Miksi olen aina vaan niin tyhmä ja hyväuskoinen??

Minä olen kiltti ja sopeutuvainen, muita ihmisiä ymmärtämään pyrkivä, keski-ikäinen nainen, mutta ei minulta kukaan pyydä palveluksia. Miksi minä en ole törmännyt sellaisiin ihmisiin? Missä ap liikkuu, kun niin käy? Muutaman ystävyyssuhteen olen kyllä antanut hiipua, kun noita ystäviä ei ole näyttänyt kiinnostavan minun kuulumiseni.

Ei minullakaan kyllä kaikki ole ihan kotona. Olen mestarisyyllistyjä töissä ja ihmissuhteissa. Koitan kyllä olla näyttämättä tuota päälle päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan opetella tunnistamaan niitä varoitusmerkkejä vaikka yksi kerrallaan, ja jatkossa kylmästi leikata sellaiset ihmiset pois elämästään heti. Esim. tuo, että olit jollekin ystävällinen ja kyselit kuulumisia, mutta hän ei koskaan sinun - jatkossa ota itsellesi vaikka säänto että etenkin tuttavuuden alussa otat itse yhteyttä enintään 2 kertaa peräkkäin. Jos et niiden jälkeen saa toiselta oma-aloitteista vastakaikua, unohdat koko ihmisen. (Tietysti maalaisjärkeä käyttäen, jos toinen on sairaana tai matkalla tms. poikkeustilanne).

Tärkein seikka nimittäin hyväksikäyttäjien välttämisessä on jättää heidät heti, kun nämä taipumukset tulevat esille. Ne oikeasti kivat ihmiset kyllä esim. tässä esimerkissä ottavat itsekin yhteyttä jossain vaiheessa, jos yksipuoliselle yhteydenpidolle oli jokin hyvä syy. Et siis voi hävitä mitään muuta kuin valheellisen väliaikaisen illuusion. Kirjoita nuo oppimasi säännot vaikka muistiin, jotta osaat jatkossa arvoida tilanteita enemmän kokemuksen tuomalla järjellä kuin tunteella. Esimerkkejä omista "säännoistä":

- Otan yhteyttä max 2 kertaa peräkkäin, jos toisella ei ole hyvää syytä. Joka tapauksessa max 3.

- Jos viesteihini vastaaminen alkaa venymään (luokkaa päiviä), sama homma.

- Jos tarjoan jotain, esim. kahvin kahvilassa, ilman vastavuoroisuutta en tee sitä toista kertaa uudelleen.

- En osallistu mihinkään varankeräykseen, verkostomarkkinointiin yms. vaan kieltäydyn kohteliaasti

- Jos toinen peruu tapaamisen, hänen pitää itse ehdottaa korvaavaa uutta tapaamista

- Oharit on kerrasta poikki jos ei ole todella TODELLA hyvää syytä

- Lainaan rahaa max 20e, ja kysyn sitä takaisin max kerran. 

Ihan hyviä neuvoja tässä, mutta yhdessä ovat kyllä ihan selvästi liikaa. Multa olisi mennyt jokainen oikea ja hyväkin ystävyyssuhde poikki jos pitäisin noista kiinni, saati jos ystäväni pitäisivät.

"Tietysti maalaisjärkeä käyttäen"

"Ne oikeasti kivat ihmiset kyllä esim. tässä esimerkissä ottavat itsekin yhteyttä jossain vaiheessa, jos yksipuoliselle yhteydenpidolle oli jokin hyvä syy. "

En myoskään puhunut mitään suhteiden poikki laittamisesta, vaan siitä, että lopettaa itse aloitteellisuuden. Silloin toisen lainaukseni mukaisesti ne oikeasti kivat ja välittävät tyypit kyllä itse palaavat jossain vaiheessa asiaan.  Maalaisjärkeä oletan jokaiselta sen verran loytyvän, että esim. elinaikaisen ystävän äkillisen onnettomuuuden takia tapahtuneet oharit on eri asia, kuin uuden tuttavuuden "sori unohdin" -oharit... 

En mä vastannut mitä vastasin minkään väärinkäsityksen pohjalta. Ei oikeasti kivat ja välittävät tyypit aina palaa, etenkin jos niilläkin on jotain omia sääntöjään jotka ei ole täsmälleen samat kuin sun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin yhdessä vaiheessa että, okei, olen tekemisissä vaan työkavereihin. He kun ovat ennestään tuttuja. Mutta nyt ole ihan piruuttanikin alkanut tutustua erilaisiin ihmisiin. Kyllä vieläkin p*skaan törmää, mutta ihmis-tutka on jo pikkuisen tarkempi. Joten rohkeesti vaan tutustumaan:) Löysin miehenkin noin puol vuotta sitten ja alkuun tuntui että en kyllä tuollaisen kanssa...mutta kun jaksoin ottaa hänestä enemmän selvää niin nyt ollaan menossa kihloihin. Mutta helppoa ei ole tää tie tähän asti ollut. T.N54v

Voiko vielä tuon ikäisenä löytää itselleen kumppanin? Nyt käy kateeksi, olen nimittäin samanikäinen ja edelleen sinkku.

Olen uusien ihmisryhmien seassa hieman ujo, ja varautuneisuuteni lisäksi ulkonäkönikin vuoksi annan kuulemma kylmän ja hyvin määrätietoisen ensivaikutelman. Tästä huolimatta suorastaan vedän puoleeni hyväksikäyttäjiä. Koska olen hyväuskoinen hölmö, olen joutunut oppimaan ihmisluonnosta lähinnä kantapään kautta: jokainen oppitunti tulee sakkojen kautta.

