Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole aikaa (eikä haluakaan) sairaalle ystävälle
06.11.2019 |
Moraalinen ja eettinen dilemma: ystäväni sairastaa vaikeasti ja etenevästi, joten parempaa ei ole tiedossa. Olemme pitkäaikaiset ystävät. Olen aika kovissa vesissä keitetty, joten mitenkään sielun tai psyyken päälle (jaksaminen) hänen tukemisensa ei ota, mutta aikani on rajallista. Tässä kohtaamme ongelman: minulle työ on tosi tärkeä juttu kuten statuskin - ja sen ylläpito. Joku voisi sanoa ahneeksi, itse koen, että taloudellinen tasapaino ja menestys ovat elämässäni merkityksellisiä. Näihin - ja näiden tavoitteluun - ystävän ”hyysääminen”
tekisi loven. Samoin ystäväni tietysti sairastaessaan on tippunut ”eri piireihin”, omaan pieneen karsinaansa, joka on enää heijaste elämästä. Ehkä alitajuisesti pelkään sen osuvan omalle kohdallenikin, mutta ”tunnen” sen vain v*tutuksena ja ärtymyksenä.
Olenko minä paha? Normaali? Saako ystävän vain jättää oman onnensa nojaan koska ”minua ei kiinnosta”? Kaikkihan me kuitenkin kuollaan?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Todella kylmältähän sä kuulostat. Toivoisit, että sinulle tehdään samoin, jos sairastut?
En meinannut sairastua, mutta oikeasti en ”ajattele” tuollaisia skenaarioita. Ei tunnu kutsuvalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perseläpihän sinä ihmiseksi olet, mitäpä sitä kieltämään. Irvikuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella kylmältähän sä kuulostat. Toivoisit, että sinulle tehdään samoin, jos sairastut?
En meinannut sairastua, mutta oikeasti en ”ajattele” tuollaisia skenaarioita. Ei tunnu kutsuvalta.
Eihän vaikeiden asioiden ajattelu kovin kutsuvalta tunnu, päinvastoin, se on vaikeaa. Kannattaisi silti ajatella, pitkän päälle se on hyldyllinen taito - jopa taloudellista menestystä ajatellen.
Aika harva meinaa sairastua, mutta useimmille se silti jossain vaiheessa tapahtuu. Harvat kuolevat terveinä.
Kai olet tietoinen ettei sinun haluamisillasi ja meinaamisillasi ole mitään merkitystä sairastutko. Pyörit täysin samassa lottoarvonnassa kuin ystäväsi. Joka minuutti jonkun kohdalle napsahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse koen, että taloudellinen tasapaino ja menestys ovat elämässäni merkityksellisiä. Näihin - ja näiden tavoitteluun - ystävän ”hyysääminen” tekisi loven.
En oikein ymmärrä tätä, voihan ihminen itse valita, minkä verran "hyysää". Jos viestittelee ja kysyy miten menee, niin ei siihen paljon aikaa mene.
Huhhuh, säälin kaikkia ihmisiä joiden lähipiiriin sinä satut kuulumaan, harvoin törmää noin vastenmieliseen ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teit tämän aloituksen, jos kerran voit vain lopettaa yhteydenpidon ja se on sitten siinä sinun osaltasi?
Olet kamala ihminen. Toivottavasti koet oikein kivuliaan ja tuskallisen kuoleman eikä kukaan välitä.
Iloista ja huoletonta kahlaamista sinne geenialtaan matalaan päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras olisi kertoa tälle "ystävälle" ihan suoraan vihantunteesi. Ei ne jää huomaamatta. Tämä henkilö myös voi luulla että sinä haluat olla hänen kanssa tekemisissä, joten kannattaa kertoa jos näin ei ole, niin kaveri voi viettää aikansa sellaisten seurassa jotka hänestä välittävät.
Minulla kun oli aikanaan rankka elämäntilanne,, niin sinunlaisesi "ystävä" vaikeutti elämääni entisestään käydessään pilkkaamassa,ivaamassa ja vitttuilemassa viikottain minulle. Katkaisin sitten välit häneen, niin sain olla seurassa jolle olin tärkeä. Se kuitenkin on ystävän elämä, eikä sinun elämäsi, vaikka vaikutatkin henkilöltä joka on vakuuttunut siitä että oma elämä on muidenkin elämän tärkein asia. Ei ole, vaan jokaisella se oma ja rakkaidensa elämä.
