Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenenkään muun elämä tälläistä?
08.11.2019 |
olen järkyttävän yksinäinen enkä tiedä miten muuttaa tilannetta. Ei ole oikein ketään ketä pyytää lenkille, ulos leffaan tms. Olen tosi etäinen lapsuuden perheeni kanssa minusta riippumattomista syistä. Ei ole oikein sukulaisiakaan.
Kaikki ahdistaa ja en tiedä miten pärjään elämän läpi. En tunnista elämääni lainkaan. Ei siitä pitänyt tulla tätä vaan jotain "normaalia".
Yhtäkkiä olenkin havahtunut siihen että oma elämäni onkin semmoinen friikkiä arkea jossa en välttämättä moneen päivään puhu kenellekään.
onko kukaan päässyt tilanteesta pois? voiko elämä ylipäätään muuttua..
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
114 jatka..
Tämä teksti on auttanut itseäni kovasti ymmärtämään miksi toiset ihmiset rakentavat ihmissuhteita paljon helpomman näköisesti kuin itse. Juttu on kirjoitettu deittailukärjellä, mutta toimii hyvin ihan kaverustumiseenkin: https://elaparemmin.fi/blogi/12-luonteen-ominaisuutta-jotka-tekevat-sin…
Tuon linkin takana oleva kirjoitus oli oikeasti hyvää luettavaa jokaiselle, joka miettii, miksi itsellä ei ole ystäviä ja kavereita, mutta toisilla on.
Juu, ihan kiva lista. Onneksi omat frendit ei moisia kohtuuttomuuksia vaadi, enkä itsekään. Täytyykö todellakin olla joku täydellisyys vai? Kukaanhan sitä ei kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se pelkkää valittamista, jos ne "elämän realiteetit" on kaikki sellaisia, että ne voisi itse muuttaa.
Ne on silloin omia päätöksiä jättää muuttamatta. Turha sitten narista, että elämä on kurjaa.
Kuulostatte aika rasittavilta ihmisiltä. Oikein hyvin ymmärrän, ettei kukaan irl jaksa kuunnella loputonta valitusta "elämän realiteeteista" , jotka oikeasti on asioita, jotka olisi täysin muutettavissa, jos tahtoa olisi.
Mitä muuta annettavaa teillä on muille, kun se valitus ja tyytymättömyys? Ai niin, ei teitä kiinnosta muuta kun saada kuulija omalle valittamisellenne. Onko ihme, ettei kukaan jaksa?
Uhhuh. Eipä tämän kirjoituksen perusteella sulla ainakaan ole kykyä asettua toisen asemaan, joka on aivan erilainen kuin itselläsi on. En ole tarkkaan jokaista viestiä lukenut, mutta veikkaan, että tukijoukkoja itselläsi ainakin on. Siitä näkövinkkelistä onkin helppo ponnistaa ja kehittää itseään. Entä sitten sellainen, jolla ei tätä tukiverkkoa ole? Vaatimusta vaatimuksen perään vain, että tee sitä ja tätä ja vielä noin, niin kyllä se elämä siitä paranee. Vaikka kuinka aktiivinenkin olisi, niin jos on oikeasti ilman tukiverkkoa, niin yksin jäät, kun kotiin menet ja kuka niistä kontakteista oikeasti välittää, jos vaikka sattuu jotain? Yksin saa itsestään vain huolehtia kuitenkin.
Siitäpä syystä ketään ei saisi jättää yksin.
Kyllä saa, valittavat energiasyöpöt ainakin.
Mulla on ystäviä ja perhe, kun sellaiset olen ihan itse hankkinut, sukua ei ole.
Mikään tukiverkko he eivät ole, ovat ihmisiä omine tarpeineen yhtä lailla, eivät olemassa minun tuekseni.
Mitä sinun kaltaiseksi vaatija ei voi ymmärtää, että elämä rakennetaan mielekkääksi itse, ei muiden selkänahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sen maan antaa ilmaiseksi, jos se kerran estää elämästä. Mä otan heti vastaan ilmaisen mökin, laitanko osoitteeni?
Muutatte kaupunkiin vuokralle, asumistuki maksaa asunnon, ja alatte elää.
