Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järjestäisitkö isänpäivän, jos miehesi ja lapsesi isä unohti äitienpäivän?
08.11.2019 |
Vauvamme syntyi tämän vuoden maaliskuussa ja mieheni ei millään tavalla huomioinut äitienpäivää. En tietenkään ole hänen äiti, mutta loukkaannuin kyllä siitä, että ei edes aamukahvia voinut minulle keittää tai vauvan kanssa herätä aikaisin, jotta saisin nukkua myöhään äitienpäivän kunniaksi. Nyt on sitten ensimmäinen isänpäivä tulossa eikä kiinnostaisi huomioida sitä mitenkään. Ja vauva ei tietenkään huomioi eikä asiasta mitään ymmärrä, koska on vain vauva vielä. Miten sinä toimisit?
Kommentit (86)
Me ei hössötetä kummastakaan muulla tavoin kuin että tehdään jotain vähän arkiruokaa suuritöisempää ja leivotaan tai ostetaan kakku. Minä sen leivon melkein aina, mutta mies tekee meillä 90 % ruuista arkena. Lapset laittaa tekstarin molemmille, jos eivät ehdi käymään. Toinen ehtii, muualla opiskeleva ei ehdi, ymmärrettävää, kun tekee kokopäivätyötä vaikka on virallisesti päätoiminen opiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo apn miehen touhu johtuu vaan täysin piittaamattomuudesta. Vielä ettei edes pyytänyt anteeksi ja ollut pahoillaan. Olisi vaikka korvannut jonain toisena aamuna ja tuonut kahvit sänkyyn.
Te keiden mielestä mitään juhlaa ei koskaan kannata viettää niin ok, silti muut ehkä tahtovat ja heitä varmaan se ei lohduta ettei teitä kiinnosta. Eikä kaupallisuus liity tähän mitenkään, varmaan kahvia tulisi juotua muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Rakentava liitto teillä.
Totta. Sivullisen vaikea ymmärtää, miten on lapsi saatu aikaisiksi. Mutta ehkä siinä vaiheessa oli joku yhteinen ymmärrys asiasta.
Joka tapauksessa juhlistaisin isänpäivää oikein joulutyylisesti. Harkitsisin jatkoa vasta, jos ei huomioi seuraavaakaan äitienpäivää.
Ap. Vie se mies vaikka ravintolalounaalle korostetusti isänpäivän kunniaksi. Pääset samalla valmiiseen pöytään itsekin. Tai vaikka leivoskahveille.
Tai esimerkin voima taas: teet hienon aamiaistarjottimen ja viet sänkyyn. Yleensä hyvä lisää hyvää.
Mies on voinut loukkaantuakin, jos olet antanut selkeät ohjeet. Mutta anna hänelle mahdollisuus kasvaa näyttämällä, miten ollaan aikuinen.
Kun tunnet miehesi, niin kumman kautta luulet toimivan paremmin, hyvän vai pahan?
Hyvän kautta
-teet kortit, aamupalat, lahja ja hyvää ruokaa
Pahan kautta
-olet kuin ei isänpäivää olisikaan kun ei sullakaan ollut äitienpäivää
Mä nyt vähän ihmettelen, että onko miehesi normaalistikin tuollainen pökkelö? Saatko joululahjoja, muistaako syntymäpäiväsi jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paha mieheltäsi. Mutta minulla ei ole kyllä tapana kostaa, joten kyllä huomioisin miestäni, ehkä oikein liioitellusti.
En minä koston takia jättäisi sitä järjestämättä vaan siksi, että en vain löydä sydämestäni halua järjestää hänelle kun hän jätti äitienpäivän kokonaan huomioimatta. Ap
Kostoksi tuota sanoisin. Siitä se lähtee suhteen tuho.
Kokeile positiivista kostoa ja järjestä kiva isänpäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paha mieheltäsi. Mutta minulla ei ole kyllä tapana kostaa, joten kyllä huomioisin miestäni, ehkä oikein liioitellusti.
En minä koston takia jättäisi sitä järjestämättä vaan siksi, että en vain löydä sydämestäni halua järjestää hänelle kun hän jätti äitienpäivän kokonaan huomioimatta. Ap
Ja sitten tärkeimpään: millä tavalla KOMMUNIKOITTE asiasta? Kai avasit suusi ja kävitte asiasta keskustelun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin se mies mitään erityistä edes odottaa, joten hukkaan menee tuo kauna ja kosto.