Ymmärrän kyllä sen, että käsistään kätevä, pitkä ja urheilullinen, autollinen sinkkunainen on tuttavana kiva, koska häntä voi käyttää käsityöläisenä, henkivartijana ja taksikuskina yhtaikaa. Kun vielä jaksoin tutustua ihmisiin, minulle sateli kaikenlaisia avunpyyntöä ja lopulta vain käskettiin (kunnes lopetin palvelemisen ja tuttavuuskin loppui samalla). Pyytelevätkö ihmiset esimerkiksi töissä tapaamaltaan uudehkolta tuttavuudelta napin ompelemista, housunhaaruksien korjaamista ja ilmaiskyytejä iltamyöhällä paikoista, joihin kuskia ei pyydetä, paikkoihin, joihin kuskia ei pyydetä? Mikä minun naamassani kertoo sen, että jos tätä pyytää, tämä hölmö tottelee?

Miehet potentiaalisina kumppaneina ovat oma lukunsa. Olen omasta mielestäni saanut aivan poikkeuksellisen paljon huomiota ja ehdotuksia ukkomiehiltä. Kulkeeko minun pääni yläpuolella jonkinlainen itselleni näkymätön puhekupla, jossa lukee "tänne vaan seksiä kerjäämään, tämä tollo ei älyä tarkistaa motiivejanne tai epäillä parisuhdetilannettanne"?

Todennäkoisesti käyttäydyt tiedostamattasi "liian" noyrästi ja submissiivisesti arkipäivänkin rutiineissa, jolloin ne hyväksikäyttäjät tunnistavat että sinusta voi hyotyä.

Esim. kysyt aina muilta haluaako he kahvia kun haet itsellesi vaikka muut eivät näin tee, pyytelet ylenmäärin anteeksi ihan normaaleja tekemisiäsi (esim. jos joudut siirtämään palaverin), otat itsellesi vastuuta asioista jotka eivät sinulle kuulu (esim. siivoat muiden kupit koneeseen), olet teennäisen miellyttämisenhaluinen ja koko ajan tarjoutumassa vapaaehtoiseksi, "ei mulle mitään tartte" -asenne, otat aina viimeisenä kakkua tai ruokaa, väistät aina muita oviaukoissa, jne jne.

Täydellisessä maailmassa tietenkään ei heikointa kanaa nokittaisi, mutta maailma on kaukana täydellisestä...

Olen kyllä kohtelias, mutta nöyräksi minua ei voi nimitellä. Töissä olen koko urani ajan ollut erilaisten pienryhmien pomo, joka päättää sekä vauhdin että suunnan. Vedän tuntemattomia(kin) ihmisiä puoleeni siitä huolimatta, että olen resting bitch face -arkkityyppi. :(

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kiltti ja sopeutuvainen, muita ihmisiä ymmärtämään pyrkivä, keski-ikäinen nainen, mutta ei minulta kukaan pyydä palveluksia. Miksi minä en ole törmännyt sellaisiin ihmisiin? Missä ap liikkuu, kun niin käy? Muutaman ystävyyssuhteen olen kyllä antanut hiipua, kun noita ystäviä ei ole näyttänyt kiinnostavan minun kuulumiseni.

Ei minullakaan kyllä kaikki ole ihan kotona. Olen mestarisyyllistyjä töissä ja ihmissuhteissa. Koitan kyllä olla näyttämättä tuota päälle päin.

Varmasti ympäristössä olevat ihmiset vaikuttaa asiaan. On päihdeongelmaisia, itsekkäitä, narsisteja, hyväksikäyttäjiä... Vaikea "rajata" tai edes kokonaan ymmärtää, mikä on normaalia ja mikä ei, kun ei ole täysin sellaista tavallista reilua elämäntapaa nähnyt? Pieni osa ns. kunnollisia, joihin aion pitää yhteyttä, muihin en enää. Yritän ainakin kovasti "pitää sen muurin ylhäällä", etten enää satuttaisi itseäni milläänlailla! Eikös ole sanonta: seura tekee kaltaisekseen?

Kova työ on muistutella itseään "älä luota" ja ole epäileväinen mieluummin, kuin liian sinisilmäinen!

Pahinta oli joskus kauan sitten, uskoa kovin vakuuttavaa "miestä"... Uskoa valheet yhteisestä tulevaisuudesta jne... S-ksiä EN halunnut, halusin tutustua.... Pian jouduin torjumaan lähentelyt. Lopputulos oli, otti väkisin kun en humalalta kyennyt vastustelemaan, lamaannuin. Ja syytän itseäni, millä tämän saisi loppumaan? :(

Missä te oikein vaikutatte kun en mä kovin usein törmää tuollaisiin ihmisiin? No en tosin paljon olekaan missään porukoissa. Ehkä se on siinä, että vietän niin paljon aikaa itsekseni.

Seura tekee kaltaisekseen vai? No mun seurani on hiljainen koti. Ja joskus mies ja joskus lapset.

Uusien ihmisten kanssa kannattaa olla aina varovainen. Sen pitäisi olla selviö ja nykyään vielä enemmän.

Ap tutustu ensin itseesi jotta pystyt tunnistamaan mahdollisia hyväksikäyttäjiä.

Itsetuntemuksen kautta rakennat itseluottamusta, omanarvontuntoa ja ”selkärankaa” itsellesi. Tämä tulee viemään aikaa mutta on sen väärti.

https://www.tunnelukkosi.fi/testi.php

Tee testi ja lue siihen liittyvä kirja. Lue muutakin psykologian kirjallisuutta ja nettiartikkeleita.