Mutta ei, eihän? Parempi uhriutua ja antaa elämän valua hukkaan jonkun tönön takia, eikö niin?
Niin, nykyään kaikki pitäisi saada ilmaiseksi, eikä toisella osapuolella muka olisi oikeutta käypää hintaa saada omaisuudestaan. Kuka tässä nyt yrittää hyötyä kenenkin kustannuksella, varsinkin, kun ei se nykytilanne varmaan yksistään tilallisen syy ole? Ympäristönkin/muiden ihmisten käytös ja toimet vaikuttavat aina myös yksilöön, eikä vain yhteen suuntaan.
Mutta kirjoittajan sanoi, että tila on arvoton, ettei kukaan maksa siitä mitään. Eihän arvottoman vastaanottamisesta kukaan hyödy, paitsi se jonka se tila estää muuttamasta paikkaan, jossa hänen elämänsä olisi parempaa.
Vai eikö se olekaan arvoton? Silloinhan sen voi myydä, ja käyttää rahat uuteen elämään.
Tosi hyvä blogi, etenkin ne ekat kohdat on sellaisia, joita kannattaa miettiä, ellei kukaan halua seuraasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se pelkkää valittamista, jos ne "elämän realiteetit" on kaikki sellaisia, että ne voisi itse muuttaa.
Ne on silloin omia päätöksiä jättää muuttamatta. Turha sitten narista, että elämä on kurjaa.
Kuulostatte aika rasittavilta ihmisiltä. Oikein hyvin ymmärrän, ettei kukaan irl jaksa kuunnella loputonta valitusta "elämän realiteeteista" , jotka oikeasti on asioita, jotka olisi täysin muutettavissa, jos tahtoa olisi.
Mitä muuta annettavaa teillä on muille, kun se valitus ja tyytymättömyys? Ai niin, ei teitä kiinnosta muuta kun saada kuulija omalle valittamisellenne. Onko ihme, ettei kukaan jaksa?
Uhhuh. Eipä tämän kirjoituksen perusteella sulla ainakaan ole kykyä asettua toisen asemaan, joka on aivan erilainen kuin itselläsi on. En ole tarkkaan jokaista viestiä lukenut, mutta veikkaan, että tukijoukkoja itselläsi ainakin on. Siitä näkövinkkelistä onkin helppo ponnistaa ja kehittää itseään. Entä sitten sellainen, jolla ei tätä tukiverkkoa ole? Vaatimusta vaatimuksen perään vain, että tee sitä ja tätä ja vielä noin, niin kyllä se elämä siitä paranee. Vaikka kuinka aktiivinenkin olisi, niin jos on oikeasti ilman tukiverkkoa, niin yksin jäät, kun kotiin menet ja kuka niistä kontakteista oikeasti välittää, jos vaikka sattuu jotain? Yksin saa itsestään vain huolehtia kuitenkin.
Siitäpä syystä ketään ei saisi jättää yksin.
Kyllä saa, valittavat energiasyöpöt ainakin.
Mulla on ystäviä ja perhe, kun sellaiset olen ihan itse hankkinut, sukua ei ole.
Mikään tukiverkko he eivät ole, ovat ihmisiä omine tarpeineen yhtä lailla, eivät olemassa minun tuekseni.
Mitä sinun kaltaiseksi vaatija ei voi ymmärtää, että elämä rakennetaan mielekkääksi itse, ei muiden selkänahasta.
Eipä tässä mitään vaadita. Inhimillisempää ihmiskuntaa vain toivoisin. Itse en ole yksin, pystyn vain "päähän potkittujen" asemaan asettumaan, kun itsekään ei ole helpolla päässyt.
Kysyn myös, että etkö ymmärrä vastavuoroisuudesta mitään? Sitä tukea ja turvaa/läheisyyttä annetaan puolin ja toisin, eikä kenenkään tarvitse olla ilman. Siinä tapauksessa, jos toisella on vaikka tragediaa elämässään, toiselta ei vaadita mitään liikoja tai vastavuoroisuutta.
