Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole aikaa (eikä haluakaan) sairaalle ystävälle
06.11.2019 |
Moraalinen ja eettinen dilemma: ystäväni sairastaa vaikeasti ja etenevästi, joten parempaa ei ole tiedossa. Olemme pitkäaikaiset ystävät. Olen aika kovissa vesissä keitetty, joten mitenkään sielun tai psyyken päälle (jaksaminen) hänen tukemisensa ei ota, mutta aikani on rajallista. Tässä kohtaamme ongelman: minulle työ on tosi tärkeä juttu kuten statuskin - ja sen ylläpito. Joku voisi sanoa ahneeksi, itse koen, että taloudellinen tasapaino ja menestys ovat elämässäni merkityksellisiä. Näihin - ja näiden tavoitteluun - ystävän ”hyysääminen”
tekisi loven. Samoin ystäväni tietysti sairastaessaan on tippunut ”eri piireihin”, omaan pieneen karsinaansa, joka on enää heijaste elämästä. Ehkä alitajuisesti pelkään sen osuvan omalle kohdallenikin, mutta ”tunnen” sen vain v*tutuksena ja ärtymyksenä.
Olenko minä paha? Normaali? Saako ystävän vain jättää oman onnensa nojaan koska ”minua ei kiinnosta”? Kaikkihan me kuitenkin kuollaan?
Kommentit (150)
Terapiaan selvittelemään mikä sinussa on vialla! Status luo merkityksen elämälle!? Se miten menestynyt olet muiden silmissä rahassa mitattuna!!! Voi luoja miten häiriintynyttä! Oikeesti sua ei ihailla eikä arvosteta, vaan selän takana puhutaan susta tunnekylmänä ja laskelmoivana oman edun tavoittelijana. Sua lähinnä säälitään, kammoksutaan ja/tai halveksitaan. Ei sellaisesta ihmisestä vaan pidetä joka ei osaa arvostaa ihmisiä aidosti. Sun elämällä ei oo oikeeta merkitystä, etkä sä edes tajua tätä itse. Veikkaan että oot elänyt lapsuutesi aika tunnekylmässä ilmapiirissä ja positiivista huomiota on saanut vain menestymällä ja olemalla ”oikeanlainen” edustaessasi perhettäsi sukulaisten edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro suoraan. Kerran se kirpasee. Saatte molemmat rauhan. Sairas ei tartte piilovihaa ongelmiensa päälle ja sä et tarvi tuntea turhaa vihaa.
Kyllä minä ymmärrän, ymmärrän hyvin. Valitettavasti joskus pitää pelastaa vain itsensä sieltä hukkuvasta laivasta. Se on ihan normaali juttu ja vaikka kuinka jotkut asiaa mäkättäisivät, niin tuskinpa hekään ihan synnittömiä ovat.
Ehkä se ei ole sama asia ollenkaan, mutta ystävälläni oli hankala erotaistelu aikanaan. Minulla taas on oma perhe, työ ja elämä, enkä voinut yksinkertaisesti laittaa ystävääni kovin paljon aikaa. Enkä oikeastaan edes halunnut, sillä joka kerta kun hänen kanssaan juttelin, oli juttelu vain ja ainoastaan mustaa vihaa miestä kohtaan. Olin ystävä myös miehen kanssa ja tiesin molempia puolia, joten sain kuulla myös siitä asiasta syytöksiä. Minulla kävi kaikki niin tunteisiin, että annoin olla. Se oli paras vaihtoehto ja nin ehkä sinullakin. Olet läsnä, mutta et paikalla. Oma napa on tärkein, aina.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ymmärrän, ymmärrän hyvin. Valitettavasti joskus pitää pelastaa vain itsensä sieltä hukkuvasta laivasta. Se on ihan normaali juttu ja vaikka kuinka jotkut asiaa mäkättäisivät, niin tuskinpa hekään ihan synnittömiä ovat.
Ehkä se ei ole sama asia ollenkaan, mutta ystävälläni oli hankala erotaistelu aikanaan. Minulla taas on oma perhe, työ ja elämä, enkä voinut yksinkertaisesti laittaa ystävääni kovin paljon aikaa. Enkä oikeastaan edes halunnut, sillä joka kerta kun hänen kanssaan juttelin, oli juttelu vain ja ainoastaan mustaa vihaa miestä kohtaan. Olin ystävä myös miehen kanssa ja tiesin molempia puolia, joten sain kuulla myös siitä asiasta syytöksiä. Minulla kävi kaikki niin tunteisiin, että annoin olla. Se oli paras vaihtoehto ja nin ehkä sinullakin. Olet läsnä, mutta et paikalla. Oma napa on tärkein, aina.
