Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole aikaa (eikä haluakaan) sairaalle ystävälle
06.11.2019 |
Moraalinen ja eettinen dilemma: ystäväni sairastaa vaikeasti ja etenevästi, joten parempaa ei ole tiedossa. Olemme pitkäaikaiset ystävät. Olen aika kovissa vesissä keitetty, joten mitenkään sielun tai psyyken päälle (jaksaminen) hänen tukemisensa ei ota, mutta aikani on rajallista. Tässä kohtaamme ongelman: minulle työ on tosi tärkeä juttu kuten statuskin - ja sen ylläpito. Joku voisi sanoa ahneeksi, itse koen, että taloudellinen tasapaino ja menestys ovat elämässäni merkityksellisiä. Näihin - ja näiden tavoitteluun - ystävän ”hyysääminen”
tekisi loven. Samoin ystäväni tietysti sairastaessaan on tippunut ”eri piireihin”, omaan pieneen karsinaansa, joka on enää heijaste elämästä. Ehkä alitajuisesti pelkään sen osuvan omalle kohdallenikin, mutta ”tunnen” sen vain v*tutuksena ja ärtymyksenä.
Olenko minä paha? Normaali? Saako ystävän vain jättää oman onnensa nojaan koska ”minua ei kiinnosta”? Kaikkihan me kuitenkin kuollaan?
Kommentit (150)
Miksi olet aloittanut ihmissuhteen, jos sinulla ei siihen ole kiinnostusta? Miten sinulla menestymisen tavoittelun ohella on ollut aikaa ns. ystävyyden ylläpitoon (tapaamiset, kuulumisten vaihto, ehkä yhteinen harrastaminen tai tapahtumissa käynti, juhlien järjestäminen...) aikaisemmin? Veikkaan että kanssakäyminen on sinulle aiemmin ollut virkistävää ja helppoa, jolloin sinulla on sille ollut aikaa. Eihän ystävä nytkään muuta tarvitse kuin läsnäoloa, ympäristö ja toteutus vaan on eri.
Et ilmeisesti ole ihminen, joka saisi mitään iloa tai tyydytystä toisen tukena olemisesta. Tai sitten tämä on provo, mutta sellaisia ihmisiä oikeasti on. Heille en suosittelisi ystävyyttä/ystävyyden esittämistä ollenkaan. Verkostoitumista voi silti harrastaa, vaikka mitään oikeita ihmissuhteita ei pystyisikään pitämään yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin aikana kun olet kirjoittanut tänne, olisit laittanut pari viestiä ystävällesi. Eli ei se ole ajasta kiinni vaan haluamisesta. Älä huijaa itseäsi tässä asiassa.
No nyt alkaa mennä jo naurettavaksi. Täällä taas ollaan niin upeita ja tekopyhiä ihmisiä, mutta kuten kirjoituksesta jo näkyy, niin he ovat heti valmiina iskemään. Noloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin aikana kun olet kirjoittanut tänne, olisit laittanut pari viestiä ystävällesi. Eli ei se ole ajasta kiinni vaan haluamisesta. Älä huijaa itseäsi tässä asiassa.
No nyt alkaa mennä jo naurettavaksi. Täällä taas ollaan niin upeita ja tekopyhiä ihmisiä, mutta kuten kirjoituksesta jo näkyy, niin he ovat heti valmiina iskemään. Noloa.
Ei ole mitenkään tekopyhää ihmetellä miten sinä ehdit nyt kyllä roikkua täällä keskustelemassa asiasta mutta ystäväsi kanssa et muka ehdi viestitellä.
Onneksi minulla ei ole ystäviä, niin ei tule samaa tilannetta kuin ap:lla. Todennäköisesti olisin kuten hän. Vaikka ei tässä mitään status-elämää vietetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ymmärrän, ymmärrän hyvin. Valitettavasti joskus pitää pelastaa vain itsensä sieltä hukkuvasta laivasta. Se on ihan normaali juttu ja vaikka kuinka jotkut asiaa mäkättäisivät, niin tuskinpa hekään ihan synnittömiä ovat.