Olen pahoillani, kun ilmeisesti menneisyydessä et ole saanut tukea ja turvaa, vaan ilman tukea ja yksin olet joutunut luomaan elämääsi. Siitä syystä ilmeisesti olet niin kovaluontoinen tiettyjä ihmisiä kohtaan, joilla ei mene niin hyvin kuin itselläsi. Ja vaadit tietyiltä ihmisiltä liikoja, kun itse olet vaikeimman kautta joutunut kulkemaan, niin kaikkien muidenkin pitäisi ilman apua selviytyä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, pitää olla merkityksellistä, eli sinuun keskittynyttä. Ei kelpaa joulu jossa sinä ja sinun tarpeesi ei olekaan pääroolissa. Mitään mielenkiintoista annettavaa sinulla ei ole (tai ystäviä olisi), mutta silti vaadit että jonkun pitäisi kiinnostua juuri sinun joulustasi ja sinun tarpeistasi. Miksi?
Miksi valehdella kysyjälle, miksei hankkia sisältöä elämään? Minä olen onnellisesti perheellinen, ja puolison kanssa molemmat vietämme osan joulusta hyväntekeväisyyttä tehden. Mutta anna kun arvaan, sinua ei kiinnosta? Kun siinä ei olisi kyse sinun tarpeistasi.
Sinä olet nyt vain ilkeä. Tällaista tämä on, ilkeillä, toisten sanomisia vääristelevillä mulk*illa on ystäviä. En viitsi kommentoida tähän enää mitään, kun kerran näin haluat väännella asiat niin että pääset toista haukkumaan itse rakentamallasi olkiukolla.
Itse otit puheeksi työkavereidesi kyselyt joulunvietosta tai kenelle ostat joululahjoja. Voit ihan hyvin keksiä itsellesi jouluksi tekemistä. Voit lähteä jouluksi ulkomaille, viettää sen jossain hotellissa, osallistua jouluna johonkin vapaaehtoistoimintaan jne. Sitten voit kertoa kyselijöille, mitä aiot tehdä jouluna. Jos siis susta yksin kotona oleminen jouluna on jotenkin masentavaa tai hävettävää. Tai kun kyse on joululahjoista, voit kertoa hankkivasi joululahjoja kehitysmaiden lapsille, venäläiseen lastenkotiin, Joulupuu-keräykseen, laittavasi joululahjarahat eläinsuojelutyötön tms. Ja kertoa tämän kyselijöille.
Toi on niin totta, valehtelun sijaan siihen jouluunkin voi hankkia sisältöä. Ellei ole varaa matkustaa, niin vapaaehtoistyöhön pääsee ihan ilmaiseksi. Pääse auttamaan muita, ja saa itselle elämänsisältöä. Mutta arvaan jo, että ei käy.
Mikä sitten kelpaisi? Ei kai aikuinen ole niin lapsellinen että uskoo k-kaupan joulumainoksia, joissa 3 sukupolvea viettävät jotakin virheetöntä kartanojoulua ilman yhtään ongelmaa, ja on katkera, kun oikea elämä ei vastaa mainosta? Mikä riittäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se pelkkää valittamista, jos ne "elämän realiteetit" on kaikki sellaisia, että ne voisi itse muuttaa.
Ne on silloin omia päätöksiä jättää muuttamatta. Turha sitten narista, että elämä on kurjaa.
Kuulostatte aika rasittavilta ihmisiltä. Oikein hyvin ymmärrän, ettei kukaan irl jaksa kuunnella loputonta valitusta "elämän realiteeteista" , jotka oikeasti on asioita, jotka olisi täysin muutettavissa, jos tahtoa olisi.
Mitä muuta annettavaa teillä on muille, kun se valitus ja tyytymättömyys? Ai niin, ei teitä kiinnosta muuta kun saada kuulija omalle valittamisellenne. Onko ihme, ettei kukaan jaksa?
