aikojenkin päästä ja kokeilla josko saisi vielä huijattua. Mutta ei saa enää tarttua syöttiin.

Narsisti ei koskaan muutu, mutta uhriksi joutuneet voi muuttua. Joskus tarvii terapiaakin.

Vierailija kirjoitti:

Minä oon uskomattoman tyhmä. En edes osaa hävetä.

Päättyykö nimesi u-kirjaimeen?

Kyllä on tuttua tämä. Minäkin luulin, että ihmisen pitää olla luotettava, hyvä ja rehellinen, hyväntahtoinen muita kohtaan, auttavainen ym.  Itse olen ollut tällainen vuosia, mutta nyt se loppui. Silmille tulee vaan ja muut käyttää hyväkseen.

Tuosta kuulumisten kyselystä ja yleensä kuuntelemisesta. Mulla oli pari ns ystävää, jotka tiedottivat mulle avioliittonsa tilasta jatkuvasti, joskus tuntikaupalla. Kuuntelin ja yritin ymmärtää ja avata asiaa hänen avukseen. Kun sitten itselle tuli vaikea tilanne (työhön liittyvä), niin sain kuulla, että ystävällä on tasan 15 minuuttia aikaa nyt kuunnella, sitten täytyy mennä. Minä tyhmä vielä kysyin, että milloin ehtisi kuunnella asiaani ...

Enpä ole enää soittanut hänelle. Hän yrittää olla minuun yhteydessä, mutta mulle ei ole viime aikoina käynyt. Hänellä tiedän olevan taas uuden draaman menossa, mutta en enää jaksa sekaantua kuuntelemaan sitä.

En luota enää kehenkään, paitsi omiin lapsiini. Heillekin olen maininnut, että ihan täysin ei kannata kehenkään luottaa. Ihmiset näyttävät aina ennemmin pelaavan omaan pussiinsa muista huolimatta.

Ja yksi tärkeä asia, jonka olen vuosien mittaan alkanut oppia on se, että KAIKILLE EI KANNATA KAIKKEA PUHUA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin yhdessä vaiheessa että, okei, olen tekemisissä vaan työkavereihin. He kun ovat ennestään tuttuja. Mutta nyt ole ihan piruuttanikin alkanut tutustua erilaisiin ihmisiin. Kyllä vieläkin p*skaan törmää, mutta ihmis-tutka on jo pikkuisen tarkempi. Joten rohkeesti vaan tutustumaan:) Löysin miehenkin noin puol vuotta sitten ja alkuun tuntui että en kyllä tuollaisen kanssa...mutta kun jaksoin ottaa hänestä enemmän selvää niin nyt ollaan menossa kihloihin. Mutta helppoa ei ole tää tie tähän asti ollut. T.N54v

Voiko vielä tuon ikäisenä löytää itselleen kumppanin? Nyt käy kateeksi, olen nimittäin samanikäinen ja edelleen sinkku.

Olen uusien ihmisryhmien seassa hieman ujo, ja varautuneisuuteni lisäksi ulkonäkönikin vuoksi annan kuulemma kylmän ja hyvin määrätietoisen ensivaikutelman. Tästä huolimatta suorastaan vedän puoleeni hyväksikäyttäjiä. Koska olen hyväuskoinen hölmö, olen joutunut oppimaan ihmisluonnosta lähinnä kantapään kautta: jokainen oppitunti tulee sakkojen kautta.

Ymmärrän kyllä sen, että käsistään kätevä, pitkä ja urheilullinen, autollinen sinkkunainen on tuttavana kiva, koska häntä voi käyttää käsityöläisenä, henkivartijana ja taksikuskina yhtaikaa. Kun vielä jaksoin tutustua ihmisiin, minulle sateli kaikenlaisia avunpyyntöä ja lopulta vain käskettiin (kunnes lopetin palvelemisen ja tuttavuuskin loppui samalla). Pyytelevätkö ihmiset esimerkiksi töissä tapaamaltaan uudehkolta tuttavuudelta napin ompelemista, housunhaaruksien korjaamista ja ilmaiskyytejä iltamyöhällä paikoista, joihin kuskia ei pyydetä, paikkoihin, joihin kuskia ei pyydetä? Mikä minun naamassani kertoo sen, että jos tätä pyytää, tämä hölmö tottelee?