Vierailija kirjoitti:
Ei noilla päivillä ole mitään merkitystä muuta kuin kauppiaiden juhlapäivää. Kauppiaat näillä rahastavat ja pakko juhlapäiviä vain tavallisille ihmisille.
Minä vien miehelle aamiaistarjottimen vuoteeseen.
Siinä on suunnilleen samaa apetta kuin normaalisti: pieni puuroannos, hedelmää, teemukillinen ja myönnytys kauppiaille: ehkä suklaata tai "parempi" keksi.
Kauppiaat eivät varsinaisesti rikastu meidän juhlimisestamme.
Mutta suhdetta pidetään yllä siten, että huomioidaan juhlapäivinä päivänsankareita ja -sankarittaria. Muutoin on ankeaa arkea kaikki päivät. Marraskuun pimeyteen sopii hyvin pieni valon aihe.
Jos arvostaa sitä, että mies on ryhtynyt lapsen hankkimiseen naisen kanssa, voi sen isänpäivän noteerata, vaikka miten vihaisi kaupallisuutta.
Minä lähtökohtaisesti kyllä arvostan lähikaupan olemassaoloa, koska sen kautta pöytäämme ruoka siirtyy. Omavaraisuus siinä suhteessa on aika olematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tunnet miehesi, niin kumman kautta luulet toimivan paremmin, hyvän vai pahan?
Hyvän kautta
-teet kortit, aamupalat, lahja ja hyvää ruokaaPahan kautta
-olet kuin ei isänpäivää olisikaan kun ei sullakaan ollut äitienpäivääMä nyt vähän ihmettelen, että onko miehesi normaalistikin tuollainen pökkelö? Saatko joululahjoja, muistaako syntymäpäiväsi jne?
Todennäköisesti mies vaan ajatteli pragmaattisesti miesten tavoin, et kun on noin vastasyntynyt vauva, niin ei ole "järkeä" juhlia äitienpäivää. Varmaan elämä aikamoista haipakkaa siinä muutenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehen kotona ei ole juhlittu äitienpäivää tai äiti on käytännössä hoitanut juhlan valmistelun niin mies voi olla täysin tietämätön miten tuota äitienpäivää edes juhlia tai sitä järjestää.
Tiedän että moni on sitä mieltä ettei muistaminen ole ”oikeaa” muistamista jos on joutunut itse miehelle kertomaan/muistuttamaan (kerta toisensa jälkeen aluksi) että mitä esim. äitienpäivänä haluaisi.
Kerroit ap että olit maininnut että haluaisit aamiaisen sänkyyn. Se maininta varmaan vaan tuli miehelle liian aikaisin. Joo, optimaalisessa tilanteessa se olisi riittänyt tai mies olisi tajunnut ilmankin sitä muistaa äitienpäivän aamiaisen sinulle sänkyyn mutta meitä on nyt monenlaisia. Jos tosiaan mies ei ole esim. kotoaan oppinut tuota tapaa se helposti unohtuu. Joten ensi vuonna äitienpäivän lähestyessä aloitat sen muistuttelun viikkoa ennen. Sitten päivää paria ennen kun käytte kaupassa mainitset uudelleen ”niin muuten se äitienpäivä on huomenna/ylihuomenna, ootko jo ostanut aamiaiskamppeet sitä aamiaista varten”. Jos haluat kukkia niin muistutat kun kuljette kukkakaupan ohi että ”niim se äitienpäiväkin on tulossa, ootko hankkinut jo ruusuja” ja kaunis hymy päälle. Vuosi tai pari tätä niin mies tekee tuon kaiken automaattipilootilla ilman että joudut mainitsemaan mitään.
No mutta isänpäivästä. Juhlittaisin pienimuotoisesti, muuten teillä tulee ikävä kierre joka jatkuu ja jatkuu. Sinua ei muistettu äitienpäivänä - et tee mitään isänpäiväksi - muistutat miestä keväällä äitienpäivästä ja mies sanoo ”no ethän säkään mitenkään muistanut isänpäivää” johon sinä ”no kun sä et muistanut äitienpäivää” - kumpikin mököttää ja pahimmillaan tulee vuosien kierre asiasta.
Sen sijaan kysyisin sinuna tänään miten mies toivoisi isänpäivää vietettävän. Ei naisten tarvitse olla mitään superkeksijöitä jotka tuosta vaan keksivät miten asioita juhlitaan. Mieskin huomaa sitten että ai jaa näin helppoa se on. Mä voin kysyä ennen äitienpäivää suoraan tolta että mitä se haluaisi, ei tarvitse itse keksiä kaikkea.