Uhhuh. Eipä tämän kirjoituksen perusteella sulla ainakaan ole kykyä asettua toisen asemaan, joka on aivan erilainen kuin itselläsi on. En ole tarkkaan jokaista viestiä lukenut, mutta veikkaan, että tukijoukkoja itselläsi ainakin on. Siitä näkövinkkelistä onkin helppo ponnistaa ja kehittää itseään. Entä sitten sellainen, jolla ei tätä tukiverkkoa ole? Vaatimusta vaatimuksen perään vain, että tee sitä ja tätä ja vielä noin, niin kyllä se elämä siitä paranee. Vaikka kuinka aktiivinenkin olisi, niin jos on oikeasti ilman tukiverkkoa, niin yksin jäät, kun kotiin menet ja kuka niistä kontakteista oikeasti välittää, jos vaikka sattuu jotain? Yksin saa itsestään vain huolehtia kuitenkin.
Siitäpä syystä ketään ei saisi jättää yksin.
Kyllä saa, valittavat energiasyöpöt ainakin.
Mulla on ystäviä ja perhe, kun sellaiset olen ihan itse hankkinut, sukua ei ole.
Mikään tukiverkko he eivät ole, ovat ihmisiä omine tarpeineen yhtä lailla, eivät olemassa minun tuekseni.
Mitä sinun kaltaiseksi vaatija ei voi ymmärtää, että elämä rakennetaan mielekkääksi itse, ei muiden selkänahasta.
Eipä tässä mitään vaadita. Inhimillisempää ihmiskuntaa vain toivoisin. Itse en ole yksin, pystyn vain "päähän potkittujen" asemaan asettumaan, kun itsekään ei ole helpolla päässyt.
Kysyn myös, että etkö ymmärrä vastavuoroisuudesta mitään? Sitä tukea ja turvaa/läheisyyttä annetaan puolin ja toisin, eikä kenenkään tarvitse olla ilman. Siinä tapauksessa, jos toisella on vaikka tragediaa elämässään, toiselta ei vaadita mitään liikoja tai vastavuoroisuutta.
Olen pahoillani, kun ilmeisesti menneisyydessä et ole saanut tukea ja turvaa, vaan ilman tukea ja yksin olet joutunut luomaan elämääsi. Siitä syystä ilmeisesti olet niin kovaluontoinen tiettyjä ihmisiä kohtaan, joilla ei mene niin hyvin kuin itselläsi. Ja vaadit tietyiltä ihmisiltä liikoja, kun itse olet vaikeimman kautta joutunut kulkemaan, niin kaikkien muidenkin pitäisi ilman apua selviytyä koko ajan.
Höpö höpö, turha yrittää tuota, ei se ongelma minulla ole, minä olen onnellinen. Ihan tässä maailmassa, sellaisena kun maailma nyt vaan on.
Ilkeilysi on vaan tapa torjua toimivia neuvoja. Jotta saat tekosyyn vaan valittaa, sen sijaan että muuttaisit sen elämäsi, odotat että maailma muuttuu sinun tarpeidesi mukaiseksi. Ei se muutu, ainoa mitä voit muuttaa on itsesi, edellä oli oikein hyvä linkki siitä.
Hankkisit jouluksi sisältöä tai kohtelisit ihmisiä niin, että he viihtyisivät seurassasi.
Mutta ei, aina löytyy syyllinen muualta kun omasta itsestäsi, tällä kertaa syyllinen olen sitten minä.
No, me kukin saamme ihmissuhteissa ansiomme mukaan, ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa täälläkin. Olen etääntynyt kaikesta sosiaalisesta, paitsi työstäni joka on itsenäistä eikä vaadi juuri muuta ihmiskanssakäymistä kuin perus huomenta-kiitos-heippa -osastoa. Yksin asuvana istun kaiket illat ja viikonloput kotona ja juon viiniä ja kaljaa niin että olen kännissä, katson leffoja (useimmiten samoja vanhoja) ja kuuntelen musaa (jälleen samoja vanhoja) ja itken niiden kanssa. Joka päivä. Viikolla vähän himmailen juomista töiden takia, mutta viikonloppuisin niin että usein sammun sohvalle. Tätä ollut nyt 10 vuotta.