Ehkä se ei ole sama asia ollenkaan, mutta ystävälläni oli hankala erotaistelu aikanaan. Minulla taas on oma perhe, työ ja elämä, enkä voinut yksinkertaisesti laittaa ystävääni kovin paljon aikaa. Enkä oikeastaan edes halunnut, sillä joka kerta kun hänen kanssaan juttelin, oli juttelu vain ja ainoastaan mustaa vihaa miestä kohtaan. Olin ystävä myös miehen kanssa ja tiesin molempia puolia, joten sain kuulla myös siitä asiasta syytöksiä. Minulla kävi kaikki niin tunteisiin, että annoin olla. Se oli paras vaihtoehto ja nin ehkä sinullakin. Olet läsnä, mutta et paikalla. Oma napa on tärkein, aina.
Paitsi sitten kun sinulle tulee ongelmia niin kyllä apu kelpaisi, ja olet katkera kun kaikki ajatteleekin omaa napaansa miehestä ja lapsista lähtien, eikö vain....
Arvasin tämän! :) Arvasin, että joukko hyeenoita hyökkää heti kimppuun!
Minulla on olut ongelmia, isojakin, mutta niistä ollaan selvitty ja niin on tämä ystävänikin selvinnyt omistaan. Olemme ystäviä yhä vieläkin ja jutelleet tämänkin asian hyvin. Olen jutellut myös hänen exänsä kanssa ja molemmat sanoivat toisistaan tietämättä, että toimintatapani oli oikea. Olin läsnä, mutta en mennyt siihen vihaan mukaan.
Tässä ap:n tapauksessa ap:n ystävää hoidetaan varmasti parhaansa mukaan ja onhan ap läsnä yhä vieläkin, mutta hän jatkaa myös sitä omaa elämäänsä. Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat, toisen puolesta ei voi elää ja toisen harteilta ei hänen painolastiaan voi pois ottaa.
Jos joku ei asiaa ymmärrä, niin aika keskenkasvuinen on.
Oletko se ”oma napa - tärkein napa”-tyyppi? Juuri kaltaisistasi kehittyi holokaustikin. Kuten huomaat, et ole oppinut mitään.
Tuota noin, oletko sinä tai kaikki muut täällä ap:n aloitusta vouhottavat menneet aina väärinymmärrettyjen puolelle? Oletteko menneet kiusattavan ihmisen ystäväksi, puolustaneet ja teheet kaikkenne niiden ihmisten eteen, joilla asiat ovat huonommin? Tuskin.
Älkää olko siis lapsellisen tekopyhiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylläpitoko tehtailee näitä päivänselviä provoja? Tyyli muistuttaa tietynlaisessa puusilmäisessä pässinpäisyydessään aika paljon tämän toisen kommenttikuningattaren tekstejä siis sen kristallikissaäitihullun. Se tietysti kirjoittaa 75% kommenteista itse. Tämä antaa muidenkin kirjoitella. Aika paljon samaa on kuitenkin näissä sepustuksissa..
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla ei ole ystäviä, niin ei tule samaa tilannetta kuin ap:lla. Todennäköisesti olisin kuten hän. Vaikka ei tässä mitään status-elämää vietetä.
Ajatella, miksiköhän sinulla ei mahda olla ystäviä? 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylläpitoko tehtailee näitä päivänselviä provoja? Tyyli muistuttaa tietynlaisessa puusilmäisessä pässinpäisyydessään aika paljon tämän toisen kommenttikuningattaren tekstejä siis sen kristallikissaäitihullun. Se tietysti kirjoittaa 75% kommenteista itse. Tämä antaa muidenkin kirjoitella. Aika paljon samaa on kuitenkin näissä sepustuksissa..
No niin, olet siis sitä mieltä että tämä on Ylläpidon Aloitus?
Ja aamulääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin aikana kun olet kirjoittanut tänne, olisit laittanut pari viestiä ystävällesi. Eli ei se ole ajasta kiinni vaan haluamisesta. Älä huijaa itseäsi tässä asiassa.