Sitten ensi keväänä joko mies tajuaa kysyä sinulta mitä haluat kunhan vain muistutat että äitienpäivä on tulossa tai jos ei tajua niin sinä kerrot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentava liitto teillä.
Totta. Sivullisen vaikea ymmärtää, miten on lapsi saatu aikaisiksi. Mutta ehkä siinä vaiheessa oli joku yhteinen ymmärrys asiasta.
Joka tapauksessa juhlistaisin isänpäivää oikein joulutyylisesti. Harkitsisin jatkoa vasta, jos ei huomioi seuraavaakaan äitienpäivää.
Ap. Vie se mies vaikka ravintolalounaalle korostetusti isänpäivän kunniaksi. Pääset samalla valmiiseen pöytään itsekin. Tai vaikka leivoskahveille.
Tai esimerkin voima taas: teet hienon aamiaistarjottimen ja viet sänkyyn. Yleensä hyvä lisää hyvää.
Mies on voinut loukkaantuakin, jos olet antanut selkeät ohjeet. Mutta anna hänelle mahdollisuus kasvaa näyttämällä, miten ollaan aikuinen.
Onpa taas älyttömän holhoavaa tekstiä.... ja miestä pitää oikein opettaa olemaan aikuinen...Pitääkö myös niitä naisia, jotka eivät juhli opettaa aikuisuuteen?
Kaikki eivät ole samanlaisia, arvosta samoja asioita ja ajattele samalla tavalla. Siksi parisuhteessa käydään keskusteluja, siis niissä, joiden osapuolet haluaa suhteen jatkuvan. On väärä lähtökohta sellainen, et oma tapa on aina oikea ja toinen koulutetaan siihen ajan myötä.
Selvästi ap:n suhteessa asiaa ei ole kösitelty mitenkään ja ap tuntee kaunaa nyt. Mikä järki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee niin kuin itsellesi haluaisit tehtävän eli huomioi isänpäivänä. Pitääkö aikuisen ihmisen heittäytyä lapselliseksi ja pistää ns. paha kiertämään?
Kirjoitin jo monta kertaa, että kostaa en halua. Mutta jos mies ei äitienpäiviä mitenkään huomioi, niin miksi minä viitsisin huomioida isänpäivät? Montaka isänpäivää minun pitää sinun mielestä järjestää, vaikka mies ei huomioi äitienpäiviä? Ap
Oletko siis järjestänyt jo useita isänpäiviä? Tulkitsin, että lapsi on ensimmäisenne?
Jos kivoja perinteitä ei ole, ne pitää rakentaa itse.
Jospa esim. miehen kotona ei olekaan juhlittu äitien/isienpäiviä tai niihin on liittynyt jotain tylsää, vaikkapa vanhempien riitoja tai alkoholin käyttöä, jos on jäänyt huonot fiilikset.
Jos olette kovin tuore pariskunta, niin sinulla on vielä mahdollisuus valita, mihin suuntaan suhdettanne ryhdyt kehittämään.
"Kun et muistanut minua, en minäkään muista sinua" -mentaliteetilla on ihan sama, vaikka panet ne eropaperit vetämään jo tänään. Säästytte vuosien kidutukselta.
Kokeile ap, vaihtoehtoa: ole kiva miehelle isänpäivänä jo aamusta alkaen.
Näet sitten illalla, harmittaako itseäsi. Tai miestä. Jos olet yhtään fiksu, et muistele ääneen "kärsimääsi pahaa" vaan "kostat" hyvällä. Tsemppiä tällaiseen kokeiluun :)
No et ap todellakaan ala miestä muistamaan isänpäivänä. Miehen suvun tapoihin äitien- ja isänpäivänvietto ei ilmeisesti kuulu, kun ei sinua selkeistä ohjeistasi huolimatta muistanut. Kunnioita miehesi suvun perinteitä ja unohda turhanpäiväinen isänpäivähössötys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentava liitto teillä.
Totta. Sivullisen vaikea ymmärtää, miten on lapsi saatu aikaisiksi. Mutta ehkä siinä vaiheessa oli joku yhteinen ymmärrys asiasta.
Joka tapauksessa juhlistaisin isänpäivää oikein joulutyylisesti. Harkitsisin jatkoa vasta, jos ei huomioi seuraavaakaan äitienpäivää.
Ap. Vie se mies vaikka ravintolalounaalle korostetusti isänpäivän kunniaksi. Pääset samalla valmiiseen pöytään itsekin. Tai vaikka leivoskahveille.
Tai esimerkin voima taas: teet hienon aamiaistarjottimen ja viet sänkyyn. Yleensä hyvä lisää hyvää.