Tää on varmaan provo mutta itse näkisin sinuna ystävää esim. pari kertaa kuussa ja muuten laittaisin viestejä. En hylkäisi kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
itse koen, että taloudellinen tasapaino ja menestys ovat elämässäni merkityksellisiä. Näihin - ja näiden tavoitteluun - ystävän ”hyysääminen” tekisi loven.
En oikein ymmärrä tätä, voihan ihminen itse valita, minkä verran "hyysää". Jos viestittelee ja kysyy miten menee, niin ei siihen paljon aikaa mene.
Kyllä siihen viestittelyyn oma aikansa uppoaa, etenkin, kun se tuntuu tuollaisena ketutuksena ja ajanhukkana. Sen lisäksi tunnen itseni teeskentelijäksi: ei minua oikeasti juurikaan kiinnosta, ja vaikka kiinnostaisikin, en osaisi asioille mitään tehdä - tuskin edes sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alitajuisesti pelkäät sen osuvan omalle kohdallesi. Ja siinä sinä olet ihmisyyden ytimessä. Kaikki me kuolemme ja suurin osa meistä sairastaa. Sitä ennen täytämme elämäämme höpöhöpöllä ja uakomme, että sillä on merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit tämän aloituksen, jos kerran voit vain lopettaa yhteydenpidon ja se on sitten siinä sinun osaltasi?
Minulle merkkaa paljonkin yleinen mielipide/maine - onhan sekin meriitti. Olen aikani lapsi, aikani arvoilla, ja melkein arvasinkin ollessani täällä rehellinen, että poikkean valtavirrasta eläessäni materiaalisessa, hektisessä, itsekkäässä ja kehittyvässä hetkessä näin intensiivisesti kiinni. Tässä on kuitenkin puolensa.
Siinä sinunkaan käärinliinassasi ei ole taskuja.
Loppuviimein kaikki mitä me ollaan, on se mitä me ollaan suhteessa toisiin.
Sinne ne jää villeroyt pölyttymään ja porchet talliin kun nakki alkaa napsua.
Minkä taaksesi jätät sen edestäsi löydät.
Kolkkoa huonetta ja kylmiä hoitajia toivotan kun sulla on elämän ehtoo, sillä ystäviä siellä ei tule näkymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse koen, että taloudellinen tasapaino ja menestys ovat elämässäni merkityksellisiä. Näihin - ja näiden tavoitteluun - ystävän ”hyysääminen” tekisi loven.
En oikein ymmärrä tätä, voihan ihminen itse valita, minkä verran "hyysää". Jos viestittelee ja kysyy miten menee, niin ei siihen paljon aikaa mene.
Kyllä siihen viestittelyyn oma aikansa uppoaa, etenkin, kun se tuntuu tuollaisena ketutuksena ja ajanhukkana. Sen lisäksi tunnen itseni teeskentelijäksi: ei minua oikeasti juurikaan kiinnosta, ja vaikka kiinnostaisikin, en osaisi asioille mitään tehdä - tuskin edes sanoa.
Eli haluat lopettaa yhteydenpidon, koska et voi parantaa ystäväsi oloa tai ratkaista hänen ongelmiaan?
Minusta sekin on normaali tunne. Mutta ei sinun tarvitse parantaa hänen oloaan. Riittää, että olet olemassa.
Vaikuttaa siltä, että koska omassa elämässäsi koet, että asiat on ratkaistavissa ja mielellään vielä sinun itsesi pitää ne ratkaista, koet voimattomuutta ja riittämättömyyttä tässä asiassa. Mutta ei ystäväsi koe, että voisit ratkaista hänen asiansa.
Ethän sä ole sille mikään ystävä. Olet saanut ilmeisesti jotain hyötyä kyseisestä suhteesta toiseen ihmiseen ja kun et enää hyödy haluat siitä eroon. Ei se ole ystävyyttä.
Karma is a bitch. Tulet varmasti sairastumaan tuolla meiningillä.
Todella kylmältähän sä kuulostat. Toivoisit, että sinulle tehdään samoin, jos sairastut?