12v lapsi, mitä enemmän "komentaa", sitä enemmän hangoittelee vastaan, kokemuksia?
Onko tuttua ja miten olette asiat ratkaisseet, kun 12v lasta kieltää, käskee tai "komentaa", lapsi alkaa hangoitella vastaan, eikä vaan tee käskettyjä asioita, vaan ei ole kuulevinaan, eikä vaan tee. Esim. jos käskee siivoamaan huoneensa, istuu vaan huoneessaan tekemättä mitään ja vaikka kuinka kiljuu vieressä ja pakottaa siivoamaan, ei vaan siivoa. Pelikiellot, puhelinkiellot ja kaikki päällä, ei vaan ole kuulevinaan, eikä tee mitä käsketään. Sama iltatoimiin kanssa, ei vaan mene ajoissa suihkuun ja hampaanpesulle ja nukkumaan.
Mikä auttaa? Etuudet viety, asioista puhuttu sekä rauhallisesti, että riidellen. En tiedä muita keinoja.
Kommentit (14)
Esiteini. Antaisin aikarajan. Huumori ja ilo toimii teinien kanssa. Jospa hällä on murheita.
Oletteko pitäneet kiinni etuuksien viemisestä? Eli jos sanotte, ettei pelikonetta ja puhelinta koko loppuviikkoon niin sitä ei sitten myöskään saa, vai annatteko periksi parin päivän jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
On sitä paljon muunkin tyyppisiä rangaistuksia kuin etuuksien vienti. Se riippuu ihan lapsesta, että minkä tyyppiset rangaistukset tehoavat ja minkä tyyppiset eivät tehoa.
Tosin ne muut taitavat kaikki olla sellaisia, että ne on jonkun asiantuntijan suulla julistettu haitallisiksi. Minkä takia sitten ihmiset eivät käytä niitä, koska joko pelkäävät, että lapsi menee rikki henkisesti tai että lastensuojelu puuttuu asiaan.
Tämän päivän vanhemmilla ei enää juurikaan ole valtaa lapsiinsa.
Miksi lähteä tuollaiseen, anna olla huoneen siivoamatta. Kannusta, tarjoa porkkanaa. Siivous voi kummasti kiinnostaa kun saa itse määrätä milloin sen tekee ja saa pienen palkan.
Lapsen kasvatus on johdonmukainen jatkumo. Jos vanhemman auktoriteetti on menetetty, sitä on vaikeaa saada teini-iässä takaisin. Teinin pitää itse tajuta siivoamisen mielekkyys. Hänen älyään kannattaa kunnioittaa. Näin meillä on pärjätty.
Minulla oli poika vähän samanmoinen aikoinaan. Hän stoppasi täysin jos hänelle yritti jankuttaa tai korottaa ääntä. Mistään ei sen jälkeen tullut mitään, vaikka olisi vienyt kaikki pelit ja vaatteetkin päältä rangaistukseksi. Muistan, että opettelin komentamaan häntä samalla tavalla kuin Koskela komentaa Tuntemattomassa sotilaitaan. Se oli jostain syystä ainut mikä tehosi. Mitä rauhallisempi sävy, sitä parempi ja jos oli kiire, sitä ei saanut osoittaa, hoputtaminenkin aiheutti täydellisen stopin. Mikä lie lasta vaivannut, kun kiire ja kovat äänet kävivät niin kovasti hermoille? Joskus mietin, että ehkä hän on jotenkin herkkä aisteiltaan, koska etenkin kovat äänet häntä ärsyttivät. Toisinaan taas mietin, onko kyseessä vain itsepäinen lapsi. Nyt poika on jo nuori aikuinen opiskelija, joka asuu omillaan ja tuollaiset murheet ovat onneksi historiaa.
Ehkä peilaan itseeni samassa iässä, mutta mä vihasin sitä alistamisen tunnetta, mikä tulee tuollaisesta komentamisesta. Olisin siitä vi*utuksesta sietänyt vaikka väkivaltaa enkä olisi antanut tuumaakaan periksi. Itselleni olisi toiminut se, että hyvänä hetkenä olis vanhemmat sanonut, että nyt seuraavan kuukauden aikana jos saatte huoneet x kertaa siivotuksi niin tehdään yhessä sitä ja tätä. Olisi saanut itse päättää (toki lempeä muistutus silloin tällöin) ja olisi myös ollut samassa asemassa muiden sisarusten kanssa. Meillä pienempiä komennettiin siinä missä vanhempien kanssa puhutiin, molemmat tilanteet ruokki itseään kierteeseen, toinen hyvää toinen huonoon.
Jaa-a, en ole koskaan oikein mennyt tolle rangaistuslinjalle... ei se auta.
Puoleksi tunniksi armeijatyyliseen asentoon seisomaan seinän viereen, nenä kiinni seinässä ja suu kiinni. Toistetaan joka kerta, kun lapsi ei varoituksenkaan jälkeen tottele selviä sääntöjä.
Meillä toimii tosi hyvin. Nuorempi lapsista oli viimeksi seisomassa reilu kuukausi sitten ja vanhempi kolmisen kuukautta sitten.
Tähän pätee sama sääntö kuin siihen, että kaikki kielletty kiinnostaa elo ole suvaitsevainen.
Oma huone pysyy vielä pitkään siivoamattomana. Se kuuluu ikään. Yo-juhliin mennessä siivoaa.
Ihan turha käskeä ja jankuttaa, vastustus on vain suurempaa. Lapsi hakee nyt minuuttaan erkaantumalla vanhemmistaan.
Tämä on vasta murrosiän alkua. Good luck.
Moni vanhempi ei ymmärrä, että hänen tehtävänsä on toimia perheen poliisina, kun ei lapsilla muutakaan poliisia ole.
Tästä päästäänkin sitten siihen, että mitä poliisi tekee, kun joku ei tottele käskyä? Luovuttaako poliisi siinä tilanteessa? Vai jatkaako vain jankutusta loputtomiin? Vai antaako sittenkin sakon niskoittelusta ja vie putkaan ja/tai käyttää voimakeinoja?
On sitä paljon muunkin tyyppisiä rangaistuksia kuin etuuksien vienti. Se riippuu ihan lapsesta, että minkä tyyppiset rangaistukset tehoavat ja minkä tyyppiset eivät tehoa.