Lähes täysi-ikäinen lapsipuoli ei tee mitään kotitöitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"asuu meillä puolet ajasta"

Eli siis lapsi asuu puolet ajasta "teillä" eli jossain mitä ei koe kodikseen. Tämä on mielestäni paljon surullisempaa kuin sängyn petaamattomuus (jota en itsekään harrasta vaikka olen ihan aikuinen)

Miten htissä aloittajan olisi pitänyt korvata täysin sopiva suomenkielinen lause?

Ilmoittaisin että jos ei korjaa omia jälkiään loppuu ilmainen ylöspito ja iskä voi hakea noutoruokaa. Sama juttu omien lasten kanssa. Mielistely johtaa vain entistä röyhkeämpään käytökseen. Kohta sen ikäinen että lähtee maailmalle ja siellä ei päätä silitellä.

Ei tarvitse korvata, koska tuo kertoo kaiken oleellisen. Kyse on lapselle majapaikasta, ei kodista. Silloin siihen suhtaudutaan lapsen kypsymättömyydellä tuolla tavalla. Sama ilmiö näkyy monissa työpaikkojen kahvitiloissa, vaikka kyse on ihan aikuisista. Työpaikan kahvitilaa ei koeta omaksi kodiksi, joten sen siistinä pitämiseen ei suhtauduta samalla antaumuksella. Ap ei joudu seilaamaan kodittomana kahden majapaikan välillä, joten tämä kuvio ei tunnetasolla välttämättä aukea

Ei nyt oikein aukea tämä. Aphan totesi että on tehnyt selväksi että yhteinen koti. Onko pointtisi siis se, ettei kotitöitä tarvitse tehdä vai kuinka?

Ei sillä ole merkitystä mitä ap tekee selväksi vaan sillä miten itse asian kokee. Kuvitellaan tilanne: Kumppanisi on asunut 10 vuotta omassa kolmiossa. Muutat kumppanin luokse ja kumppani sanoo, että tämä on nyt sitten sinunkin kotisi. Koetko uuden asunnon omaksi kodiksi samalla tavalla kuin edellisen asuntosi? Voitko ymmärtää ihmistä, joka vastaavassa tilanteessa ei koe asuntoa omaksi kodiksi? Jos ymmärrät, voit kuvitella miten vaikeaa on kypsymättömällä teinillä, joka ei edes pysyvästi muuta mainittuun asuntoon

Ymmärrän näkökulman. Tuo nuori kuitenkin itse aina korostaa (kuten me kaikki) että tämä on yhteinen koti. Meillä on hyvä yhteishenki tässä, oikeasti.  Vaikka pointin tavoitankin, en nyt myöskään ihan ymmärrä, että pitäisikö tuo nuori aikuinen vapauttaa siis kaikesta osallistumisesta? Että astiat saavat jäädä pöytään ja pudonneet ruuat ja märät pyyhkeet niille sijoilleen jne...? En ihan allekirjoita tätä. Kyllä töissäkin pitää pystyä omat jälkensä korjaamaan, jos tätä vertausta nyt halutaan tässä kerran käyttää.

Kuulostaa ihan perusteiniltä.

Isän pitää hänelle sanoa.

Älä ikinä puutu sängyn petaamiseen ts hänen reviiriinsä.

Jos isä ei käske, niin voi voi.

Terv. Kahden teinin äiti ja kolmen lapsen äitipuoli

Hemmoteltu pilalle.

Mulla menisi hermot, kyllä sen verran pitää pystyä että omat jäljet korjaa. Hotellissako kuvittelee asuvansa?

Onko sun puolisosi mykkä vai ainoastaan hidas?

Miten pitkään olette yhdessä asuneet? Jos tilanee on kestänyt kuukauden, on se eri kuin vaikka 2 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

"asuu meillä puolet ajasta"

Eli siis lapsi asuu puolet ajasta "teillä" eli jossain mitä ei koe kodikseen. Tämä on mielestäni paljon surullisempaa kuin sängyn petaamattomuus (jota en itsekään harrasta vaikka olen ihan aikuinen)

Millä tavalla sinä ilmaisisit tilanteen, jossa lapsella on kaksi kotia, joissa molemmissa viettää aikaansa yhtä paljon? Miten sinä olisit ap:n asemassa sanonut tuon jos lause "asuu meillä puolet ajasta" on huono?

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkään olette yhdessä asuneet? Jos tilanee on kestänyt kuukauden, on se eri kuin vaikka 2 vuotta.

Muutaman vuoden, eli ei ole mikään uusi tilanne, jonka ymmärtäisin kyllä. Lapsipuoli tuntuu ottavan vaan rusinat pullasta kun asuu kahta kotia.

ap.

