Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järjestäisitkö isänpäivän, jos miehesi ja lapsesi isä unohti äitienpäivän?
08.11.2019 |
Vauvamme syntyi tämän vuoden maaliskuussa ja mieheni ei millään tavalla huomioinut äitienpäivää. En tietenkään ole hänen äiti, mutta loukkaannuin kyllä siitä, että ei edes aamukahvia voinut minulle keittää tai vauvan kanssa herätä aikaisin, jotta saisin nukkua myöhään äitienpäivän kunniaksi. Nyt on sitten ensimmäinen isänpäivä tulossa eikä kiinnostaisi huomioida sitä mitenkään. Ja vauva ei tietenkään huomioi eikä asiasta mitään ymmärrä, koska on vain vauva vielä. Miten sinä toimisit?
Kommentit (86)
Tässä koko kirjoittelussa pistää silmään yksi asia, jolla parisuhteen saa pilattua. Asenne, että minähän en tee toiselle mitään kivaa. Miksi olet yhdessä jonkun sellaisen kanssa, jota et halua ilahduttaa, etkä halua hyvää hänelle? Jos haluat pelastaa parisuhteesi sinun on aloitettava omalla toiminnalla, näyttämällä esimerkkiä miten kivalta tuntuu saada huomiota. Riippumatta siitä onko toinen sitä ansainnut. Tämä on ainoa keino muuttaa tuollainen negatiivinen kierre hyvään suuntaan. Jos et itsesi ja miehesi takia halua sitä, niin mitäpä jos tekisit sen lapsesi takia. Että hän näkisi joskus kymmenen vuoden päästä, miten molemmat vanhemmat huomioivat toisiaan mukavilla tavoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan edellistä että toista ei voi muuttaa . Meillä vähän samaa meininkiä, mies ei vaan muista eikä tajua. Silti olen lasten takia aina isänpäivän järjestänyt, kun lapset kasvaa he "pakottavat" miehen auttamaan äitienpäivän järjestelyissä. :)
Juhlia ei ole koskaan liikaa!
Meillä hyödynnetään kaikki tekosyyt, myös muistetaan toisetkin etunimet, koska on lupa tarjoilla nimpparikahvit. Voi sytyttää pöytään kynttilän tunnelman nostatukseksi, ei ole kauppiaita syytä sen enempää vaivata, jos se on kynnyskysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos tuo äitienpäiväunohdus on jo käsitelty, niin miksi ette voisi viettää isänpäivää. Jos tuo on ainoa syy, miksi asiaa pohdit. Jotenkin vaan rivien välistä luen, että taustalla on muutakin, miksi et oikein arvosta miestäsi isänä.
Koen, että hän ei arvosta panostani äitinä. Siksikin fiilikset on mennyt minulta :( . Ap
Nyt sinun pitää arvostaa itse itseäsi ja nostaa itsesi korostetusti jalustalle.
Sen voi tehdä ihan myönteisessä hengessä.
Itse olen nolannut mieheni kerran, kun hän toisaan oli unohtanut nimipäiväni. Laitoin vain ihan itse sen pöydän koreaksi ja hän oli ihan nolona :D
Mutta miehesi ei siis keksinyt, miten hyvittää äitienpäivä jälkikäteen.
Sinulla on nyt tuhannen euron tilaisuus näyttää, millaista muistamista toivot - järkkää hänelle sellainen juhlavastaanotto kuin itse haluaisit saada. Näet sitten seuraavana äitienpäivänä, toimiiko.
Mutta naisen on arvostettava itse itseään ihan käytännössä.
Minua aikoinaan otti hirveästi aivoon, kun näin vaivaa ja kokkasin parempaa ruokaa esim. sunnuntaisin, eikä kukaan koskaan sanonut mitään vaan marssivat mahat täynnä matkoihinsa. Aloin sitten sanoa, että "eikös ollutkin hyvää ruokaa", jolloin sain useampia kehuja. Ei siitä silti kukaan tapojaan muuttanut - erittäin harvoin miehelle saattaa oma-aloitteisesti juolahtaa mieleen kehua tarjoomuksiani. Sellainen ei tainnut heillä kotonakaan olla tapana. Pitää tulkita aterian laatu siitä, miten hyvin se uppoaa ja kääntää itselleen kiitokseksi...