Miehet potentiaalisina kumppaneina ovat oma lukunsa. Olen omasta mielestäni saanut aivan poikkeuksellisen paljon huomiota ja ehdotuksia ukkomiehiltä. Kulkeeko minun pääni yläpuolella jonkinlainen itselleni näkymätön puhekupla, jossa lukee "tänne vaan seksiä kerjäämään, tämä tollo ei älyä tarkistaa motiivejanne tai epäillä parisuhdetilannettanne"?

Todennäkoisesti käyttäydyt tiedostamattasi "liian" noyrästi ja submissiivisesti arkipäivänkin rutiineissa, jolloin ne hyväksikäyttäjät tunnistavat että sinusta voi hyotyä.

Esim. kysyt aina muilta haluaako he kahvia kun haet itsellesi vaikka muut eivät näin tee, pyytelet ylenmäärin anteeksi ihan normaaleja tekemisiäsi (esim. jos joudut siirtämään palaverin), otat itsellesi vastuuta asioista jotka eivät sinulle kuulu (esim. siivoat muiden kupit koneeseen), olet teennäisen miellyttämisenhaluinen ja koko ajan tarjoutumassa vapaaehtoiseksi, "ei mulle mitään tartte" -asenne, otat aina viimeisenä kakkua tai ruokaa, väistät aina muita oviaukoissa, jne jne.

Täydellisessä maailmassa tietenkään ei heikointa kanaa nokittaisi, mutta maailma on kaukana täydellisestä...

Vierailija kirjoitti:

Narsistit haistaa kuka on hyödynnettävissä. Heille kiusaaminen on oikein huvi.

Lue aiheesta. Voimme vaan oppia välttämään niitä.

Läheisriippuvuudesta paranee kun tajuaa ettei saa koskaan mitään takaisin. Eli jos olet lainannut rahaa, tavaroitasi tms, älä enää odota saavasi mitään takaisin. Ota etäisyyttä, laita puhelinnumero estoon. Jos voit muuttaa, muuta ja laita osoite salaiseksi. Soita tukipuhelimiin tai käy vertaisryhmissä.

Valmistaudu henkisesti että narsisti voi vielä soitella aikojenkin päästä ja kokeilla josko saisi vielä huijattua. Mutta ei saa enää tarttua syöttiin.

Narsisti ei koskaan muutu, mutta uhriksi joutuneet voi muuttua. Joskus tarvii terapiaakin.

Tässä taisi kyllä olla kyse vain satunnaisista tuttavuuksista, jotka ovat höynäyttäneet ap:ta, ei mistään systemaattisesta vainoamisesta patologisten narsistien taholta. Tulee sellainen olo, että sinä olet niitä, jotka näkevät narsisteja joka puolella.

Mä olen samanlainen. Mulla diagnosoitiin adhd joka voi ilmeisti vähän liittyä asiaan.

Nykyään pystyn suhtautumaan puoli-huumorilla näihin juttuihin vaikka kaikenlaisia tunteita näiden tilanteiden toistuvuus herättää.

Mä olen lähinnä ihmissuhteissa astunut paskaan lukemattomia kertoja, tullut ryöstetyksi kun luottanut väärään tuntemattomaan ihmiseen siis aivan suoraan käytännössä kertonut varkaalle miten ja milloin tehdä se(kotiin murtauduttiin) tajuatamatta olla kertomatta ko tietoja, on huijattu rahaa, mitenkähän monta kertaa mennyt sänkyyn ihmisen kanssa joka lupailee mulle kuut taivaalta jne.

Jotkut ihmiset tunnistaa sen mussa että tuolle voi sanoa mitä vaan ja käyttää sitä hyväksi. Oon koittanut oppia sillä tavalla varovaisemmaksi että avaudun vähemmän toisille ihmisille lähtökohtaisesti kaikesta nykyään kun en osaa arvioida mitä kannattaa sanoa ja mitä ei.