Lue keskustelun säännöt.
Viivästynyt puhe
10.11.2019 |
Tyttäremme on jo yli kolmivuotias mutta puhuu edelleen erittäin vähän, yksittäisiä sanoja ja nekin epäselvästi lausuttuna. Ymmärtää puhetta, ilmaisee kuitenkin itseään taitavasti ei-kielellisesti, on sekä karkea- että hienomotorisesti erittäin taitava ja on hyvät sosiaaliset taidot. Minusta onnistuu ”huijaamaan” hienosti muita etteivät he edes huomaa että oikeasti hän ei puhu lähes ollenkaan. Onko muilla ollut vastaavan laisia lapsia, miten he ovat kehittyneet puheessa ja onko koulussa tullut muita oppimisvaikeuksia esiin?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä johtui kuulosta. Oli ollut korvatulehduksia. Putkitettiin korvat ja leikattiin suuri kitarisa. Johan alkoi puhetta tulla.
Teillä oli siis liimakorvat?
Meille korvalääkäri sanoi, ettei pelkät tulehdukset hankaloita kuulemista.Miten kitarisa vaikuttaa kuuloon, vai vaikuttaako se puheen muodostukseen?
Meillä korvalapsi on vasta 1vee 7kk, ei sano vielä yhtäkään merkityksellistä sanaa vaikka äänteleekin paljon.
Ei vai? Johan pelkkä nuha tai flunssa heikentää kuuloa. Tilapäisesti, mutta merkittävästi.
Meillä ei korvatulehdus vaadi aina flunssaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löperön neuvolaterkankin voi muuten vaihtaa.
Valitettavasti ei voi vaihtaa kun on ainoa kunnassa ja täällä puhutaan aina ajokilometreissä satoina kun käydään ”oikeilla asiantuntijoilla”.
”Tällainen äiti” on todennut lapsen olevan iloinen ja hyvinvoiva ja on odotellut kärsivällisesti että jos sitä puhettakin rupeaisi kuulumaan, muutoin kun lapsessa ei ole mitään mikä muutoin aiheuttaisi huolta. Pitää kuitenkin ruveta nyt etsiskelemään yksityistä arviointia puheterapeutilta, tuolla kunnallisella puolella on tosiaan pitkät jonot ja jo oikeasti terapeuttia tarvitsevillakin vaikeuksia saada tunteja. Hyvinvointi-Suomessa hyvinvointi ei jakaudu kaupunkien ulkopuolelle, valitettavasti. Täällä me pärjätään ja jos ei tunnu että pystyy pärjäämään niin sitten joutuu muuttanaan. Mutta tämä oli nyt av-kommentti, joten ei jatkoa sille.
Kuuloa on tutkittu ihan yliopistollisella mutta varmaa tulosta ei olla vielä saatu ja kuten sanottu, olemme jonossa jatkotutkimuksiin. Lapsella ei ole ollut eläissään yhtään todettua korvatulehdusta joten mahdollinen kuulon alenema ei voi johtua niistä.
Olisiko kellään vielä tähän ketjuun kokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löperön neuvolaterkankin voi muuten vaihtaa.
Valitettavasti ei voi vaihtaa kun on ainoa kunnassa ja täällä puhutaan aina ajokilometreissä satoina kun käydään ”oikeilla asiantuntijoilla”.
”Tällainen äiti” on todennut lapsen olevan iloinen ja hyvinvoiva ja on odotellut kärsivällisesti että jos sitä puhettakin rupeaisi kuulumaan, muutoin kun lapsessa ei ole mitään mikä muutoin aiheuttaisi huolta. Pitää kuitenkin ruveta nyt etsiskelemään yksityistä arviointia puheterapeutilta, tuolla kunnallisella puolella on tosiaan pitkät jonot ja jo oikeasti terapeuttia tarvitsevillakin vaikeuksia saada tunteja. Hyvinvointi-Suomessa hyvinvointi ei jakaudu kaupunkien ulkopuolelle, valitettavasti. Täällä me pärjätään ja jos ei tunnu että pystyy pärjäämään niin sitten joutuu muuttanaan. Mutta tämä oli nyt av-kommentti, joten ei jatkoa sille.