Pahinta on se, että olen ajanut kaikki vuosien varrella vastaan tulleet suhteet/varteen otettavat kumppanit pois tämän oman elämäntapani tieltä, että saan olla yksin kotona ja juoda ja itkeä leffoille ja musiikille. Käyn töissä vain rahoittaakseni tämän. Välillä yritän leikkiä kunnollista ja käyn lenkillä ja syön terveellisesti mutta vain kausittain, laihdun 5-10kg muutaman vuoden välein ja olen laittavinani asiat kuntoon, kunnes luisun taas takaisin. Ja sairainta on se, että kuvittelen itse eläväni täyttä elämää, vaikken tee muuta kuin juon yksin kotona yksinäisyyttäni ja haaveilen että olisi edes kissa joka nukkuisi mun vieressä. Mutta en viitsi ottaa kissaa pieneen kämppään jossa sen ei olisi hyvä olla. Halaan tyynyä joka yö ja kuvittelen sen olevan se ihana kissa joka haluaa nukkua mun vieressä saman peiton alla ja rakastaa mua. Niin surullista että itken nytkin tätä kirjoittaessa, mutta silti en halua mitään muuta ja ahdistun jos pitää olla juomatta tai seurustella ja jakaa oma elämä jonkun kanssa.
Tää on näiden nimettömien keskustelupalstojen paras puoli, kun voi kertoa absoluuttisen totuuden omasta elämästään, mitä kukaan muu ei tiedä. Jotenkin vapauttavaa. Mutta ei muuta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, pitää olla merkityksellistä, eli sinuun keskittynyttä. Ei kelpaa joulu jossa sinä ja sinun tarpeesi ei olekaan pääroolissa. Mitään mielenkiintoista annettavaa sinulla ei ole (tai ystäviä olisi), mutta silti vaadit että jonkun pitäisi kiinnostua juuri sinun joulustasi ja sinun tarpeistasi. Miksi?
Miksi valehdella kysyjälle, miksei hankkia sisältöä elämään? Minä olen onnellisesti perheellinen, ja puolison kanssa molemmat vietämme osan joulusta hyväntekeväisyyttä tehden. Mutta anna kun arvaan, sinua ei kiinnosta? Kun siinä ei olisi kyse sinun tarpeistasi.
Sinä olet nyt vain ilkeä. Tällaista tämä on, ilkeillä, toisten sanomisia vääristelevillä mulk*illa on ystäviä. En viitsi kommentoida tähän enää mitään, kun kerran näin haluat väännella asiat niin että pääset toista haukkumaan itse rakentamallasi olkiukolla.
Itse otit puheeksi työkavereidesi kyselyt joulunvietosta tai kenelle ostat joululahjoja. Voit ihan hyvin keksiä itsellesi jouluksi tekemistä. Voit lähteä jouluksi ulkomaille, viettää sen jossain hotellissa, osallistua jouluna johonkin vapaaehtoistoimintaan jne. Sitten voit kertoa kyselijöille, mitä aiot tehdä jouluna. Jos siis susta yksin kotona oleminen jouluna on jotenkin masentavaa tai hävettävää. Tai kun kyse on joululahjoista, voit kertoa hankkivasi joululahjoja kehitysmaiden lapsille, venäläiseen lastenkotiin, Joulupuu-keräykseen, laittavasi joululahjarahat eläinsuojelutyötön tms. Ja kertoa tämän kyselijöille.
Toi on niin totta, valehtelun sijaan siihen jouluunkin voi hankkia sisältöä. Ellei ole varaa matkustaa, niin vapaaehtoistyöhön pääsee ihan ilmaiseksi. Pääse auttamaan muita, ja saa itselle elämänsisältöä. Mutta arvaan jo, että ei käy.
Mikä sitten kelpaisi? Ei kai aikuinen ole niin lapsellinen että uskoo k-kaupan joulumainoksia, joissa 3 sukupolvea viettävät jotakin virheetöntä kartanojoulua ilman yhtään ongelmaa, ja on katkera, kun oikea elämä ei vastaa mainosta? Mikä riittäisi?