No nyt alkaa mennä jo naurettavaksi. Täällä taas ollaan niin upeita ja tekopyhiä ihmisiä, mutta kuten kirjoituksesta jo näkyy, niin he ovat heti valmiina iskemään. Noloa.
Ei ole mitenkään tekopyhää ihmetellä miten sinä ehdit nyt kyllä roikkua täällä keskustelemassa asiasta mutta ystäväsi kanssa et muka ehdi viestitellä.
Lauloit jo tuon virren, keksi uusi virsi nyt. Hohhoijaa. Ja mistä tiedät mitä kaikkea ap onkaan tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin aikana kun olet kirjoittanut tänne, olisit laittanut pari viestiä ystävällesi. Eli ei se ole ajasta kiinni vaan haluamisesta. Älä huijaa itseäsi tässä asiassa.
No nyt alkaa mennä jo naurettavaksi. Täällä taas ollaan niin upeita ja tekopyhiä ihmisiä, mutta kuten kirjoituksesta jo näkyy, niin he ovat heti valmiina iskemään. Noloa.
Ei ole mitenkään tekopyhää ihmetellä miten sinä ehdit nyt kyllä roikkua täällä keskustelemassa asiasta mutta ystäväsi kanssa et muka ehdi viestitellä.
Lauloit jo tuon virren, keksi uusi virsi nyt. Hohhoijaa. Ja mistä tiedät mitä kaikkea ap onkaan tehnyt?
Keksin heti kun sinä vastaat jotain tähän liittyen eli miksi koet sinulla olevan aikaa tänne mutta ei ystävällesi? Voit toki yrittää väistää tämän kysymyksen jatkuvasti mutta herää kysymys että miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla ei ole ystäviä, niin ei tule samaa tilannetta kuin ap:lla. Todennäköisesti olisin kuten hän. Vaikka ei tässä mitään status-elämää vietetä.
Ajatella, miksiköhän sinulla ei mahda olla ystäviä? 🤔
Ja sinäkin voisit nyt laittaa ystävällesi ihanan halipusiviestin ja kertoa kuinka hän on sinulle niin tärkeä! Mitä sinä täällä roikut? Ystäväsi tarvitsevat sinua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat psykopaatilta. Siis ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläpitoko tehtailee näitä päivänselviä provoja? Tyyli muistuttaa tietynlaisessa puusilmäisessä pässinpäisyydessään aika paljon tämän toisen kommenttikuningattaren tekstejä siis sen kristallikissaäitihullun. Se tietysti kirjoittaa 75% kommenteista itse. Tämä antaa muidenkin kirjoitella. Aika paljon samaa on kuitenkin näissä sepustuksissa..
No niin, olet siis sitä mieltä että tämä on Ylläpidon Aloitus?
Ja aamulääkkeet.
Lääkkeet, niinpä tietysti. Olipas omaperäinen vetäisy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet, valitettavasti, kertomasi osalta normaali ja epänormaali ainoastaan sen osalta että sanot asian suoraan etkä koe tarvetta kaunistella, peitellä tai oikeuttaa.
Tämä ketju on täynnä tuomitsijoita, mutta se on puhdasta tekopyhyyttä kaikilta niiltä jotka eivät oikeasti ole olleet tuossa tilanteessa jommalla kummalla puolella. Eli varmasti melkein kaikilta. Mä olen sairastanut vakavan sairauden ja siinä kyllä sai nähdä, että äärimmäisen harva sellainen joka itse on aina saanut olla terve pystyy kohtaamaan asiaa millään tavalla. Erityisesti tuo kohta pieniin piireihin putoamisesta on niin todellinen asenne lähes kaikilla, että siksi kai täällä juuri tuomitaan kun ihmisistä tuntuu pahalta katsoa peiliin.
Ne jotka on sairastaneet itse on korvaamattomia. Vaikeudet jalostaa ja todellista nöyryyttä on vaikeaa oppia ilman syvää nöyryytystä.
No, kunhan se sairaus joskus kolahtaa omaan nilkkaan niin tiedät sitten, oletko paha vai et. Mutta sen sanon ettei kukaan ihminen pärjää tässä maailmassa yksin. Apua annetaan ja saadan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat psykopaatilta. Siis ihan oikeasti.
