Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu kuin kaikki läheiseni olisi minua vastaan
09.11.2019 |
Yritän omasta mielestäni elää elämääni niin hyvin kuin pystyn, mutta olen aika uupunut ja muutenkin arki on rankkaa. En kuitenkaan kuormita läheisiäni valittamalla heille koko ajan tai pyytämällä heiltä apua. Yritän vain selvitä tästä elämästä niin hyvin kuin pystyn ilman että olen vaivaksi muille. En kuitenkaan salaa asioita läheisiltäni, vaan olen heille kaikille kertonut missä mennään, mutta en jää jankkaamaan asioitani. Yritän olla ystävällinen muille ja jos läheiseni haluavat minulta henkistä tukea, niin aina kuuntelen heidän murheita ja järjestän sille kyllä aikaa.
Kuitenkin nyt muutaman vuoden ajan on tuntunut, että kaikki (tai melkein kaikki) läheiseni on jotenkin minua vastaan. Suuttuvat ja loukkaantuvat minulle parin kuukauden välein jostain, jota en mielestäni ole mitenkään loukkaavasti sanonut tai tehnyt enkä todellakaan tarkoittanut pahoittaa kenenkään mieltä. Ne on aina tilanteita, joissa en toimi sillä tavalla kuin he vaativat tai pyytävät tai toivovat minun toimivan. Vaan kohteliaasti ja tilanteeni selittäen olen joutunut kieltäytymään heidän toiveista ja odotuksista. Ja saan niskaani haukut, kettuilua, suuttumista ja jopa välillä tulee olo että katkaiseeko joku kohta välit minuun kokonaan. Läheiseni on minulle valtavan tärkeitä ihmisiä, mutta minulla ei ole uupumukseni takia heille useinkaan energiaa vaikka haluaisin, että olisi. Mutta sitten saan niskaani loukkaantumisia ja haukkumisia, vaikka omasta mielestäni en tehnyt kellekään mitään pahaa. Ja tämä ei todellakaan koska vain yhtä läheistä, vaan suurinta osaa läheisistäni ja koko lapsuudenperhettäni ja lähisukua. Minusta ihan oikeasti tuntuu kuin kaikki läheiseni olisi minua vastaan ja olen siitä todella surullinen enkä ymmärrä miksi. Pahin on se, että ihmiset laittaa minulle todella syyllistäviä viestejä aika usein, lähinnä koskien asioita, joita en ole tehnyt ja heidän mielestä olisi pitänyt tehdä. Ja muutenkin valmiiksi on jo syyllinen olo itsellä kun ei uupumuksen takia jaksa kaikkia omia asioitakaan hoitaa niin kuin haluaisi.
Mitähän tässä voisi tehdä? Ja onko kellään kokemusta tällaisesta, että uuvut ja koko lähipiiri kääntyykin sinua vastaan ja syyllistää ja haukkuu?
Kommentit (30)
Mulla on vähän samankaltaisia kokemuksia läheisten osalta. Kaikki olettaa, että minä hoidan, jaksan, viitsin jne. Ja olenkin hoitanut ja jaksanut ja viitsinyt, kunnes kaikki alkoi tuntumaan raskaalta ja siltikin mä hoidan ja jaksan edelleen. Kukaan ei ole kysynyt, että miten minä jaksan, olenko ok, onko kaikkien asioiden hoito minulle ok.. Sitten kun olen alkanut "kapinoimaan" kaikkia minuun kohdistettuja vaatimuksia kohtaan, niin olenkin se paha ihminen. Kai se on sitten joku kiltin tytön syndrooma, että koittaa vaan miellyttää kaikkia ja elää jatkuvasti se syyllisyyden viitta niskassaan, se että on riittämätön, vaikka mitä tekisi.
Joten ymmärrän sua ap erittäin hyvin ja toivotan voimia.. mä jatkan edelleen kapinaani ja odotan, että koska se mun romahdus tulee.. mulla on ollut jo hetken sellainen olo, että olen kuin jyrkänteeen laidalla ja vaaditaan enää se pieni horjahdus kun lähdetään reunan yli. En nyt puhu siis itsetuhoisuudesta, vaan elämänmuutoksesta, tuntuu että se saattaa olla melkoisen radikaali, sitten kun se horjauduksen hetki tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä taas nostaa ketjua, jos joku haluaisi kommentoida.
Ap
Onnea ap, olet sukusi kuormajuhta joka on muuttunut uhrilampaaksi. Saat kuulua mukaan sillä edellytyksellä että kannatan yhteisön taakkaa niskassasi. Jos se ei sinulle jostain syystä sovi eikä sinusta ole enää siihen rooliin jonka olet saanut / ottanut / johon olet ajautunut niin seuraavaksi paras asia on sitten käyttää sinua yhteisön likakaivona tai eristää kuvioista ettei hyödytön heikkous tartu.
