Lähes täysi-ikäinen lapsipuoli ei tee mitään kotitöitä
Lapsipuoli asuu meillä puolet ajasta, eikä koskaan laita tikkuakaan ristiin kotitöiden eteen. Ei petaa edes vuodettaan tai laita omia astioitaan tiskikoneeseen, ei korjaa mitään omia jälkiään. Jos pöydälle tippuu ruokaa, ne jää siihen. Saati sitten että tekisi kotitöitä noin yleisesti: ei ikinä.
Nyt kun kirjoitin tämän, tämä vaikuttaa ihan provolta vaan ei ole. Välillä ärsyttää aivan tolkuttomasti, vaikka muuten pidänkin hänestä. Pianhan tuo tietysti muuttaa jo omilleen kun on jo tuon ikäinen (pian 18) joten sinnittelen hyvässä hengessä.
Kommentit (56)
Ei, naureskelee vaan, ottaa vitsinä.
ap
Se varmaan huomaa, että sua ärsyttää ja siksi ehkä vetää överiksi. Naamasta näkyy, vaikka kuinka yrittäisi "pitää". Yritä löytää joku piirre hänestä josta oikeasti pidät. Ei kukaan halua olla inhottu, mutta nuoret varsinkin käyttäytyy siten kuin oletetaan.
Joo kyllä minä pidän hänestä ihan oikeasti ja meillä on muutoin ihan kivaa yhdessä. Ei tarvitse teeskennellä. Mutta hemmoteltuhan tuo on.
"asuu meillä puolet ajasta"
Eli siis lapsi asuu puolet ajasta "teillä" eli jossain mitä ei koe kodikseen. Tämä on mielestäni paljon surullisempaa kuin sängyn petaamattomuus (jota en itsekään harrasta vaikka olen ihan aikuinen)
No lapsen oman vanhemman pitäisi tuohon puuttua,miksei puutu?
Vierailija kirjoitti:
"asuu meillä puolet ajasta"
Eli siis lapsi asuu puolet ajasta "teillä" eli jossain mitä ei koe kodikseen. Tämä on mielestäni paljon surullisempaa kuin sängyn petaamattomuus (jota en itsekään harrasta vaikka olen ihan aikuinen)
Olemme (ja olen) kyllä tehnyt selväksi, että yhteinen koti. Ei kannata takertua nyt tuohon, yritin vain kertoa tilanteen, että puolet ajasta, eli ei esim. silloin tällöin viikonloppu, joka menisikin ns. "vierailuna", enkä niiinkään edes odottaisi kotitöihin osallistumista. Vaan että tämä on yheinen kotimme puolet ajasta.
Vierailija kirjoitti:
No lapsen oman vanhemman pitäisi tuohon puuttua,miksei puutu?
Ei ehkä näe tilannetta samoin. Sinänsä olemme puolisoni kanssa erittäin tasa-arvoisia kotitöissä, eli kaikki ei jää minun kontolleni. Puoliso siivoaa monesti tuon nuoren, lähes aikuisen jälkiä.
ap, kuten ylläkin
Vierailija kirjoitti:
"asuu meillä puolet ajasta"
Eli siis lapsi asuu puolet ajasta "teillä" eli jossain mitä ei koe kodikseen. Tämä on mielestäni paljon surullisempaa kuin sängyn petaamattomuus (jota en itsekään harrasta vaikka olen ihan aikuinen)
Miten htissä aloittajan olisi pitänyt korvata täysin sopiva suomenkielinen lause?
Ilmoittaisin että jos ei korjaa omia jälkiään loppuu ilmainen ylöspito ja iskä voi hakea noutoruokaa. Sama juttu omien lasten kanssa. Mielistely johtaa vain entistä röyhkeämpään käytökseen. Kohta sen ikäinen että lähtee maailmalle ja siellä ei päätä silitellä.
Ärsyttää vaan kun lapsipuoli makaa sohvalla, katselee videoita ja kaivaa nenää samalla kun minä (tai puolisoni) lataa tiskikonetta, siivoaa, pesee pyykkiä, korjaa hänen jälkiään.
ap.
no hyvänen aika,tehkää kuten lapselle tehdään, yks kuppi,yks lautanen,yks lusikka ja vain niitä saa käyttää,ei muita välineitä ennekuin oppii siivoamaan astiat jäljiltään,ruokapaikka,anna olla likasena ja sano sille siipallekki ettei siivoa,aikanaan toivottavasti alkaa ärsyttää sotkuisuus,ja joo,älä tiskaa kippojakaan ja ei saa ottaa tilalle kaapista/tiskikoneesta
Ärsyynny mieluummin vanhempiin jotka laiminlyövät kasvatusvastuutaan.
Kyllähän tässä on kasvatusvastuuta laiminlyötykin...
siippatuu kirjoitti:
no hyvänen aika,tehkää kuten lapselle tehdään, yks kuppi,yks lautanen,yks lusikka ja vain niitä saa käyttää,ei muita välineitä ennekuin oppii siivoamaan astiat jäljiltään,ruokapaikka,anna olla likasena ja sano sille siipallekki ettei siivoa,aikanaan toivottavasti alkaa ärsyttää sotkuisuus,ja joo,älä tiskaa kippojakaan ja ei saa ottaa tilalle kaapista/tiskikoneesta
Joo, ymmärrän pointin. Yritän nyt kuitenkin säilyttää hyvän hengen kun tosiaan on jo tuon ikäinen. Täyttää justkoht 18 ja varmaankin vuoden, max. parin sisään on jo omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"asuu meillä puolet ajasta"
Eli siis lapsi asuu puolet ajasta "teillä" eli jossain mitä ei koe kodikseen. Tämä on mielestäni paljon surullisempaa kuin sängyn petaamattomuus (jota en itsekään harrasta vaikka olen ihan aikuinen)
Miten htissä aloittajan olisi pitänyt korvata täysin sopiva suomenkielinen lause?