Paitsi sitten kun sinulle tulee ongelmia niin kyllä apu kelpaisi, ja olet katkera kun kaikki ajatteleekin omaa napaansa miehestä ja lapsista lähtien, eikö vain....
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ymmärrän, ymmärrän hyvin. Valitettavasti joskus pitää pelastaa vain itsensä sieltä hukkuvasta laivasta. Se on ihan normaali juttu ja vaikka kuinka jotkut asiaa mäkättäisivät, niin tuskinpa hekään ihan synnittömiä ovat.
Ehkä se ei ole sama asia ollenkaan, mutta ystävälläni oli hankala erotaistelu aikanaan. Minulla taas on oma perhe, työ ja elämä, enkä voinut yksinkertaisesti laittaa ystävääni kovin paljon aikaa. Enkä oikeastaan edes halunnut, sillä joka kerta kun hänen kanssaan juttelin, oli juttelu vain ja ainoastaan mustaa vihaa miestä kohtaan. Olin ystävä myös miehen kanssa ja tiesin molempia puolia, joten sain kuulla myös siitä asiasta syytöksiä. Minulla kävi kaikki niin tunteisiin, että annoin olla. Se oli paras vaihtoehto ja nin ehkä sinullakin. Olet läsnä, mutta et paikalla. Oma napa on tärkein, aina.
”Oma napa on tärkein, aina.”
Huh-huh. Tulispa maailmanloppu ja tappais. Juuri tämän vuoksi ei ilmastonmuutos hetkauta - ihminen on lajina tuhonsa ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on niin jännä, kun ihminen joka pitää itseään muiden yläpuolella, loistavana ja hienona, onkin oikeasti siellä alaportaalla ahneena kahmimassa pelimerkkejä.
Tän porrasaskelman alapuolella on enää se rappu millä seisovat sadistit.
Vähän nyt tekstin perusteella saattaa sinne alaspäin olla horjahtamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinäkin aikana kun olet kirjoittanut tänne, olisit laittanut pari viestiä ystävällesi. Eli ei se ole ajasta kiinni vaan haluamisesta. Älä huijaa itseäsi tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Käytät sanaa ystävä. Sellainenhan sinä et ole. Rehellinen yrität olla. Älä satuta sairasta ihmistä enempää, ole edes kohtelias ja kysy vointia silloin tällöin, ajattelithan olevasi ystävä, niin ystävät tekevät. Harjoittelet samalla käytöstapoja, joita tarvitset saavuttaaksesi menestystä arvostamallasi tavalla.
Minusta tuo ”ihmishirviö” ei saisi käyttää sairasta ystävää harjoituskappaleena empatiakyvyttömyydelleen. Terpiaan - ymmärsin ettei raha on ongelma. (Se tehtiinkin narsistisesti harvinaisen selväksi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella kylmältähän sä kuulostat. Toivoisit, että sinulle tehdään samoin, jos sairastut?
En meinannut sairastua, mutta oikeasti en ”ajattele” tuollaisia skenaarioita. Ei tunnu kutsuvalta.
No eipä varmaan ystäväsikään " meinannut", mutta kun sairastui.... Tässäpä paljastui todellinen minäsi, mutta tälläisiä ihmisiä on valitettavan pajon- hyöty ja hupi ihmissuhteissa kyllä kelpaa, mutta kun vastamäki alkaa, niin harvassa ovat ihmiset, jotka oikeasti rinnalla kulkevat. Mutta, olen elänyt niin kauan, että voin sanoa seuraavaa:"Karma is Bitch eli sitä niittää, mitä kylvää"- äläpä sitten ikkase, kun itselläsi on joskus todella kamalaa( Sori, mutta kukaan ei elämässä pääse hipsittelemaan vain Ruusun terälehdillä)- eipä ole rinnallakulkijaa sinullekkaan silloin.....
Ystäviä ei hylätä.
Muussa tapauksessa kyseessä ei ole ystävyys.
Joskus toki sairaus voi tuoda ystävästä esille negatiivisia ominaisuuksia, joita ei enää jaksa.
Minulla on kaveri, joka on kroonisesti sairas, lisäksi hän on alkoholisoitunut.
Kaveri ei halua myöntää sairautensa aiheuttamia rajoitteita, vaan haluaa harrastaa samoja asioita kuin terveenä.
Tämä kuormittaa kavereita, joistavenää minä olen jäljellä.
Hän ei myöskään myönnä juopottelunsa aiheuttamia ongelmia, vaan panee ne sairautensa piikkiin.
En silti ole häntä täysin hylännyt, olen vain joutunut ottamaan etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mä juuri luin 😳
Oikeasti, eihän tämän pitäisi hämmästyttää, tällaisiahan on paljon. Mutta se, että joku oikeasti kirjoittaa sen näi auki, kirpaisee silti. Voi ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse koen, että taloudellinen tasapaino ja menestys ovat elämässäni merkityksellisiä. Näihin - ja näiden tavoitteluun - ystävän ”hyysääminen” tekisi loven.