Unohtanut nimipäivän? Oikeasti? Meillä korkeintaan sivulauseessa ”onnitellaan” tällaisesta ”saavutuksesta”
Jep. Mies oli varmaan nolona myötähäpeästä.
Joku oikeesti laittaa "pöydän koreaksi" nimipäivänsä vuoksi?! Joku aikuinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos tuo äitienpäiväunohdus on jo käsitelty, niin miksi ette voisi viettää isänpäivää. Jos tuo on ainoa syy, miksi asiaa pohdit. Jotenkin vaan rivien välistä luen, että taustalla on muutakin, miksi et oikein arvosta miestäsi isänä.
Koen, että hän ei arvosta panostani äitinä. Siksikin fiilikset on mennyt minulta :( . Ap
Nyt sinun pitää arvostaa itse itseäsi ja nostaa itsesi korostetusti jalustalle.
Sen voi tehdä ihan myönteisessä hengessä.
Itse olen nolannut mieheni kerran, kun hän toisaan oli unohtanut nimipäiväni. Laitoin vain ihan itse sen pöydän koreaksi ja hän oli ihan nolona :D
Mutta miehesi ei siis keksinyt, miten hyvittää äitienpäivä jälkikäteen.
Sinulla on nyt tuhannen euron tilaisuus näyttää, millaista muistamista toivot - järkkää hänelle sellainen juhlavastaanotto kuin itse haluaisit saada. Näet sitten seuraavana äitienpäivänä, toimiiko.
Mutta naisen on arvostettava itse itseään ihan käytännössä.
Minua aikoinaan otti hirveästi aivoon, kun näin vaivaa ja kokkasin parempaa ruokaa esim. sunnuntaisin, eikä kukaan koskaan sanonut mitään vaan marssivat mahat täynnä matkoihinsa. Aloin sitten sanoa, että "eikös ollutkin hyvää ruokaa", jolloin sain useampia kehuja. Ei siitä silti kukaan tapojaan muuttanut - erittäin harvoin miehelle saattaa oma-aloitteisesti juolahtaa mieleen kehua tarjoomuksiani. Sellainen ei tainnut heillä kotonakaan olla tapana. Pitää tulkita aterian laatu siitä, miten hyvin se uppoaa ja kääntää itselleen kiitokseksi...
Unohtanut nimipäivän? Oikeasti? Meillä korkeintaan sivulauseessa ”onnitellaan” tällaisesta ”saavutuksesta”
Juu äläkä unohda tuota nolaamista :D tärkeintä on nolata ja nöyrýyttää sen vuoksi et noin tärkeä merkkipäivä on unohtunut :D mä en kestä...! Kaikenlaisia sitä onkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En noteeraisi isänpäivää mitenkään. Se synnyttää vöhemmän katkeruutta mieleesi tulevaa ajatellen kuin se, että huomioisit samalla kun olet oikeasti pahoillasi siitä, ettei hän huomioinut. Sellaisella rehellisyydellä pärjää loppujen lopuksi parhaiten.
N48
Meillä noita päiviä ei huomioida muutenkaan. Lapset tekevät päiväkodissa/koulussa kortit ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kirjoittaa joukko kynnysmattoja ja marttyyreitä, jotka vääntyvöt mutkalle miehen vuoksi, joka ei huomioi ja välitä heidän tarpeistaan. Varmasti samoja, jotka kirjoittavat jouluna ketjuja, kuinka ostivat itwe lahjoja muille, mutta eivät saaneet mitään itse, eivätkä yhtään välitä siitä, kun eivät mitään tarvitsekaan.