En ole yksikään tässä lainatussa kommenttiketjussa aikaisemmin kirjoittanut, mutta kuka auttaisi tätä yksinäistä, jonka ilmeisesti pitäisi elää vain muita varten? Mistä hän saisi vastavuoroisia ihmiskontakteja, edes yhden sellaisen? (Useitahan ei missään nimessä tietysti saisi olla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran taas tällainen tarina. Jonkun muun vika, ja minä olen vain syytön kärsijä. Kenelläkään toisella ei mene näin huonosti? Lopeta tuo uikuttaa ja elä sitä elämääsi. Ei sitä kukaan tule sinun puolesta hoivaamaan ja päätäsi silittelemään.
😕
Tämä on totta, ap on ilmeisesti aikuinen ihminen ja vastuussa itsestään. Hän voi tehdä elämästään paremman jos haluaa. Täälläkin palstalla yritetään potkia persuksille ja auttaa tällaisia tyyppejä monta kertaa viikossa, mutta vinkuminen jatkuu vaan. Jokainen on oman onnensa seppä.
On vaikea olla oman onnensa seppä, jos alitajuntaan on tallentunut uskomus, ettei ole mitään. Monella ihmisellä niin on. Kaikki kohtaamisemme (varsinkin lapsuudessa) muovaavat sen, kuka uskomme olevamme ja vaikuttavat siihen, miten elämme elämämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se pelkkää valittamista, jos ne "elämän realiteetit" on kaikki sellaisia, että ne voisi itse muuttaa.
Ne on silloin omia päätöksiä jättää muuttamatta. Turha sitten narista, että elämä on kurjaa.
Kuulostatte aika rasittavilta ihmisiltä. Oikein hyvin ymmärrän, ettei kukaan irl jaksa kuunnella loputonta valitusta "elämän realiteeteista" , jotka oikeasti on asioita, jotka olisi täysin muutettavissa, jos tahtoa olisi.
Mitä muuta annettavaa teillä on muille, kun se valitus ja tyytymättömyys? Ai niin, ei teitä kiinnosta muuta kun saada kuulija omalle valittamisellenne. Onko ihme, ettei kukaan jaksa?
Uhhuh. Eipä tämän kirjoituksen perusteella sulla ainakaan ole kykyä asettua toisen asemaan, joka on aivan erilainen kuin itselläsi on. En ole tarkkaan jokaista viestiä lukenut, mutta veikkaan, että tukijoukkoja itselläsi ainakin on. Siitä näkövinkkelistä onkin helppo ponnistaa ja kehittää itseään. Entä sitten sellainen, jolla ei tätä tukiverkkoa ole? Vaatimusta vaatimuksen perään vain, että tee sitä ja tätä ja vielä noin, niin kyllä se elämä siitä paranee. Vaikka kuinka aktiivinenkin olisi, niin jos on oikeasti ilman tukiverkkoa, niin yksin jäät, kun kotiin menet ja kuka niistä kontakteista oikeasti välittää, jos vaikka sattuu jotain? Yksin saa itsestään vain huolehtia kuitenkin.
Siitäpä syystä ketään ei saisi jättää yksin.
Kyllä saa, valittavat energiasyöpöt ainakin.
Mulla on ystäviä ja perhe, kun sellaiset olen ihan itse hankkinut, sukua ei ole.
Mikään tukiverkko he eivät ole, ovat ihmisiä omine tarpeineen yhtä lailla, eivät olemassa minun tuekseni.
Mitä sinun kaltaiseksi vaatija ei voi ymmärtää, että elämä rakennetaan mielekkääksi itse, ei muiden selkänahasta.
Eipä tässä mitään vaadita. Inhimillisempää ihmiskuntaa vain toivoisin. Itse en ole yksin, pystyn vain "päähän potkittujen" asemaan asettumaan, kun itsekään ei ole helpolla päässyt.
Kysyn myös, että etkö ymmärrä vastavuoroisuudesta mitään? Sitä tukea ja turvaa/läheisyyttä annetaan puolin ja toisin, eikä kenenkään tarvitse olla ilman. Siinä tapauksessa, jos toisella on vaikka tragediaa elämässään, toiselta ei vaadita mitään liikoja tai vastavuoroisuutta.