En oikein ymmärrä tätä, voihan ihminen itse valita, minkä verran "hyysää". Jos viestittelee ja kysyy miten menee, niin ei siihen paljon aikaa mene.
Kyllä siihen viestittelyyn oma aikansa uppoaa, etenkin, kun se tuntuu tuollaisena ketutuksena ja ajanhukkana. Sen lisäksi tunnen itseni teeskentelijäksi: ei minua oikeasti juurikaan kiinnosta, ja vaikka kiinnostaisikin, en osaisi asioille mitään tehdä - tuskin edes sanoa.
Kuulostaa, että sinulla on aika paha defenssi tästä ystäväsi sairaudesta.
Valitset kieltämisen / inhon paetaksesi surua ja kipua. Koska en usko että olet sosiopaatti/ psykopaatti, kyllä ystävän poismeno sattuu normaalilla empatialla varustettua ihmistä.
Voit avata vaikeita tunteita ystävällesi sanomalla vaikka, että sinusta tuntuu vaikealta ajatella, että hän kuolee ja tulee olemaan poissa .
Hän on lähdössä, hän ei tule takaisin. Rehellisyys ei häntä säre. Mutta riisu tuo defenssi nyt, jotta tulevaisuudessa säästyt katumukselta. Se suru ja tuska tulee sinulle kyllä, vaikka mihin mielesi sopukkaan sen pistät. Helpommalla pääset jos koet sen nyt tuoreeltaan, vaikka se sattuu.
Mulla on käynyt elämässä noin että ihmisen tuska on saanut mut kääntämään tunteet pois. Ne tuli sitten vuosikymmen myöhemmin.
Minä ymmärrän ajatteluasi, mutta en usko ettet oikeasti välitä. Syysi statuksesta ja taloudesta ovat vihan sävyttämiä, vihan tähän tilanteeseen. Se näkyy.
Voimia ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Ystäviä ei hylätä.
Muussa tapauksessa kyseessä ei ole ystävyys.
Joskus toki sairaus voi tuoda ystävästä esille negatiivisia ominaisuuksia, joita ei enää jaksa.
Minulla on kaveri, joka on kroonisesti sairas, lisäksi hän on alkoholisoitunut.
Kaveri ei halua myöntää sairautensa aiheuttamia rajoitteita, vaan haluaa harrastaa samoja asioita kuin terveenä.
Tämä kuormittaa kavereita, joistavenää minä olen jäljellä.Hän ei myöskään myönnä juopottelunsa aiheuttamia ongelmia, vaan panee ne sairautensa piikkiin.
En silti ole häntä täysin hylännyt, olen vain joutunut ottamaan etäisyyttä.
Ohis, mutta jotenkin ihana eikä yllättävää että vain asperger on jäljellä. Tässä näkyy neurologisen epätyypillisyyden vahvuus ❤️ Hyvässä ja pahassa he venyy ja ymmärtää usein pidempään koska empatiakyky on vahva. Samastun tähän. T.adhd
Ap koita kohdata se sisässäsi, miksi et siedä heikkoutta. Onko se sinun pahin pelko? Onko sinua kielletty olemasta heikko ?
Voimia ❤️
Sen lisäksi, että kirjoitus on karmiva, on se aivan helvetin hyvä aloitus. Kuka ikinä - kiitos!
Assburger kirjoitti:
Ystäviä ei hylätä.
Muussa tapauksessa kyseessä ei ole ystävyys.
Joskus toki sairaus voi tuoda ystävästä esille negatiivisia ominaisuuksia, joita ei enää jaksa.
Minulla on kaveri, joka on kroonisesti sairas, lisäksi hän on alkoholisoitunut.
Kaveri ei halua myöntää sairautensa aiheuttamia rajoitteita, vaan haluaa harrastaa samoja asioita kuin terveenä.
Tämä kuormittaa kavereita, joistavenää minä olen jäljellä.Hän ei myöskään myönnä juopottelunsa aiheuttamia ongelmia, vaan panee ne sairautensa piikkiin.
En silti ole häntä täysin hylännyt, olen vain joutunut ottamaan etäisyyttä.
Nimim. Assburgerin kommentit ovat yleensä silkkaa asiaa! Hän vaikuttaa aidolta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ymmärrän, ymmärrän hyvin. Valitettavasti joskus pitää pelastaa vain itsensä sieltä hukkuvasta laivasta. Se on ihan normaali juttu ja vaikka kuinka jotkut asiaa mäkättäisivät, niin tuskinpa hekään ihan synnittömiä ovat.