Ap:n mies oli tahallisen piittaamaton, kun sp oli ennakkoon kertonut, että pitäisi äitienpäivää tärkeänä ja kertonut toivovsnsa huomiointia silloin. Ja mies tahallaan ei sitä tehnyt. Ja kun ap jälkeenpäin kertoi pettymyksestään, mies ei pahoitellut ja oli lähes vihainen. Mieshän on lähes henkisesti väkivaltainen. Sellaista ei pidä alkaa palkita huomioimalla nyt itse kuitenkin. Henkisesti väkivsltaiselle pitää laittaa omat rajat. Tässä se tarkoittaa, että noudattaa omia tunteitaan ja ei huomioi, kun ei rehellisesti siltä tunnu.
T. Onnellisessa suhteessa elävä vaimo ja äiti
Mun mies kutsui mun ensimmäisenä äitienpäivänä oman äitinsä, joka oli saanut viettää jo yli 30 äitienpäivää, minun kahvitettavakseni ja tämä tilaisuus alkoi noin aamu yhdeksältä. Tai kai se meni jotenkin niin, että anoppi kutsui itsensä kylään, ja mies salli sen.
Seuraavana vuonna teki saman uudestaan, kun oli edellisen kerran jo "unohtanut", tosin silloin poistuin lapsen kanssa paikalta ennen anopin saapumista, että sai poika juhlistaa äitiään ihan rauhassa.
Kolmannen kerran eikä sen jälkeen tätä enää tapahtunut. :D Mies kyllä käy äitinsä luona, mikä on tietenkin ok, niin minäkin käyn oman äitini luona.
Joka isänpäivä olen järkännyt miehelle aamukahvit ja muut huomioimiset siihen asti kunnes lapset itse alkoivat hoitaa asian. Isääni en ole yhtenäkään isänpäivänä pyytänyt meille odottamaan palvelua aamu yhdeksältä. 😜
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos tuo äitienpäiväunohdus on jo käsitelty, niin miksi ette voisi viettää isänpäivää. Jos tuo on ainoa syy, miksi asiaa pohdit. Jotenkin vaan rivien välistä luen, että taustalla on muutakin, miksi et oikein arvosta miestäsi isänä.
Koen, että hän ei arvosta panostani äitinä. Siksikin fiilikset on mennyt minulta :( . Ap
Nyt sinun pitää arvostaa itse itseäsi ja nostaa itsesi korostetusti jalustalle.
Sen voi tehdä ihan myönteisessä hengessä.
Itse olen nolannut mieheni kerran, kun hän toisaan oli unohtanut nimipäiväni. Laitoin vain ihan itse sen pöydän koreaksi ja hän oli ihan nolona :D
Mutta miehesi ei siis keksinyt, miten hyvittää äitienpäivä jälkikäteen.
Sinulla on nyt tuhannen euron tilaisuus näyttää, millaista muistamista toivot - järkkää hänelle sellainen juhlavastaanotto kuin itse haluaisit saada. Näet sitten seuraavana äitienpäivänä, toimiiko.
Mutta naisen on arvostettava itse itseään ihan käytännössä.
Minua aikoinaan otti hirveästi aivoon, kun näin vaivaa ja kokkasin parempaa ruokaa esim. sunnuntaisin, eikä kukaan koskaan sanonut mitään vaan marssivat mahat täynnä matkoihinsa. Aloin sitten sanoa, että "eikös ollutkin hyvää ruokaa", jolloin sain useampia kehuja. Ei siitä silti kukaan tapojaan muuttanut - erittäin harvoin miehelle saattaa oma-aloitteisesti juolahtaa mieleen kehua tarjoomuksiani. Sellainen ei tainnut heillä kotonakaan olla tapana. Pitää tulkita aterian laatu siitä, miten hyvin se uppoaa ja kääntää itselleen kiitokseksi...
Unohtanut nimipäivän? Oikeasti? Meillä korkeintaan sivulauseessa ”onnitellaan” tällaisesta ”saavutuksesta”
Jep. Mies oli varmaan nolona myötähäpeästä.
Joku oikeesti laittaa "pöydän koreaksi" nimipäivänsä vuoksi?! Joku aikuinen?
Kyllä vain. Meillä tehdään niin. "Koreus" ei nyt tarkoita sen seitsemää sorttia vaan esim. maininnan, että nyt juodaankin nimpparikahvit.