Olen pahoillani, kun ilmeisesti menneisyydessä et ole saanut tukea ja turvaa, vaan ilman tukea ja yksin olet joutunut luomaan elämääsi. Siitä syystä ilmeisesti olet niin kovaluontoinen tiettyjä ihmisiä kohtaan, joilla ei mene niin hyvin kuin itselläsi. Ja vaadit tietyiltä ihmisiltä liikoja, kun itse olet vaikeimman kautta joutunut kulkemaan, niin kaikkien muidenkin pitäisi ilman apua selviytyä koko ajan.
Höpö höpö, turha yrittää tuota, ei se ongelma minulla ole, minä olen onnellinen. Ihan tässä maailmassa, sellaisena kun maailma nyt vaan on.
Ilkeilysi on vaan tapa torjua toimivia neuvoja. Jotta saat tekosyyn vaan valittaa, sen sijaan että muuttaisit sen elämäsi, odotat että maailma muuttuu sinun tarpeidesi mukaiseksi. Ei se muutu, ainoa mitä voit muuttaa on itsesi, edellä oli oikein hyvä linkki siitä.
Hankkisit jouluksi sisältöä tai kohtelisit ihmisiä niin, että he viihtyisivät seurassasi.
Mutta ei, aina löytyy syyllinen muualta kun omasta itsestäsi, tällä kertaa syyllinen olen sitten minä.
No, me kukin saamme ihmissuhteissa ansiomme mukaan, ja hyvä niin.
En muuten ollut ihan se ensimmäinen kommentoija tässä viestiketjussa. Yritin vain omalta osaltani puolustaa häntä, ettei sun kanssa tarvitse yksin alkaa kommentoida.
Mutta kukahan se tässä on ilkeillyt ja vaatinut?
Mutta kiitos kysymästä, itsellä menee paremmin kuin on kuvitellutkaan. Varsinkin tuon vaatimuslistan jälkeen on oppinut arvostamaan entistä enemmän tämänhetkisiä ihmissuhteita. Ja olen onnellinen, että yksikään niistä ei ole kaltaisesi vaatija.
Joulunakin on siis sisältöä ollut aina, varmaan tulevanakin jouluna. Toivon tämän lainatun viestiketjun aloittajallekin samaa, ja että löytää arvoistaan seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran taas tällainen tarina. Jonkun muun vika, ja minä olen vain syytön kärsijä. Kenelläkään toisella ei mene näin huonosti? Lopeta tuo uikuttaa ja elä sitä elämääsi. Ei sitä kukaan tule sinun puolesta hoivaamaan ja päätäsi silittelemään.
😕
Tämä on totta, ap on ilmeisesti aikuinen ihminen ja vastuussa itsestään. Hän voi tehdä elämästään paremman jos haluaa. Täälläkin palstalla yritetään potkia persuksille ja auttaa tällaisia tyyppejä monta kertaa viikossa, mutta vinkuminen jatkuu vaan. Jokainen on oman onnensa seppä.
On vaikea olla oman onnensa seppä, jos alitajuntaan on tallentunut uskomus, ettei ole mitään. Monella ihmisellä niin on. Kaikki kohtaamisemme (varsinkin lapsuudessa) muovaavat sen, kuka uskomme olevamme ja vaikuttavat siihen, miten elämme elämämme.
Olet niin oikeassa! Mutta pelihän ei silti ole menetetty. Korjaavat kokemukset ihmisten kanssa myöhemmin auttaisi kyllä luomaan jatkossa onnistuneita ihmissuhteita pikku hiljaa. Toki omaakin aktiivisuutta pitää jonkin verran aina olla, mutta jos tulee ymmärretyksi ja saa sopivasti kannustusta ja otetaan hyvin vastaan, mihin meneekin, niin kyllä se auttaisi paljon. Mutta mistä niitä korjaavia kokemuksia sitten löytää? Vaikeampi kysymys, mutta jos esim. sopivaan viiteryhmään pääsee, niin varmasti se ainakin auttaisi asiaa. Ja järjestötoiminnan tms. kautta voi löytää kaltaistaan seuraa.
Alue: Aihe vapaa
Tuon linkin takana oleva kirjoitus oli oikeasti hyvää luettavaa jokaiselle, joka miettii, miksi itsellä ei ole ystäviä ja kavereita, mutta toisilla on.