Ehkä se ei ole sama asia ollenkaan, mutta ystävälläni oli hankala erotaistelu aikanaan. Minulla taas on oma perhe, työ ja elämä, enkä voinut yksinkertaisesti laittaa ystävääni kovin paljon aikaa. Enkä oikeastaan edes halunnut, sillä joka kerta kun hänen kanssaan juttelin, oli juttelu vain ja ainoastaan mustaa vihaa miestä kohtaan. Olin ystävä myös miehen kanssa ja tiesin molempia puolia, joten sain kuulla myös siitä asiasta syytöksiä. Minulla kävi kaikki niin tunteisiin, että annoin olla. Se oli paras vaihtoehto ja nin ehkä sinullakin. Olet läsnä, mutta et paikalla. Oma napa on tärkein, aina.
Paitsi sitten kun sinulle tulee ongelmia niin kyllä apu kelpaisi, ja olet katkera kun kaikki ajatteleekin omaa napaansa miehestä ja lapsista lähtien, eikö vain....
Arvasin tämän! :) Arvasin, että joukko hyeenoita hyökkää heti kimppuun!
Minulla on olut ongelmia, isojakin, mutta niistä ollaan selvitty ja niin on tämä ystävänikin selvinnyt omistaan. Olemme ystäviä yhä vieläkin ja jutelleet tämänkin asian hyvin. Olen jutellut myös hänen exänsä kanssa ja molemmat sanoivat toisistaan tietämättä, että toimintatapani oli oikea. Olin läsnä, mutta en mennyt siihen vihaan mukaan.
Tässä ap:n tapauksessa ap:n ystävää hoidetaan varmasti parhaansa mukaan ja onhan ap läsnä yhä vieläkin, mutta hän jatkaa myös sitä omaa elämäänsä. Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat, toisen puolesta ei voi elää ja toisen harteilta ei hänen painolastiaan voi pois ottaa.
Jos joku ei asiaa ymmärrä, niin aika keskenkasvuinen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ymmärrän, ymmärrän hyvin. Valitettavasti joskus pitää pelastaa vain itsensä sieltä hukkuvasta laivasta. Se on ihan normaali juttu ja vaikka kuinka jotkut asiaa mäkättäisivät, niin tuskinpa hekään ihan synnittömiä ovat.
Ehkä se ei ole sama asia ollenkaan, mutta ystävälläni oli hankala erotaistelu aikanaan. Minulla taas on oma perhe, työ ja elämä, enkä voinut yksinkertaisesti laittaa ystävääni kovin paljon aikaa. Enkä oikeastaan edes halunnut, sillä joka kerta kun hänen kanssaan juttelin, oli juttelu vain ja ainoastaan mustaa vihaa miestä kohtaan. Olin ystävä myös miehen kanssa ja tiesin molempia puolia, joten sain kuulla myös siitä asiasta syytöksiä. Minulla kävi kaikki niin tunteisiin, että annoin olla. Se oli paras vaihtoehto ja nin ehkä sinullakin. Olet läsnä, mutta et paikalla. Oma napa on tärkein, aina.
Paitsi sitten kun sinulle tulee ongelmia niin kyllä apu kelpaisi, ja olet katkera kun kaikki ajatteleekin omaa napaansa miehestä ja lapsista lähtien, eikö vain....
Arvasin tämän! :) Arvasin, että joukko hyeenoita hyökkää heti kimppuun!
Minulla on olut ongelmia, isojakin, mutta niistä ollaan selvitty ja niin on tämä ystävänikin selvinnyt omistaan. Olemme ystäviä yhä vieläkin ja jutelleet tämänkin asian hyvin. Olen jutellut myös hänen exänsä kanssa ja molemmat sanoivat toisistaan tietämättä, että toimintatapani oli oikea. Olin läsnä, mutta en mennyt siihen vihaan mukaan.
Tässä ap:n tapauksessa ap:n ystävää hoidetaan varmasti parhaansa mukaan ja onhan ap läsnä yhä vieläkin, mutta hän jatkaa myös sitä omaa elämäänsä. Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat, toisen puolesta ei voi elää ja toisen harteilta ei hänen painolastiaan voi pois ottaa.
Jos joku ei asiaa ymmärrä, niin aika keskenkasvuinen on.
EIkö hän nimenomaan kerro, ettei halua olla läsnä?
Käytät sanaa ystävä. Sellainenhan sinä et ole. Rehellinen yrität olla. Älä satuta sairasta ihmistä enempää, ole edes kohtelias ja kysy vointia silloin tällöin, ajattelithan olevasi ystävä, niin ystävät tekevät. Harjoittelet samalla käytöstapoja, joita tarvitset saavuttaaksesi menestystä arvostamallasi tavalla.