Että sellaista ikävää pidetään - sori siitä :D
Nää on aina hauskoja nämä, en ole mieheni äiti, hän ei ole minun isäni, tyypit. Joka ikinen vuosi sama laulu. Ei ole mikään pakko muistaa kenenkään ja kaikki tietää jo, ettei puoliso ole sama kuin oma vanhempi (monelle se puoliso on jopa tärkeämpi).
Ei, mieheni ei ole minun isäni, mutta lasteni isä on ja arvostan suuresti hänen panostaan yhteisen perheemme eteen niin paljon, että haluan ehdottomasti muistaa häntä. Meillä on muistettu aina puolin ja toisin ilman eri muistutuksia. Opiskelevat lapsetkin tulevat kotiin isän- tai äitienpäivänä oma-aloitteisesti pyytämättä, haluavat tulla. Kaikki haluavat tuoda päivänsankarille aamiaistarjottimen vuoteeseen. Minusta se on hienoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaisin. Oppii samalla hyville tavoille. Ei siitä voi rangaista, jos toinen ei ymmärrä.
Olin minä sanonut siinä viikkoa ennen äitienpäivää, että mitä haluan äitienpäivänä (kahvin aamulla ja jonkun pienen kukan). Eli ei voi olla siitä kiinni että ei olisi ymmärtänyt kun suoraan olin sanonut. Ap
Odota ottaako mies puheeksi sen, miten haluaisi isänpäivää juhlittavan. Jos hän ei edes mainitse asiaa ennen varsinaista päivää niin ei kai sinunkaan tarvitse asiasta meteliä nostaa.
Toisaalta voisit isänpäivänä/sen jälkeen aloittaa keskustelun siitä, miten miehen kotona on aikoinaan kyseisiä päiviä vietetty ja onko hänellä ajatusta siitä, minkälaisia perinteitä omaan perheeseenne haluaisitte rakentaa?
Isänpäivän aamuun on vähän yli vuorokausi aikaa eikä vielä mies ole ottanut asiaa mitenkään puheeksi, ei edes sanonut ääneen että "ainiin sunnuntai taitaa olla isänpäivä". Ap
Häntä ei vaan oikeasti kiinnosta. Ihmisiä on erilaisia. Teidän toiveenne tässä asiassa eivät kohtaa, ja sen on tietysti ikävää.
Meillä tehtiin ensimmäisestä isänpäivästä ja ensimmäisestä äitienpäivästä todella suuri numero. Olihan se nyt herranjumala erityistä kun tuli se ensimmäinen isänpäivä jolloin mieheni todellakin oli isä! Ja sitten myöhemmin se ensimmäinen äitenpäivä jolloin minä olin äiti.
Ja on niitä päiviä juhlittu senkin jälkeen joka kerta. Mutta varsinkin nuo ensimmäiset jäivät todella vahvasti mieleen ja olisin pitänyt todella outona jos olisimme vaan jättäneet ne huomiotta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittaa joukko kynnysmattoja ja marttyyreitä, jotka vääntyvöt mutkalle miehen vuoksi, joka ei huomioi ja välitä heidän tarpeistaan. Varmasti samoja, jotka kirjoittavat jouluna ketjuja, kuinka ostivat itwe lahjoja muille, mutta eivät saaneet mitään itse, eivätkä yhtään välitä siitä, kun eivät mitään tarvitsekaan.
Ap:n mies oli tahallisen piittaamaton, kun sp oli ennakkoon kertonut, että pitäisi äitienpäivää tärkeänä ja kertonut toivovsnsa huomiointia silloin. Ja mies tahallaan ei sitä tehnyt. Ja kun ap jälkeenpäin kertoi pettymyksestään, mies ei pahoitellut ja oli lähes vihainen. Mieshän on lähes henkisesti väkivaltainen. Sellaista ei pidä alkaa palkita huomioimalla nyt itse kuitenkin. Henkisesti väkivsltaiselle pitää laittaa omat rajat. Tässä se tarkoittaa, että noudattaa omia tunteitaan ja ei huomioi, kun ei rehellisesti siltä tunnu.