Mies on voinut loukkaantuakin, jos olet antanut selkeät ohjeet. Mutta anna hänelle mahdollisuus kasvaa näyttämällä, miten ollaan aikuinen.
Onpa taas älyttömän holhoavaa tekstiä.... ja miestä pitää oikein opettaa olemaan aikuinen...Pitääkö myös niitä naisia, jotka eivät juhli opettaa aikuisuuteen?
Kaikki eivät ole samanlaisia, arvosta samoja asioita ja ajattele samalla tavalla. Siksi parisuhteessa käydään keskusteluja, siis niissä, joiden osapuolet haluaa suhteen jatkuvan. On väärä lähtökohta sellainen, et oma tapa on aina oikea ja toinen koulutetaan siihen ajan myötä.
Selvästi ap:n suhteessa asiaa ei ole kösitelty mitenkään ja ap tuntee kaunaa nyt. Mikä järki?
Aikuisuus on sitä, mihin nuorikin kai pyrkii halutessaan aikuistua. Aikuisuutta on olla loukkaantumatta periaatteesta ikuisiksi ajoiksi jostain virheestä, jonka toinen on tehnyt.
Voihan niistä mokista "keskustella" ja syyttää toista vaikka koko elämänsä. Ap kirjoittaa, että asiasta on puhuttu sekä ennen äitienpäivää (esitetty toive) sekä äitienpäivän jälkeen (tuotu esille pettymys).
Nyt on aika mennä eteenpäin. Ok, jos on päätetty, ettei merkkipäiviä juhlita puolin eikä toisin, mutta sen tulisi olla yhteinen näkemys, eikä kaunainen samalla mitalla takaisin -ajatus, joka kuitenkin kaihertaa mielessä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos tuo äitienpäiväunohdus on jo käsitelty, niin miksi ette voisi viettää isänpäivää. Jos tuo on ainoa syy, miksi asiaa pohdit. Jotenkin vaan rivien välistä luen, että taustalla on muutakin, miksi et oikein arvosta miestäsi isänä.
Koen, että hän ei arvosta panostani äitinä. Siksikin fiilikset on mennyt minulta :( . Ap
Nyt sinun pitää arvostaa itse itseäsi ja nostaa itsesi korostetusti jalustalle.
Sen voi tehdä ihan myönteisessä hengessä.
Itse olen nolannut mieheni kerran, kun hän toisaan oli unohtanut nimipäiväni. Laitoin vain ihan itse sen pöydän koreaksi ja hän oli ihan nolona :D
Mutta miehesi ei siis keksinyt, miten hyvittää äitienpäivä jälkikäteen.
Sinulla on nyt tuhannen euron tilaisuus näyttää, millaista muistamista toivot - järkkää hänelle sellainen juhlavastaanotto kuin itse haluaisit saada. Näet sitten seuraavana äitienpäivänä, toimiiko.
Mutta naisen on arvostettava itse itseään ihan käytännössä.
Minua aikoinaan otti hirveästi aivoon, kun näin vaivaa ja kokkasin parempaa ruokaa esim. sunnuntaisin, eikä kukaan koskaan sanonut mitään vaan marssivat mahat täynnä matkoihinsa. Aloin sitten sanoa, että "eikös ollutkin hyvää ruokaa", jolloin sain useampia kehuja. Ei siitä silti kukaan tapojaan muuttanut - erittäin harvoin miehelle saattaa oma-aloitteisesti juolahtaa mieleen kehua tarjoomuksiani. Sellainen ei tainnut heillä kotonakaan olla tapana. Pitää tulkita aterian laatu siitä, miten hyvin se uppoaa ja kääntää itselleen kiitokseksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos tuo äitienpäiväunohdus on jo käsitelty, niin miksi ette voisi viettää isänpäivää. Jos tuo on ainoa syy, miksi asiaa pohdit. Jotenkin vaan rivien välistä luen, että taustalla on muutakin, miksi et oikein arvosta miestäsi isänä.
Koen, että hän ei arvosta panostani äitinä. Siksikin fiilikset on mennyt minulta :( . Ap
Nyt sinun pitää arvostaa itse itseäsi ja nostaa itsesi korostetusti jalustalle.
Sen voi tehdä ihan myönteisessä hengessä.
Itse olen nolannut mieheni kerran, kun hän toisaan oli unohtanut nimipäiväni. Laitoin vain ihan itse sen pöydän koreaksi ja hän oli ihan nolona :D
Mutta miehesi ei siis keksinyt, miten hyvittää äitienpäivä jälkikäteen.