Samaa mieltä. Et rikollisesta psykopaatilta, vaan ns valkokaulupsykopaatilta jolla ei ole tunne-elämää. Et selkeästi tunne/ajattele normaalisti, vaan kysyt täällä. Karmivaa, mutta mielenkiintoista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla ei ole ystäviä, niin ei tule samaa tilannetta kuin ap:lla. Todennäköisesti olisin kuten hän. Vaikka ei tässä mitään status-elämää vietetä.
Ajatella, miksiköhän sinulla ei mahda olla ystäviä? 🤔
Jotkut ihmiset tajuavat itse, etteivät halua ystäviä eivätkä tykkää olla ystävänä. Jos ei ole ystäviä, niin voi välttää esimerkiksi niiden kanssa riitelyn, polttareiden järjestämisen, häälahjan hankkimisen, lapsen ihastelun (esittämisen), toisen ongelmista välittämisen (esittämisen), toisen bändin keikalle menemisen... Ystävättömyys sopii ihmisille, jotka eivät jousta eivätkä pidä asioitten tekemisestä muuta kuin omilla ehdoillaan. Toki menettää ihmissuhteen hyvät puolet, mutta jos ne eivät itselle kamalasti merkitse ja niistä saa vain vähän nautintoa miinuspuoliin verraten, niin silloinhan ystävättömyys voi kannattaa.
Jos itse tulen sairastumaan. En toivo, että kukaan uhrautuisi vuokseni. Sen verran raskasta tämä on.
Nimim. Omaisen sairastamisen takia burnoutin partaall
Olen pyörinyt viime vuodet monenlaisten kuolevien ja surevien seassa, joten en näe tunteitasi mitenkään erityisen poikkeavina ja kylminä. Se on sinun tapasi ja oikeutesi suhtautua asiaan.
Itsekin kyllästyn välillä surevien ja kuolevien ihmisten asenteisiin. Kaikki eivät ole jaloja, kovan kohtalon koulimia sankareita, vaan sääliä kerjääviä märmättäjiä.
Menetin minulle rakkaat ja tärkeät ihmiset muutaman vuoden sisään, joten hain terapiasta apua käsitelläkseni kuolemat. Mietin siellä miksi minua ärsyttävät jotkut samassa tilanteessa olevat kohtalotoverit, kunnes aukeni se suomalaisten tyyli puhua sairauksista ja kuolemista. Itketään kymmenenkin vuoden päästä jossakin tv-ohjelmassa, miten ysikymppinen rakas vaari sattui kesken kaiken kupsahtamaan ja omistan tämän tanssin nyt hänelle. Voihan pyhä yksinkertaisuus!
Kuolema on mielenkiintoinen puheenaihe samoin kuin vaikeat sairaudet, Se on todellakin ihan oma porukkansa, jonka kanssa asiaa voi analysoida ja käsitellä kokonaisvaltaisesti ja avarasti.
Jos pystyt, niin kuulostele ystävästäsi kuinka halukas on käsittelemään sairauttaan ja poismenoaan. Se on asia, johon suosittelen tutustumaan ja mitä avoimemmin te asiaa avaatte, puhutte totta ja pysytte siinä mikä on se oikein tunne sen parempi. Voit aivan hyvin sanoa ystävällesi, että sinua raivostuttaa ja ärsyttää. Se on myös surutyötäsi, joka yleensä alkaa jo silloin kun tiedetään että toinen lähtee. Et kuitenkaan pääse pakoon kuolemaa yhtään mihinkään, joten jos sen nyt pystyt kohtaamaan niin kuin sinä sen koet saat elämääsi ihan uutta ulottovuutta. Kunhan vältät sen seuran, jossa nimenomaan märistään ja haetaan sääliä. Niistä et opi mitään,
Oletko se ”oma napa - tärkein napa”-tyyppi? Juuri kaltaisistasi kehittyi holokaustikin. Kuten huomaat, et ole oppinut mitään.