Muutaman vuoden jo jatkunut? Kyllä ehdottamasti vaatisin kotitöihin osallistumista! Vähintään omat sotkut pitää siivota! On kyllä todella hemmoteltu jos ei tuota taida. 🙄

Hemmoteltupa hyvinkin. Joku raja.

Pitäkää palaveri kaikki kolme yhdessä, missä kerrotte nuorelle mikä on ongelma ja miten toivoisitte hänen käyttäytyvän. Perustelkaa kantanne ja antakaa myös nuorelle mahdollisuus sanoa mielipiteensä (vaikka se ei vaikuttaisi lopputulokseen). Toimii varmaan tuon ikäiselle paremmin kuin pelkkä käskeminen... :)

Siippa ei kaiketi koe ongalmaksi kun korjailee jälkiä. Sentään ei jää äitipuolen tehtäväksi. Mutta kyllä risoisi moinen laiskamato. Huono kasvatus.

Uusioperheet 🙄

Uusioperheet, niin. Vaikka meillä onkin kaikki mennyt kokonaisuutena varmaan keskimääräistä paremmin nämä vuodet, en kuitenkaan enää lähtisi uusioperhesysteemiin jos näillä tiedoilla nyt tekisin päätöksen. Omat huushollit niin kauan kunnes viimeinenkin on lentänyt pesästä.

Sen verran tietyt asiat risoo kun kyse ei ole omasta lapsesta. Siis että asiat ehkä näkee toisin kun ei ole sitä kaiken ylittävää verisidettä kuten oman lapsen kanssa. No, tässähän tämä menee, yritän sinnitellä ettei tule harmia vielä kun on kaikki niin hyvin mennyt. Välillä vaan pitää päästellä täällä höyryjä.

Kiitos kommenteista, kiva etten ole ihan yksin sen ajatuksen kanssa että kohtuullista olisi jos lähes aikuinen ihminen korjaisi edes omat jälkensä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"asuu meillä puolet ajasta"

Eli siis lapsi asuu puolet ajasta "teillä" eli jossain mitä ei koe kodikseen. Tämä on mielestäni paljon surullisempaa kuin sängyn petaamattomuus (jota en itsekään harrasta vaikka olen ihan aikuinen)

Millä tavalla sinä ilmaisisit tilanteen, jossa lapsella on kaksi kotia, joissa molemmissa viettää aikaansa yhtä paljon? Miten sinä olisit ap:n asemassa sanonut tuon jos lause "asuu meillä puolet ajasta" on huono?

Teinillä on kaksi kotia, joissa asuu vuoroviikoin. Noin olisin sen ilmaissut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"asuu meillä puolet ajasta"

Eli siis lapsi asuu puolet ajasta "teillä" eli jossain mitä ei koe kodikseen. Tämä on mielestäni paljon surullisempaa kuin sängyn petaamattomuus (jota en itsekään harrasta vaikka olen ihan aikuinen)

Millä tavalla sinä ilmaisisit tilanteen, jossa lapsella on kaksi kotia, joissa molemmissa viettää aikaansa yhtä paljon? Miten sinä olisit ap:n asemassa sanonut tuon jos lause "asuu meillä puolet ajasta" on huono?

Teinillä on kaksi kotia, joissa asuu vuoroviikoin. Noin olisin sen ilmaissut.

Hyvä joo, totta. Mutta olen siis tehnyt toki selväksi että tuosta on kyse. Ja tämä on siis vuosia ollut näin, ei se  meistä kenellekään ole epäselvää - tuolle lähes aikuiselle nuorellekaan. Pitää vaan olla täällä palstalla tarkempi kun täällä tilannetta ei tunneta. 

ap.

Minä en katselisi tuollaista, vaan ensimmäiseksi yrittäisin saada lapsen vanhemman ymmärtämään, ja sitten yhdessä selvennettäisiin säännöt lapselle. Miten se lapsi muka pystyy asumaan omillaan, jos ei osaa edes omia sotkujaan siivota?

Miksi se on isän tehtävä sanoa? Eikö kyseessä ole myös ap:n koti? Meillä minä sanon vaikka anopille tai miehen kavereille, että jokainen pesee omat paskarantunsa ja pistää roskansa roskikseen. Puhumattakaan teinistä - ei ole edes sellaista vaihtoehtoa että minä siivoaisin melkein aikuisen ihmisen jälkiä.

Kyllä olen asiasta sanonutkin suoraan, mutta bonus vaan naureskelee. Ottaa vitsinä kehotukset tehdä jotakin.

ap.

Lapsi ei koe sun kotia omaksi kodikseen? Et ole hänen oikea äiti.