Kuuloa on tutkittu ihan yliopistollisella mutta varmaa tulosta ei olla vielä saatu ja kuten sanottu, olemme jonossa jatkotutkimuksiin. Lapsella ei ole ollut eläissään yhtään todettua korvatulehdusta joten mahdollinen kuulon alenema ei voi johtua niistä.
Sieltä pääsee kyllä kaupunkiin ja lääkäriin. Siitä vaan autoa/bussia/”lentokonetta/junaa alle ja lapsi hoitoon.
Ei se syrjäseutu ole mikään hyväksyttävä syy huonolle vanhemmuudelle.
Meillä oli eri tyyppistä pulmaa puheessa, lapsi puhui yli 3-vuotiaaksi asti tavuilla. Neuvolasta ei saatu lähetettä puheterapiaan, mutta soitin itse suoraan kaupungin puheterapeutille ja siitä alkoi jaksottaiset käynnit. Lapsi nyt ekalla ja käynnit loppuneet. Pointtina se, että soitapa itse suoraan kaupungin puheterapeutille, ei sitä lähetettä aina tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellänikin on lapsi jonka puheenkehitys on tavanomaisempaa myöhempi. Niinpä oli mielenkiintoista lukea ketjua jossa joku kysyi samasta asiasta. Ap:llä oli konkreettiset kysymykset.
A) Miten muilla vastaavanlaiset lapset ovat kehittyneet puheessa?
B) Onko koulussa tullut muita oppimisvaikeuksia esiin?
Ap sai asiallisia viestejä jotka vastasivat kysymyksiin sekä neuvoja puheterapiaan menemisestä.
Mutta minusta on mielenkiintoista että olipa aihe mikä tahansa, ap täytyy todeta aina huonoksi vanhemmaksi, eihän hän muutoin kyselikään muilta kokemuksia. Tässä tulkintaani tästä viestiketjusta:
A) Ap:n lapsen kuuloa on tutkittu ja lapsi odottaa uutta aikaa lisätutkimuksiin yliopistollisessa sairaalassa. Ap on huono vanhempi kun ei vaadi etuilua jonossa tai vie lasta yksityisiin tutkimuksiin saadakseen nopeamman tutkimustuloksen. Joka tapauksessa tutkimustuloksiin pitää suhtautua epäilevästi eikä niihin saa luottaa vaan vaatia yhä vielä lisää tutkimuksia lopullisen vastauksenkin saatua.
B) Neuvola on vakuuttanut että ap:n lapsen puheenkehitys on normaaleissa rajoissa eikä aihetta huoleen ole. Ap on huono vanhempi kun ei kyseenalaista neuvolan asiantuntemusta ja vie lasta muualle tutkittavaksi.
C) Ap:n mielestä lapsi on muutoin normaalisti kehittyvä ja hyvinvoiva. Ap on huono vanhempi kun hän ei ymmärrä että lapsessa voi silti olla vakavakin kehityshäiriö.
D) Ap:n kokemukset on että syrjäseudulla avun saaminen on hidasta kunnalliselta puolelta. Ap on huono vanhempi kun ei hae apua suuremmista kaupungeista yksityiseltä puolen, mikä vaatii esim. täällä pohjoisen syrjäseuduilla omalla autolla ajaen (mikä tietenkin on taatusti muitten mielestä vastuutonta) yhden kokonaisen vapaapäivän töistä (minkä valtio tai vakuutus, eli joka tapauksessa yksityiset maksajat, kustantaa palkkoineen, matkakustannuskorvauksin ja kulukorvauksin) tai julkisilla yhden yöpymisen eli kaksi vapaapäivää.
Kiitokset heille jotka vastasivat asiallisesti ap:n kysymyksiin!
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin on lapsi jonka puheenkehitys on tavanomaisempaa myöhempi. Niinpä oli mielenkiintoista lukea ketjua jossa joku kysyi samasta asiasta. Ap:llä oli konkreettiset kysymykset.
A) Miten muilla vastaavanlaiset lapset ovat kehittyneet puheessa?
B) Onko koulussa tullut muita oppimisvaikeuksia esiin?Ap sai asiallisia viestejä jotka vastasivat kysymyksiin sekä neuvoja puheterapiaan menemisestä.