Pahoittelut etten tiedä miten auttaa. Minne sitten itse menenkin, löydän itseni tuosta roolista kerta toisensa jälkeen, nekin ihmiset joihin luotin lopulta ilkkumassa itselleni eikä siitä tunnu olevan mitään reittiä yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vielä sitä kun nämä läheiseni lähettää minulle todella syyllistäviä viestejä, jos en pysty tai jaksa jotain asiaa tekemään. Mihin he voi sillä pyrkiä? Kun itse en ole koskaan syyllistänyt ketään siitä, jos tämä ei jaksa tai uupuu. Osaisiko joku selittää? Ap
Jotkut ei osaa käsitellä omia tunteitaan ja ikäänkuin ulkoistavat sen toisen käsiteltäväksi.
Syyllistäjän ainoa agenda on oman olon purkaminen, se ei liity sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vielä sitä kun nämä läheiseni lähettää minulle todella syyllistäviä viestejä, jos en pysty tai jaksa jotain asiaa tekemään. Mihin he voi sillä pyrkiä? Kun itse en ole koskaan syyllistänyt ketään siitä, jos tämä ei jaksa tai uupuu. Osaisiko joku selittää? Ap
Ehkä he eivät ole oikein ymmärtäneet, että olet uupunut? Eli vaikka olisit kertonut heille parikin kertaa tilanteestasi, niin he eivät tavallaan pysy tietoisina siitä ja se takia aina ihmetellen kysyvät, että no mikäs nyt taas on vialla?
Ns. näkymättömissä, uupumusta aiheuttavissa sairauksissakaan läheiset eivät aina muista uupumusta, kun ihminen näyttää ulospäin voivan ihan ok.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea ap, olet sukusi kuormajuhta joka on muuttunut uhrilampaaksi. Saat kuulua mukaan sillä edellytyksellä että kannatan yhteisön taakkaa niskassasi. Jos se ei sinulle jostain syystä sovi eikä sinusta ole enää siihen rooliin jonka olet saanut / ottanut / johon olet ajautunut niin seuraavaksi paras asia on sitten käyttää sinua yhteisön likakaivona tai eristää kuvioista ettei hyödytön heikkous tartu.
Pahoittelut etten tiedä miten auttaa. Minne sitten itse menenkin, löydän itseni tuosta roolista kerta toisensa jälkeen, nekin ihmiset joihin luotin lopulta ilkkumassa itselleni eikä siitä tunnu olevan mitään reittiä yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi.
Noin se varmaan on. Itse asiassa vähän samaa kuviota on ilmennyt myös osan ystävistä kanssa, vaikka ystävien dynamiikka on erilainen kuin perheen ja suvun dynamiikka. Ja heti kun kieltäydyn siitä roolista niin saan kuraa niskaani ja paljon. Omasta mielestäni en edes koskaan mene siihen rooliin vaan muut vain olettavat minulle sitä roolia, joidenkin uusien tuttavuuksien esim. työkavereiden kohdalla on tullut ihan parissa viikossa ensikohtaamisen jälkeen esille, että kun en suostu kuormajuhta/likakaivo-rooliin, niin minulle suututaan ja minua haukutaan ja syyllistetään. Mikähän persoonassani on sellaista, että jotkut uudetkin ihmiset olettaa minusta sellaista, vaikka en heidän kohdalla hetkeäkään olisi itse siinä roolissa? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vielä sitä kun nämä läheiseni lähettää minulle todella syyllistäviä viestejä, jos en pysty tai jaksa jotain asiaa tekemään. Mihin he voi sillä pyrkiä? Kun itse en ole koskaan syyllistänyt ketään siitä, jos tämä ei jaksa tai uupuu. Osaisiko joku selittää? Ap
Jotkut ei osaa käsitellä omia tunteitaan ja ikäänkuin ulkoistavat sen toisen käsiteltäväksi.
Syyllistäjän ainoa agenda on oman olon purkaminen, se ei liity sinuun.
Noinkin se varmasti on. Mutta kiinnostaisi, että miksi lähipiirissäni on niin paljon näitä tällaisia ihmisiä. Oikeastaan koko lähisuku, lapsuuden perheen jäsenet ja osa ystävistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä itke! tyhmillä ja rumilla on paljon sua vaikeampaa, ja luuletko että ne saa keneltäkää halausta tai empatiaa, no ei saa, kun ihmiset ovat niin häiriintyneitä siitä minkälainen ihminen on oikeuttu saamaa empatiaa ja minkälainen ei, kiitos tästä aivopesukoneiston.
Vierailija kirjoitti:
Älä itke! tyhmillä ja rumilla on paljon sua vaikeampaa, ja luuletko että ne saa keneltäkää halausta tai empatiaa, no ei saa, kun ihmiset ovat niin häiriintyneitä siitä minkälainen ihminen on oikeuttu saamaa empatiaa ja minkälainen ei, kiitos tästä aivopesukoneiston.
Mikähän tämänkin kommentin tarkoitus oli? Joku pahanolon oksennus väärään ketjuun?
En sitäpaitsi ole kommentoinut ulkonäköäni enkä älykkyyttäni mitenkään, joten et voi niistä tietää mitään.
Ap
Totta tämä. Mutta onneksi tiedän mistä uupumukseni johtuu. Se olisi varmasti tosi kurjaa jos olisi uupunut tietämättä syytä. Ap