Sinulla on nyt tuhannen euron tilaisuus näyttää, millaista muistamista toivot - järkkää hänelle sellainen juhlavastaanotto kuin itse haluaisit saada. Näet sitten seuraavana äitienpäivänä, toimiiko.
Mutta naisen on arvostettava itse itseään ihan käytännössä.
Minua aikoinaan otti hirveästi aivoon, kun näin vaivaa ja kokkasin parempaa ruokaa esim. sunnuntaisin, eikä kukaan koskaan sanonut mitään vaan marssivat mahat täynnä matkoihinsa. Aloin sitten sanoa, että "eikös ollutkin hyvää ruokaa", jolloin sain useampia kehuja. Ei siitä silti kukaan tapojaan muuttanut - erittäin harvoin miehelle saattaa oma-aloitteisesti juolahtaa mieleen kehua tarjoomuksiani. Sellainen ei tainnut heillä kotonakaan olla tapana. Pitää tulkita aterian laatu siitä, miten hyvin se uppoaa ja kääntää itselleen kiitokseksi...
Unohtanut nimipäivän? Oikeasti? Meillä korkeintaan sivulauseessa ”onnitellaan” tällaisesta ”saavutuksesta”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos tuo äitienpäiväunohdus on jo käsitelty, niin miksi ette voisi viettää isänpäivää. Jos tuo on ainoa syy, miksi asiaa pohdit. Jotenkin vaan rivien välistä luen, että taustalla on muutakin, miksi et oikein arvosta miestäsi isänä.
Koen, että hän ei arvosta panostani äitinä. Siksikin fiilikset on mennyt minulta :( . Ap
Nyt sinun pitää arvostaa itse itseäsi ja nostaa itsesi korostetusti jalustalle.
Sen voi tehdä ihan myönteisessä hengessä.
Itse olen nolannut mieheni kerran, kun hän toisaan oli unohtanut nimipäiväni. Laitoin vain ihan itse sen pöydän koreaksi ja hän oli ihan nolona :D
Mutta miehesi ei siis keksinyt, miten hyvittää äitienpäivä jälkikäteen.
Sinulla on nyt tuhannen euron tilaisuus näyttää, millaista muistamista toivot - järkkää hänelle sellainen juhlavastaanotto kuin itse haluaisit saada. Näet sitten seuraavana äitienpäivänä, toimiiko.
Mutta naisen on arvostettava itse itseään ihan käytännössä.
Minua aikoinaan otti hirveästi aivoon, kun näin vaivaa ja kokkasin parempaa ruokaa esim. sunnuntaisin, eikä kukaan koskaan sanonut mitään vaan marssivat mahat täynnä matkoihinsa. Aloin sitten sanoa, että "eikös ollutkin hyvää ruokaa", jolloin sain useampia kehuja. Ei siitä silti kukaan tapojaan muuttanut - erittäin harvoin miehelle saattaa oma-aloitteisesti juolahtaa mieleen kehua tarjoomuksiani. Sellainen ei tainnut heillä kotonakaan olla tapana. Pitää tulkita aterian laatu siitä, miten hyvin se uppoaa ja kääntää itselleen kiitokseksi...
Unohtanut nimipäivän? Oikeasti? Meillä korkeintaan sivulauseessa ”onnitellaan” tällaisesta ”saavutuksesta”
Mutta meilläpä tästä saavutuksesta saa vähintään paremmat kahvit ...ja vähän muutakin ;)
Tosin esimerkillä halusin havainnollistaa sitä, ettei toisen tahattomasta tai tahallisestakaan unohduksesta kannata aloittaa tähtien sotaa. Koska meillä on nimipäivinä tapana tarjoilla päivänsankarille pieni muistaminen, se niin ymmärrettävä unohdus harmittaa unohtajaa.
Mutta nauti sinä vain tasaisen harmaasta elämästäsi ilman häiritseviä kohokohtia.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän sinua, mutta miehillä on putkiaivot.
Joudun muistuttamaan miehelle joka asiasta.
Kerran ympyröin lehdestä yhden kohdan, mies selasi lehden eikä huomannut, selasi uudelleen pysähtyi jopa sille sivulle ja meni ohi. Kunnes sanoin ja näytin sen.
Miehet...
Eli jos sun miehes on yhtä urpo kuin minun, niin hän ei tahallan unohtanut vaan vahingossa.
Nykyään mies laittaa hälytykset joka merkkipäiviin ja muistiin mitä olen sanonut. Kannattaa ehdottaa samaa.