Mutta minusta on mielenkiintoista että olipa aihe mikä tahansa, ap täytyy todeta aina huonoksi vanhemmaksi, eihän hän muutoin kyselikään muilta kokemuksia. Tässä tulkintaani tästä viestiketjusta:
A) Ap:n lapsen kuuloa on tutkittu ja lapsi odottaa uutta aikaa lisätutkimuksiin yliopistollisessa sairaalassa. Ap on huono vanhempi kun ei vaadi etuilua jonossa tai vie lasta yksityisiin tutkimuksiin saadakseen nopeamman tutkimustuloksen. Joka tapauksessa tutkimustuloksiin pitää suhtautua epäilevästi eikä niihin saa luottaa vaan vaatia yhä vielä lisää tutkimuksia lopullisen vastauksenkin saatua.
B) Neuvola on vakuuttanut että ap:n lapsen puheenkehitys on normaaleissa rajoissa eikä aihetta huoleen ole. Ap on huono vanhempi kun ei kyseenalaista neuvolan asiantuntemusta ja vie lasta muualle tutkittavaksi.
C) Ap:n mielestä lapsi on muutoin normaalisti kehittyvä ja hyvinvoiva. Ap on huono vanhempi kun hän ei ymmärrä että lapsessa voi silti olla vakavakin kehityshäiriö.
D) Ap:n kokemukset on että syrjäseudulla avun saaminen on hidasta kunnalliselta puolelta. Ap on huono vanhempi kun ei hae apua suuremmista kaupungeista yksityiseltä puolen, mikä vaatii esim. täällä pohjoisen syrjäseuduilla omalla autolla ajaen (mikä tietenkin on taatusti muitten mielestä vastuutonta) yhden kokonaisen vapaapäivän töistä (minkä valtio tai vakuutus, eli joka tapauksessa yksityiset maksajat, kustantaa palkkoineen, matkakustannuskorvauksin ja kulukorvauksin) tai julkisilla yhden yöpymisen eli kaksi vapaapäivää.
Kiitokset heille jotka vastasivat asiallisesti ap:n kysymyksiin!
Hyvä vanhempi ajaa lapsensa etua, on valpas ja ajattelee rohkeasti omilla aivoillaan.
Ei selittele, nöyristele, ole ”mukava” lapsen edun kustannuksella.
Ja aivan varmasti syrjäseudun työpaikoissakin on lomia eli mikä estää viettämästä sitä niin että yhdistää soihen sen konsuLtaatiokäynnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä tiedostaa, etteivät asiat aina suju oletetusti. Joskus on syytä kysellä perään eikä luottaa, että asiat hoituvat itsestään. Meillä esimerkiksi on sairaalan kanssa käynyt niin, että lapsi on "laitettu" tutkimusjonoon, mutta oikeasti se on jäänyt tekemättä. Hyväuskoisena kuvittelin, että onpa pitkät jonot. Mutta vuoden päästä kysyttyäni asiasta selvisi, että joo - oli kyllä papereissa mutta eipä oltu laitettu. Sairaalan lääkärille pääsykin on ollut joskus kiven takana. Vaikka on luvattu, että kutsu tulee, niin lapsi onkin joutunut ö-mappiin. Ilman kyselyjä sairaalasta ei olisi koskaan kuulunut mitään. Joskus olen soitellut sairaalaan ja kysellyt lausunnoista, kun papereista ei kuulunut mitään ja terapiat ovat olleet sen vuoksi katkolla. Sinne oli paperit unohtuneet jollekin pöydälle.
Aika useasti saa tuntea itsensä huonoksi äidiksi, joka ei osaa pitää lapsen asioista huolta. Tämä tunne tulee, vaikka ei saisi yhtään huono äiti kommenttia. Siksi olisi parempi, että sen toistelijat jättäisivät ajatuksensa kirjoittamatta.
Hyvä vanhempi pyrkii tekemään lapsen edunmukaisia päätöksiä, omiin tuntemuksiinsa luottaen.
Ei vai? Johan pelkkä nuha tai flunssa heikentää kuuloa. Tilapäisesti, mutta merkittävästi.