T. Onnellisessa suhteessa elävä vaimo ja äiti
Vai että henkistä väkivaltaa jo? Huhhuh.
Sellaisia juhliako te oikeasti haluatte viettää? Toinen ostaa ja huomioi pakon edessä, ettei tule kostoa/nolaamista/henkisen väkivallan syytöksiä?? Saatteko siitä jotain nautintoa?
Missään ei ole viittausta siihen, että mies olisi suhtautunut "lähes vihaisesti" ap:n tunteisiin. Se on omaa tulkintaasi sen pohjalta mitä ap epämääräisesti "tyyliin...." ilmoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun mies ei tajunnut mikä merkitys äitienpäivällä on sulle?
Mä koen, että muistamalla mun kumppania isänpäivänä, ilmaisen sen kuinka onnellinen olen siitä että juuri hän on mun lasteni isä ja että arvostan häntä.
Sinuna mä järkkäisin kaikesta huolimatta lapsen isälle aamiaisen ja tekisin lapsen kanssa kortin.
Miksikö?
Koska tuskin yksikään parisuhde on kaatunut siihen, että kumppanille halutaan hyvää.
Moni parisuhde kyllä kaatuu siihen, että katkeroidutaan ja aletaan ajatella, että kaikki mitä se kumppani saa, on itseltä pois.
Ehkä seuraavana äitienpäivänä hän ymmärtää muistamisen merkityksen, kun on itse kokenut kuinka hyvältä tuntuu kun saa isänpäivänä aamiaisen ja kortin. Ele on pieni, mutta siitä saa valtavan hyvän mielen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos tuo äitienpäiväunohdus on jo käsitelty, niin miksi ette voisi viettää isänpäivää. Jos tuo on ainoa syy, miksi asiaa pohdit. Jotenkin vaan rivien välistä luen, että taustalla on muutakin, miksi et oikein arvosta miestäsi isänä.
Koen, että hän ei arvosta panostani äitinä. Siksikin fiilikset on mennyt minulta :( . Ap
Nyt sinun pitää arvostaa itse itseäsi ja nostaa itsesi korostetusti jalustalle.
Sen voi tehdä ihan myönteisessä hengessä.
Itse olen nolannut mieheni kerran, kun hän toisaan oli unohtanut nimipäiväni. Laitoin vain ihan itse sen pöydän koreaksi ja hän oli ihan nolona :D
Mutta miehesi ei siis keksinyt, miten hyvittää äitienpäivä jälkikäteen.
Sinulla on nyt tuhannen euron tilaisuus näyttää, millaista muistamista toivot - järkkää hänelle sellainen juhlavastaanotto kuin itse haluaisit saada. Näet sitten seuraavana äitienpäivänä, toimiiko.
Mutta naisen on arvostettava itse itseään ihan käytännössä.
Minua aikoinaan otti hirveästi aivoon, kun näin vaivaa ja kokkasin parempaa ruokaa esim. sunnuntaisin, eikä kukaan koskaan sanonut mitään vaan marssivat mahat täynnä matkoihinsa. Aloin sitten sanoa, että "eikös ollutkin hyvää ruokaa", jolloin sain useampia kehuja. Ei siitä silti kukaan tapojaan muuttanut - erittäin harvoin miehelle saattaa oma-aloitteisesti juolahtaa mieleen kehua tarjoomuksiani. Sellainen ei tainnut heillä kotonakaan olla tapana. Pitää tulkita aterian laatu siitä, miten hyvin se uppoaa ja kääntää itselleen kiitokseksi...
Unohtanut nimipäivän? Oikeasti? Meillä korkeintaan sivulauseessa ”onnitellaan” tällaisesta ”saavutuksesta”
Juu äläkä unohda tuota nolaamista :D tärkeintä on nolata ja nöyrýyttää sen vuoksi et noin tärkeä merkkipäivä on unohtunut :D mä en kestä...! Kaikenlaisia sitä onkin...
