Entä jos ei ikävöi edesmenneitä läheisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän pikkuveljemme ei ikävöi ketään. Ei ollut moksiskaan kun vanhemmat kuoli. Tuli se molempien hautajaisiin. Ei kyyneleitä eikä mitään. Moikkas meitä ja heitti molemmilla kerroilla punaisen ruusun arkun päälle ja sanoi tsemppiä. Kun huomattiin, että hän lähti kävelee pois niin siskon kanssa juostiin perään ja sanottii älä lähde. Vastas ettei sitä kiinnosta yhtään jäädä ja nyt molemmat on kuollu, niin mitä sitä suremaan. Ja perunkirjotuksiin ei aio tulla, että sumplikaa keskenänne mitä touhuatte, koska en halua yhtään mitään. Hän ei ole koskaa kaivannut ketää aidosti eikä sure ollenkaan. Kun mummi kuoli aikoinaan, kun hän oli 7v, niin hän vaan katseli ja kysyi äidiltä koska lähetään.

Se voi myös olla mielen puolustusmekanismi, sulkea pois ja kylmettää itsensä.

Tai sitten on täysi psykopaatti. Ei kaikki psykopaatit ole rikollisia. On myös tavallisen oloisia täysin tunnekylmiä ihmisiä ja tällaisia ei vain kiinnosta muut ihmiset eivätkä emotionaalisesti sitoudu yhteenkään ihmiseen eikä tunne mitään mielenkiintoa suorittaa mitään sosiaalisia velvoitteita sen enempää kuin on oman elämän sujumisen kannalta  on pakko.

Voi mutta voi myös olla paljon muitakin syitä. Se ettei näytä tunteitaan, ei tarkoita automaattisesti etteikö niitä kykenisi tuntemaan.