Ilmoittaisin että jos ei korjaa omia jälkiään loppuu ilmainen ylöspito ja iskä voi hakea noutoruokaa. Sama juttu omien lasten kanssa. Mielistely johtaa vain entistä röyhkeämpään käytökseen. Kohta sen ikäinen että lähtee maailmalle ja siellä ei päätä silitellä.
Ei tarvitse korvata, koska tuo kertoo kaiken oleellisen. Kyse on lapselle majapaikasta, ei kodista. Silloin siihen suhtaudutaan lapsen kypsymättömyydellä tuolla tavalla. Sama ilmiö näkyy monissa työpaikkojen kahvitiloissa, vaikka kyse on ihan aikuisista. Työpaikan kahvitilaa ei koeta omaksi kodiksi, joten sen siistinä pitämiseen ei suhtauduta samalla antaumuksella. Ap ei joudu seilaamaan kodittomana kahden majapaikan välillä, joten tämä kuvio ei tunnetasolla välttämättä aukea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"asuu meillä puolet ajasta"
Eli siis lapsi asuu puolet ajasta "teillä" eli jossain mitä ei koe kodikseen. Tämä on mielestäni paljon surullisempaa kuin sängyn petaamattomuus (jota en itsekään harrasta vaikka olen ihan aikuinen)
Miten htissä aloittajan olisi pitänyt korvata täysin sopiva suomenkielinen lause?
Ilmoittaisin että jos ei korjaa omia jälkiään loppuu ilmainen ylöspito ja iskä voi hakea noutoruokaa. Sama juttu omien lasten kanssa. Mielistely johtaa vain entistä röyhkeämpään käytökseen. Kohta sen ikäinen että lähtee maailmalle ja siellä ei päätä silitellä.
Ei tarvitse korvata, koska tuo kertoo kaiken oleellisen. Kyse on lapselle majapaikasta, ei kodista. Silloin siihen suhtaudutaan lapsen kypsymättömyydellä tuolla tavalla. Sama ilmiö näkyy monissa työpaikkojen kahvitiloissa, vaikka kyse on ihan aikuisista. Työpaikan kahvitilaa ei koeta omaksi kodiksi, joten sen siistinä pitämiseen ei suhtauduta samalla antaumuksella. Ap ei joudu seilaamaan kodittomana kahden majapaikan välillä, joten tämä kuvio ei tunnetasolla välttämättä aukea
Ei nyt oikein aukea tämä. Aphan totesi että on tehnyt selväksi että yhteinen koti. Onko pointtisi siis se, ettei kotitöitä tarvitse tehdä vai kuinka?
Ihan normaaliin olemiseen kuuluu, että omat jäljet korjataan, omat asiat ja sotkut. Vaikka olisi kaverillakin kylässä, jotain käytöstapoja on oltava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"asuu meillä puolet ajasta"
Eli siis lapsi asuu puolet ajasta "teillä" eli jossain mitä ei koe kodikseen. Tämä on mielestäni paljon surullisempaa kuin sängyn petaamattomuus (jota en itsekään harrasta vaikka olen ihan aikuinen)
Miten htissä aloittajan olisi pitänyt korvata täysin sopiva suomenkielinen lause?
Ilmoittaisin että jos ei korjaa omia jälkiään loppuu ilmainen ylöspito ja iskä voi hakea noutoruokaa. Sama juttu omien lasten kanssa. Mielistely johtaa vain entistä röyhkeämpään käytökseen. Kohta sen ikäinen että lähtee maailmalle ja siellä ei päätä silitellä.
Ei tarvitse korvata, koska tuo kertoo kaiken oleellisen. Kyse on lapselle majapaikasta, ei kodista. Silloin siihen suhtaudutaan lapsen kypsymättömyydellä tuolla tavalla. Sama ilmiö näkyy monissa työpaikkojen kahvitiloissa, vaikka kyse on ihan aikuisista. Työpaikan kahvitilaa ei koeta omaksi kodiksi, joten sen siistinä pitämiseen ei suhtauduta samalla antaumuksella. Ap ei joudu seilaamaan kodittomana kahden majapaikan välillä, joten tämä kuvio ei tunnetasolla välttämättä aukea
Ei nyt oikein aukea tämä. Aphan totesi että on tehnyt selväksi että yhteinen koti. Onko pointtisi siis se, ettei kotitöitä tarvitse tehdä vai kuinka?
Ei sillä ole merkitystä mitä ap tekee selväksi vaan sillä miten itse asian kokee. Kuvitellaan tilanne: Kumppanisi on asunut 10 vuotta omassa kolmiossa. Muutat kumppanin luokse ja kumppani sanoo, että tämä on nyt sitten sinunkin kotisi. Koetko uuden asunnon omaksi kodiksi samalla tavalla kuin edellisen asuntosi? Voitko ymmärtää ihmistä, joka vastaavassa tilanteessa ei koe asuntoa omaksi kodiksi? Jos ymmärrät, voit kuvitella miten vaikeaa on kypsymättömällä teinillä, joka ei edes pysyvästi muuta mainittuun asuntoon
Aika moni teini kaistaa, jos vain pystyy. Ja teillä ilmeisesti myös se vanhempi tekee vähän ja kaikki jää sinulle. Se on teidän tyyli ilmeisesti, mutta jos olet siihen kyllästynyt, niin vaikea saavutetuista eduista on luopua.
Eikö tee vaikka pyydät?