Ei nolaamista eikä nöyryyttämistä, vaan positiivinen tapa lähestyä asiaa. Toki olisin voinut "unohtaa" päivän (niinkin on käynyt joskus oikeasti), mutta sillä kertaa halusin ne leivoskahvit kun teki mieli leivoskahveja. Mieheni on aina iloinen kun vien aamupalan sänkyyn, vaikkei olisi kuin "vain" nimipäivä tai pelkkä tavallinen sunnuntai. Ja toimii toisinkin päin.
Meillä nämä muistamiset ja juhlimiset ovat suorastaan rutiinia, toisilla on toisenlaiset tavat. Juhlimalla jotain niinkin "mitätöntä" kuin nimipäivä ja muistamalla se jotenkin, on yksi osoitus siitä, että on toiselle tärkeä.
Mutta av:llahan paras vaihtoehto ihan kaikelle on, että erotkaa ja jätä se sika, olipa aihe mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos tuo äitienpäiväunohdus on jo käsitelty, niin miksi ette voisi viettää isänpäivää. Jos tuo on ainoa syy, miksi asiaa pohdit. Jotenkin vaan rivien välistä luen, että taustalla on muutakin, miksi et oikein arvosta miestäsi isänä.
Koen, että hän ei arvosta panostani äitinä. Siksikin fiilikset on mennyt minulta :( . Ap
Nyt sinun pitää arvostaa itse itseäsi ja nostaa itsesi korostetusti jalustalle.
Sen voi tehdä ihan myönteisessä hengessä.
Itse olen nolannut mieheni kerran, kun hän toisaan oli unohtanut nimipäiväni. Laitoin vain ihan itse sen pöydän koreaksi ja hän oli ihan nolona :D
Mutta miehesi ei siis keksinyt, miten hyvittää äitienpäivä jälkikäteen.
Sinulla on nyt tuhannen euron tilaisuus näyttää, millaista muistamista toivot - järkkää hänelle sellainen juhlavastaanotto kuin itse haluaisit saada. Näet sitten seuraavana äitienpäivänä, toimiiko.
Mutta naisen on arvostettava itse itseään ihan käytännössä.
Minua aikoinaan otti hirveästi aivoon, kun näin vaivaa ja kokkasin parempaa ruokaa esim. sunnuntaisin, eikä kukaan koskaan sanonut mitään vaan marssivat mahat täynnä matkoihinsa. Aloin sitten sanoa, että "eikös ollutkin hyvää ruokaa", jolloin sain useampia kehuja. Ei siitä silti kukaan tapojaan muuttanut - erittäin harvoin miehelle saattaa oma-aloitteisesti juolahtaa mieleen kehua tarjoomuksiani. Sellainen ei tainnut heillä kotonakaan olla tapana. Pitää tulkita aterian laatu siitä, miten hyvin se uppoaa ja kääntää itselleen kiitokseksi...
Unohtanut nimipäivän? Oikeasti? Meillä korkeintaan sivulauseessa ”onnitellaan” tällaisesta ”saavutuksesta”
Jep. Mies oli varmaan nolona myötähäpeästä.
Joku oikeesti laittaa "pöydän koreaksi" nimipäivänsä vuoksi?! Joku aikuinen?
Kyllä vain. Meillä tehdään niin. "Koreus" ei nyt tarkoita sen seitsemää sorttia vaan esim. maininnan, että nyt juodaankin nimpparikahvit.
Että sellaista ikävää pidetään - sori siitä :D
"Meillä". Siis sinä pakotat muut pitämään. Ja saat sairasta nautintoa muiden nolaamisesta, jos kehtaavat unohtaa koko asian.
Ihan sairasta. Voin kuvitella miten ihanaa sun kanssas on "juhlia"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos tuo äitienpäiväunohdus on jo käsitelty, niin miksi ette voisi viettää isänpäivää. Jos tuo on ainoa syy, miksi asiaa pohdit. Jotenkin vaan rivien välistä luen, että taustalla on muutakin, miksi et oikein arvosta miestäsi isänä.
Koen, että hän ei arvosta panostani äitinä. Siksikin fiilikset on mennyt minulta :( . Ap
Nyt sinun pitää arvostaa itse itseäsi ja nostaa itsesi korostetusti jalustalle.
Sen voi tehdä ihan myönteisessä hengessä.
Itse olen nolannut mieheni kerran, kun hän toisaan oli unohtanut nimipäiväni. Laitoin vain ihan itse sen pöydän koreaksi ja hän oli ihan nolona :D
Mutta miehesi ei siis keksinyt, miten hyvittää äitienpäivä jälkikäteen.
Sinulla on nyt tuhannen euron tilaisuus näyttää, millaista muistamista toivot - järkkää hänelle sellainen juhlavastaanotto kuin itse haluaisit saada. Näet sitten seuraavana äitienpäivänä, toimiiko.
Mutta naisen on arvostettava itse itseään ihan käytännössä.
Minua aikoinaan otti hirveästi aivoon, kun näin vaivaa ja kokkasin parempaa ruokaa esim. sunnuntaisin, eikä kukaan koskaan sanonut mitään vaan marssivat mahat täynnä matkoihinsa. Aloin sitten sanoa, että "eikös ollutkin hyvää ruokaa", jolloin sain useampia kehuja. Ei siitä silti kukaan tapojaan muuttanut - erittäin harvoin miehelle saattaa oma-aloitteisesti juolahtaa mieleen kehua tarjoomuksiani. Sellainen ei tainnut heillä kotonakaan olla tapana. Pitää tulkita aterian laatu siitä, miten hyvin se uppoaa ja kääntää itselleen kiitokseksi...
Unohtanut nimipäivän? Oikeasti? Meillä korkeintaan sivulauseessa ”onnitellaan” tällaisesta ”saavutuksesta”
Juu äläkä unohda tuota nolaamista :D tärkeintä on nolata ja nöyrýyttää sen vuoksi et noin tärkeä merkkipäivä on unohtunut :D mä en kestä...! Kaikenlaisia sitä onkin...
Ei nolaamista eikä nöyryyttämistä, vaan positiivinen tapa lähestyä asiaa. Toki olisin voinut "unohtaa" päivän (niinkin on käynyt joskus oikeasti), mutta sillä kertaa halusin ne leivoskahvit kun teki mieli leivoskahveja. Mieheni on aina iloinen kun vien aamupalan sänkyyn, vaikkei olisi kuin "vain" nimipäivä tai pelkkä tavallinen sunnuntai. Ja toimii toisinkin päin.
Meillä nämä muistamiset ja juhlimiset ovat suorastaan rutiinia, toisilla on toisenlaiset tavat. Juhlimalla jotain niinkin "mitätöntä" kuin nimipäivä ja muistamalla se jotenkin, on yksi osoitus siitä, että on toiselle tärkeä.
Mutta av:llahan paras vaihtoehto ihan kaikelle on, että erotkaa ja jätä se sika, olipa aihe mikä tahansa.
No tuossahan nimenomaan se , jolle kommentoin (oletettavasti sinä?) puhuu nolaamisesta. Eihän se minulta alun perin tullut!
Vierailija kirjoitti:
Meillä alusta asti äitienpäivänä lapset muistaa äitiä ja isänpäivänä lapset muistaa isää. En ole mieheni äiti, joten tuntuisi oudolta, jos hän muistaisi minua kuten äitiään.
Ja alusta asti tarkoittaa sitä, kun lapsi on ollut niin vanha, että on itse tehnyt esim. kortin tarhassa.
Kaupankäynnin kotkotuksia muuten nuo muistamiset!
Niin, olet vain hänen lapsensa äiti. Sekö siis ei tee sinusta yhtään juhlimisen arvoista?
Tai miehestäsi, että hän on lapsesi isä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos tuo äitienpäiväunohdus on jo käsitelty, niin miksi ette voisi viettää isänpäivää. Jos tuo on ainoa syy, miksi asiaa pohdit. Jotenkin vaan rivien välistä luen, että taustalla on muutakin, miksi et oikein arvosta miestäsi isänä.
Koen, että hän ei arvosta panostani äitinä. Siksikin fiilikset on mennyt minulta :( . Ap
Nyt sinun pitää arvostaa itse itseäsi ja nostaa itsesi korostetusti jalustalle.
Sen voi tehdä ihan myönteisessä hengessä.
Itse olen nolannut mieheni kerran, kun hän toisaan oli unohtanut nimipäiväni. Laitoin vain ihan itse sen pöydän koreaksi ja hän oli ihan nolona :D
Mutta miehesi ei siis keksinyt, miten hyvittää äitienpäivä jälkikäteen.
Sinulla on nyt tuhannen euron tilaisuus näyttää, millaista muistamista toivot - järkkää hänelle sellainen juhlavastaanotto kuin itse haluaisit saada. Näet sitten seuraavana äitienpäivänä, toimiiko.
Mutta naisen on arvostettava itse itseään ihan käytännössä.
Minua aikoinaan otti hirveästi aivoon, kun näin vaivaa ja kokkasin parempaa ruokaa esim. sunnuntaisin, eikä kukaan koskaan sanonut mitään vaan marssivat mahat täynnä matkoihinsa. Aloin sitten sanoa, että "eikös ollutkin hyvää ruokaa", jolloin sain useampia kehuja. Ei siitä silti kukaan tapojaan muuttanut - erittäin harvoin miehelle saattaa oma-aloitteisesti juolahtaa mieleen kehua tarjoomuksiani. Sellainen ei tainnut heillä kotonakaan olla tapana. Pitää tulkita aterian laatu siitä, miten hyvin se uppoaa ja kääntää itselleen kiitokseksi...
Unohtanut nimipäivän? Oikeasti? Meillä korkeintaan sivulauseessa ”onnitellaan” tällaisesta ”saavutuksesta”
Juu äläkä unohda tuota nolaamista :D tärkeintä on nolata ja nöyrýyttää sen vuoksi et noin tärkeä merkkipäivä on unohtunut :D mä en kestä...! Kaikenlaisia sitä onkin...
Ei nolaamista eikä nöyryyttämistä, vaan positiivinen tapa lähestyä asiaa. Toki olisin voinut "unohtaa" päivän (niinkin on käynyt joskus oikeasti), mutta sillä kertaa halusin ne leivoskahvit kun teki mieli leivoskahveja. Mieheni on aina iloinen kun vien aamupalan sänkyyn, vaikkei olisi kuin "vain" nimipäivä tai pelkkä tavallinen sunnuntai. Ja toimii toisinkin päin.
Meillä nämä muistamiset ja juhlimiset ovat suorastaan rutiinia, toisilla on toisenlaiset tavat. Juhlimalla jotain niinkin "mitätöntä" kuin nimipäivä ja muistamalla se jotenkin, on yksi osoitus siitä, että on toiselle tärkeä.
Mutta av:llahan paras vaihtoehto ihan kaikelle on, että erotkaa ja jätä se sika, olipa aihe mikä tahansa.
No tuossahan nimenomaan se , jolle kommentoin (oletettavasti sinä?) puhuu nolaamisesta. Eihän se minulta alun perin tullut!
No niinpä kirjoitinkin - ei siis tarkoitukseni ollut nolata, mutta meidän tapakulttuurissa mies kuitenkin nolostui, eli oli että "voi ei kun hän unohti". Ei siis tarkoitukseni ollut nolata, mutta hän nolostui, koska olisi halunnut muistaa. Mutta saahan tästä hyvinkin negatiivisen tulkinnan aikaisiksi. Meillä kuitenkin oli ihan hyvät iltakahvit ... ja niin edelleen.
Alue: Aihe vapaa
Oletatko, että mies sitten yhtäkkiä alkaa huomioimana sinua äitienpäivinä jos ei sitä nytkään tee? Paras teko parisuhteessa on se, että tekee itse niinkuin toivoisi asioiden olevan ja toisenkin tekevän. Se tuntuu vaikealta, ja helpointahan on kostaa (sitä se on vaikka et halua sitä nimeä käytöksestä käyttää). Et voi muuttaa muita kuin itseäsi.